Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei hevonen!

Kiitos ketjusta kysellä! Sekä elämäsi jaosta meille.

On kylmä-ja lämminveriset hevoset sekä niiden risteytymät puoliveriset. Kylmäveriset on pohjoisen rotuja. Vahvoja ja suuria ja lämminveriset etelämpää. Sirompia ja ketterämpiä. Tuleeko tuo kylmä ja lämmin jaottelu vain sen mukaan, että miten lämpimässä maassa ne on jalostettu vai mistä noin oudot nimitykset?

Entä miten tarkkaan osaat tulkita muiden eläinlajien varoitusääniä. Pikkulinnun viholliset on ihan erilaisia kuin sinun. Suuri petolintu osaa napata myös varmaan pienen varsan. Pupuilla tai ainakin kauriilla ja hirvellä voi olla sama vihollinen kuin teillä. Kerroit, että sinua harmittaa susien olemassaolo. Ovatko yöpymisaitaukset teillä susivarmoja? Karhua ei taida aitaukset juuri pidätellä, kun kiipeilevät ja riehuvat. Niitä on harvemmassa tosin.

Ne kylmäverinen ja lämminverinen ja täysverinen ja puoliverinen ovat ihan erikoisia sanoja. En todellakaan osaa arvata miksi olette jaotelleet meidät sillä tavalla. Kyllä suuret kylmäveriset tietysti pärjäävät paremmin kylmässä mutta ovathan heidän liikkeensäkin hitaampia, ikään kuin olisivat vähän kylmästä jähmeitä!

Eivät meidän aitauksemme kyllä susia pidättele. Ne pääsisivät aitojen alta tulemaan jos niitä näihin maisemiin ilmestyisi. Toivottavasti ei ilmesty.

En erota lintujen varoitusääniä niiden tarkoituksen mukaan mutta kiinnitän niihin kyllä huomion ja tarkkailen ympäristöä silloin huolellisemmin. Lintujen äänet ovat minulle muutenkin tärkeitä. Mitä keväinen laidunpäivä edes olisi ilman pientareilta ilmaan kohoavia lintuja jotka laulavat taivaaseen asti tai toisia jotka syöksyilevät niittyjen yllä hurjaa kiitoa!

Sanoit aiemmin tykkääväsi runoista, kun havahduit, mitä ne ovat.

Tuo viestisi oli runollista. Sellaista hyvin kaunista kuvausta. Niittytunnelmaa.

Siis valvooko joku hevonen koko ajan öisin myös tallissa ollessanne?

Jos paikalla olisi tuttu ihminen koko yön, uskaltaisitteko kaikki nukkua?

Mitenköhän ennen vanhaan, kun taloissa saattoi usein olla vain yksi hevonen. Ei ollut varaa enempiin. Se parka ei sitten varmaan voinut nukkua syvää unta ollenkaan.

Mitä tänään puuhasit?

Alatko jo kyllästyä omenoihin?

Onko hevosilla mielenterveysongelmia tai dementiaa.

Eli voiko hevonen olla parantumattomasti hullu tai muisti mennyt. Oletko tavannut?

Miksei harraste-eläimille anneta helpommin unilääkkeitä?

Tekin nukkuistte hyvin ilman stressiä vahtimisesta.

Mitä se ilmentää, kun hevonen kuopii jalallaan maata?

Kyl teidän makuualustanne ja muut toimet hoitaa superjuhlapyhinä, kuten jouluna?

Tallin omistaja, naapurin palkattu Lauri, joku muu jatkuvasti palkkalistoilla oleva vai ne tallitytöt, jotka tekee hommaa ratsastustunteja vastaan ja rakkaudesta hevosia kohtaan.

Oletko huomannut sen seikan, että sulla ei oo enää niin paljon pitkästyttäviä hetkiä, kun saat kirjoittaa meille.

Toiset pollet siellä vaan seisoo eikä ymmärrä, miten älykäs ja osaava olet.

Mikä on tärkein aistisi? Kuulo?

Oletko potkaissut jotakuta oikein kovaa? Ketä ja miksi?

Pikkuvarsa-aikaa ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Olet iloinen uudesta maasto-osaavat ratsastajastasi. Saat vaihtelua aamupäiviin ja iltapäivältä jää tylsempää työtä pois.

Vaan mitäköhän mieltä omistajasi mahtaa olla muista ratsastajastasi. Varmaan hyvillään, että saat tarpeellistq liikuntaa, mutta onko esim huolissaan, että loukkaannut hänelle tuntemattomien kanss ratsastamisesta tai jopa mustasukkainen, jos kiinnnytkin tähän uuteen osaavaan vakikäyttäjään. Omista lienee sopinut, että sinu saa käyttää 3 tuntia päivässä muuhun kuin hänelle 4 päivänä viikossa, jotta hänellä vähenee sinut maksettava hinta. Mahtaisitko jaksaa enempiä tunteja.

Kiitos, minäkin olen innoissani vaihtelusta. Mutta katsotaan nyt sitten millaisiksi perjantaiaamumme muodostuvat.

En usko että omistajani on minusta mustasukkainen, ainakaan jos suhteeni häneen ei muutu toisenlaiseksi. Eikä semmoista ole tietenkään näköpiirissä. Luulen että hänestäkin on pelkästään hyvä asia jos minulle tarjoutuu erilaisia tilaisuuksia liikkua ja tavata monia ihmisiä. Kyllä se rahannekin varmasti näyttelee asiassa jotakin osaa mutta en tiedä millaista.

Kyllä minä jaksaisin pidempiäkin päiviä, mutta kenttätunteja en itse haluaisi lisää. Niiden ajankohta vain on sellainen, ettei minulla voida teettää paljon työtä tunteja ennen ja tuntien jälkeen ei taas oikein ole aikaa. Mutta varmasti voisin tottua tekemään tunnit aamupäivällä ja lähteä vielä illemmalla maastoon jos sellainen järjestely olisi mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Hammasasiaa.

Puretteko toisianne niin pahasti, että tulee verta? Eikö ne tulehdu?

Voiko hevonen puraista ihmiseltä vahingossa sormen poikki, jos sille syöttää porkkanaa?

Kätevää ihmisen kannalta, että hevosilla on väli kuolaimia varten hampaissaan. Miksi niille on tuollainen väli muodostunut?

Kyllä me toisinaan puremme ihan tosissamme jos kerran päätämme purra. Ihan verihaavoille asti ja joskus orit voivat purra jopa palasen ihoa irti. Kyllä haavat luonnossa varmasti tulehtuisivat mutta se silti on osa meidän luonnollista käyttäytymistämme, joten hyvin harvoin pureminen käynee kenellekään kohtalokkaaksi.

Harvoin kukaan meistä on niin kiukkuinen tai peloissaan että purisimme teitä ihmisiä pahasti, mutta niinkin on joskus voinut tapahtua. Meille kannattaa syöttää herkkupalat avoimelta kämmeneltä, jolloin pystymme helposti poimimaan ruuan suuhumme ja ei ainakaan satu vahinkoja.

Miksi hampaamme sitten sijaitsevat näin kuten ne ovat on kysymys johon itsekään en osaa vastata. Meille iso kieli on ruuan käsittelyssä tärkeä joten olisikohan sille vapautunut enemmän tilaa toimia ja liikkua kun hampaita ei ole aivan koko suun mitalta. Teille se välitila tosiaan tuntuu osoittautuneen käyttökelpoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen kirjoituksistasi!

Onko teitä pakko lähteä hyysäämään sunnuntaisin jo aamusta, vai pärjäättekö siellä rauhassa? Ihmisillä on lepopäivä.

Ymmärrän, että lehmiä on pakko lypsää tietenkin, mutta teille ei ole välttämättömiä palveluksia vissiin? Vettä on varmaan jätetty niin että riittää.

Voiko ihmiset tulla tallille sunnuntaina vaikka klo 12 vasta ekaa kertaa. Ellei tule, niin mitä seuraa?

Meille ei olisi hyväksi jos päättäisitte yhtäkkiä nukkua pitkälle päivään. Tarvitsemme ruokaa melko tasaisesti, jotta emme sitten söisi kerralla liikaa ja saisi vatsaongelmia. Kolme kertaa päivässä on minimi mutta minä olen tottunut neljään kertaan. Siitä rytmistä poikkeaminen aiheuttaisi minulle myös levottomuutta ja minusta tulisi ärtyisä. Ja varmadti myös vähemmän yhteistyökykyinen.

Kiitos mukavista viesteistäsi!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mukavista viesteistäsi!

Seurallinen ja ystävällinen hirnahdus sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Mites se Pesonen. Onko se kesy ihmisille vai lähes villi? Antaako silittää? Miten sitä ruokitaan? Pihdataanko ruokaa, että nappaisi hiiriä ja myyriä?

Miten estetään, ettei jyrsijät syö Pesoselle jätettyjä ruokia? Tekeekö mielesi joskus ohi kulkiessa maistaa Pesosen monia?

Pesonen ei ole villi. Hän tulee usein jalkoihinne kiehnäämään ja nauttii huomiosta ja silittelystä. Hän saa osan ravinnostaan kyllä tallin hiiristä ja peltojen myyristä, mutta on ruokaa aina tarjolla myös talossa, koska hän päivittäin käy sielläkin. Ulos pesosen kuppeja ei oikein voi tuodakaan koska harakat nokkivat suihinsa kaiken syötäväksi kelpaavan. Enkä minä voisi syödä sen kupista ruokaa sen enempää kuin hiirtäkään vaikka joskus kuollut sellainenkin on pilttuuseeni ilmestynyt. Minulle kun käyvät ruuaksi pelkästään kasvit.

Vierailija kirjoitti:

Kestätkö huonommin kovia pakkasia kuin vaikka suomenhevonen?

Eli onko turkeissanne eroja?

Miten voimakas on hevosen potku? Telkkarissa jossain elokuvissa (lähinnä huumoria) tai sarjakuvissa hevosen potku lennättää talliin suuren reiän seinään. Pystyisitkö?

Suomenhevosillamme on vähän lämpimämpi talvikarva kuin minulla, mutta kyllä se viileässä kasvaa minullekin. Jos vain saan riittävästi ruokaa niin pärjään talvella ulkona siinä missä hekin. Liikkumalla pysyn lämpimänä ja joskus minulla pidetään myös loimea.

Saisin varmasti potkimalla reiän lautaseinään, kengät kun lisäävät vielä potkujen tehoa. En kyllä ole koskaan kiukustunut seinälle, joten se on vain oma käsitykseni asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Antaako autoilijat teille kunnolla tilaa vai törtröileekö jotkut tahallisesti?

Siis ajavat liian läheltä tai tööttäävät.

Meille tulee kohtaamisia autojen kanssa etupäässä kapeilla pikkuteillä ja silloin molempien on oltava huolellisia. Yleensä minä väistän pellon tai metsän puolelle koska en jää sinne kiinni niin kuin auto voi jäädä. Meillä päin autoilijat kyllä tuntevatkin minut ja ratsastajani ja ovat kyllä todella mukavia ja asiallisia niissä tilanteissa. Tööttäämistä tai liian läheltä ohittamista ei ole minun kohdalleni sattunut ollenkaan. Pyöräilijät sen sijaan saattavat kurvailla ja kiihdytellä lähelläni aika hermostuttavasti ja joskus joku poikaporukka on soitellut kellojakin. Se on aika ajattelematonta, koska voimme joskus säikähtää sellaista ja keksiä tilanteeseen oman päämme mukaisen ja teidän mielestänne usein huonon ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Vaivaakohan omistajasi mieltä jokin asia. Onkohan esim joku läheinen kuollut.

Ihanaa, että hän rakastaa sinua äärettömän paljon.

Moni hevonen ei ole yhtä onnekas kuin sinä.

Voi kunpa tietäisinkin, miksi hän sunnuntaina oli osan aikaa niin hiljainen ja herkistynyt. Ja olisinpa osannut lohduttaa häntä jotenkin paremmin. Toivon ettei hän ainakaan ole menettänyt ketään rakastaan.

Onneksi mikään ei ole viitannut siihenkään että minä joutuisin luopumaan hänestä. Toivottavasti hän on huomenna taas entisellään. On totta että olen valtavan onnekas kun minulla on hänet. Millainen sattuma olikaan että hän tuli katsomaan minua silloin kauan sitten! Eikö siihen tapahtumaan sovi ajatus kohtalosta? Vaikka sitä sanaa paljon käytetään, en ymmärrä kuka sen kohtalon milloinkin päättää. Vaikka omistajani voisi päättää minun kohtalostani, kuka päätti siitä kohtalosta että tiemme kohtasivat? Minun päälleni liian vaikea asia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaivaakohan omistajasi mieltä jokin asia. Onkohan esim joku läheinen kuollut.

Ihanaa, että hän rakastaa sinua äärettömän paljon.

Moni hevonen ei ole yhtä onnekas kuin sinä.

Voi kunpa tietäisinkin, miksi hän sunnuntaina oli osan aikaa niin hiljainen ja herkistynyt. Ja olisinpa osannut lohduttaa häntä jotenkin paremmin. Toivon ettei hän ainakaan ole menettänyt ketään rakastaan.

Onneksi mikään ei ole viitannut siihenkään että minä joutuisin luopumaan hänestä. Toivottavasti hän on huomenna taas entisellään. On totta että olen valtavan onnekas kun minulla on hänet. Millainen sattuma olikaan että hän tuli katsomaan minua silloin kauan sitten! Eikö siihen tapahtumaan sovi ajatus kohtalosta? Vaikka sitä sanaa paljon käytetään, en ymmärrä kuka sen kohtalon milloinkin päättää. Vaikka omistajani voisi päättää minun kohtalostani, kuka päätti siitä kohtalosta että tiemme kohtasivat? Minun päälleni liian vaikea asia!

No, monet ihmiset puhuvat jumalasta. Ajattelevat asioiden tulevan hänen johdatuksestaan, jos ihminen on pyytänyt.

En kyllä yhtään tiedä, mikä on hevosten ja Jumalan yhteys.

Mutta joka tapauksessa ihanaa, että löysitte toisenne ja hän sai sinusta kelpo hevosen, vaikka alku sinulla olikin hankala siellä Saksassa.

Tunnen sen luissa ja ytimissä, kun niin koskettavasti kerroit ensi kohtaamisestanne. Hän katsoi sinua syvälle silmiin. Jutteli ja sitten aloit lähestyä.

Tämä on niin lämmintä seurattavaa.

Ihan tässä herkistyy ja alan tykätä hevosista yhä enemmän.

En keksi kysymystä. Luen mielelläni kaikkea, mitä täällä vastailet ja muuten kerrot.

Paljon uutta minulle.