Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Sinä olet kyllä älykkäämpi kuin moni ihminen.

Se Lauri voiis laittaa hevosliven tallista vaikka viikoksi. Itse Seurasin kerran navettaliveä. Se oli varmaan jonkun nettilehden kautta. Iltasanomat tai iltalehti tai sitten se oli ylen sisältöä. .Siinä oli täysautomaattinen navetta, jossa lehmät kävivät itsekseen lypsylläkin.

Juttele lammaskoiralle tai navettakissalle.

Jaahas. Se on sulla tänään hieno ilma ulkoilla. Aurinko paistaa ja on pientä pakkasta. Aamu vissiin on tämän päivän kävijä ja sitten sinut viedään aitaukseen.

Opin koko ajan lisää hevosista. Esimerkiksi sen, että teillä on erikseen aitaukset ja niityt. Ja että aitauksissa olette yksin tai kaksin, mutta laitumella koko porukka.

En aiemmin tiennyt, että yövyttekin laitumella.

Kysymys: jos tallissa on vain yksi tai kaksi hevosta, yöpyvötkö se tai ne koskaan laitumella?

Oletko kuullut koronaepidemiasta? On varmaan mukavaa, kun se ei rajoita sinua mitenkään eikä tarvitse pelätäkään.

Ennen vanhaan oli mukulavkivikatuja. En ymmärrä, miten hevoset niillä pärjäsivät liukastumatta. Siis kesälläkin varmaan liukkiata esim sateella, kun kavio ei jousta yhtään. Nupukivi sentään on hiukan tasaisempi.

Osaatko sanoa, poistettiinko ennen vanhaan kaduilta hevosenkakat koko ajan. Sitähän kertyi suuriin kaupunkeihin aivan valtavasti.

Haluaisin tietää, millä tavalla Lauri reagoi, kun huomasi sinun osaavan kirjoittaa ja lukea. Mitä hän teki sanoi ym. Mahtoi olla aikamoinen yllätys?

Miksi harjaa nypitään? Mitä tapahtuu, jollei nypitä.

Mikä järki on sen letityksessä. Miksei anneta harjan hulmuta luonnollisesti? Eikö se kiristä nyt ärsyttävästi, kun käännät päätäsi?

Kuinka nopeasti se kasvaa? Puretaanko letitykset vai leikataanko pois?

Onko harja ja häntä yhtä kovaa ja paksua karvaa. Onko huomattavasti jäykempää kuin vaikka ihmisen kulmakarvat.

Onko ruoho vehreämpää aidan toisella puolella.

Tuntuuko sananparsi todelta. Hamuatko ruohoa aidan toiselta puolelta ajatellen, että siellä olisi parempaa.

No, onko se hevonen täällä osallistumassa?

Onpa tylsää ilman hevosen virkistäviä päivityksiä.

Huolestuin jo että en tänäänkään saa tablettia pilttuuseeni, mutta juuri äsken kun sain iltaruokani syödyksi, lauri onneksi poikkkesi sen tuomaan. Kiitos taas!

Kun kuluu kolme kokonaista päivää, alkaa olla aika työlästä lähteä kuvaamaan kaikkea tapahtunutta. Kerron ehkä pääasiat. Aamu tuli perjantaina tavalliseen tapaansa. Hän ei ollut hyvästelemässä, mutta tiesi kyllä myös minkälaisia suunnitelmia varalleni on tehty. Ellen väärin ymmärtänyt, hän saattaisi jatkossakin käydä minua liikuttamassa tai ainakin hän mainitsi toivovansa niin tapahtuvan. Olimme hänen kanssaan äärimmäisen hidasvauhtisella kävelyllä koska tänään isabel tuli hänen mukanaan ja hän kulki koko matkan koiransa kanssa seurassamme.

Näin kuinka isabel koko ajan katsoi minuun tavalla, jonka syyn hyvin ymmärsin, mutta mihin aamu ei tainnut kiinnittää mitään huomiota. Hän odotti minun varmasti tekevän jotakin hevoselle epätyypillistä ja välillä kysyikin asioita, jotka koskivat minua. Mutta kai minä sitten tuotin hänelle pettymyksen, koska käyttäydyin ihan kuin hevonen, ihan koko matkan. Anteeksi, isabel, jos nyt tätä luet, mutta minusta on vain viisainta olla tässä asiassa varuillani. Mutta minä pidän sinusta ja pidin myös koirastasi. Hän ei haukkunut minua, ei yrittänyt nuuskia minua, eikä tullut jalkoihini kun kävelin!

Eilen sitten tuli omistajani ja vei minut maastoon ratsastamaan. Emme siis tällä kertaa lähteneet peterin tilan suuntaan. Tulevaisuudestani ei myöskään ilmennyt mitään uutta, mutta eipä omistajani muutenkaan paljon puhunut. Hän vei kuitenkin minut lempipaikkaani joenrantaan, missä hitaasti virtaava vesi oli ehkä edellisenä yönä jäätynyt. Maisema oli huurtuneine ruokoineen ja jokitörmineen niin upea!

Rannassa oli kaksi poikaa, jotka heittelivät jäälle kiviä. Omistajani katseli puuhaa pitkään ja halusi sitten varmistua, etteivät pojat olleet aikeissa lähteä itse testaamaan jään kestävyyttä. Omistajani kohteliaan kysymyksen jälkeen pojat vastasivat jotakin, minkä yhteydessä he kutsuivat häntä äidikseen. Se kuulosti oudolta ja oli kai huonoa käytöstä tai sitten taas joku vitsi, mitä en ymmärtänyt. Omistajani totesi siihen välittävänsä heidän turvallisuudestaan siitäkin huolimatta ettei ole heidän äitinsä. Pojat jatkoivat kivien heittelyä vielä jonkin aikaa. Lähdimme paikalta vasta kun he olivat suunnanneet kotiaan kohti.

Tänään ehkä sattumalta omistajani ystävien ja suomentamman kanssa kävimme aivan samalla paikalla. Tai sitten omistajani oli pyytänyt suuntaamaan retkemme joelle. Poikia ei kuitenkaan näkynyt, ainoastaan heidän jäälle heittämänsä kivet olivat edelleen paikoillaan. Kiharatukkainen ja poninhäntäinen tekivät tulisijaan nuotion ja paistoivat itselleen makkarat. Kahvit he joivat mukanaan tuomastaan termospullosta.

Minä sain tauon ajan seistä aivan tamman vieressä ja tällä kertaa kävi niin että hän sattui olemaan tuulen puolella ja antoi minulle suojaa. Hän ei yleensä ole minua kohtaan kovin suopea, mutta tänään hän yllättäen tuntui viihtyvän seurassani ja toi välillä turpansa aivan omaani kiinni tai nosti oman kaulansa ristiin minun kaulani päälle. Ehkä hän oli siinä seistessään vain vähän kyllästynyt, mutta minua sellainen läheisyys ilahdutti kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos lukutqitoisilla hevosilla on jokin salainen keskusteluryhmä, jota et vaan vielä ole löytänyt?

Jos joku teistä sattuisi sellaisen tosiaankin löytämään, olisin viidensadan kilon edestä kiitollinen kuulemaan mistä osoitteesta ryhmä löytyy! Mutta oman pääni sisällä kyllä ajattelen, että vaikka keskustelutaitoisia hevosia olisi muitakin, onko kukaan koskaan mahtanut tarjota heille tilaisuutta päästä osallistumaan? Niinkuin lauri on tarjonnut minulle.

Siitä tulikin mieleeni, että perjantain tunnilla joku aikuinen ratsastajani puhui toisen aikuisen kanssa tuntihevosista. Hänen mukaansa tuntihevonen voidaan mahdollisesti joutua vaihtamaan uuteen jopa vain viiden vuoden jälkeen! Että monen tuntihevosen jalat ovat sen jälkeen jo kivulloiset. Tulin todella hyvin surulliseksi siitä. Mutta sitten sama ihminen mainitsi jostakin sellaisesta paikasta, josta kauan sitten joku tässä ketjussakin kysyi eli paikasta, minne hevoset joilla ei enää voida heidän kuntonsa takia ratsastaa, saattavat päästä viettämään eläkepäiviään. Se taas kuulosti mahtavalta! Valitettavasti kertoja ei muistanut paikan nimeä, mutta jossakin eteläisessä suomessa se hänen mukaansa sijaitsee. On siis toivoa, että jos omistajani ei halua enää pitää minua vanhana ja on kuullut siitä paikasta niin hän saattaisi sijoittaa minut sinne. Vaikka paikka olisikin aivan vieras, ajatus suorituspaineettomista vanhuusvuosista tuntuu minusta suurenmoiselta!

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet kyllä älykkäämpi kuin moni ihminen.

Se Lauri voiis laittaa hevosliven tallista vaikka viikoksi. Itse Seurasin kerran navettaliveä. Se oli varmaan jonkun nettilehden kautta. Iltasanomat tai iltalehti tai sitten se oli ylen sisältöä. .Siinä oli täysautomaattinen navetta, jossa lehmät kävivät itsekseen lypsylläkin.

Minäkin voisin seurata navettaliveä!

En tiedä, estäisikö lauria mikään asentamasta talliimme kameraa, jos hän saisi henkilökunnalta vain siihen luvan. Mutta kieltämättä voisi tuntua oudolta näkyä joka hetki tallissa ollessaan kenen tahansa kotiin. Niin minusta kuin hoitajistani ja ratsastajistanikin.

Ja kiitos muuten taas kehuista. Ne tuntuvat hyvältä, vaikka eivät aivan totta olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman vähällä ravinnolla tulette toimeen, kun heinänurmi riittää teille kesällä.

Olette kuitenkin suuren kokoisia.

Puhuit, että teillä on herkät turpakarvat. Katsoin juuri yhtä lähikuvaa hevosesta ja totta tosiaan, teillä on sellaisia pitkiä turpakarvoja. Varmaan tarpeellisia, kun ette näe siihen suun ympäristöön kunnolla.

Kun meidän elimistömme ei ole ravinnonkäytön suhteen kauhean tehokas, joudumme kyllä käyttämään suuren osan laidunajastamme syömiseen. Iihh-haa, no sitähän kutsutaankin laiduntamiseksi! Mutta kyllä tuoreessa ruohossa potkua on ja kun syömme monipuolisesti monia eri kasveja, laitumelta tosiaan saamme alkukesästä käytännössä kaiken tarvitsemamme.

Olet oikeassa turpakarvoista, ne ovat meille hurjan tärkeitä! Minä olen onnellisessa asemassa sikäli että minun turpakarvojani ei lainkaan leikellä. Olen ymmärtänyt, että sellainen on aiemmin ollut tapana, mutta nyttemmin niitä ei saa meiltä enää poistaa. Kiitos sille ihmiselle, joka on ymmärtänyt turpakarvojemme tärkeyden!

Mainiota lukea jälleen kuulumisiasi! Omistajasi teki viisaasti, kun varoitti poikia.

Onpa lyhyt aika, kun vain 5 vuotta saattaa hevonen pystyä olemaan tuntihevosena. Onkohan se ne estehypyt, jotka rasittavat liikaa. Minusta esteratsastus ratsastaja selässä vaikuttaa turhan rajulta hevosen nivelille. Olisi kyllä hyvä, jos löytyisi sinullekin eläkeläispaikka aikanaan.

Koko ajan opin uutta teistä hevosista. En tiennytkään, että teiltä on turpakarvoja joskus leikattu. Varmaan ihan ulkonäkösyistä.

Hyvä, että sentään vihdoin sait tabletin takaisin.

Mikä sinun itsesi mielestä rasittaa jalkoja eniten? Ovatkohan painorajat vieläkin liian suuria.

Osaatko verrata itseäsi aaseihin. Jossain turistikohteissa hyvinkin painavat ratsastavat aasilla ja ne aasit ovat kovin pieniä hevosiin verrattuna.

Mahtaako hevosten jälkoihin tulla nivelrikko vai mistäköhän on kyse. Jotkut ihmiset kävelevät työssään vuosikymmenet, mutta harva hyppelee tai juoksee päivittäin edes sitä, mitä te.

Tallin radiossa soi varmaan jouluisin joululauluja. Mikä on mieleisin joululaulu mielestäsi? Juuri oli ensimmäinen adventti.

Millaisissa olosuhteissa hevoset synnyttävät. Itsekseen tallissa, jollei joku ole huomannut synnytyksen käynnistyneen?

Onko sinulla mieliala ympäri vuoden samanlainen vai esiintyykö kaamosmasennusta. Siis nyt kun ulkona on vain vähän aikaa valoisa etkä pääse yöksi laitumelle. Miten ihmeessä saat ajan kulumaan sisällä pilttuussa, kun koko aikaa ei voi vaan nukkua. Siis silloin, kun Lauri ei ole ladannut tablettia.

Onko hevosilla ylipäätään mielenterveysongelmia. Voiko joku hevonen vaikka nähdä harhoja.

Helmi tuli oikein ajoissa minua hakemaan ja hyvä niin, koska pimeä tuntuu tulevan joka päivä edellistä päivää aiemmin! Olin vielä tarhassa, mistä suuntasimmekin suoraan ratsastamaan. Nyt hän suoriutui lähtöseremonioistakin aivan yksin eikä lainkaan huonosti suoriutunutkaan. Hän muisti jopa lämmittää kuolaimia kädellään ennen kuin tarjosi niitä suuhuni. Se on ratsastajalta pieni mutta miellyttävä ele, koska tämän päivän kaltaiset pakkaset jäätävät rautaiset osat hetkessä ja sen jälkeen ne tuntuvat kielellä ja suupielissä todella kylmiltä.

Helmi ei myöskään pysytellyt käynnissä niin paljon kuin viimeksi, vaan heti kun olin vertynyt, hän kiihdytti kulkuni raviksi. Eihän tänään vielä tolkuttoman kylmä ollut, mutta viima sai ilman tuntumaan todellista hyisemmältä ja siksi oli mukavaa askeltaa vähän vauhdikkaammin.

Miten sitten olikaan mahdollista, että helmi vei minut kolmantena päivänä peräkkäin sinne joenrannalle! En voi kyllä ymmärtää, mutta minulle se kyllä käy koska todella pidän siitä paikasta. Ehkä syy on se, että yleensäkin avoimet maisemat ovat minulle mieleen näköalan esteettömyyden vuoksi. Nuotiokatoksen takaa avautuu leveä kaistale niittyä, joka jatkuu joenrannan ja peltojen välissä nelistettävän kauas.

Sen jälkeen kun omistajani alkoi käyttää minua vanhalla raviradalla, olen toivonut, että hän joskus antaisi minun juosta vapaana myös täällä. Haluaisin juosta niittyä pitkin yläjuoksulle ja kadota pieneksi pisteeksi horisonttiin. Samalla selvittäisin, kuinka pitkälle rantaa voisi kulkea. Ja ehkä juuri kun omistaja alkaisi epäillä tulenko edes takaisin, laukkaisin niityn äären nähtyäni hengästyneenä mutta riemua täynnä takaisin.

Helmiltä en tietenkään voi sellaista odottaa, koska hän epäilemättä haluaa välttää ylimääräisiä riskejä ja palauttaa minut takuuvarmasti ja hyvässä kunnossa tallille. Hän kuitenkin päätti kulkea niittyä jonkin matkaa eteenpäin, ikään kuin olisi arvannut minun haluavan siihen suuntaan. Jonkin matkan päästä kauempana edessä alkoi näkyä silta, taloja ja metsää, joten aivan rannaton unelmieni joenrantaniitty ei siis ole. Siellä huurtuneen heinikon keskellä pysähdyimme ja hän soi minulle jälleen sellaista jakamatonta hellyyttä ja huomiota, joka koskettaa hevosen sydäntäni. Siitä miten hän silitti kaulaani ja siitä miten ja mitä hän puhui, saatoin olla varma että minun hyvinvointini tulisi aina olemaan hänelle ensiarvoisen tärkeää. Toivottavasti meillä on siis mahdollisuus toimia yhdessä jatkossakin.