Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Voiko lähes ratsastusta kokematon 50-vuotias tulla ratsastamaan.

Onko tämän ikäisiä koskaan vasta-alkajana?

Jos jossain on lapsille poniratsastusta, niin usein siinä lukee, että varo, poni voi purra.

Miksi te purette joskus ihmisiä? Vai purevatko vain ponit? (poni ja hevonen on kai sama asia, mutta poniksi luokitellaan koon perusteella)

Meneekö kaikki pissa kuivikkeisiin vai onko kaltevat lattiat ja kouru myös.

Kauanko varsa saa viettää emonsa kanssa?

Olen huomannut ohi ajaessani maatilan pelloilla hevosia varsineen ja sitten lehmät ovat aina ilman poikasiaan.

(lehmistä tietty halutaan ottaa se maito myytäväksi, niin siksi)

Tässä teillä on mukavampi osa mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet ystävällinen ja kohtelias toisia keskustelijoita kohtaan. Olet ain asiallinen ja toimit parhaan järkesi mukaan.

Meissä ihmissä on joskus ilkeyttä, joka saa ihmisen toimimaan ei-järkevästi. Eli saatamme kiusata sanoillamme, kirjoittaa liian kärkevästi, haukkua tai valehdella.

Olen nyt täällä ollessani alkanut ymmärtää tätä asiaa enemmän. Osa kirjoituksista tuntuu kyllä olevan sellaisia, että niiden tarkoitus on selvästi vain härnätä minua tai saada minut tolaltani.

Olen tähän asti ajatellut teidän olevan keskenänne aika samanmielisiä, sopuisia ja rauhaa rakastavia. Se on oikeastaan ollut minulle eduksi koska hevosena en kuitenkaan ole voinut valita keiden ihmisten kanssa olen tekemisissä ja keiden en. Kun olen tottunut siihen, että olette aina arvojärjestyksessä minun yläpuolellani, tehtäväni on vain ollut totella riippumatta siitä millaista kohtelua olen saanut. Vaikka siinä eroja olen huomannutkin niin en ole ajatellut asiaa enempää.

Jos nyt sanotte että osa teistä on tarkoituksella ilkeitä ja pahantahtoisia, joudun todella vaikeaan tilanteeseen kun olen tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Onko minun siitä huolimatta oltava hänelle ystävällinen ja tottelevainen, vaikka saisinkin huomata, että hän aiheuttaa minulle kipua tai kiusaa ihan vain siksi että sattuu olemaan inhottava. Apua, kertokaa mielipiteenne.

Jos joku tekee tahalteen kipua ja kiusaa, päästä sellainen ääni, että kuuluu päärakennukseen saakka ja sitten puraise kevyesti niin että mokoma pelästyy.

Mutta tee se vaatteiden päältä, ettet sentään aiheuta tulehdusta ihoon.

Mitä kuuluu hevosen viikonloppuun?

Kerro, mitä teit tänään. Oliko maastoratsastusta vai olitteko maneesissa.

Vierailija kirjoitti:

No huh.

Voisin kuvitella, että tunneille teille ei tulisi kukaan ihminen, joka haluaa aiheuttaa teille hevosille vain kipua ja kiusaa.

Talleille menee lähinnä hyvin hevosrakkaat ihmiset. Sellaiset, jotka pitävät teistä ihan valtavasti ja haluavat olla lähellänne.

Jos sinne tulisi joku ilkeä ihminen, sinun kai kannattaisi käyttäytyä jotenkin poikkeuksellisesti, jolloin talliinne henkilökunta osaisi puuttua asiaan.

Olet ihan oikeassa, tunnen saavani hyvää kohtelua nykyisin eikä minua kukaan tahallaan ärsytä tai satuta. Eli siinä mielessä liioittelin tuntemustani. Minun menneisyydessäni on kuitenkin tapahtunut asioita, jotka varmaan saavat minut pelkäämään että kuka tahansa saattaisi tehdä niin vielä nytkin.

Yksi ihminen josta en voinut koskaan sanoa pitäväni oli juuri se aiempi kouluttajani, josta mainitsin. Tiedän että olin osaamaton ja huonotapainen hänen aloittaessaan koulutukseni ja että hän halusi kitkeä minusta pois uhon ja liian omapäisyyteni. Siitä huolimatta muistan hänet miehenä, joka otteissaan käytti tarpeettoman paljon voimaa. Minusta usein tuntui, että kouluttamisen ohella hän halusi lannistaa ja nujertaa minut.

En enää osaa jälkikäteen sanoa, ovatko huonot muistoni häntä kohtaan edes oikeutettuja. Opin kuitenkin hänen aikanaan suurimman osan siitä mitä nykyisin osaan. Minusta tuli kelpo estehevonen ja myös kouluratsastuksen perusasiat käytiin läpi. Minusta siis tuli osittain hänen takiaan juuri tällainen kuin olen.

Ehkä se jakso on kuitenkin osasyynä siihen että pelot käytettävistä kovista otteista ja kivusta vaivaavat minua edelleen. Siksi minua alkaa ahdistaa ja olostani tulee hyvin epämukava, jos tunnen että ratsastajani pitää ohjia tarpeettoman tiukalla tai hänellä on tapana painaa kantapäitä kylkiini liian kovaa. Ja tarkennuksena vielä, että ahdistava olo yllättää minut jo ennen kuin mihinkään varsinaisesti sattuu. Se vain herättää liian eläviä muistoja, joille en voi niiden iskiessä tajuntaani mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tekee tahalteen kipua ja kiusaa, päästä sellainen ääni, että kuuluu päärakennukseen saakka ja sitten puraise kevyesti niin että mokoma pelästyy.

Mutta tee se vaatteiden päältä, ettet sentään aiheuta tulehdusta ihoon.

Kiitos hyvästä neuvosta. Pidän sen mielessäni vaikka olenkin välttynyt tavalta purra koskaan ihmisiä. Ehkä toiset hevoset ovat äkkipikaisempia purressaan tai sitten ne tietävät kuinka lujaa voivat kussakin tilanteessa näykätä ilman että tulee vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt, että eikö teitä satu polviin se makuulle meno, kun ensin korkealta pudottaudutte polvillenne. Siis jos on kova alusta.

Mitä sinulla on pilttuussasi kuivikkeena. Onko olkia ja sahanpurua.

(olin opiskeluaikana rakennuksilla kesätöissä. Minua vähän harmitti hevosten puolesta, kun sieltä vietiin hevosille sahanpurua, mutta joukossa oli eristevillaakin, kun myös sitä oli sirkkelillä leikattu. Pistelee varmaan ikävästi hevosta, kuten ihmistä. Mutta olin vaan nuori opiskelija, ei minua kuultu)

Olet kultainen kun ajattelit noin. Kunpa kaikilla ihmisillä olisi sinun kykysi asettua asemaamme. Minun pilttuussani on juuri olkea ja jonkin verran sahanpurua, mutta myös turvetta on välillä. Kerros on niin paksu ettei sille polvilleen pudottautuessa ainakaan minua satu. Ulkona on usein maata tai hiekkaa, jotka myös vaimentavat. Ihan paljaalle kalliolle en edes haluaisi laskeutua makuulle mutta ei siihen koskaan taida olla pakottavaa tarvettakaan.

Kiitos, tämän ketjun lukeminen on niin rentouttavaa.

Mahtava päästä tietoiseksi hevosten ajatuksista! Osaat kuule kirjoittaa todella hyvin kuvailevasti!

Millainen sontija olet? Tallilla missä minä käyn on yksi hevonen joka sontii pilttuunsa sikinsokin. Muut hevoset tekevät melkein kaikki tarpeensa siisti yhteen tai kahteen kasaan.

Missä asennossa nukut?

Kyljellään jalat ojossa vai vatsallaan jalat koukussa? Miten nopeasti pääset yöllä ylös, jos vartioiva hevonen tekee hälyytyksen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillain yksityisteillä on ratsastaminen kielletty?

Ruopivatko kavionne jotenkin tien pintaa?

Voin vain arvata miksi joku haluaa sen kieltää. Ehkä juuri kavioittemme jäljet tai satunnaiset lantaläjät ovat syynä, mutta ehkä joku myös haluaa välttää kohtaamisia kanssamme. Kapealla tiellä auton ohittaminen onkin usein hankalaa jos emme helposti pääse väistämään tien sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huh.

Voisin kuvitella, että tunneille teille ei tulisi kukaan ihminen, joka haluaa aiheuttaa teille hevosille vain kipua ja kiusaa.

Talleille menee lähinnä hyvin hevosrakkaat ihmiset. Sellaiset, jotka pitävät teistä ihan valtavasti ja haluavat olla lähellänne.

Jos sinne tulisi joku ilkeä ihminen, sinun kai kannattaisi käyttäytyä jotenkin poikkeuksellisesti, jolloin talliinne henkilökunta osaisi puuttua asiaan.

Olet ihan oikeassa, tunnen saavani hyvää kohtelua nykyisin eikä minua kukaan tahallaan ärsytä tai satuta. Eli siinä mielessä liioittelin tuntemustani. Minun menneisyydessäni on kuitenkin tapahtunut asioita, jotka varmaan saavat minut pelkäämään että kuka tahansa saattaisi tehdä niin vielä nytkin.

Yksi ihminen josta en voinut koskaan sanoa pitäväni oli juuri se aiempi kouluttajani, josta mainitsin. Tiedän että olin osaamaton ja huonotapainen hänen aloittaessaan koulutukseni ja että hän halusi kitkeä minusta pois uhon ja liian omapäisyyteni. Siitä huolimatta muistan hänet miehenä, joka otteissaan käytti tarpeettoman paljon voimaa. Minusta usein tuntui, että kouluttamisen ohella hän halusi lannistaa ja nujertaa minut.

En enää osaa jälkikäteen sanoa, ovatko huonot muistoni häntä kohtaan edes oikeutettuja. Opin kuitenkin hänen aikanaan suurimman osan siitä mitä nykyisin osaan. Minusta tuli kelpo estehevonen ja myös kouluratsastuksen perusasiat käytiin läpi. Minusta siis tuli osittain hänen takiaan juuri tällainen kuin olen.

Ehkä se jakso on kuitenkin osasyynä siihen että pelot käytettävistä kovista otteista ja kivusta vaivaavat minua edelleen. Siksi minua alkaa ahdistaa ja olostani tulee hyvin epämukava, jos tunnen että ratsastajani pitää ohjia tarpeettoman tiukalla tai hänellä on tapana painaa kantapäitä kylkiini liian kovaa. Ja tarkennuksena vielä, että ahdistava olo yllättää minut jo ennen kuin mihinkään varsinaisesti sattuu. Se vain herättää liian eläviä muistoja, joille en voi niiden iskiessä tajuntaani mitään.

Kauheaa jos sinulle jäi koulutusajoilta sellaisia muistoja, jotka vieläkin häiritsevät ja tulevat mieleen.

Toisaalta onneksi kehut myös, että opit hyvin.

Kerran kapealla mökkitiellä tuli raviharrastaja vastaan ja ei saanut hevostaan pysähtymään. Autoomme tuli aika naarmut ja hevosissa ei ole rekisterikilpiä. Emme tunteneet häntä.

Tyyppi mietti, mahtaako vakuutuksensa korvata. Selvitteli sitä ja vakuutus korvasi. Enpä tiedä, olisiko luikerrellut jutusta eroon ilman vakuutusta. Noh, onneksi kävi hyvin eikä hevonenkaan loukannut.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän tallilla ne kaikilla samat painorajat ratsastajille?

Suomenhevoset jaksavat kantaa sen minkä minäkin, mutta niillä ei hypätä kuin aivan matalien kavalettien yli. Vuonon ja islantilaisen raja on muistaakseni 75 kiloa.

Jäin miettimään kohtaamistasi pikkutytön kanssa.

Miksi nousette takajaloillenne vauhkoontuessanne?

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään kohtaamistasi pikkutytön kanssa.

Miksi nousette takajaloillenne vauhkoontuessanne?

Se on vaistomainen reaktiomme siihen että vaara tai uhka on päässyt aivan eteemme lähituntumaan. Edetä emme voi eikä aikaa ei ole kääntymiseen. Toisaalta olemme valmiit puolustamaan itseämme etukavioillamme. Ne eivät ole ollenkaan huonot aseet silloin kun haluamme niitä käyttää.

Nyt te takuulla hymyilette kun kutsun sitä tyttöä uhkaksi. Mutta sen lyhyen ajan mikä minulta kuluu tilanteen hahmottamiseen myös hän on uhka. Ylhäällä ollessani sitten jo näin hänet täysin ja ymmärsin näkemäni vaarattomaksi. Vaikka hän olisi kaatunut alleni ja olisin joutunut laskeutumaan hänen päälleen, olisin hyvin todennäköisesti ehtinyt sovittaa jalkani hänestä sivuun. Onneksi niin ei käynyt koska hän olisi pelästynyt varmasti vielä pahemmin.

🦄