Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5068)
Mitä kaikkea sinulla on omassa pilttuussasi?
Onko saatavilla aina vettä ja heinää?
. Jos syttyisi tulipalo, pääsisittekö karkuun itsenäisesti. (älä silti ala pelätä, ovat harvinaisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syötkö marjoja metsälenkillä. Puolukkaa, karpaloa tms? Entä varpuja?
Kuluvatko hampaat vai kasvaako uutta?
En muista sinun vastanneen, käytetäänkö sinulla hevossalvaa. Sitä mitä saa ihmisetkin käyttää. Kysyin aiemmin.
En syö metsälenkillä marjoja. Ne ovat minulle aika pieniä ja niiden kovista varvuistakaan en oikein välitä. Muutenkin minun annetaan kesken ratsastuksen syödä vain poikkeustilanteissa, ja silloin turpani ympäri kulkevaa hihnaa aina löysätään, mikä helpottaa syömistä.
Hampaani kuluvat syödessä koko ajan, mutta uutta hammasta työntyy leuastani sitä mukaa lisää esille. Ei siis kokonaan uusia hampaita, mutta jokaisen hampaan kulunutta osaa korvaa hampaan nouseminen leuasta ylöspäin. Osasinkohan nyt kuvata tätä ollenkaan ymmärrettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vastannut siihen, että miksei hienoissa paikoissa käytetä hännän alla pussia. Kysyin kauan sitten. En muista nähneeni vastausta.
En tiedä viedäänkö minua juurikaan niin hienoihin paikkoihin, että lantamme katsottaisiin ongelmaksi. Luulen että siellä missä on totuttu meihin, on totuttu myös kakkaroihimme. Sellainen pussi voisi olla myös vaikea kehittää ja hankala asentaa, johon kaikki lanta nätisti putoaisi.
Yritetäänkö lannan putoamista vaikka paraateissa estää ruokintaa säännöstelemällä.
Jos hevosia menee edellä ja kävelijät paraatissa perässä, niin marssijat astuvat lantaläjiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan siitä uudesta tallista modernimpi. Esim joku automatiikka ruualle ja lannalle.
Kerro sitten, kun sen rakentaminen edistyy ja pääset kurkkaamaan.
Vaikuttaa ihan valtavasti ihmistyötä vaativalta tuo teidän hoitonne. Esim se, että pehkut on vaihdettava päivittäin. Huh, huh.
Mikä eroaa siinä pienessä raviradassa ja isossa niityssä?
Eikö molemmissa voi juosta, potkia ja pukitella samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hevosen sunnuntaihin kuuluu?
Ei enää kirkkokyyditystä ainakaan. Ei ole hevosille parkkipaikkoja kirkon pihassa.
Hepolaisella on tänään omistajan kanssa ratsastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut vielä päivän tapahtumakertomusta. Niitä on hauskaa lukea.
Kouluratsastimme tänään maneesissa ilman friisiläistä. Aluksi omistajani harjoitteli erillisiä liikkeitä jonkin aikaa kerrallaan ja sen jälkeen hän ratsasti läpi ohjelman, jossa liikkeet ja siirtymät yhdistyivät. Hän oli tuonut mukanaan pienen juomatölkin näköisen laitteen, josta kuului musiikkia. Sen mukana oli kiinnostavaa liikehtiä. Pienen lepotauon jälkeen toistimme vielä ohjelman.
Ohjelmaan kuului muutamia vaikeitakin liikkeitä, kuten aiemmin harjoittelemamme piaffe ja vielä vaativampi passage. Siinä minun pitää nostella ravissa jalkoja ylös ja koukistaa niitä korostetusti. Liike vaatii paljon voimaa enkä osaa sitä kovin hyvin, mutta oikein tehtynä siitä sanotaan tulevan vaikutelma tanssimisesta. En edes tiedä, millaista teidän tanssimisenne on kun en ole koskaan nähnyt, mutta siihen kai vaaditaan myös musiikkia? Ja se on ilmeisesti raskasta?
Maneesin jälkeen lähdimme vielä maastoon. Kävimme melko kaukana tallilta paikassa, missä sijaitsee urheilukeskus ja juoksurata. Sinne meillä ei tietenkään ollut asiaa, mutta tie kulkee parkkialueen ohitse. Kulkiessamme muutamien autojen läheltä eräs nuori mies reagoi meihin hyvin eloisasti. Hän huusi omistajaani nimeltä ja ennen kuin ehti edes saada vastausta riensi etupenkiltä luoksemme.
Luulen että omistajallakin kesti hetken ymmärtää kuka hän oli. Itse muistin hänet vain hämärästi, mikä johtui varmaankin siitä, että hän oli ulkonäöltään kovasti muuttunut. Olimme nimittäin ehkä kolme vuotta sitten tavanneet hänet sillä samalla paikalla. Silloin hän oli näyttänyt hyvin alakuloiselta ja ontunut toista jalkaansa. Hänen synkkä ulkomuotonsa oli silloin aiheuttanut sen, että omistajani oli tervehtinyt häntä ja kysynyt oliko hänellä kaikki hyvin. Silloin ei ollut.
En voi sanoa muistavani heidän silloisesta keskustelustaan juuri mitään, mutta tänään ymmärsin mistä asiassa oli kyse. Hän oli ollut jossakin liikenneonnettomuudessa, missä hän oli melko pahoin loukannut lonkkansa. Vamma ei kuntouttamisesta huolimatta ollut parantunut ja kipu ja ongelmat olivat saaneet hänen mielensä masentumaan. Hänen kerrottuaan silloin tilanteensa omistajani oli puhunut hänelle jotakin mielen ja kehon vaikutuksista toisiinsa. Jos molemmat eivät tukeneet toisiaan, parantuminenkin saattoi olla työlästä ja tuntua hitaalta.
Omistajani oli kysynyt, oliko hän kokeillut koskaan ratsastamista, sillä kun on vaikutuksensa sekä mieleen että kehoon. Muistan omistajani nousseen ratsailta ja pyytäneen hänet vierelleni katsomaan minua. Ja kun hän oli hetken aikaa ilmeisen epäuskoisena seissyt vierelläni, omistajani oli pyytänyt häntä liikuttamaan kättään harjaani ja kylkeäni pitkin. Sitten hän oli vielä pyynnöstä tuonut kasvojensa sivun aivan lapaani kiinni ja ollut siinä liikkumatta hetkisen. Ei hän kanssani kokemansa jälkeenkään vielä hymyillyt, mutta ehkä jokin hänen ajatuksissaan oli siitä saanut uuden suunnan.
Tästä kaikesta oli seurauksena se että hän oli jonkin aikaa tapaamisemme jälkeen aloittanut ratsastusterapian, mistä oli suuresti innostunut ja mitä hän oli noin vuoden ajan säännöllisesti jatkanut. Lonkan vamma oli sinä aikana lähes täydellisesti parantunut ja lisäksi hän oli saanut tähän päivään asti jatkuneen kipinän hevosiin ja ratsastamiseen.
Nähdessään meidät nyt hän oli todella kuin eri ihminen. Hän halasi omistajaani ja silitti minua. Sitten hän pyysi lupaa saada hengittää tuoksuani ja tuntea minut poskeaan vasten samaan tapaan kuin silloin kolme vuotta sitten. Hän käytti kaunista ilmaisua, ettei mielestään voinut omistajaani kylliksi kiittää. Omistajani selvästi liikuttui hänen avoimuudestaan ja rehellisyydestään ja näin hänen silmiensä kostuvan. Sitten hyvästelimme miehen. Hän odotti että pääsimme rauhassa matkaan, otti autostaan urheilukassin ja suuntasi juoksuradalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea sinulla on omassa pilttuussasi?
Onko saatavilla aina vettä ja heinää?
. Jos syttyisi tulipalo, pääsisittekö karkuun itsenäisesti. (älä silti ala pelätä, ovat harvinaisia)
Heinää annetaan sopivasti annosteltuna ruokintaaikoina. Sillä on taipumus sotkeutua kuivikkeisiin, joten ylimäärä menisi hukkaan. Vettä minulla on aina saatavilla.
En todellakaan pääsisi pilttuusta itse ulos. Seinät ovat lujatekoiset ja korkeat.
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö lannan putoamista vaikka paraateissa estää ruokintaa säännöstelemällä.
Jos hevosia menee edellä ja kävelijät paraatissa perässä, niin marssijat astuvat lantaläjiin!
Ruokintani on säännöllistä eikä siihen ajankohtien tai ruuan koostumuksen suhteen voi tehdä äkkinäisiä suuria muutoksia. Etenkään kun minulla on taipumusta ähkyn oireisiin.
En voi sanoa olleeni varsinaisissa paraateissa jos olen ymmärtänyt sana oikein. Ehkä ne ovat olleet enemmän kulkueita eikä niitäkään ole järjestetty kaupunkialueella. Minusta meidän kakkamme ei muutenkaan ole ympäristöongelma, mutta ehkä te olette siitä eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan siitä uudesta tallista modernimpi. Esim joku automatiikka ruualle ja lannalle.
Kerro sitten, kun sen rakentaminen edistyy ja pääset kurkkaamaan.
Vaikuttaa ihan valtavasti ihmistyötä vaativalta tuo teidän hoitonne. Esim se, että pehkut on vaihdettava päivittäin. Huh, huh.
Voi olla ettei minulla juuri ole pääsyä uuteen talliin jos se on tarkoitettu vain oreille. Mutta kerron toki jos saan kuulla siitä jotain!
Minä luulen, että kaikkia pehkuja ei välttämättä tarvitse joka päivä vaihtaa jos pissaa ja kakkaroita sisältävät kohdat pystytään erikseen poistamaan. M ja o osaisivat ihan varmasti kertoa kun itse en tietenkään ole silloin paikalla. Mutta aina makuusijani tuoksuu ja tuntuu vaihdon jälkeen puhtaalta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä eroaa siinä pienessä raviradassa ja isossa niityssä?
Eikö molemmissa voi juosta, potkia ja pukitella samalla tavalla?
Rata on tasoitettu, joten siinä on miellyttävää ja turvallista juosta. Mutta oma tuntemukseni on, että koska rata on tarkoitettu kilpailua tai ainakin harjoittelua varten, siellä pitäisi normaalisti juosta tosissaan ja kurinalaisesti sekä tietysti varusteet yllä. Kun itse saan kuitenkin mahdollisuuden juosta radalla vapaana aivan miten tykkään se tuntuu jotenkin suuremmalta etuoikeudelta kuin niityllä. Ehkä tämä on teistä hassu hevosnäkökulma?
Toivon ihan koko sydämestäni, että omistajani ei kyllästyisi viemään minua radalle. Se on molemmilla kerroilla ollut hienoimpia kokemuksia mitä minulle on elämässäni suotu.
Kiitos taas mukavista jutuistasi!
Tuli tässä mieleeni, että kun te tiedätte jo yhtä ja toista minusta ja tallistani niin voisinko esittää pienen pyynnön? Sellaisen nimittäin, että kirjoittaisitte tekin muutaman sanan itsestänne, ellei se ole liikaa pyydetty. En tietenkään tarkoita mitään tunnistettavia juttuja vaan lähinnä mielipiteitänne ja ajatuksianne vaikka meistä hevosista. Ja että oletteko tavanneet meitä lähemmin tai ehkä jopa hoitaneet tai ratsastaneet? Pidättekö erityisesti joistakin tietyistä hevosista ja sellaista.
Mitä tahansa muutakin elämään liittyvää voitte kirjoittaa jos haluatte, esimerkiksi niistä haaveista tai peloista, mistä minäkin olen kirjoittanut. Olisi kiva tietää jotakin teille tärkeistä ja merkitsevistä asioista. Ja jos annatte luvan niin voin kysyä jostakin askarruttavasta asiasta teiltä enemmän. Kovin painavia mielipiteitä en varmaankaan pysty esittämään, kun oma elämänkokemukseni on teihin verrattuna niin rajattu, mutta ehkä sellaistakin tulisi mieleeni!
No itse ihailen aina hevosia ja sanon lapselleni autossa, että katso hevosia niityllä. Hänkin tykkää katsella. Menemme joskus viereen katselemaan. Suloisia ovat. Tekisi mieli kovasti silittääää, mutten ole sitä tehnyt.
Ihailen teitä aina. Kyytiin en ole uskaltanut, kun pelkään, että putoan ja halvaannun. Katselen kateellisena, kun ratsastavat mökkitiellämme.
Vossikan kyytiin menisin, jos sellaisia olisi Turussa. Kohtuuhintaan.
Minä olen lapsena pari yksittäistä kertaa päässyt kokeilemaan ratsastusta ja jopa putosin kerran selästä! Siihen ei ollut mitään erityistä syytä, en kai vain osannut pitää tasapainoani. Minua on myös hevonen potkaissut suoraan reiteen, kyllä teki kipeää ja tuli komea mustelma!
Hevosten lisäksi olen nähnyt lähietäisyydeltä aasin ja muulin (edellä mainitun aasin jälkeläinen).
Suosikkihevoseni on suomenhevonen liinakon värisenä.
Oletko vastannut siihen, että miksei hienoissa paikoissa käytetä hännän alla pussia. Kysyin kauan sitten. En muista nähneeni vastausta.