Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Mikä on lempiruokaasi?

Vihreää tuoretta apilaa suoraan maasta hamuttuna ei kyllä mikään voita! Omenat ja porkkanat maistuvat myös ja tietysti kaurakin. Joskus omistajani antaa minulle myös joitakin todella makeita herkkupaloja mutta niitä ei kai lasketa ruuaksi.

.o. kirjoitti:

Joidenkin kyllä, en kaikkien, joskus hyvin kauan sitten.

Hyvyyttä ja ystävällisyyttä tarvitaan maailmassa, jossa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä.

Sinä kyllä osaat sanoa asioita niin kauniisti! Jos sinulla ei ole omaa hevosta, niin toivottavasti ainakin koira tai kissa joka saa nauttia hellyydestäsi ja rakkaudestasi.

Millainen päivä sulla koni tänään oli?

Tänään en ollut tunneilla ollenkaan kun on keskiviikko. Omistajani tulee aina töiden jälkeen tallille ja yleensä ratsastaa lenkin kanssani. Oltiinkin sitten aika pitkään maastossa ja kuljettiin pikkuteitä pitkin lammelle. Siellä pidettiin tauko ja hän otti repustaan pieniä päärynöitä ja antoi kaksi minullekin. Niitä en usein saakaan, mutta ne täytyy kyllä lisätä lempiruokieni listaan!

Paluumatkalla hän antoi minun laukata eräällä peltotiellä, mikä tuntui ihanalta kun pari päivää olen lähinnä vain kulkenut talutettuna tai hypännyt aivan pieniä esteitä. Tuli jopa hiki siinä, ja tänään taidankin päästä ensimmäistä kertaa talliin yöksi. Kiva päivä!

Onko hevonen koskaan kuullut kertomuksia työhevosista, jotka vetivät entisinä aikoina pellolla raskasta auraa perässään ?

Olen itse syntynyt siellä saksassa ja sekä äitini että isäni puolelta esivanhempani ovat minun tietääkseni ratsuhevosia niin pitkälle kuin kantakirjat ulottuvat.

Mutta olen talleilla kuullut hevosten menneisyydestä ja siitä, että olemme tehneet raskasta työtä ennen kuin traktorit tehtiin. Myös sodissa meillä on kuulemma ollut merkittävä ja vaativa osa. Kuulen joskus ihmisten vertaavan minun nykyistä työtäni aiempiin aikoihin ja jopa vähättelevän sitä mitä hevosilta nykyään vaaditaan. En minä tosiaan raskaita peltotöitä kaipaa, mutta ihan omat haasteet meillä nykyajan hevosillakin on. Meidän koulutuksessamme opetetaan varmasti paljon enemmän asioita kuin ennen! Samoin esimerkiksi lapsia kohtaan on oltava aina loputtoman kärsivällinen vaikka he kuinka kävisivät hermoille.

Osaatko nukkua seisaoltaan? Olen kuullut, että hevoset voivat "lukita" polvensa ja nukkua seisoaltaan.

Tahtoisitko olla vapaudessa elävä hevonen, siis villihevonen ?

Juosta suuren hevoslauman mukana sateessa ja tuulessa, vapaasti ja ihan minne vain ?

Vierailija kirjoitti:

Osaatko nukkua seisaoltaan? Olen kuullut, että hevoset voivat "lukita" polvensa ja nukkua seisoaltaan.

Osaan kyllä, sinä tunnutkin tietävän meistä paljon! Ulkona ollessani en välttämättä asetu makuulle edes joka yö. Silti olen aamulla aivan pirteä. Monen seisaallaan nukutun yön jälkeen alan kyllä olla vähän ärtyisä ja hajamielinen. Turvallisessa ja kuivassa tallissa on sitten mukavaa päästä nukkumaan sikeämmin.

Mitä ajattelet kentaureista?

Vierailija kirjoitti:

Vihreää tuoretta apilaa suoraan maasta hamuttuna ei kyllä mikään voita! Omenat ja porkkanat maistuvat myös ja tietysti kaurakin. Joskus omistajani antaa minulle myös joitakin todella makeita herkkupaloja mutta niitä ei kai lasketa ruuaksi.

Apila maistuu, mutta muista että se on suurina annoksina epäterveellistä meille hevosille. Kaurakin on hyvää, mutta saattaa aiheuttaa sekä hyperaktiivisuutta että lihottaa jos et liiku todella paljon… ja sokeriahan pitäisi välttää, menee hampaat pilalle. Hammaslääkäri on kallis paukku omistajalle.

.o. kirjoitti:

Tahtoisitko olla vapaudessa elävä hevonen, siis villihevonen ?

Juosta suuren hevoslauman mukana sateessa ja tuulessa, vapaasti ja ihan minne vain ?

En pärjäisi. Olen syntymyt ja kasvanut ihmisten parissa ja hoidossa, luonnosta en löytäisi riittävää suojaa ja kaviot kasvaisivat liian pitkiksi ilman kengiträjän palveluita.

.o. kirjoitti:

Tahtoisitko olla vapaudessa elävä hevonen, siis villihevonen ?

Juosta suuren hevoslauman mukana sateessa ja tuulessa, vapaasti ja ihan minne vain ?

Tämä on niin vaikea kysymys, että melkein toivoin ettei sitä kysyttäisi! Toisaalta en tiedä mitä ihan oikea vapaus tarkoittaisi, koska siihen voisi kuulua petojen pakenemista, vammojen kanssa selviytymistä ilman apua, palelemista talven tuulissa ja muuta sellaista kuluttavaa. Toisaalta en haluaisi että minulle aina ystävällinen omistajani lukisi vastaustani. Mutta ehkä luotan siihen että hän ei lue tätä palstaa.

Koska kyllä minä ehkä sittenkin haluaisin olla vapaa ja saada itse valita, mitä teen, minne menen ja ketä tapaan. Nythän nämä asiat päätetään puolestani ja vaikka vapaalla saankin itse päättää, silloinkin aitaukset ja tallinseinät asettavat selvät rajat. Olen pari kertaa nuorena karannut ja huomasin pian että se ei ratkaise ongelmaa. Olin hermostunut enkä tiennyt minne mennä ja mitä tehdä ja ihmiset saivat minut nopeasti houkuteltua luokseen. Teillä on myös ihmeellinen kyky saada minut tuntemaan itseni epävarmaksi, siis ajattelemaan, että tarvitsen teitä ja etten villinä ja vapaana pärjäisi. Siksi olen tyytynyt elämään luonanne ja lakannut myös karkaamasta.

Mutta en unelmoimasta. Anteeksi omistajani jos kuitenkin luit tämän!

Vierailija kirjoitti:

.o. kirjoitti:

Tahtoisitko olla vapaudessa elävä hevonen, siis villihevonen ?

Juosta suuren hevoslauman mukana sateessa ja tuulessa, vapaasti ja ihan minne vain ?

En pärjäisi. Olen syntymyt ja kasvanut ihmisten parissa ja hoidossa, luonnosta en löytäisi riittävää suojaa ja kaviot kasvaisivat liian pitkiksi ilman kengiträjän palveluita.

Näköjään joku toinenkin hevonen on päässyt palstalle! Ii-haa, hienoa! Tervetuloa!

Hän on vastannut tähän kysymykseen toisin kuin minä ja hänellä on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä. Sanoin itsekin että valinnan tekeminen on vaikeaa.

Mutta tuo on kyllä turha luulo, että kaviot liikaa kasvaisivat. Kyllä ne kuluvat kun niitä käyttää!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet kentaureista?

Mnun täytyy myöntää, että en vielä tänä aamuna tiennyt, mikä kentauri on. Mutta tarkoitat siis olentoa, joka muistuttaa sekä hevosta että ihmistä. Kirjoitin sen tähän laitteelle ja laite antoi minulle heti selityksen!

Jos siis olisin kentauri, minulla olisi hevosen nopeat jalat ja kaunis ruumiinmuoto, mutta kaulan tilalla olisi ihmisen ylävartalo ja pää. Ja päässä olisi varmasti ihmisen hurjan etevä kyky suunnitella ja ymmärtää asioita! Ihastuin siihen ajatukseen ihan heti! Silloin voisin varmasti tulla toimeen ihan omillani ja ratkoa kaikki pulmat yhtä nopeasti kuin te. Ja kuitenkin olisin edelleen nopea ja minulla olisi kaikki omat askellajini. Kyllä minä pidän kentaureista!

Millaista oli olla koulutettavana.

Oletko kokenut vihamielisyyttä kehollisissa kohtaamisissa muiden lajien edustajian kanssa? Näistä asioista ei tarpeeksi puhuta.

Muistan enää aika vähän yksityiskohtia siitä. Aluksi olin vain ihmeissäni ja pyörällä päästäni kun en ymmärtänyt mitä minulta haluttiin. Sitten kun asia eteni ja jouduin ensimmäisiä kertoja tekemisiin suitsien ja varsinkin kuolainten kanssa, muistan olleeni aivan vauhkona ja kauhuissani. Yritin saada niitä vähän väliä ravistettua irti ja kun se ei onnistunut menin vain enemmän tolaltani.

Totuin niihin kuitenkin lopulta, mutta aina silloin tällöin paine herkässä suussani ja pääni liikkeiden rajoittaminen aiheuttivat minulle paniikin ja nousin takajaloilleni. Pari kertaa aiheutin ikävä kyllä myös ratsastajan putoamisen selästäni ja toisella kertaa hän jopa loukkaantui aika pahoin. Olen siitä edelleen hyvin pahoillani, mutta itse tilanteessa en voinut asialle mitään.

Noihin aikoihin sattuivat myös ne karkaamiseni ja lopulta se lääkärijuttu, josta jo kerroin. Sen jälkeen en muista enää olleeni niin levoton ja koulutuksessanikin alettiin edistyä. Pidän kuolaimia ja suuni aukomista rajoittavaa turpahihnaa vielä nykyisinkin epämiellyttävinä, mutta kun tiedän työpäivän jälkeen pääseväni niistä eroon niin pystyn ihan hyvin pitämään niitä. Eiväthän ne edes satuta jos vain en ala itse aiheuttaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut vihamielisyyttä kehollisissa kohtaamisissa muiden lajien edustajian kanssa? Näistä asioista ei tarpeeksi puhuta.

Anteeksi, mutta nyt en edes kaikkitietävän laitteen avulla ymmärrä kysymystä. Minun kohtaamiseni muitten lajien kanssa rajoittuvat ihmisten kosketuksiin ja painoon selässäni silloin kun kuljetan teitä sekä tallikissan hassuun tapaan ilmestyä joskus yöllä kylkeni päälle nukkumaan ja kehräämään. Kumpikaan näistä ei aiheuta minussa yhtään vihamielisyyttä!