Miten ihmeessä naiset oli yleisesti melkein kaikki näin(katso kuvat) hoikkia joskus 50-luvulla?!?!

Kyllähän korsetteja nykyäänkin on saatavana. Minäkin olen jo neljännessä polvessa korsetin käyttäjä. Minun iso-mummini, mummini ja äitini ovat aina käyttäneet alusvaatteinaan kureliiviä/korsettia. Muistan jo pienestä tytöstä nähneeni kun vaari kiristi mummini vyötäröä, eikä äitinikään missään piilossa korsettia pukenut ja pyysi usein isääni kiristyshommiin. Itse olen jatkanut samaa perinnettä ja omistan monenlaisia korsetteja eri tilanteisiin. Kiristytän vyötäröni aina välillä jopa alle 50 cm:iin. Kireässä korsetissa ei myöskään ole näläntunnetta.

Äitini on syntynyt v. 1940 ja heidän lapsuudessaan ruoka oli perunoita ja kastiketta päivästä toiseen, ei sitä huvikseen syöty ja säästääkin piti. Ei ollut edes köyhästä kodista kotoisin. Juhlissa piti olla sen seitsemää sorttia, mutta tavallisen maalaisperheen arkiruoka ei todellakaan ollut marjoja, sieniä ja mitä ihmiset nyt helposti ajattelevat. Parikymppisenä muutettuaan kotoa näki nälkää ja omasta mielestään hänellä oli ihan selkeitä ravinteiden puutostiloja. Samaa on sanonut ex-anoppini, joka on samaa ikäluokkaa. Eli kyllä siitä hoikkuudesta hintaa maksettiin, vaikka nyt tietysti maksetaan lihavuudesta.

silloin ei ollut läskejä ihannoivaa kehopositiivisuutta

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin miehet olivat jäntevän lihaksikkaita.

'

50-luvulla ei myöskään naiset käyneet paskalla eivätkä piereskelleet kuten nuo kuvien naisetkaan eivät todellakaan tehneet. Naiset eivät myöskään kiroilleet kuin merimiehet, eivätkä ottaneet tatskoja kuin linnakundit

Vierailija kirjoitti:

Miksköhän on heti alapeukutettu?! Siis tottahan se on että noi naiset on tosi hoikkia ja silti ei näytä nälkiintyneiltä. Kiinnostava aihe.

Nuo naiset ovat hoikkia, mutta se ei tietenkään kerro mitään siitä, miltä muut naiset näyttivät. Kuvien naiset ovat mallinvartaloisia, mikä kyllä on ollut aina harvinaista. Hoikkuus on tietysti eri asia, mutta kyllä ennenkin naiset jo keski-iässä olivat aika pyöreitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän korsetteja nykyäänkin on saatavana. Minäkin olen jo neljännessä polvessa korsetin käyttäjä. Minun iso-mummini, mummini ja äitini ovat aina käyttäneet alusvaatteinaan kureliiviä/korsettia. Muistan jo pienestä tytöstä nähneeni kun vaari kiristi mummini vyötäröä, eikä äitinikään missään piilossa korsettia pukenut ja pyysi usein isääni kiristyshommiin. Itse olen jatkanut samaa perinnettä ja omistan monenlaisia korsetteja eri tilanteisiin. Kiristytän vyötäröni aina välillä jopa alle 50 cm:iin. Kireässä korsetissa ei myöskään ole näläntunnetta.

Mielenkiintoisia persoonia riittää maailmassa. Mutta miksi tarvii aina pyytää muita apuun? Teidän perheessä ei sitten saada itsenäisesti mitään aikaiseksi.

Ei ole omia muistoja 50-luvulta,synnyin -59,mutta 60-luvulta eteenpäin on.Siispä sanon,että kaikkina noina vuosikymmeninä ennen ja jälkeen 50-luvulta tuonne 80-90 lukujen taitteelle lihavuutta ei ihailtu.Ihmiset välttivät olemasta lihavia,niin miehet kuin naisetkin.Toisaalta ei silloin liikuttu ja varta vasten syöty niin "terveellisesti",mutta oli niinkuin normaalia että ihmiset ainakin tuonne keski-iän ja varhaisikääntymisen ajoille olivat hoikahkoja ja normaalipainoisia.Vanhoissa ihmisiää oli sit lihavempiakin,etenkin naisissa ja olihan miehiä myös isoine vatsoineen ja emännät tasapaksuine vartaloineen.

Mutta he olivat vähemmistö.Tietysti liivitkin hoikensivat vyötäröä ja en tiedä,mitä mieget käyttivät,kun pysyivät timmeinä.Yksinpä puvun liivi antaa tukea vartalolle.

Naistenkin pukeutuminen oli sellaista että se vaati ainakin keskitason hoikkuutta.Pukeuduttiin useimmiten leninkeihin,50-luvulla leveä-ja 60-luvulla kotelopukuihin.Niitä pidettiin myös arkena katukuvassa,kengissä oli ainakin puolikorko,ei löntystelty jollain tossuilla ja jalassa niin suuret "kollarit"että sisään mahtuu,ulkonäöstä viis.

70-luku toisit muutoksen lisääntyvine farkkuineen,lantiomalleineen jne.

Mutta hoikkuus oli in vielä silloinkin.Olin koulutyttö 70-luvun ja jos joku oli tukevampi luokassa niin kyllä sen kaikki huomas.Itse olin hiukan tukevahko,sellainen tasapaksu,ei mua siitä kiusattu,mutta oli yksi tosi lihava tyttö ja häntä kyllä osa porukasta kiusas,sitä en ole koskaan hyväksynyt.

Nykyään pukeudutaan niin,että mahdollistetaan vaikka parisataa-kiloinen olemus.Ei tarvitse olla tyylikäs,"kolitsit" tai "lekkinssit" jalkaan,lenkkitossut kengiksi ja menoksi.Tukka ponnarille.

Toisaalta tämä tyyli on tietty hyväkin,mutta siinä vaan on syy,miksi on niin paljon lihavia.

Valitettavasti se on yleisempää köyhemmissä kansanluokissa,joihin itsekin kuulun.

Koulutetut ja varakkaat vaativat usein vaatetukseltaan vähän enemmän ja heille ulkonäkö on tärkeämpi.

Itse olen näin kuuskymppisenä hyvin lievästi ylipainoinen,olen ollut 10 kiloa tukevampo.

Pukeudun kans niin,että iso ylipaino olisi ongelmallista.

Naiset oli myös armottomia arvostelemaan ja huomioitiin rimppakintut ja länkisääret joita niin tänäpäivänä niin puheissa käytetä.Myös erään laulajan tukevia ja lyhyitä sääriä ihmeteltiin ja täten myös lyhyen mekon käyttöäkin? Kiloja kyllä tuolloin vahdattiin ja hoikemmat emännätkin oli kalvakoita lommoposkia sitten kovasta työnteosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty makaronia muuten kuin makaronilaatikossa, keitettynä korkeintaan pyhäruokana kerran kuussa. Muuten kastikkeiden kanssa syötiin perunaa. Tämähän oli meininki vielä lähes kasarille asti.

Lapsille tehtiin makaronivelli maitoon. Se suurustettiin vehnäjauhoilla. Välillä sai pienen voisilmän vellilautasen keskelle.

HS uutisoi vuosituhannen alussa suomalaisperheen syöneen kokeeksi sota-aikojen ruokakaorttiannosten määrien mukaan. Siihen tietenkin lisäksi rajoittamattomat elintarvikkeet eli kasvikset, juurekset, marjat, kotimaiset hedelmät ja sienet.

Perheen aikuiset pääsivät ylipainostaan ja kaikkien veriarvot olivat huippuluokkaa omaehtoisen ihmiskokeen jälkeen.

Kun esimerkisi kotitoffeen tekoon menee aikamoinen määrä ruokakorttiannoksia niin miettii todella tarkkaan, että tekee mieluummin uuniomenia ja kinuskikastikkeen maitoon jne.

Kiitos!

Olen kasarilapsi, mutta muistan nuo reseptikortit omasta lapsuudestani. Olikohan äitini saanut ne omalta äidiltään sitä en muista, mutta oliko niissä siis jotenkin laskettu montako korttia saisi päivässä käyttää tai jotain suosituksia siithen?

Olen joskus lapsena maistanut makaroonivelliä ja oli kyllä kamalan pahaa...anteeksi vain. Pitäisi kokeilla tehdä joskus, jospa vaikka aikuisena maku olisi muuttunut.

Nyt ei puhuttu reseptikorteista, vaan muutama vuosikymmen aiemmin käytössä olleista elintarvikkeiden ostokorteista. Elintarvikeostot olivat säännöstelyn alla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elintarvikkeiden_s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6ste…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole ollut 50-luvun nuori, vaan 70-luvun. Ja jos miettii, niin se ruoka oli oikeastaan hyvin samanlaista mitä kiinalaiset tekee, heillä vaan perunan tilalla riisi. Eli ruoka oli yleensä sellaista, että oli perunoita ja kastike. Se kastike sitten sisälsi kasviksia ja jotain lihaa. Ei se ollut mitään ihmeellistä, mutta ihan hyvää ja terveellistä. Ennen käytettiin enemmän sisäelimiä ruoanlaitossa ja keitettiin luita ja kaikkea muuta ällöä. Ja me käytiin koko perhe keräämässä marjoja ja sieniä. Ja me nuoret mentiin mansikkamaille töitä tekemään, ei mitään ulkomaalaisia tuotu tänne tekemään sadonkorjuutyöt. Kyllä siinä sai liikuntaa ja pysyi hoikkana. Ja jos halusi sosialisoida, piti lähteä ulos. Ei voinut istua ja paasata muille, kuten mekin tässä nyt tehdään.

Aamullahan aina lähdettiin ulos jonnekin. Korkeintaan illalla saatettiin vähän katsoa telkkaria tai sitten lukea jotain.... Ainakin yleensä näin. Mökillä saatoin sadepäivänä lukea koko päivän. Siellä ei ollut edes sähköjä silloin. Muuten oltiin ulkona ja puuhattiin jotain tosi paljon. Kyllähän siinä pakostikin kului energiaa. Lihominen olisi ollut vaikeaa. Mitään suuria karkkipusseja ei ostettu koskaan, eikä niitä ollut silloin edes myynnissä. Joku pieni pastillirasia saatettiin joskus ostaa tai vähän jotain irtokaramelle joskus ja kesähelteellä yksi jäätelö.

Niin. Olen usein miettinyt sitä, että miten ihmeessä sain nuorena aikani kulumaan mökillä? Eihän siellä ollut mitään. Ei edes telkkaria, eikä varsinkaan nettiä. Mutta jotenkin sielläkin saatiin aika kulumaan, se käytettiin TEHDEN jotain! Nykyään itsekin vain katselen jotain YouTube videoita mökillä. Jos netti katkeisi, varmaan ahdistuisin siellä 😀.

Ja muistan senkin, että kun nuorena menin ekoja kertoja mökille yksin tai kaverini kanssa, piti joka päivä soutaa vastarannalle puhelinkoppiin soittamaan vanhemmille, että meillä on täällä kaikki hyvin 😃. Sai siinäkin liikuntaa. Nykyään vain laitan netin kautta viestiä, että täällä sitä vaan saunaa lämmitellään ja grillimakkaraa on jo syöty.

Meidän perheeseen tuli puhelinkin vasta 80-luvun alussa, kun olin yläasteella.

Hyötyliikunta. Eivät istuneet kännykkä kädessä koko päivää.

. Syötiin mitä saatiin, eikä ainakaan liikaa, kun liikaa ei ollut. Ainoastaan juhlissa oli herkkuja.

Kateeksi käy isoisiä. Toisaalta silloin oli miehilläkin testoa millä festata, nykyään sitä ei tarvita kun tatuoitua sidukkavalasta varten ei mikään boosti riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut herkullista. Arkena Suomessa sammutettiin ruoalla nälkä. Se riitti. Mistään viihdesyömisestä ei varmaan kukaan nähnyt edes unia ennen vanhaan.

Mistä tiedät tuon herkullisuuden puuttumisen? Uskoisin, että päinvastoin; vähästä, puhtaasta ja yksinkertaisesta itsekasvatetusta ruoasta otettiin kaikki ilo irti resepteillä. Oletko katsonut vanhoja ruokaohjeita?

No tässä on varmaan ollut paljon eroja yhteiskuntaluokittain ja alueittain. Äitini syntyi v. 1940 tavalliseen varmaan keskituloiseen maanviljelijäperheeseen, joita oli tuohon aikaan maa täynnä. Ruoka oli keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta, jossa oli vaihtelevasti lihaa. Äitini on aikuisena opetellut laittamaan kaiken muun, kotonaan ei ruoanlaitosta oppinut juuri mitään muuta. Ehkä jotain leipomista lisäksi, mutta se perusruoka oli aina tuota samaa. Kun muutti kotoaan eli tosi köyhästi ja on jälkeenpäin sanonut, että oli oikeasti aliravittu, ei terveellisen hoikka. Sama kokemus oli ex-anopillani, joka taas opiskeli pitkälle jne., mutta se opiskeluaika oli tosi köyhää. En kadehtisi.

NO NE NAISET PAKOTETTIIN LIIKKUMAAN JA OLEMAAN NÄLISSÄÄN PARTIAKRAATIN TOIMESTA!!!

-feministi

Kysymys kuuluukin, alkaako elinajanodote tippua kohta, kun pullamössösukupolvi lähestyy vanhuuttaan. Veikkaan, että alkaa. Omat vanhemmat eli yli 80-vuotiaiksi, itse olen aika onnellinen jos elän yli kuuskymppiseksi ja ehdin eläkkeelle ennen kuin se on Spielende.

Jatkuvaa mussuttamista ei harrastettu. Töissä lihavien pitää jatkuvasti mussuttaa jotain muffinsia tai suklaata. Päivän aikana menee liikakaloreita iso määrä.

Mää olen virkaporsas, mums mums, kampaviineriä lupsutan mums mums, en liho yhtään onneksi, riittää 200m kävely ponneksi.

Vierailija kirjoitti:

Autoja oli paljon vähemmän, liikuttiin enemmän.

Muutkaan harrastukset eivät olleet passiivista istumista.

Juuri kukaan ei istunut töissäkään.

Ei ollut tarjolla herkkuja. Syötiin ruoka ja sen päälle jälkiruoka. Ei mätetty kaikkea sipsiäkarkkia kitusiin siinä välissä.

Naisten harrastukset oli kyllä tuohon aikaan vain jotkun käsityöt ja ehkä soittimensoitto, ei ne minnekkää salille menny nostaa painoja

Ei kyllä meilläpäin pirttien emännät tuolta näyttäneet 😁 Nuorena oli useimmat kyllä hoikkia, mutta lapsia kun tuli alkoi tulla vatsaa ja painoa muutenkin. Lisäksi vanhemmiten hoikkia säälittinkin, varsinkin jos köyhän talon emäntä oli laiha - saakohan se edes ruokaa tarpeeksi.