Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Olympialaisissa on joku moniottelu, jossa yksi laji on esteratsastus tuntemattomalla hevosella. Saa hetken tutustua.

Miten voi onnistua, jos avut ovat erilaisia. No, ehkä tuossa on tarkat säännöt, miten ne hevoset on opetettu.

Millaista jouluista on nyt ja mitä on tulossa? Mitä joulupuuhaa?

Onko mitään. Aiemmin sanoit, että vain havuja.

Onko teillä sellista kuin vaikka koirilla tai vaeiksilla, että keskustelette keskenänne niin että kaikki innostuvat hirnumaan.

Tarkoitin sanoa, että koirilla ja variksilla. Tuli kirjoitusvirhe.

Luontoillasta ovat sitä mieltä, että varisten ym ääntely on oikea merkityksellistä viestintää.

Onko nyt jo niin kylmä, että sinua paleltaa?

Onko tarhassaoloaikaa vähennetty pakkasten takia?

Lauri tuli tänään takaisin, missä hän sitten ikinä olikaan. Minulla on ollut tylsää ja ikävä tänne palstalle! Aina kun olen pidemmän aikaa poissa täältä, minusta alkaa tuntua kuin elämästäni puuttuisi jokin tärkeä palanen. Voihan vihlovat vuohiset.

Minulle ei ole tapahtunut mitään kovin mainittavaa. Perjantaina oli aamun päivä ja hän vei minut onneksi maastoon. Kävimme metsässä erään lammen luona, joka oli jo pakkasilla jäätynyt. Kun joku joskus kysyi siitä tapauksesta, missä hevonen oli tiennyt heikoista jäistä, niin minun täytyy kyllä todeta, että useimmat meistä varmasti mielellämme vältämme jäälle menoa ja suhtaudumme siihen epäluuloisesti joka tapauksessa. Tosin minä olen nähnyt sen lammen myös kesällä niin ehkä siksi tuntuu melkein mahdottomalta lähteä kävelemään sen päälle, vaikka tiedänkin sen ainakin keskitalvella olevan mahdollista. No, eihän aamu minua tietenkään jäälle käskenyt, kunhan vain katselimme sitä näkymää lammelle, jonka jäätä peitti ohut hahtuvainen lumikerros. Oli mukava seistä siellä rauhallisessa metsässä keskellä hiljaisuutta kun molempien hengitys höyrysi.

Lauantaina omistajani oli kanssani. Koska oli aika viileä päivä, emme tehneet pitkää retkeä, mutta kävimme laiduntiellä, jonka viereinen järvi oli sekin jo jäätynyt, mutta sen päällä ei ollut yhtään lunta vaan jää oli kirkasta ja sileää kuin lasi! Emme menneet aivan rantaan, mutta myös omistajani tykkäsi katsella jäätä, jonka pinnasta aurinko yhtäkkiä heijastui sen tultua hetkeksi esiin. Pian meidän kuitenkin oli jatkettava matkaa kun omistajani kertoi palelevansa. Hän arveli minunkin palelevan, mutta ei minulla kyllä ollut kovinkaan kylmä. Liikun kuitenkin enemmän kuin te jos olemme yhdessä ulkona ja liikehän pitää lämpimänä.

Eilen omistajani vei minut maneesiin, koska hän ei halunnut enää ulos kylmään viimaan palelemaan. Itse asiassa hän vaikutti vähän sairaalta. Hän sai selässäni muutaman kerran puistatuskohtauksen ja kertoi tallin omistajalle kurkkunsa oleva arka. Siksi kouluharjoituksemme jäivät hyvin vähiin. Oikeastaan hän ehti vain lämmitellä minut ja ratsastaa muutamia kertoja kentän ympäri ja halkaisijaa pitkin taivutuksia harjoitellen. Sitten hän keskeytti ja jätti minut tallin omistajalle. Hetken kuluttua miia tuli maneesiin ja jatkoi harjoituksia kanssani. Omistajaani en enää nähnyt.

Tänään ei ollut koulutunteja, mutta lumi tuli kuitenkin omalla vuorollaan minulla ratsastamaan. Hän käyttäytyi todella ystävällisesti minua kohtaan ja vaikkei hän ollut kovin onnellisen tuntuinen, hän ratsasti silti tasaisesti ja maltillisesti. Harmi vain, että sää oli tänään vielä edellisiä päiviäkin kylmempi. Vaikka aurinko paistoi kirkkaasti, aamukin alkoi palella ja kieltämättä minullakin oli vähän vilpoinen olo. Niinpä hän lopetti retkemme hyvin lyhyeen ja palasi tallille. Siellä hän riisui varusteeni ja antoi minulle perusteellisen harjauksen. Se oli varsin mukava hetki ja rakensi taas luottamusta välillemme viimekertaisen, kieltämättä vähän sekasortoisen tuntimme jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on sitten pakko kysyä, mitä on myötälaukka ja vastalaukka.

Entä puolipidäke (Kuvittelen, että kevyesti vedetään ohjaksista?)

Teillä kun on vain kaksi jalkaa, liikutatte niitä vuorotellen ja liike näyttää aina samanlaiselta. Minulla laukatessa jompikumpi etujalka liikkuu ensin eteen, sitä seuraa saman puolen takajalka ja toinen etujalka samaan aikaan ja sitten viimeisenä tulee toisen puolen takajalka. Kutsutte laukkaa vasemmaksi laukaksi jos aloitan laukkaaskeleen vasemmalla etujalalla ja oikeaksi laukaksi jos aloitan oikealla.

Kentällä minun halutaan melkein aina laukkaavan sisempi eli kentän keskustan puoleinen jalka edellä. Riippuu siis kiertosuunnasta onko se oikeata vai vasenta laukkaa. Joka tapauksessa kutsutte sitä myötälaukaksi. Jos laukkaan ulkojalka edellä se on vastalaukkaa. Vastalaukassa tasapainoni ei käännöksissä ole aivan yhtä hyvä kuin myötälaukassa ja siksi sitä ei suosita.

Puolipidäte on minulle merkki koota asentoani, eli siirtää painoa takajaloilleni. Puolipidätettä seuraa jotakin muuta kuin mitä sillä hetkellä teen. Se miltä puolipidäte tuntuu vaihtelee ratsastajan mukaan. Omistajani tuntuu vain istuvan hiukan tiiviimmin ja antaa ohjilla tuskin huomaamattoman merkin suuhuni. Harjoittelevat ratsastajat usein kiristävät ohjia liikaa, jolloin tulkitsen sen merkiksi hidastaa tai pysähtyä. Mutta kun ymmärrän että oppilaat harjoittelevat juuri puolipidätteen käyttöä, osaan toimia oikein vaikka itse avut olisivat väärät. Minun on usein muutenkin nopeasti yritettävä tajuta mitä puutteellisilla, epäselvillä tai liian voimakkailla avuilla yritetään viestittää ja toimittava sitten parhaan ymmärrykseni mukaan. Hevosena oleminen ei todellakaan ole aina ihan yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et nosta Mian lippistä hampaillasi esiin?

Miten paljon hevoset nukkuvat vuorokaudessa? Kissat esim nukkuvat ihan älyttömän paljon. Koirat paljon vähemmän. Entä hevoset? Mietin vaan, kun säälin hevosia siinä, että joutuvat olemaan aika paljon toimettomina pilttuussaan pitkiä aikoja. Tylsää tulee varmasti. Ei ihme, jos joku jopa sekoaa. Varsinkin, jos ei ole lajitovereita.

Se putosi tyhjään pilttuuseen, minne minulla ei ole pääsyä kun en pysty avaamaan ovea. Miialla on jo uusi lakki, mutta toivottavasti vanhakin on vielä käyttökunnossa kun joskus löydetään.

Pystymme vaihtelemaan nukkumiseen käyttämäämme aikaa kovasti tarpeen mukaan. Samalla sellainen sikeä nukkuminen sekoittuu kevyempää torkkumiseen ja pelkkään lepäämiseen. Ehkä minä oikeasti nukun neljä tai viisi tuntia yössä jos minua ei mikään häiritse. Vapaasta ajasta vietämme paljon ulkona tarhoissa ja vaikka tarha ei ole kovin suuri, siellä on silti paremmat mahdollisuudet liikkua sekä enemmän tekemistä ja seuraamista kuin sisällä. Ei talli olekaan meille kovin virikkeellinen paikka silloin kun emme ole levolla eli olet ihan oikeassa.

Oli mielenkiintoista lukea jälleen uutisiasi. Yhtään kipeänä ei nyt pitäisi olla ihmisten ilmoilla.

Jäälle meneminen on erittäin turhaa, jos sen tekee vain huvikseen. Voi olla joku virtapaikka, joka ei ole kunnolla jäässä. Hyvä, että ette menneet.

Hyvä, että sinulla on ollut kaipuu kirjoittamiseen täällä.

Mitä kavereillesi kuuluu. Muut hevoset ja Pesonen. Uuden tallin rakentaminen lienee talven tauolla vai onko.

Hassua ajatella, että sinulla on itsestään aina lämpimät vaatteet mukana, se turkkisi. Oletko ajatellut, miten kätevää.

Joko on omenat ja päärynät mutustettu ja jäljellä laarissa ainoina herkkuina porkkanoita?

Miksi hevosilla saattaa suu vaahdota?

Esteratsastuksesta kysymys.

Kun lähestyt estettä, niin kuka sen ylittämisen tekee? Sinä tietysti, mutta onko se niin, että ratsastaja sopeutuu sinun hyppyysi, vai määrääkö ratsastaja jotenkin siinä vielä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on ne sanalliset käskyt, jotka osataan yleisesti teidän tallissanne.

Luulisin ystävieni osaavan sanat seis, käyntiin, raviin, laukkaan, paikalla ja oman nimen. Luulen kyllä monien muidenkin sanojen olevan tuttuja, mutta tarkasti en voi muitten osalta tietenkään mennä sanomaan. Kehut ja torut menevät perille vaikka sanat vaihtelisivatkin, koska ne perustuvat enimmäkseen käyttämäänne äänensävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Onko niiden apujen antamisessa vielä suurempi ero Saksan ja Suomen välillä (joista sinulla on kokemusta.)

Siis suurempi kuin eri tallien välillä.

Ei eroa minusta sen enempää ole kuin täälläkään. On ehkä vaikea sanoa varmasti, koska saksassa minulla ei ehtinyt ratsastaa kukaan muu kuin minua kouluttanut ratsuttaja ja tallin omistajan tytär. He olivat useimmiten samaan aikaan opettamassa minua niin, että kouluttaja ensin perehdytti minut uuteen asiaan ja kirsten, se hänen nimensä muistaakseni oli, sitten harjoitutti lisää. He tietenkin pyrkivät käyttämään hyvinkin yhtenäisiä apuja, jotta oppisin nopeasti.

Täällä suomessakin erot voivat selittyä enemmän sillä, että ratsastajat tulkitsevat ja painottavat opetettuja asioita eri tavoin kuin eroista itse koulutuksessa. Enhän minä varmasti tiedä. Mutta tiedän kyllä että myös kouluttajissa on eroja toisten antaessa enemmän painoarvoa istunnalle ja toisten taas ohjien ja jalkojen käytölle. Ja vaikka olen isokokoinen, aivan pienet erot esimerkiksi siinä mihin kohtaan kylkeäni ratsastaja antaa pohjeavun saattavat vaikuttaa siihen, mitä minun halutaan tekevän. Lopultakin otan vastaan ohjeet monen eri avun yhdistelminä ja jos ne ovat ristiriitaisia keskenään, minun on vain mietittävä, mikä niistä todennäköisesti on ratsastajan näkökulmasta se ratkaisevin.

koirana kuitenkin

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016052521622928

Vierailija kirjoitti:

Oli mielenkiintoista lukea jälleen uutisiasi. Yhtään kipeänä ei nyt pitäisi olla ihmisten ilmoilla.

Jäälle meneminen on erittäin turhaa, jos sen tekee vain huvikseen. Voi olla joku virtapaikka, joka ei ole kunnolla jäässä. Hyvä, että ette menneet.

Hyvä, että sinulla on ollut kaipuu kirjoittamiseen täällä.

Mitä kavereillesi kuuluu. Muut hevoset ja Pesonen. Uuden tallin rakentaminen lienee talven tauolla vai onko.

Hassua ajatella, että sinulla on itsestään aina lämpimät vaatteet mukana, se turkkisi. Oletko ajatellut, miten kätevää.

Joko on omenat ja päärynät mutustettu ja jäljellä laarissa ainoina herkkuina porkkanoita?

Tänään kävi jotakin sellaista, mistä päättelin ettei vuonohevosystävälleni kuulu ihan hyvää. Olimme aloittelevien nuorten kanssa edenneet harjoitusraviin, ja edelläni kulkenut vuono kompastui tai onnahti ja menetti hetkeksi tasapainonsa. Hänen selässään ollut tyttö putosi alas ja hänen kätensä jäi jotenkin ohjaan kiinni niin ettei hän saanut kunnolla otettua sillä vastaan. Hän suistui maahan suoraan olkapäälleen ja nousi kyllä itse ylös, mutta piteli tuskaisen näköisenä olkapäätään. Miia vei ensin hänet ja sitten vuonon pois eikä vuono enää osallistunut toiselle tunnille. Hänet täytyy varmaan tutkia, koska ennen hän on ollut todella varmajalkainen. Ja tietysti tytönkin vamma täytyy tutkia. Aika vaisu tunnelma vallitsi tänään tunneilla tästä syystä.

Uutta tallia kyllä rakennetaan, mutta sen päällä on iso pressukatos, joten en pysty sanomaan, missä vaiheessa se juuri nyt on. Pesonen on nyt tullut kolmena perättäisenä yönä minun luokseni ja se on ilahduttanut minua kovasti siitä syystä, että en ole saanut kirjoittelusta vaihtelua tallissa seisomiseen.

Onhan turkki kätevä juttu, mutta kun minulla on aina se ollut, minusta tietysti tuntuu itsestään selvältä olla koko ajan sopivasti vaatetettu. Eli minusta pikemminkin teidän vaihtuvat ja vaihtelevat vaatteenne tuntuvat kummallisilta. Mutta ymmärrän kyllä, miksi niitä joudutte käyttämään. Herkut ovat nyt olleet aika vähissä. Porkkanoitakaan ei ole ollut paljon jaossa, mutta olen saanut melassia, joka sentään on vaihtelua heinälle ja viljalle. Yksittäisiä omenanpuolikkaita olen sentään saanut omistajaltani. Hän pitää kyllä huolen ettei minun tarvitse olla täysin vailla makupaloja!

Vierailija kirjoitti:

Miksi hevosilla saattaa suu vaahdota?

Minullakin vaahtoaa. Vaahto on sylkeä, joka suun liikkeen takia vatkautuu valkoisena näkyväksi vaahdoksi. Syljen eritys on meillä luonnostaan voimakasta kun syömme kuivaa ja karkeaa ruokaa. Ratsastaessa emme tietenkään syö, mutta kieli silti liikkuu ja kuolaimet aiheuttavat vielä lisää liikettä suussa.

Jos olen ratsastuksen aikana sopivan rento ja työskentelen oikeassa asennossa ja sopivalla tuntumalla ratsastajan käsiin, sylkeä erittyy koko ajan ja osa siitä sitten vain päätyy suun ulkopuolelle. Sitä itse asiassa pidetään hyvänä merkkinä. Jos olen jännittynyt ja keskityn vastustamaan annettuja apuja, sylkeä ei kunnolla edes muodostu. Jos kuitenkin vaahtoa tulee kamalan paljon, se voi olla merkki esimerkiksi asentomme epämukavuudesta, jolloin emme pysty nielemään erittyvää sylkeä.

Vierailija kirjoitti:

Esteratsastuksesta kysymys.

Kun lähestyt estettä, niin kuka sen ylittämisen tekee? Sinä tietysti, mutta onko se niin, että ratsastaja sopeutuu sinun hyppyysi, vai määrääkö ratsastaja jotenkin siinä vielä sinua.

Tärkeintä mitä ratsastaja tekee on askeleitteni sovittaminen mahdollisimman tarkasti esteelle. Käytännössä valmistaudun hyppyyn jo hyvissä ajoin ennen estettä lyhentämällä vähän askelpituuttani ja lopuksi kokoamalla asentoni sellaiseksi, että voin ponnistaa takajaloillani. Osaan hypätä myös ilman ratsastajaa, joten en tarvitse erillistä merkkiä itse hyppyyn, mutta samalla hetkellä hän kuitenkin siirtää painonsa jalustimille, tuo kädet kaulalleni ja nojaa eteenpäin. Aivan lähellä estettä en näe sitä enää hyvin, mutta kun harjoitusta on takana riittävästi, hyppääminen sujuu lähes automaattisesti. Kilpailuissa rata käydään aina etukäteen huolella läpi, joten minulla on myös käsitys millaiselle esteelle olen saapumassa.

Hei hevonen! Kovin mukavaa, että olet täällä jälleen. Luen erittäin mielelläni juttujasi.

Harmi, että vuonohevosella on jotain ongelmaa ja ratsastajakin loukkasi.

Mukavaa taas, kun Pesonen on viihtynyt kanssasi. Se onkin ainoa, johon voit olla kokonaan kosketuksissa, kun teillä on omat pilttuut hevosilla.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo keventäminen oikein menee. Olen huomannut, että ratsastajat hieman kohottavat peppuaan siinä hevosen tahdissa, mutta missä kohtaa se pitää tehdä.

Entä miksi siitä on hyötyä. Eikö se ole kuitenkin paino siinä satulassa silloinkin, kun ratsastaja roikkuu kuitenkin niissä jalkalenkeissä (jalustimia vissiin)

Olisiko hevoselle kevyempää koko ajan seistä niissä lenkeissä. Tuskin.

Eli mikä tuossa on se juttu. Ja kiitos jälleen mukavista kirjoituksistasi.

Voi ei, minulla on taas jäänyt kysymyksiä vaille vastauksia kun välillä tänne palstalle tulee lyhyessä ajassa niin paljon viestejä. Kysykää vain uudestaan samaa asiaa, jos en ole huomannut vastata. En tarkoituksella sivuuta mitään.

Keventäminen tekee kulkemiseni tosiaan helpommaksi, kun ratsastaja myötäilee liikkeitäni. Tärkeintä se on kentällä kun teen kaarteita ja käännöksiä, joissa sisemmät jalat kantavat enemmän painoa ja myös rasittuvat enemmän. Silloin on eduksi, jos ratsastajan paino on keventyneenä silloin, kun sisempi etujalkani osuu maahan. Teillä on tapana katsoa rytmiä aluksi minun etujaloistani, mutta aloittelijatkin oppivat melko nopeasti noudattamaan minun liikkeitteni tahtia. Maastossa keventämisen rytmiä usein vaihdetaan välillä, jotta suoraan kuljettaessakaan toisen puolen jalat eivät rasitu yksipuolisesti.

Keventämiseen ei välttämättä tarvita ollenkaan jalustimia, vaan se on mahdollista tehdä myös pelkästä istunnasta käsin. Minulle ei ole niin merkitystä, millä tavalla ratsastaja keventää, mutta pidempään kuljettaessa ja varsinkin jos ratsastaja on painava, keventäminen tuntuu miellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan piehtaroimisen alkuperäinen syy jokin välttämätön. Olen joskus lukenut, että eläimet eivät oikein tee mitään vain huvikseen.

Onko siinä tarkoitus päästä eroon turkin loisista ja muutenkin puhdistaa turkkia. Tai sitten se toimii lihashuollon omaisesti, kun siinä tulee venyteltyä.

Piehtarointi voi auttaa ihon kutinaan, mistä se sitten kulloinkin aiheutuukaan. Samalla se myös hieroo selän ja kylkien lihaksiani. Mutta kyllä se on outo väite, etten tekisi sitä myös siksi, että se on valtavan hauskaa! Talvella lumi kaikissa muodoissaan tuntuu ihanalta, mutta kyllä ruohossa piehtarointikin on mieleeni. Siitä tulee myös huumaavan hyvä tuoksu kun laitumella kunnolla hankaan itseäni alustaa vasten.

Teinä en ehkä poissulkisi semmoista vaihtoehtoa, että meillä eläimilläkin voi olla hauskaa ja että voimme tehdä asioita vain siksi, että ne sattuvat sillä hetkellä huvittamaan meitä. Täällä mainittiinkin joitakin eläimiä ja juttuja, joita ne voivat tehdä silkaksi ilokseen. Voihan kaikesta samalla olla jotain hyötyäkin. Teettekö te sitten paljonkin asioita, joista ei ole teille kerta kaikkiaan mitään hyötyä? Eikös sekin ole hyöty jos tulee iloiselle päälle jostakin ja jaksaa taas sitten paremmin puurtaa arkisten toimien parissa!