Miten ihmeessä naiset oli yleisesti melkein kaikki näin(katso kuvat) hoikkia joskus 50-luvulla?!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on hyvä esimerkki naisvihasta. Ketjua ei ole poistettu. Aina jos on aloitus miesten lihavuudesta, ketju poistetaan heti. Naisten ylipaino on niin loppuunkaluttu aihe, etten mitenkään pysty ymmärtämään, miten AINA jaksatte jauhaa siitä!

Tänään on taas ollut ylläpidon lepopäivä. Ylläpidon heräämistä odotellessa kannattaa vain sitkeästi muistutella, että miehistä on isompi osuus ylipainoisia kuin naisista.

Jännästi miesten ylipainoa käsittelevät ketjut ja viestit poistuvat oli arki tai pyhä.

Naisviha on palstan linja. Persut ovat pilanneet tämän palstan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim nuoret kulkivat aina harrastuksiinsa ja kouluun, pitkätkin matkat, kävellen tai pyörällä. Sekä osallistuivat kodin ja tilan fyysisiin töihin.

Herkkuja ei ollut, ja ruokaakin vain tarpeeseen.

50-luvulla ei ollut harrastuksia.

Esimerkiksi 1950-luvun ihmiset lukivat kirjoja kuten Sinuhe (1945) ja Tuntematon sotilas (1954) ja kävivät nykyistä enemmän elokuvateattereissa ennen televisioiden yleistymistä 1960-luvulta alkaen. Semmoiset liikuntamuodot kuten hiihto ja juoksu olivat myös helppoja harrastaa.

Vielä 70-luvulla maaseudulla kirjojen lukeminen katsottiin häpeälliseksi laiskotteluksi. Sen takia on ollut vaikeuksia rajoittaa teinin pelaamista kun ne paralleelit omaan elämään lukemisesta pitävänä teininä muistuu mieleen.

Yksi minun "esi-isistäni", joka oli ammatiltaan vain muurari, hankki kotiinsa Sinuhen ja Tuntemattoman sotilaan kaltaisia teoksia suunnilleen heti julkaisuvuosina. Olen sittemmin perinyt isältäni nuo teokset ja ne löytyvät omasta kirjahyllystäni.

Voin luvata että esi-isäsi oli poikkeus jos oikeasti luki ne kirjat.

Siihen aikaan ylioppilaita oli huomattavasti vähemmän ikäluokasta eikä kaikki fiksut voineet kouluttaa itseään yhtä helposti kuin nykyisin. Lisäksi kyseinen esi-isäni menetti molemmat vanhempansa suhteellisen nuorena. Tuskinpa muurarismies olisi hankkinut kotiinsa kaunokirjallisuutta ellei hänelle ollut tarkoitusta myös lukea niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on hyvä esimerkki naisvihasta. Ketjua ei ole poistettu. Aina jos on aloitus miesten lihavuudesta, ketju poistetaan heti. Naisten ylipaino on niin loppuunkaluttu aihe, etten mitenkään pysty ymmärtämään, miten AINA jaksatte jauhaa siitä!

En aloittanut keskustelua haukkumalla ketään. Eikä tässä ole tarkoitus alkaa haukkumaan nykyajan naisten lihomista tai vartaloita.

-ap

Joo ei. Miehet on lihavampia kuin naiset mutta silti teet aloituksen kuin ongelma koskisi vain naisia ja linkkaa jotain malleja esimerkiksi. Niin niin väsynyttä.

Olen eri mutta: Näin miehenä tarkkailen lähinnä naisia. Naiset kiinnostaa ja heitä tulee katsottua. Naisellinen vartalo on tiimalasin muotoinen. Ja kun se tiimalasi on nykyisin numeron 0 muotoinen, niin jotain on tapahtunut verrattuna esim. -70 lukuun. Ja ei, kyse ei ole mistään korsetista tai patriarkaatin ulkonäkövaatimuksista. Kyllä se pullistuminen on tapahtunut myös (ja etenkin) miehillä.

Puhut male gaze:stä. Ja kyllä, male gaze edustaa patriarkkaa.

Niin, naisethan ei koskaan katso miehiä. Eihän? Oletko koskaan, milloinkaan istunut puiston penkillä? Oletko silloin silmät kiinni vai katseletko ohi kulkevia ihmisiä?

No, meni niin tai näin, niin syyllinenhän löydetään aina miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty makaronia muuten kuin makaronilaatikossa, keitettynä korkeintaan pyhäruokana kerran kuussa. Muuten kastikkeiden kanssa syötiin perunaa. Tämähän oli meininki vielä lähes kasarille asti.

Lapsille tehtiin makaronivelli maitoon. Se suurustettiin vehnäjauhoilla. Välillä sai pienen voisilmän vellilautasen keskelle.

HS uutisoi vuosituhannen alussa suomalaisperheen syöneen kokeeksi sota-aikojen ruokakaorttiannosten määrien mukaan. Siihen tietenkin lisäksi rajoittamattomat elintarvikkeet eli kasvikset, juurekset, marjat, kotimaiset hedelmät ja sienet.

Perheen aikuiset pääsivät ylipainostaan ja kaikkien veriarvot olivat huippuluokkaa omaehtoisen ihmiskokeen jälkeen.

Kun esimerkisi kotitoffeen tekoon menee aikamoinen määrä ruokakorttiannoksia niin miettii todella tarkkaan, että tekee mieluummin uuniomenia ja kinuskikastikkeen maitoon jne.

Kiitos!

Olen kasarilapsi, mutta muistan nuo reseptikortit omasta lapsuudestani. Olikohan äitini saanut ne omalta äidiltään sitä en muista, mutta oliko niissä siis jotenkin laskettu montako korttia saisi päivässä käyttää tai jotain suosituksia siithen?

Olen joskus lapsena maistanut makaroonivelliä ja oli kyllä kamalan pahaa...anteeksi vain. Pitäisi kokeilla tehdä joskus, jospa vaikka aikuisena maku olisi muuttunut.

Tuossa puhutaan niistä sota-ajan ruokasäännöstelykorteista. Siinä laitettiin korttiin reikä esimerkiksi kohtaan ”voi 100 grammaa” kun vaikka perheenjäsenen voiannoksen sai ylipäänsä ostettua. Aina voita ei ollut edes myytävänä. Varmaan googlettamalla löytää ruoka-annosten kiintiöt, kuinka paljon nainen, mies tai lapsi sai kutakin ainetta viikoksi jos ainetta oli kaupan.

Wikipedian artikkeli ”Elintarvikkeiden säännöstely Suomessa toisen maailmansodan aikana”.

Sieltä löytyvät tarkat kalorimäärätkin. Maitoa sai juoda kaksi desiä vuorokaudessa jne.

Olen 60-luvulla syntynyt. Ruokaa oli vain pieni annos kotona kun syötiin. Eineksiä ei edes tainnut kaupoissa olla. Mitään herkkuja ei ollut kuin harvoin. Jogurtit, limsat, murot, keksit, karkit - niitä ei ollut kuin harvoin. Onneksi marjoja sai metsistä ja kalaa järvistä.

Lapsena oli usein nälkä. Leipää sai ottaa, mutta sen päälle oli vain voita ja joskus juustoa. Leipänä ruislimppu tai näkkäri. Leikkeleitä ei saanut ottaa.

Jouluruoatkin tehtiin itse. Suklaata oli jouluna vain yksi suklaarasia useamman lapsen ja kahden aikuisen perheessä. Kana oli herkkuruokaa ja sitä oli vain joskus pyhinä. Kananmunat arvokkaita eikä munakasta saanut kuin harvoin.

Kouluruoka tehtiin koulun omassa keittiössä ja oli aina hyvää sekä ravitsevaa. Yleensä myös normaalit annokset. Toki oli epämieluisia ruokalajeja joskus.

Onneksi oli kouluruoka varsinkin kun yläasteelle oli matkaa ja piti itse pyöräillä. Ellei kouluruokaa olisi ollut olisi varmaan ollut puutostila enkä olisi kehittynyt ja kasvanut normaalisti. Itse asiassa sairastin hengenvaarallisen taudin lapsena alle kouluikäisenä juurikin puutteellisen ruoan vuoksi.

Olisi ollut mahdottommuus lihoa. Olin aina hoikka. Lihavat lapset, nuoriso ja aikuiset olivat hyvin harvinaisia. Eläkeikäisissä lihavia oli joitakin ja naisissa he olivat yleensä niitä, joilla oli suurperhe.

80-luvulla tilanne jo parani kodeissa. Kotini oli tavallinen perhe. Vanhemmat kåvivät töissä. Omakotitalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty makaronia muuten kuin makaronilaatikossa, keitettynä korkeintaan pyhäruokana kerran kuussa. Muuten kastikkeiden kanssa syötiin perunaa. Tämähän oli meininki vielä lähes kasarille asti.

Lapsille tehtiin makaronivelli maitoon. Se suurustettiin vehnäjauhoilla. Välillä sai pienen voisilmän vellilautasen keskelle.

HS uutisoi vuosituhannen alussa suomalaisperheen syöneen kokeeksi sota-aikojen ruokakaorttiannosten määrien mukaan. Siihen tietenkin lisäksi rajoittamattomat elintarvikkeet eli kasvikset, juurekset, marjat, kotimaiset hedelmät ja sienet.

Perheen aikuiset pääsivät ylipainostaan ja kaikkien veriarvot olivat huippuluokkaa omaehtoisen ihmiskokeen jälkeen.

Kun esimerkisi kotitoffeen tekoon menee aikamoinen määrä ruokakorttiannoksia niin miettii todella tarkkaan, että tekee mieluummin uuniomenia ja kinuskikastikkeen maitoon jne.

Kiitos!

Olen kasarilapsi, mutta muistan nuo reseptikortit omasta lapsuudestani. Olikohan äitini saanut ne omalta äidiltään sitä en muista, mutta oliko niissä siis jotenkin laskettu montako korttia saisi päivässä käyttää tai jotain suosituksia siithen?

Olen joskus lapsena maistanut makaroonivelliä ja oli kyllä kamalan pahaa...anteeksi vain. Pitäisi kokeilla tehdä joskus, jospa vaikka aikuisena maku olisi muuttunut.

Tuossa puhutaan niistä sota-ajan ruokasäännöstelykorteista. Siinä laitettiin korttiin reikä esimerkiksi kohtaan ”voi 100 grammaa” kun vaikka perheenjäsenen voiannoksen sai ylipäänsä ostettua. Aina voita ei ollut edes myytävänä. Varmaan googlettamalla löytää ruoka-annosten kiintiöt, kuinka paljon nainen, mies tai lapsi sai kutakin ainetta viikoksi jos ainetta oli kaupan.

Aah...okei kiitos, nyt ymmärrän. Pitää googlailla jos löytyisi aiheesta lisää :)

Tein keskustelunaloituksen aiheesta erityisesti kiinnostuneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim nuoret kulkivat aina harrastuksiinsa ja kouluun, pitkätkin matkat, kävellen tai pyörällä. Sekä osallistuivat kodin ja tilan fyysisiin töihin.

Herkkuja ei ollut, ja ruokaakin vain tarpeeseen.

50-luvulla ei ollut harrastuksia.

Esimerkiksi 1950-luvun ihmiset lukivat kirjoja kuten Sinuhe (1945) ja Tuntematon sotilas (1954) ja kävivät nykyistä enemmän elokuvateattereissa ennen televisioiden yleistymistä 1960-luvulta alkaen. Semmoiset liikuntamuodot kuten hiihto ja juoksu olivat myös helppoja harrastaa.

Vielä 70-luvulla maaseudulla kirjojen lukeminen katsottiin häpeälliseksi laiskotteluksi. Sen takia on ollut vaikeuksia rajoittaa teinin pelaamista kun ne paralleelit omaan elämään lukemisesta pitävänä teininä muistuu mieleen.

Yksi minun "esi-isistäni", joka oli ammatiltaan vain muurari, hankki kotiinsa Sinuhen ja Tuntemattoman sotilaan kaltaisia teoksia suunnilleen heti julkaisuvuosina. Olen sittemmin perinyt isältäni nuo teokset ja ne löytyvät omasta kirjahyllystäni.

Voin luvata että esi-isäsi oli poikkeus jos oikeasti luki ne kirjat.

Siihen aikaan ylioppilaita oli huomattavasti vähemmän ikäluokasta eikä kaikki fiksut voineet kouluttaa itseään yhtä helposti kuin nykyisin. Lisäksi kyseinen esi-isäni menetti molemmat vanhempansa suhteellisen nuorena. Tuskinpa muurarismies olisi hankkinut kotiinsa kaunokirjallisuutta ellei hänelle ollut tarkoitusta myös lukea niitä.

No minun sukulaisissa on paljon vanhan kansan väkeä jotka hankkis sen kirjan jos sillä on mahdollista saavuttaa jotain vaikutelmaa sivistyksestä ja paremmista piireistä. Toki sen lukeminen olisi kuitenkin käytännön arjessa paheksuttavaa. En toki väitä etteikö sukulaisesi voinut olla oikeasti kiinnostunut kirjallisuudesta.

Ruokavuodet |1950-lukuKuinka suomalaiset söivät 1900-luvulla?Juttusarjan osat ovat: 1900–1940-luvut | 1950-luku | 1960–1970-luvut

https://www.martat.fi/wp-content/uploads/2017/08/12-1.pdf

Martat kirjoitti:

Ruokavuodet |1950-lukuKuinka suomalaiset söivät 1900-luvulla?Juttusarjan osat ovat: 1900–1940-luvut | 1950-luku | 1960–1970-luvut

https://www.martat.fi/wp-content/uploads/2017/08/12-1.pdf

"Sotien niukkuuden jälkeen pullat, kakut ja jälkiruoat maistuivat suomalaisille, samoin silavainen siankylki."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista vähintään ylipainoisia on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista vähintään ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava.

Jokainen jääkiekkoilija on ylipainoinen. Miesten kohdalla nämä määritelmät antavat täysin väärän kuvan, koska miehet, joilla hiukankin lihasta luokitellaan ylipainoisiksi näin. Suurin osa suomalaisista miehistä ei todellakaan ole ylipainoisia muuta kuin näissä tilastoissa.

Iskämasu näkyy olevan monella 30-40v. miehellä.

Mitä sitten jos on mahaa? Olit sitten nainen tai mies. Kunto ja varsinkin lihasmassa on olemassa, vaikka sitä suojaisi rasvakerroksella.

Hävettää myöntää, mutta yli satakiloinen/180cm ja 30 vuotta vanhempi isäni juoksee enemmän coopperissa sekä pitkässä matkassa kuin hänen lenkkeilevä ja muutenkin urheilullinen 53kg/172cm tyttärensä. Menee kaikilla mittareilla mitattuna meikäläisen ohi kunnossa ja jaksamisessa, vaikka ylimääräisiä kiloja on varastoitu vatsaan. Rasvaprosentti ei taida itseasiassa olla kovin suuri hänellä.

Bmi on loppujen lopuksi todella huono mittari terveydelle.

Meidän suurin ero on se, että isäni tekee fyysistä työtä ja minä taas en. Usein joku perusjamppa raksalta saattaa olla paremmassa fyysisessä kunnossa kuin tietokoneen ääressä istuva salikissa.

Vyötärölihavuus on yhtä haitallista molemmilla sukupuolilla.

En itse ole ollut 50-luvun nuori, vaan 70-luvun. Ja jos miettii, niin se ruoka oli oikeastaan hyvin samanlaista mitä kiinalaiset tekee, heillä vaan perunan tilalla riisi. Eli ruoka oli yleensä sellaista, että oli perunoita ja kastike. Se kastike sitten sisälsi kasviksia ja jotain lihaa. Ei se ollut mitään ihmeellistä, mutta ihan hyvää ja terveellistä. Ennen käytettiin enemmän sisäelimiä ruoanlaitossa ja keitettiin luita ja kaikkea muuta ällöä. Ja me käytiin koko perhe keräämässä marjoja ja sieniä. Ja me nuoret mentiin mansikkamaille töitä tekemään, ei mitään ulkomaalaisia tuotu tänne tekemään sadonkorjuutyöt. Kyllä siinä sai liikuntaa ja pysyi hoikkana. Ja jos halusi sosialisoida, piti lähteä ulos. Ei voinut istua ja paasata muille, kuten mekin tässä nyt tehdään.

Kyllähän jotkut näkivät nälkääkin. Setäni söi vain noin joka neljäs päivä ja luut paistoivat ihon läpi auringossa. Maidossa saattoi lilliä kärpäsiä yms. kauhutarinoita. Siihen nähden on tietysti parempi se ylipaino ja liika yltäkylläisyyskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty makaronia muuten kuin makaronilaatikossa, keitettynä korkeintaan pyhäruokana kerran kuussa. Muuten kastikkeiden kanssa syötiin perunaa. Tämähän oli meininki vielä lähes kasarille asti.

Lapsille tehtiin makaronivelli maitoon. Se suurustettiin vehnäjauhoilla. Välillä sai pienen voisilmän vellilautasen keskelle.

HS uutisoi vuosituhannen alussa suomalaisperheen syöneen kokeeksi sota-aikojen ruokakaorttiannosten määrien mukaan. Siihen tietenkin lisäksi rajoittamattomat elintarvikkeet eli kasvikset, juurekset, marjat, kotimaiset hedelmät ja sienet.

Perheen aikuiset pääsivät ylipainostaan ja kaikkien veriarvot olivat huippuluokkaa omaehtoisen ihmiskokeen jälkeen.

Kun esimerkisi kotitoffeen tekoon menee aikamoinen määrä ruokakorttiannoksia niin miettii todella tarkkaan, että tekee mieluummin uuniomenia ja kinuskikastikkeen maitoon jne.

Kiitos!

Olen kasarilapsi, mutta muistan nuo reseptikortit omasta lapsuudestani. Olikohan äitini saanut ne omalta äidiltään sitä en muista, mutta oliko niissä siis jotenkin laskettu montako korttia saisi päivässä käyttää tai jotain suosituksia siithen?

Olen joskus lapsena maistanut makaroonivelliä ja oli kyllä kamalan pahaa...anteeksi vain. Pitäisi kokeilla tehdä joskus, jospa vaikka aikuisena maku olisi muuttunut.

Tuossa puhutaan niistä sota-ajan ruokasäännöstelykorteista. Siinä laitettiin korttiin reikä esimerkiksi kohtaan ”voi 100 grammaa” kun vaikka perheenjäsenen voiannoksen sai ylipäänsä ostettua. Aina voita ei ollut edes myytävänä. Varmaan googlettamalla löytää ruoka-annosten kiintiöt, kuinka paljon nainen, mies tai lapsi sai kutakin ainetta viikoksi jos ainetta oli kaupan.

Wikipedian artikkeli ”Elintarvikkeiden säännöstely Suomessa toisen maailmansodan aikana”.

Sieltä löytyvät tarkat kalorimäärätkin. Maitoa sai juoda kaksi desiä vuorokaudessa jne.

Oi hyvä, kiitos! suuntaan sinne siis.

Martat kirjoitti:

Ruokavuodet |1950-lukuKuinka suomalaiset söivät 1900-luvulla?Juttusarjan osat ovat: 1900–1940-luvut | 1950-luku | 1960–1970-luvut

https://www.martat.fi/wp-content/uploads/2017/08/12-1.pdf

Kiitos tästä!

Itse olen syntynyt 80-luvulla ja silloin päiväkodissa ja koulussa oli rajoitus ruokamäärällä, esim. 1 karjalanpiirakka tai 1 kulhollinen jälkiruokaa. Lapseni on päiväkodissa ja oli syönyt 4 annosta! Ei ihme kun kerralla saa noin paljon ja on maha pinkeenä eikä kotona ruoka maistu. Näin aloitetaan vatsalaukun venytys ja liika mättö jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60-luvulla syntynyt. Ruokaa oli vain pieni annos kotona kun syötiin. Eineksiä ei edes tainnut kaupoissa olla. Mitään herkkuja ei ollut kuin harvoin. Jogurtit, limsat, murot, keksit, karkit - niitä ei ollut kuin harvoin. Onneksi marjoja sai metsistä ja kalaa järvistä.

Lapsena oli usein nälkä. Leipää sai ottaa, mutta sen päälle oli vain voita ja joskus juustoa. Leipänä ruislimppu tai näkkäri. Leikkeleitä ei saanut ottaa.

Jouluruoatkin tehtiin itse. Suklaata oli jouluna vain yksi suklaarasia useamman lapsen ja kahden aikuisen perheessä. Kana oli herkkuruokaa ja sitä oli vain joskus pyhinä. Kananmunat arvokkaita eikä munakasta saanut kuin harvoin.

Kouluruoka tehtiin koulun omassa keittiössä ja oli aina hyvää sekä ravitsevaa. Yleensä myös normaalit annokset. Toki oli epämieluisia ruokalajeja joskus.

Onneksi oli kouluruoka varsinkin kun yläasteelle oli matkaa ja piti itse pyöräillä. Ellei kouluruokaa olisi ollut olisi varmaan ollut puutostila enkä olisi kehittynyt ja kasvanut normaalisti. Itse asiassa sairastin hengenvaarallisen taudin lapsena alle kouluikäisenä juurikin puutteellisen ruoan vuoksi.

Olisi ollut mahdottommuus lihoa. Olin aina hoikka. Lihavat lapset, nuoriso ja aikuiset olivat hyvin harvinaisia. Eläkeikäisissä lihavia oli joitakin ja naisissa he olivat yleensä niitä, joilla oli suurperhe.

80-luvulla tilanne jo parani kodeissa. Kotini oli tavallinen perhe. Vanhemmat kåvivät töissä. Omakotitalo.

Kiitos että jaoit :) Oli todella kiinnostavaa luettavaa

Isäni oli vielä 70-luvulla hirveän laiha, samoin sisaruksensa. Selittyi ihan sillä, että 50-luvulla rutiköyhään perheeseen syntyneinä eivät olleet saaneet tarpeeksi ruokaa lapsina ja nuorina. Sittemmin he kaikki ovat lihoneet, mutta nykyään sosiaaliturva on niin paljon parempi, ettei lasten tarvitse nähdä nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut näkivät nälkääkin. Setäni söi vain noin joka neljäs päivä ja luut paistoivat ihon läpi auringossa. Maidossa saattoi lilliä kärpäsiä yms. kauhutarinoita. Siihen nähden on tietysti parempi se ylipaino ja liika yltäkylläisyyskin.

Joo ja ihmiset söivät homeisiakin ruokia. Jos esimerkiksi hillo oli mennyt homeeseen, se homeinen pinta vaan kuorittiin pois. Ei silloin edes tiedetty kuinka vaarallista home on ja kuinka paljon se rasittaa sisäelimiä pitkässä juoksussa. Että ei se nyt niin kovin ihailtavaa aikaa ollut, vaikka ihmiset olikin hoikempia.

Kyllähän tämä lihavuus on iso ongelma. Nykyään pitäisi erikseen liikkua työpäivän päälle, koska työssä ei moni saa liikuntaa. Mutta vaikka olisikin vain istunut töissä koko päivän, silti helposti sohva kutsuu. Ei mua ainakaan kiinnosta lähteä työpäivän jälkeen johonkin salille rehkimään ja sitten kotiin ja suihkuun. Siinä vaiheessa kello onkin jo 19 ja ei ole enää kuin aikaa tehdä ruokaa, eväät huomiselle ja nukkumaan. Valitettavasti olen sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan ehtiä illalla ihan vain ollakin, tekemättä yhtään mitään.

Mun mummo oli lihava 50-luvullakin. Asuivat ukin kanssa maalla, ja söivät voita, kermaa ja läskiä, ja hilloja. Mummo oli hyvä ruuanlaittaja ja leipoja.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa oli vähän, kuoltiin nuorena kun ei ollut terveysvalistus eikä sairaanhoito nykytasolla. 

Muuten samaa mieltä, kunnon pula-ajat suomessa heti sotien jälkeen mutta ei silloin fiftarilla nyt erityisen nuorena kuoltu(jos selvisi lapsuusajasta)