Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5066)
Vierailija kirjoitti:
Mainiota lukea jälleen kuulumisiasi! Omistajasi teki viisaasti, kun varoitti poikia.
Onpa lyhyt aika, kun vain 5 vuotta saattaa hevonen pystyä olemaan tuntihevosena. Onkohan se ne estehypyt, jotka rasittavat liikaa. Minusta esteratsastus ratsastaja selässä vaikuttaa turhan rajulta hevosen nivelille. Olisi kyllä hyvä, jos löytyisi sinullekin eläkeläispaikka aikanaan.
Koko ajan opin uutta teistä hevosista. En tiennytkään, että teiltä on turpakarvoja joskus leikattu. Varmaan ihan ulkonäkösyistä.
Tänään tunnilla harjoiteltiin kevennettyä ravia, mikä tarkoittaa käytännössä ratsastajan nousevaa ja laskevaa liikettä selässäni askellukseni tahdissa samalla kun ravaan. Oikein ajoitettu kevennys tekee liikkumisestani sulavampaa ja miellyttävämpää ja samalla vähentää jalkoihini kohdistuvaa rasitusta. Kevennyksen rytmiä pitäisi välillä aina vaihtaa, jotta sekä vasemman että oikean puoliset jalkani hyötyvät siitä.
Kun meillä tuntihevosilla ratsastaa paljon ihmisiä, joilla ei vielä ole paljon kokemusta, tuo keventämisen puuttuminen saattaa olla yksi tekijä joka rasittaa jalkojamme ja selkäämme. Joskus harjoitellessa kevennys osuukin väärään hetkeen ja silloin sen vaikutus muuttuukin päinvastaiseksi. Toisaalta meillä ratsastaa paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat melko kevyitä. En siis osaa oikein sanoa, mihin se kuulemani väite tuntihevosten rasittumisesta ja vammaherkkyydestä perustuu.
Kilpahevosten ratsastajat eivät hekään yleensä ole painavia, mutta he varmasti osaavat ratsastaa tavalla, joka säästää meidän tukirankaamme. Esteratsastuksen luulisi olevan kaikkein kuluttavinta hevoselle, mutta kilpailuissa tapasin kuitenkin ratsuja, jotka olivat varmasti viisitoistavuotiaita tai vanhempiakin. Jos koulutus kestää ainakin viisi ensimmäistä vuotta, he olivat silti aktiivisesti harjoitelleet ja kilpailleet ainakin kymmenen vuotta!
Jäin miettimään sitä tuntihevosten viiden vuoden aikaa, minkä jälkeen minäkin ehkä saisin jo rasitusvammoja tai kipuja ja minut jouduttaisiin joka tapauksessa vaihtamaan nuorempaan hevoseen. Voihan olla ettei se väite ihan pitänyt edes paikkaansa, mutta jos piti, taidan saada yhden syyn lisää lähteä ihan hyvällä mielellä pacon kanssa hiljaiseloa viettämään. Olenhan kuitenkin yli kolme vuotta jo osallistunut tunneille, vaikka minulla ei aivan yhtä paljon niitä ole ollutkaan kuin muilla.
Haluan ehkä nyt miettiä ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niin kiva hevonen, että pyytäisin yhtä juttua: minulla on tänään syntymäpäivä eikä kukaan perheessäni (meitä on yhteensä 5) muistanut asiaa. Sanoin heille illalla ja kyllä sitten onnittelivat, mutta harmitti. Itse muistan heitä aina.
Voisitko sinäkin onnitella minua. (olen kyllä nyt vähän nolo, mutta olet niin mukava.)
Voi harmitus, olin eilen illalla väsynyt ja taisin ryhtyä levolle juuri ennen kuin esitit tämän pyynnön. Ja nyt on oikeasti tietysti liian myöhäistä, kun syntymäpäiväsi oli jo eilen mutta teen silti voitavani. Eli hyvää syntymäpäivää lempeän höristyksen säestämänä! Kuinka monta vuotta sinä mahdoit täyttää?
Kiitos hevoselle lempeästä höristyksestä. Ajattelinkin, että tulee kiva tervehdys.
Haluaisin sanoa, mitä täytin, mutten millään kehtaa. Olen jo niin vanha, ettei minun olisi pitänyt noin noloa täällä kinuta. Mutta niin vain tein ja sain ihanan vastauksen. Kiitos!
Olen tämän ketjun myötä alkanut pitää hevosista paljon enemmän kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hevosella jotain uutta kerrottavaa kenties?
Surettaa, kun hän miettii eläkeläiskohtaloaan, mutta tuli mieleen, että niin moni ihminenkin sitä miettii, että millaisissa oloissa sitä vanhuutensa viettää ja missä kunnossa. Ja elääkö edes vanhaksi.
Minusta tuntuu valtavan hyvältä, kun joku teistä selvästi pystyy eläytymään osaani. Tunnutte vielä olevan niin hurjan hyviä siinä! Tämä vanhenemisasia on sellainen, että siinä kyllä miettijällä murhetta riittää. Minun täytyy vain luottaa siihen, että myös omistajani ajattelee minua tuntevana yksilönä eikä vain pidä minua harrastamiseen sopivana välineenä, jonka voi vaihtaa uuteen kun se ei enää täydellisesti toimi. Ja luotanhan minä, mutta joskus väkisinkin epäusko hiipii mieleeni.
Mutta lohduttaa kyllä kuulla, että teilläkin vaikuttaa olevan lähes samanlaisia huolia. Ei niin, että niitä yhtään kenellekään toivoisin, mutta jotenkin tässäkin suhteessa on kevyempi elää ja hengittää kun ei ole aivan yksin! Hir-r-r-nahdus!
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, millä tavalla Lauri reagoi, kun huomasi sinun osaavan kirjoittaa ja lukea. Mitä hän teki sanoi ym. Mahtoi olla aikamoinen yllätys?
Kaipa hän ihan ensimmäiseksi luki aloittamansa ketjun vastauksia ja mietti kuka kumma niitä kirjoittaa. Kun melkein heti alkuun mainitsin meidän rotumme, luulen että hän siitä sai ensimmäiset aavistuksensa totuudesta.
Minusta hän silloin liikkui joskus tarhan lähistöllä ikään kuin turhaan edestakaisin kantamatta mitään vain nähdäkseen aina välillä mitä minä teen. Ja varmasti hän sitten ovelana katsoi joskus piilostakin ja lopulta näki minun näpyttelevän tätä tablettia vaikka yritinkin salata sen kaikilta. Joskus hän tuli vierelleni eikä sanonut mitään, katsoi vain minua ja kuten isabel toissapäivänä, odotti ehkä hänkin jotakin minun antamaani merkkiä. Kun sitä ei koskaan kuulunut, hän alkoi esittää minulle kysymyksiä kun kukaan ei ollut kuulemassa tai näkemässä. Nekin jäivät vaille vastausta.
Mutta kun muutakaan selitystä touhulleni ja palstalle ilmestyneille vastauksille ei löytynyt, hän lopulta uskoi. Oli hän luultavasti taidoistani yllättynyt ja ihmeissään. Vaikka joskus hän taisikin sanoa, että sitä ennen hän ehti jo epäillä tulleensa itse hulluksi. Lopullisen vahvistuksen asialle hän sai tietysti viimeistään silloin, kun hän otti tabletin mukaan ratsastusretkelle ja myönnyin kirjoittamalla vastaamaan hänen kysymyksiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vastaus, miten Lauri hoksasi, oli taas niin hauska, että naurahdin ääneen ja vieläkin hymyilen!
Miten tuo keventäminen oikein menee. Olen huomannut, että ratsastajat hieman kohottavat peppuaan siinä hevosen tahdissa, mutta missä kohtaa se pitää tehdä.
Entä miksi siitä on hyötyä. Eikö se ole kuitenkin paino siinä satulassa silloinkin, kun ratsastaja roikkuu kuitenkin niissä jalkalenkeissä (jalustimia vissiin)
Olisiko hevoselle kevyempää koko ajan seistä niissä lenkeissä. Tuskin.
Eli mikä tuossa on se juttu. Ja kiitos jälleen mukavista kirjoituksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hevosiin suhtaudutaan enemmän kuin tuotantoeläimiin? Miksei niitä rinnasteta lemmikkeihin?
Ennen vanhaan hevoset olivat yleensä työ hevosia tai sotahevosia. Vetivät auraa tai vaunuja tai kuljettivat sotilasta.
Nykyään hevoset ovat kilpailuvälineitä tai lemmikkeihin verrattavia huviratsastukseen käytettäviä. Kyllähän koirakilpailujakin on.
Minusta hevonen pitäisi mieltää lemmikkiryhmään kuuluvaksi ja huolehtia siitä koko sen elinkaaren ajan. Lisäksi ryokakäyttö pitäisi lopettaa. Eihän täällä syödä koiriakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hevosella jotain uutta kerrottavaa kenties?
Surettaa, kun hän miettii eläkeläiskohtaloaan, mutta tuli mieleen, että niin moni ihminenkin sitä miettii, että millaisissa oloissa sitä vanhuutensa viettää ja missä kunnossa. Ja elääkö edes vanhaksi.
Minusta tuntuu valtavan hyvältä, kun joku teistä selvästi pystyy eläytymään osaani. Tunnutte vielä olevan niin hurjan hyviä siinä! Tämä vanhenemisasia on sellainen, että siinä kyllä miettijällä murhetta riittää. Minun täytyy vain luottaa siihen, että myös omistajani ajattelee minua tuntevana yksilönä eikä vain pidä minua harrastamiseen sopivana välineenä, jonka voi vaihtaa uuteen kun se ei enää täydellisesti toimi. Ja luotanhan minä, mutta joskus väkisinkin epäusko hiipii mieleeni.
Mutta lohduttaa kyllä kuulla, että teilläkin vaikuttaa olevan lähes samanlaisia huolia. Ei niin, että niitä yhtään kenellekään toivoisin, mutta jotenkin tässäkin suhteessa on kevyempi elää ja hengittää kun ei ole aivan yksin! Hir-r-r-nahdus!
Olisiko se ajattelemasi eläinten eläkeläispaikka Eläinsuojelukeskus Tuulispää? Se sijaitsee Etelä-Suomessa Somerolla, ja siellä on monenlaisia tuotantoeläimiä eläkepäiviä viettämässä: lehmiä, sikoja, vuohia, kanoja, jopa muutama turkiseläinkin sekä hevosia pieni lauma, maailmallakin mainetta niittänyt ravihevonen Archie Ride siinä laumassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hevonen. Katsoin Tuulispään sivuja. Miten sinne mahtuu millään kaikki halukkaat. Eikös lähes kaikki ratsuhevosen kilpailisi aikanaan paikasta?
Tuollaisia paikkoja tarvittaisiin lisää.
Lauri huolehti tänään liikuttamisestani. Hän tuli talliin iltapäivästä ja kuiskasi korvaani lähtevänsä omistajani pyynnöstä hänen kanssaan maastoon. Kuiskasi siksi, että tallin omistaja oli juuri tuomassa suomenhevosystävääni tarhasta eikä lauri halunnut hänen kuulevan.
Maastossa hän sitten saattoi puhua vapaammin. Lähtöni ajankohta ei ole vielä käsillä sillä kursseja päättyy joulunseutuun ja minua tarvitaan ainakin osalla tunneista. Tarkkaa ajankohtaa lauri ei edelleenkään osannut kertoa. Sen lisäksi hän mainitsi lähtevänsä huomenna useaksi päiväksi muualle, eli kirjoitteluuni on taas luvassa katkos. Sitä hän pahoitteli, mutta eihän sille mitään mahda jos hänen on kerran mentävä.
Edelleen hän lupasi yrittää käydä peterin luona mahdollisimman usein minua hakemassa. Hän joutuu kuitenkin osan kanssani viettämästään ajasta käyttämään oikeasti siihen tarkoitukseen mihin on luvannut minua lainaavansakin eli ratsastamiseen. Mutta kuulemma muutakin aikaa hän yrittää parhaansa mukaan järjestää, jotta voisin myös käväistä täällä kirjoittamassa kuulumisiani.
Hassuinta oli se, että hän ehdotti minulle myös yksinkertaista elekieltä oman mielipiteeni ilmaisuun. Laurin mukaan olisi helponta hänellekin muistaa jos ilmaisisin myönteisen kantani nyökyttämällä päätäni ja kielteisen kantani ravistamalla, koska teillähän ovat jo valmiiksi käytössä nuo eleet omassa viestinnässänne. Hänen sitten kysyessään käykö minulle sellainen sopimus, hän ei ensin tajunnut edes löysätä ohjia, jotta todella voisin nyökätä! Meille kun ei pään edestakainen liikuttaminen ratsastamisen aikana ole niinkään helppoa.
Suostuin sitten ehdotukseen, koska varmasti se palvelee minunkin etuani. Tosin en ole varma, osaanko nyökkäillä ja ravistella muitten aikana niin, että liike käy selväksi, mutta ei kuitenkaan paljastu muille. Voin myös ajatuksissani alkaa ottaa kantaa asioihin, jotka kuulen, mutta joihin ei tarvita mielipidettäni. Jokin muu tapa kuin teidän ennestään käyttämänne olisi voinut olla parempi.
Paluumatkalla lauri sanoi, ettei mistään hinnasta olisi halunnut päästää minua lähtemään, koska olen hänen mukaansa maailman ihmeellisin ja erikoisin hevonen! Se kuulosti tuolla tavalla sanottuna hilpeältä, vaikka hänen äänensä ei sitä ollutkaan. Tietysti olin kuulemastani myös hyvin iloinen ja vähän ylpeäkin. Maailman ihmeellisin hevonen! Minä! Iihh-hahaaaa! Ja erityisyyteni kuulemma takasi sen, että hän ainakin silloin tällöin halusi ehdottomasti tulla minua tapaamaan.
Tallille palatessamme omistajani oli varustevarastossa siirtämässä ylimääräisiä suojiani, satulahuopiani ja sen sellaisia autoonsa. Hän keskeytti työnsä ja tuli rakastettavalla tavallaan minua tervehtimään. Hän työnsi kasvonsa aivan turpaani kiinni ja hieroi niitä sitä vasten. Pidän siitä hänen tekemänään kovasti ja merkiksi siitä nuolaisin hänen molempia silmiään. Lauri kysyi minulta, että enkö osannut mitään vähemmän kastelevaa tapaa tervehtiä. Mitäpä minä siihen muuta saatoin vastata kuin ravistaa terhakkaana päätäni. Se sai molemmat heistä nauramaan äänekkäästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ajattelemasi eläinten eläkeläispaikka Eläinsuojelukeskus Tuulispää? Se sijaitsee Etelä-Suomessa Somerolla, ja siellä on monenlaisia tuotantoeläimiä eläkepäiviä viettämässä: lehmiä, sikoja, vuohia, kanoja, jopa muutama turkiseläinkin sekä hevosia pieni lauma, maailmallakin mainetta niittänyt ravihevonen Archie Ride siinä laumassa!
Kuule, sen varmasti täytyy olla sama paikka. Vaikka seija ei muistanut paikan nimeä, hän mainitsi juuri tuon ravihevosen nimen. Se ei jäänyt mieleeni kun ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta nyt tunnistin sen kuultuani! Ja tilalla tosiaan oli muitakin eläimiä kuin hevosia, sen hän mainitsi.
Täältä ei varmasti voi olla kauhean pitkä matka somerolle! Tuulispää! Nyt minä pidän nämä nimet visusti mielessäni ja jos asia voisi joskus olla ajankohtainen, minun olisi vain sitten saatava lauri vihjaamaan asiasta omistajalleni. Kaikkein eniten tietysti toivon, että hän päättää pitää minut vähän vaivaisenakin, jos niin joskus on tuleva käymään ja en kai minä siinä suhteessa tule olemaan mikään poikkeus. Ja kyllä hän varmasti pitää, kunhan olen sitä ennen työssäni ja tekemisissäni aina luotettava ja tunnollinen!
Vierailija kirjoitti:
En ole hevonen. Katsoin Tuulispään sivuja. Miten sinne mahtuu millään kaikki halukkaat. Eikös lähes kaikki ratsuhevosen kilpailisi aikanaan paikasta?
Tuollaisia paikkoja tarvittaisiin lisää.
En tiedä, miten paljon sinne meitä voidaan ottaa. Mutta minä näen silmissäni laakeat peltoaukeat, melkein oikeat arot, missä meitä laiduntaa ja kuljeksii kymmenien toverusten kokoinen joukko! Tai satojen! Ja ellei heillä ole mahdollisuutta ottaa meitä niin montaa, niin ehkä jonnekin perustetaan lisää tuulispäitä! Voi kuinka tuo asia lämmittää ja lohduttaa minua juuri nyt. Niiden täytyy siellä tuulispäässä olla aivan valtavan ihania ihmisiä. Kiitos heille kaikkien meidän hevosten puolesta! Valtavan iso kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hevosiin suhtaudutaan enemmän kuin tuotantoeläimiin? Miksei niitä rinnasteta lemmikkeihin?
Ennen vanhaan hevoset olivat yleensä työ hevosia tai sotahevosia. Vetivät auraa tai vaunuja tai kuljettivat sotilasta.
Nykyään hevoset ovat kilpailuvälineitä tai lemmikkeihin verrattavia huviratsastukseen käytettäviä. Kyllähän koirakilpailujakin on.
Minusta hevonen pitäisi mieltää lemmikkiryhmään kuuluvaksi ja huolehtia siitä koko sen elinkaaren ajan. Lisäksi ryokakäyttö pitäisi lopettaa. Eihän täällä syödä koiriakaan.
Tästä olen turpakarvalleen samaa mieltä! Minä en vain olisi osannut sanoa sitä noin hienosti. Ja voi olla etten olisi rohjennutkaan. Mutta ihanaa, että kirjoitit noin. Nyt olen niin tohkeissani etten ole pysyä pilttuussani! Paitsi että se oli minun vitsini. En ole sillä tavalla rauhaton että täällä säntäilisin ja päin seiniä kolistelisin. Mutta tavattoman iloinen ja onnellinen ja kiitollinen olen!
Erinomaista, että Lauri käy sinua edelleen tapaamassa. Miksei sinulle omaa laitettaisi tablettia, joka olisi jatkuvasti latauksessa.
Aivan mainio juttu, että nyt voitte kommunikoida Laurin kanssa kätevästi myös eleillä.
Sinulla on valtava etu, kun ymmärrät ihmisten kieltä, niin voit sitten tietää, mitä on tulossa. Sääli muita hevosia.
Minusta olsi kamalan hauskaa nähdä, kun sinä piehtaroit lumessa, kun kerroit sen olevan niin hauskaa. Kun nyt vaan sitä lunt ensin tulisi riittävästi.
Ymmärrän toki, ettei se ole mahdollista päästä seuraamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olsi kamalan hauskaa nähdä, kun sinä piehtaroit lumessa, kun kerroit sen olevan niin hauskaa. Kun nyt vaan sitä lunt ensin tulisi riittävästi.
Ymmärrän toki, ettei se ole mahdollista päästä seuraamaan.
Parikin ihmistä on joskus sanonut, etteivät tule mistään muusta yhtä hyvälle tuulelle kuin lumessa piehtaroivan hevosen katselemisesta!
Joku on tainnut todeta, että meidän kokoisten otusten tehdessä jotakin sellaista ei voida välttyä myöskään huvittavalta ja koomiselta vaikutelmalta. Mutta ei se minua haittaa, pääasia että hymyilette, olette hyväntuulisia ja sallitte meidän toteuttaa sillä tavalla itseämme!
Millaisia kohtaamisia sinulla on ollut tänään muiden hevosten kanssa? Entä mitä Pesoselle kuuluu?
Onkohan piehtaroimisen alkuperäinen syy jokin välttämätön. Olen joskus lukenut, että eläimet eivät oikein tee mitään vain huvikseen.
Onko siinä tarkoitus päästä eroon turkin loisista ja muutenkin puhdistaa turkkia. Tai sitten se toimii lihashuollon omaisesti, kun siinä tulee venyteltyä.
Minulla on kyllä käsitys, että täällä kirjoittelee yhtä lailla miehiä kuin naisiakin. Mutta monesti on kyllä vaikea varmasti tietää kumman kirjoittama joku teksti on. Miksei muualla sitten ole kirjoittelevia hevosia? No luulisin näkemäni ja kuulemani perusteella sellaisia hevosia olevan aika vähän. Sellainenkin ajatus on joskus käynyt mielessäni, että mahdanko minä olla ainoa? Täällä käyneen shetlanninponin identiteetti jäi minulle kyllä epäselväksi, mutta kenties meidän määrämme on laskettavissa vain muutaman kätenne sormilla. Oikeastaan voisinkin tässä esittää vetoomuksen. Eli kaikki kirjoittamaan kykenevät hevoset rotuun, väriin, sukupuoleen ja ikään katsomatta, antakaapa jokin elonmerkki itsestänne!