Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treenastko itseksesi jotain juttuja, joita sinulle on opetettu. Pyörivätkö ne asiat päässäsi vapaallakin? (tietysti useimmat liikkeet ovat myös hevosen normaalissa repertuaarissa) Kertaarko joskus pilttuussa tai niityllä oppimaasi tekemällä niitä?

Millä tavalla sinut on koulutettu? Kai niin vastivassa tehtävässä on ollut joku ammattikouluttaja?

Entä nyt. Ehkä omistaja osaa kouluttaa jotain pieniä asioita, mutta saatko myös toisinaan ammattilaiselta oppia?

Pilttuussa en käy läpi työhön liittyvää, siellä vain lepään ja rentoudun. Mutta kyllä minä aitauksessa, missä pystyn kunnolla ravaamaan ja laukkaamaan saatan helposti ajautua kertaamaan opetettua ja liikehtiä kuviteltujen apujen mukaan. Se ei kylläkään ole varsinaisesti oma valintani vaan johtuu siitä, että harjoitellessani yritän keskittyä todella tarkkaan minulle annettaviin apuihin ja ne kohdat joilla apuja vastaanotan ikään kuin herkistyvät. Kun sitten siirryn vapaalle tunnen siitä syystä usein aluksi olevani pelkkää huisin herkkää kylkeä, selkää ja suupieltä. Ja vaikka olen aivan yksin tai laumani kanssa, lihakseni tuntuvat muistavan vähän aiemmin tehdyt liiketoistot ja ne voivat jonkun aikaa vaikuttaa liikkeisiini. Vähitellen alan sitten tajuta työn jo päättyneen ja liikkumiseni vapautuu muistikuvien ohjailusta.

Pääkouluttajastani olen jo kertonutkin. Hänen lisäkseen oli pari apukouluttajaa ja muitakin on osallistunut. Valjakkoajoon oli oma kouluttaja. Varhaisilta vuosiltani en tarkkaan ihmisiä enää muista. Täällä ollessani en ole juurikaan saanut enää lisäkoulutusta, mutta alussa silloin tällöin huomasin tuntiopettajan tekevän joitakin asioita hiukan eri tavalla kuin mihin olin tottunut. Nyt ne tavat ovat jo juurtuneet mieleeni.

Erittäin kiinnostavaa ja minulle ihan uutta. Osaat vielä kuvata kaikkea niin valtavan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle tavallinen on minulle mitään tietämättömälle kiehtovaa luettavaa. Olette lumoavia otuksia.

Onko ratsastajista poikia tai miehiä? Kaikki ratsastusta harrastavat ja harrastaneet tutut ovat olleet tyttöjä ja naisia.

Tiedät varmasti että arkisen puurtamisen keskellä tekee sanomattoman hyvää kuulla olevansa lumoava. Lumoava. Kiitos.

Kyllä meilläkin käy paljon enemmän tyttöjä kuin poikia. Itse asiassa kaikki ratsastavat pojat taitavat meillä olla naapuritilojen lapsia. Ja he viettävät täällä aikaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä. Joskus laite tekee minulle kurjasti ja sammuu kesken kirjoittamisen enkä halua kirjoittaa pitkää kertomusta uudelleen.

Omistajani laskeutui alas ja kiinnitti ohjani aitaan. Hän kiirehti auttamaan ja lohduttamaan tyttöä joka itki hurjasti ja oli loukannut kätensä. Niistä molemmista tuli verta. Samoihin aikoihin varmaankin tytön äiti tuli paikalle. Omistajani siirsi minut tien vierestä pihalle ja jäin puun viereen odottamaan. Kaikki kolme lähtivät sisään ja viipyivät siellä kauan. Kun tyttö tuli uudelleen ulos hän ei enää itkenyt. Hänen käsiinsä oli laitettu siteet. Omistajani puhui äidille ja lähti tulemaan minua kohti. Hän vei minut tytön luokse joka näytti aika pelokkaalta. Äiti seisoi aivan hänen vieressään ja tarttui häntä kädestä.

Minut vietiin aivan tytön eteen ja omistajani laski minun pääni alas jotta tyttö voisi ylettyä koskemaan minua. Tyttö epäröi mutta nosti kätensä ja koski minua harson peittämällä kädellään aivan turvan kärkeen. Yritin olla niin paikoillani kuin vain pystyin. Kun odotin rauhassa hän rohkaistui nostamaan kätensä turpaani pitkin ylös ja silittämään minua. Tunsin ja aistin silloin kuinka hänen kasvonsa yhtäkkiä kirkastuivat ja kaikki kaatumisen aiheuttama tuska ikään kuin haihtui hänen olemuksestaan pois. Se tuntui aiheuttamani onnettomuuden jälkeen kamalan hyvältä.

Tapauksen jälkeen palasimme kaikessa rauhassa käyntivauhtia tallille, missä sain omistajaltani vielä ylenpalttiset silitykset ja halaukset. Mietin ensin mitä aihetta niihin oli, mutta jos ymmärsin tilanteen oikein, hän oli myös pelästynyt tapahtunutta ja oli iloinen siitä että kaikki lopulta päättyi näin.

Nyt tosiaan olen uupunut. Mutta tässä oli kuvaus tämänpäiväisestä elämästäni koska sellaistakin joku täällä pyysi. Nyt voin ehkä vielä vastata joihinkin kysymyksiin ja laskeutua sitten alas oljille nukkumaan.

Tämä oli kaunis kuvaus. Rapsutuksia kiltille hevosellesi entiseltä heppahullulta joka nyt on jo 47-vuotias :)

Oletko ikinä päässyt ns. pukille?

Onko teillä siellä tallilla talvella lämmityslaitetta? Millainen? Varman joku puhallin.

Pakko kai olla, kun muuten vesi jäätyy ja teidän kuivikkeenne märkinä jäätyvät?

Lehdissä luki, että talleilla voidaan koronasulkujen ikaan huonosti, kun ei ole tarpeeksi liikuntaa hevosille.

Oliko teillä ongelmaa liikunnan puutteessa?

No ni. Tämän ketjun luettuani aloin kamalasti tykätä hevosista.

Talleilla saisi olla silloin tällöin avoimien pilttuiden päivä, jolloin kuka vaan voisi mennä hevosia silittelemään. Voisivat jopa saada lisää asiakkaita sillä tavoin.

Ehkä hevoset pelästyisivät liikaa vieraiden määrää tosin.

Tässä on sulle, heppa, kivaa luettavaa! 🐴

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008268753.html

En tiedä miksei omistajani tullut tänään. Se ei kuitenkaan ole mitenkään epätavallista eikä siis huolestuttavaa. Hänen sijastaan tallille saapuivat jo aamulla hänen kaksi ystäväänsä, jotka tunnen hyvin. Nimiä en uskalla tänne kirjoittaa mutta toisella on kihara tukka ja toisella poninhäntä. Niin, p o n i n h ä n t ä!

He satuloivat minut ja toisen suomenhevosen ja lähdimme siis melko aamusta nelisin liikkeelle. Poninhäntä ratsasti minulla. Silloin oli ihanan rauhallista, tienreunojen ruohoissa kiilteli vesipisaroita ja pellot ja maa tuoksuivat taivaalliselle. He eivät kiinnittäneet muotoomme tai menoomme muutenkaan mitään huomiota vaan juttelivat koko matkan. Aluksi kuuntelin hiukan, mutta kun asiat eivät liittyneet juuri mihinkään sellaiseen mistä oikeasti jotain ymmärrän, lakkasin pian kuuntelemasta ja vaivuin sellaiseen tavalliseen hevosen mielentilaan jos niin hullusti voin sanoa.

Päivä oli rentouttava ja minulle hyvin mieleinen, vaikka olinkin omistajani sijaan vieraissa käsissä. Pidimme taukoja, joista ensimmäisen aikana he kaivoivat repustaan suat ja harjat ja antoivat meille pitkät huolelliset harjaukset. Niin pitkät että minua alkoi jo loppuvaiheessa raukaista! Yhdellä tauolla saimme myös syödä rauhassa ruohoa.

Hiukan vierastin kiharahiuksisen tapaa savuttaa suussaan paperikääröä, joka on kai tupakka. Hän meni ystävällisesti kauemmas meistä sitä polttamaan, mutta kyllä haju jäi niin voimakkaana häneen kiinni, että jälkimmäisenä kulkiessani haistoin sen useamman hevosenmitan päästä. Mitä se tupakka oikeastaan on ja miksi sitä savutetaan? Outo tapa minusta.

Tallilla meiltä riisuttiin varusteet ja juotettiin heti. Se olikin tarpeen sillä matkan varrella ei ollut mitään paikkaa mistä olisimme voineet juoda. Onneksi syömämme ruoho oli sentään märkää.

jos henkilö kokee itsensä hevoseksi, niin kyllä hänen muutosleikkaukset pitää maksaa verovaroista

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa hyvä säde ja mitkä ovat holkkikengät.

Säde on kaviomme alapinnan kimmoisa takaosa. Hyvä säde on luja ja kestävä eikä tulehdu. Hokkikengät sisältävät jäisellä pinnalla paremmin pitäviä nystyröitä.

Vierailija kirjoitti:

Hevosia on käytetty hyvin pitkään.

Millä tavalla hevosten muoti on muuttunut? Onko satuloihin ja muihin vermeisiin tullut muuta kuin ehkä materiaalimuutoksia?

Ne muuttuvat koko ajan nytkin. Muutoksiin kestää aina tottua, joten en ymmärrä miksi muutetaan ihan toimivia asioita.

Aikaisemmista ajoista en taaskaan tiedä juuri mitään. Ihan aluksi varmasti ratsastettiin kevyemmillä ja yksinkertaisemmilla varusteilla. Joku kertoi aiemmin intiaanien ratsastaneen kokonaan ilman satulaa. Nykyisin satula yksistään on todella painava. Ei niinkään minulle, mutta pienikokoisille ratsastajille kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut, että ihmisten puheissa käytetään ikävästi sanaa turpa. Vaikka hevosella on mitä suloisin turpa.

Vetää turpaan, turpa rullalle, pitää turpa kiinni. Jopa sellainen radio-ohjelma oli joskus kuin turpakäräjät.

Olen kuullut sanaa käytettävän noin ja äänensävystä olen tiennyt, että silloin ei ole haluttu olla ystävällisiä. Myös kuonoa käytetään samalla tavalla. Käytän täällä itse turpaa vain siinä merkityksessä mikä sillä alunperin on ollut. Minustakin se on käyttökelpoinen, kaunis ja tunteita herättävä kehonosa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kaunis kuvaus. Rapsutuksia kiltille hevosellesi entiseltä heppahullulta joka nyt on jo 47-vuotias :)

Kiitos kovasti hyvä heppahullu. Ystävälliset rapsutuksesi tulivat perille tänne pilttuuseeni asti.

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset olemme kummallisia. Luulen, että meidän on helppoa kommunikoida hevosten kanssa, koska hevoset ovat kärsivällisiä eivätkä haasta meitä. Hörähdys, jonka melkein kuulee Hannoverilaisen (jostain syystä ajattelen häntä nyt tällä nimellä, vaikka se ei todennäköisesti ole niin) tekstistä, saa aikaan rauhallisen olon. Samoin ajatus kehräävästä kissasta kupeella.

Kiitos hyvän mielen ketjusta.

Ole hyvä, ihminen! Kuulostat tekstisi perusteella kokeneelta hevosten tuntijalta. Etkö tosiaan lukenut aiemmista viesteistä niitä, joissa kerroin rodustani? Jos et lukenut, sinulla on mainio kyky nähdä ja täydentää sanoista todellisuus.

En ole hannoverilainen, mutta ne ovat meille westfalenilaisille tosi läheisiä eli meissä on hurjan paljon samaa. Olemme ymmärtääkseni myös jotenkin sukulaisia.

Pesonen hiipi juuri sisään, laitan siltä ihan kysymättä sinulle terveiset!

Vierailija kirjoitti:

No ni. Tämän ketjun luettuani aloin kamalasti tykätä hevosista.

Talleilla saisi olla silloin tällöin avoimien pilttuiden päivä, jolloin kuka vaan voisi mennä hevosia silittelemään. Voisivat jopa saada lisää asiakkaita sillä tavoin.

Ehkä hevoset pelästyisivät liikaa vieraiden määrää tosin.

Minäkin pidän teistä enemmän ja enemmän aina kun luen tällaista. Avoimien pilttuiden päivä kuulostaisi kivalta, mutta siihen voi sisältyä juuri tuollainen ongelma, jonka mainitsit. Mitäpä jos tulisit johonkin ryhmään mukaan. Ainakin minua kurssilaiset saavat huoletta silittää, koska en käytä hampaitani tai töytäile päälläni. Jos tekisin niin, silittäminen varmasti heti loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mitä kysyä.

Tykkään vaan lukea tätä ketjua ja tykkään niistä sinun tarinoistasi, kun kerrot elämästäsi.

Ei tarvitse kysyä mitään. Sanoit äärettömän kauniisti. Annoit minulle voimia ja luottamusta omia taitojani kohtaan täällä itselleni niin vieraassa ja oudossa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksei omistajani tullut tänään. Se ei kuitenkaan ole mitenkään epätavallista eikä siis huolestuttavaa. Hänen sijastaan tallille saapuivat jo aamulla hänen kaksi ystäväänsä, jotka tunnen hyvin. Nimiä en uskalla tänne kirjoittaa mutta toisella on kihara tukka ja toisella poninhäntä. Niin, p o n i n h ä n t ä!

He satuloivat minut ja toisen suomenhevosen ja lähdimme siis melko aamusta nelisin liikkeelle. Poninhäntä ratsasti minulla. Silloin oli ihanan rauhallista, tienreunojen ruohoissa kiilteli vesipisaroita ja pellot ja maa tuoksuivat taivaalliselle. He eivät kiinnittäneet muotoomme tai menoomme muutenkaan mitään huomiota vaan juttelivat koko matkan. Aluksi kuuntelin hiukan, mutta kun asiat eivät liittyneet juuri mihinkään sellaiseen mistä oikeasti jotain ymmärrän, lakkasin pian kuuntelemasta ja vaivuin sellaiseen tavalliseen hevosen mielentilaan jos niin hullusti voin sanoa.

Päivä oli rentouttava ja minulle hyvin mieleinen, vaikka olinkin omistajani sijaan vieraissa käsissä. Pidimme taukoja, joista ensimmäisen aikana he kaivoivat repustaan suat ja harjat ja antoivat meille pitkät huolelliset harjaukset. Niin pitkät että minua alkoi jo loppuvaiheessa raukaista! Yhdellä tauolla saimme myös syödä rauhassa ruohoa.

Hiukan vierastin kiharahiuksisen tapaa savuttaa suussaan paperikääröä, joka on kai tupakka. Hän meni ystävällisesti kauemmas meistä sitä polttamaan, mutta kyllä haju jäi niin voimakkaana häneen kiinni, että jälkimmäisenä kulkiessani haistoin sen useamman hevosenmitan päästä. Mitä se tupakka oikeastaan on ja miksi sitä savutetaan? Outo tapa minusta.

Tallilla meiltä riisuttiin varusteet ja juotettiin heti. Se olikin tarpeen sillä matkan varrella ei ollut mitään paikkaa mistä olisimme voineet juoda. Onneksi syömämme ruoho oli sentään märkää.

Tupakan polttaminen on ikävä tapa. Siitä monet yrittävät eroon.

Teillä hevosilla on varmaan ihmistä vielä parempi hajuaisti, niin häiritsee ehkä vieläkin enemmän.

Ymmärtääkseni tupakka virkistää ja sitä käytetään siksi, mutta se myös heikentää terveyttä.

Ihmisillä on outoja tapoja. Toinen on itsensä huumaaminen alkoholilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevosia on käytetty hyvin pitkään.

Millä tavalla hevosten muoti on muuttunut? Onko satuloihin ja muihin vermeisiin tullut muuta kuin ehkä materiaalimuutoksia?

Ne muuttuvat koko ajan nytkin. Muutoksiin kestää aina tottua, joten en ymmärrä miksi muutetaan ihan toimivia asioita.

Aikaisemmista ajoista en taaskaan tiedä juuri mitään. Ihan aluksi varmasti ratsastettiin kevyemmillä ja yksinkertaisemmilla varusteilla. Joku kertoi aiemmin intiaanien ratsastaneen kokonaan ilman satulaa. Nykyisin satula yksistään on todella painava. Ei niinkään minulle, mutta pienikokoisille ratsastajille kyllä.

Ai hevosten varusteet muuttuvat edelleenkin!

Millä tavalla ovat muuttuneet sinun elinaikanasi?

Jo luulisi kehityksen olevan valmis, kun teitä on käytetty vuosituhansia ratsastukseen.

Hevosen häntä näyttää siltä, että se olisi pelkkiä jouhia. Mutta pakkohan siinä on olla myös elävää osaa mukana, ei sitä muuten pystyisi heiluttamaan.

Kuinka pitkä häntä sinulla on ilman jouhia?