Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Miksi joillain yksityisteillä on ratsastaminen kielletty?

Ruopivatko kavionne jotenkin tien pintaa?

Onko teidän tallilla ne kaikilla samat painorajat ratsastajille?

Olen ihmetellyt sellaista, että mitan ihmeessä opettajanne saa teidät hevoset oppimaan tekemään tiettyjä liikkeitä. Siis ihan aluksi?

Varsinkin kouluratsastus telkkarista katsottuna on sellaista, että usein mietin, miten nuo on opetettu. Siis tekemään käskystä.

Hei kiltti hevonen! Olisi kiinnostava kysymys:

Turussa kuukausi pari sitten havaitsin miehen taluttavan hevosta lähes keskustassa aivan ydinkeskustaan päin. Siinä menee kaksi kaistaa yhteen suuntaan. T-sairaalan kohdalla. Vilkas liikenne.

Hän talutti pyörätiellä tai jalkakäytävällä.

Muutaman päivän päästä olin liikkeellä samoihin aikoihin. Siinä oli poliisiauto vilkut päällä pysähtyneenä ja sen edessä 30 metrin päässä sama mies taluttamassa samaa hevosta AJORADALLA!

Oli varmaan poliisipartio pysäyttänyt miehen ja käskenyt taluttamaan hevosta ajoradalla. Aikamoista!

Vanha mies käveli keskemmällä ja hevonen sitten reunemmalla. Eikö hevosta saa TALUTTAA muualla kuin ajoradalla? Oli vaarallisen näköistä. (en tiedä, taluttaako edelleen. En kulje siitä usein)

Paljonko ruokaasi menee rahaa päivässä tai kuukaudessa?

Näin kissana ymmärrän kyllä, että sinulla ei ole aina helppoa.

Hevoset ovat olleet mukana monien merkkihenkilöiden kuvissa ja patsaissa.

Esim Mannerheimin ratsastajapatsas. Heinonen on ollut ihmisille tärkeämpi ja henkilökohtaisempi kuin moni uskoo nykyään. Mannerheimin hevonen osallistui isäntänsä hautajaissaattueeseen.

Aika voimille käyvä päivä tämäkin vaikka aivan erilainen kuin eilinen. Tänään olin omistajani kanssa aluksi maneesissa, lämmiteltiin ensin ja jatkettiin sitten siitä mihin viimeksi jäätiin eli harjoiteltiin kokoamista niinkuin te sitä kutsutte. Mielestäni meni ihan hyvin se ja vähitellen alkoivat aiemmin oppimani asiat palautua mieleen.

Omistaja myös sanoi minulle että jollakin kerralla se aikaisempi kouluttajani tulee mukaan antamaan neuvoja meille. Hän tosiaan sanoi sen ääneen mutta en usko että hän oikeasti ajatteli minun ymmärtävän. Se vain on hänen tapansa. Mutta tieto herätti minussa aika monenlaisia tunteita. Minulla on nimittäin niistä ajoista joitakin huonoja muistoja.

Koulun jälkeen lähdettiin vielä maastoon ja olin siitä kovin innoissani. Ulkona oleminen ja pitkät kävelyt voittavat kuitenkin sisälläolon mennen tullen. Olin jo unohtanut huoleni ja kuljettiin hyvillä mielin tietä pitkin erään maatilan ohi. Siinä kohtaa jokin tilan rakennuksista sijaitsee melkein tienristeyksessä kiinni ja siinä risteyksessä meinasi käydä todella huonosti! Koska sieltä takaa tuli polkupyörällä kovaa vauhtia pieni tyttö. Minä en huomannut häntä eikä hänkään huomannut minua ennen kuin olimme melkein jo osuneet toisiimme. Pelästyimme molemmat kamalasti. Minut omistajani sai kuin saikin pidettyä rauhallisena vaikka seisoin pillastuttuani hetken aikaa takajaloillani pystyssä. Tyttö menetti pyörän hallinnan ja ohjattuaan yhtäkkiä jyrkästi poispäin meistä kaatui soraiselle tielle ja alkoi kovaan ääneen itkeä.

Jatkan vielä. Joskus laite tekee minulle kurjasti ja sammuu kesken kirjoittamisen enkä halua kirjoittaa pitkää kertomusta uudelleen.

Omistajani laskeutui alas ja kiinnitti ohjani aitaan. Hän kiirehti auttamaan ja lohduttamaan tyttöä joka itki hurjasti ja oli loukannut kätensä. Niistä molemmista tuli verta. Samoihin aikoihin varmaankin tytön äiti tuli paikalle. Omistajani siirsi minut tien vierestä pihalle ja jäin puun viereen odottamaan. Kaikki kolme lähtivät sisään ja viipyivät siellä kauan. Kun tyttö tuli uudelleen ulos hän ei enää itkenyt. Hänen käsiinsä oli laitettu siteet. Omistajani puhui äidille ja lähti tulemaan minua kohti. Hän vei minut tytön luokse joka näytti aika pelokkaalta. Äiti seisoi aivan hänen vieressään ja tarttui häntä kädestä.

Minut vietiin aivan tytön eteen ja omistajani laski minun pääni alas jotta tyttö voisi ylettyä koskemaan minua. Tyttö epäröi mutta nosti kätensä ja koski minua harson peittämällä kädellään aivan turvan kärkeen. Yritin olla niin paikoillani kuin vain pystyin. Kun odotin rauhassa hän rohkaistui nostamaan kätensä turpaani pitkin ylös ja silittämään minua. Tunsin ja aistin silloin kuinka hänen kasvonsa yhtäkkiä kirkastuivat ja kaikki kaatumisen aiheuttama tuska ikään kuin haihtui hänen olemuksestaan pois. Se tuntui aiheuttamani onnettomuuden jälkeen kamalan hyvältä.

Tapauksen jälkeen palasimme kaikessa rauhassa käyntivauhtia tallille, missä sain omistajaltani vielä ylenpalttiset silitykset ja halaukset. Mietin ensin mitä aihetta niihin oli, mutta jos ymmärsin tilanteen oikein, hän oli myös pelästynyt tapahtunutta ja oli iloinen siitä että kaikki lopulta päättyi näin.

Nyt tosiaan olen uupunut. Mutta tässä oli kuvaus tämänpäiväisestä elämästäni koska sellaistakin joku täällä pyysi. Nyt voin ehkä vielä vastata joihinkin kysymyksiin ja laskeutua sitten alas oljille nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko, miten hännästä ja korvista näkee mielialasi!

Voin pitää korviani ja häntääni ja jalkojani ja päätäni monessa eri asennossa ja liikutella niitä monella eri tavalla. Lisäksi voin käyttää viestimiseen silmiäni, sieraimiani, huuliani ja myös äännellä. Näitä merkkejä nimenomaan yhdessä tulkitsemalla saatte kuvan siitä millaisella tuulella olen.

Yksinkertaistettuna niin, että jos korvani osoittavat sivuille ja häntäni roikkuu rentona, olen silloin levollinen ja voit yrittää rauhallisesti lähestyä minua. Jos korvani ovat painuneet taaksepäin tai sojottavat vuoroin minnekin ja häntäni vispaa sivulle tai on vedetty alleni, kannattaa pysyä kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Hevonen, luuletko, että .o. on lehmä, joka on yksinäinen ja masentunut. Mutta eihän hän millään tuonne tallille pääsisi eikä hänellä siellä olsii mitään virkaa eli myisivät heti pois.

Olipa vaikea tehdä tuo merkki kännykällä, joka korjaa itsekseen. Eli oikolukee.

En ymmärrä kaikkia kielenne ihmeellisyyksiä. Mutta jossakin viestissä .o. kertoi sukulaistensa omistaneen joskus hevosia. Eikö se silloin tarkoita että hän on ihminen? Jos lehmät voivat omistaa meitä, en ole sitten vain ikinä kuullut sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä maneesissa tapahtuvasta toiminnasta pidät eniten?

Millaiset asiakkaat (siis muut kuin omistaja) ovat eniten mieleesi?

Maneesissa ollaan sateella ja kovilla pakkasilla. Muuten pyritään olemaan ulkona. Maneesissa tehdään siis aika samoja asioita kuin ulkonakin. Itse asetan ulkoliikkumisen maneesissa olon edelle.

No pidän eniten yksityistunneilla käyvistä jo vähän kokeneemmista ratsastajista, mutta heistäkin jotkut ovat enemmän mieleen kuin toiset. Kun minua ratsastetaan kevyellä ohjastuntumalla hakeudun mielelläni asentoon, jossa voin ottaa ratsastajan käskyt rentoutuneena vastaan ja liikkuminen on suuri ilo. Kun sitten vielä tauolla saan oikeuden turpahihna löysennettynä ruokailla hyvällä heinänurmella, minulle tulee tunne että on todella lähdetty yhdessä retkelle nauttimaan. Onneksi sellaisiakin ratsastajia asiakkaissa on!

Olipa sinulla tänään aikamoinen päivä! Oli täpärällä, ettei omistajasi pudonnut. Mukavaa, kun tyttökin sitten oli lopuksi hyvillä mielin.

On todella kiinnostava lukea, kun kerrot elämästäsi. Tiedän turhan vähän hevosista, vaikka niitä erittäin paljon ihailen.

Oletko huomannut, että ihmisten puheissa käytetään ikävästi sanaa turpa. Vaikka hevosella on mitä suloisin turpa.

Vetää turpaan, turpa rullalle, pitää turpa kiinni. Jopa sellainen radio-ohjelma oli joskus kuin turpakäräjät.

Sellainen kiinnostaisi, että jos teiltä putoaa kenkä tielle, niin onko siinä naulat pystyssä. Eli onko vaaraa, että joku astuu sitten vahingossa naulaan (vaikka hämärässä) tai auton rengas puhkeaa.

Miten usein kengät vaihdetaan ja montako naulaa niissä on? Miten se kavio kestää niin monta reikää? Vai kasvaako se kavio niin valtavasti pituutta, että uutta kaviota on jo riittävästi?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sellaista, että mitan ihmeessä opettajanne saa teidät hevoset oppimaan tekemään tiettyjä liikkeitä. Siis ihan aluksi?

Varsinkin kouluratsastus telkkarista katsottuna on sellaista, että usein mietin, miten nuo on opetettu. Siis tekemään käskystä.

Hevo oppii tunnistamaan ratsastajan sille antamat merkit pyynnöksi tiettyihin liikkeisiin. Ehdollistuminen. Jotkut ovat luonteeltaan vielä soveliasmpia kuin toiset ja huipputasolla hevosen rakenne asettaa jo reunaehtoja mitä se voi suorittaa. Kilpahepot on atleetteja, toistoja on takana paljon.

Hevosen huomio voi herpaantua ja silloin pyyntö ei mene läpi. Myös kipu voi sotkea suoritusta.

Joko sinut on rokotettu? Minut on.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kiinnostaisi, että jos teiltä putoaa kenkä tielle, niin onko siinä naulat pystyssä. Eli onko vaaraa, että joku astuu sitten vahingossa naulaan (vaikka hämärässä) tai auton rengas puhkeaa.

Miten usein kengät vaihdetaan ja montako naulaa niissä on? Miten se kavio kestää niin monta reikää? Vai kasvaako se kavio niin valtavasti pituutta, että uutta kaviota on jo riittävästi?

Kavion reuna on tunnotonta sarveista, samaa kuin kynnet. Reuna voi periaattessa lohjeta. Naulat irtoavat usein yksitellen eivätkä ole kovin pitkiä/teräviä. Olisko nauloja 6.

Noin reilun kuukauden välein usein vaihdetaan jos hepolla mennään kovalla tai liukkaalla alustalla. Luonnossa hevoset on usein kengittä.

Kaviot vuollaan aina muotoon ennen kengitystä ja silloinkin kun kenkiä ei laiteta. Liian pitkiksi se eivät saisi kasvaa, rasittaa jalkoja.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kiinnostaisi, että jos teiltä putoaa kenkä tielle, niin onko siinä naulat pystyssä. Eli onko vaaraa, että joku astuu sitten vahingossa naulaan (vaikka hämärässä) tai auton rengas puhkeaa.

Miten usein kengät vaihdetaan ja montako naulaa niissä on? Miten se kavio kestää niin monta reikää? Vai kasvaako se kavio niin valtavasti pituutta, että uutta kaviota on jo riittävästi?

Minua ei yleensä kengitetä. Minulla on kestävät kaviot ja saan viettää päiväni ulkotarhassa. Ulkotarha pitää kaviot hyvässä kunnossa, kosteina, niin eivät halkeile herkästi. Rodulleni tyypiullisesti minulla on erittäin kova kavioluu. Kaveri LV taas kengitetään. Hänellä väli on yleensä kuusi viikkoa, joskus seitsemän. Omistaja säästää. Jos hän kilpailisi, niin sitten varmaan saisi tiheämmin uudet kengät. Nauloja tippuu, kaviot lohkeilee, joten laidunkausi ilman kenkiä on hänellekin hyvää aikaa hoitaa kaviot parempaan kuntoon. Talvella on kengissä vielä hokitkin. Minä pysyn pystyssä ilman hokkikenkiä, sillä minulla on hyvä säde.

shettis

Ahaa, kengistä siis putoaa nauloja.

Ovatko ne niin lyhyitä tai muuten sen muotoisia, että voivat jäädä pystyyn tielle.

Itse ajoin naulaan tiellä ja rengas alkoi vuotaa. Vuoto oli niin hidasta, että en tiedä, miltä tieltä se oli tullut.

Vaula siis löytyi renkaasta. En enää muista, millainen se oli.

Yllättävää, että shetriksellä on niin kovat kaviot, että kenkiä ei tarvitse lainkaan.

Huomaatko ap, että täällä näemmä löytyy muitakin hevosia, jotka on keksineet saman kuin sinä?