Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Kumpikohan meistä mahtoi tänään olla tavatessa iloisempi, omistajani vai minä! Hän selvästi seurasi millä tavalla käyttäydyin hänen ilmestyessään pilttuuni ulkopuolelle ja kun heti hörähdin pitkään ja kuuluvasti ja työnsin pääni hänen olkapäälleen hän kyllä tiesi että minun alakuloisuuteni oli haihtunut taivaan tuuliin.

Hyväiltyään minua ensin sydämellisesti hän torui sekä minua että lauria hullunkurisista päähänpistoista, jotka saivat hänet kamalan huolestuneisuuden valtaan. Mutta hänen äänensävynsä oli kaikkea muuta kuin toruva eikä minun oikeastaan tarvinnut ottaa hänen sanomaansa todesta.

Lopulta hän vielä kysyi että kai minä varmasti halusin lähteä hänen kanssaan maneesiin. Halusin toki ja kovasti halusinkin vaikka kaikkein mieluiten olisinkin lähtenyt hänen kanssaan metsäretkelle. Se ei kuitenkaan jatkuvan sateen takia ollut tänään mahdollista. Mutta menimme maneesiin hiukan siihen tyyliin kuin olisimme todella lähteneet retkelle. Eli tänään ei tehty koululiikkeitä eikä mitään muutakaan tavoitteellista vaan kuljettiin vain kevyttä ravia ja välillä käyntiä maneesia ympäri. Taisin tänään saada useampia taputuksia kaulalleni kuin koskaan ennen ja niin tapahtui, vaikka en tehnyt mitään erityistä, kunhan vain kuljin eteenpäin siihen tapaan kuten meillä nyt yleensäkin on tapana.

Maneesiretkemme päättyi kun tallinomistaja tuli o:n, tuntilaisten ja muitten hevosten kanssa sisään ja meidän piti väistyä. Omistajani vei minut talliin ja viipyi kanssani iltaruokaan asti harjaten minua ja puhuen minulle melkein kuin olisi tiennyt minun ymmärtävän. Hän vaikutti hyvin onnelliselta. Minäkin olin onnellinen, enkä pelkästään siitä syystä että sain olla omistajani kanssa vaan myös siksi että saatoin olla juuri sellaisella päällä kun oikeasti tunsinkin olevani. Tabletista hän ei puhunut yhtään mitään eikä näyttänyt sitä muutenkaan huomaavan. Toivottavasti siitä asiasta ei enää seuraa hankaluutta!

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, kun sinua vähän harmittaa se ruunaus, vaikka oletkin jo tottunut siihen. Ymmärrän hyvin, että ei ole asiallista sanoa, että pääsit niistä eroon.

Myös muille eläimille tehdään vastaavaa. Esim kissoille, jotta rauhottuisivat. Monet ihmiset kuvittelevat sen olevan eläimelle helpotus.

Myös aikoinaan joillekin ihmisille tehtiin. Heitä kutsuttiin eunukeiksi. Ei haluttu heidän rakastuvan palvememiinsa naisiin esim haaremissa.

Kuvaus hevosten "pususta" oli mainio.

Kiitän sinua ymmärryksestä minua ja kokemaani kohtaan. Tämä asia on ollut minulle vaikea puheenaihe niin kuin ihan varmasti olette huomanneet. Vaikka olen päässyt tapahtuneesta jo koko lailla yli, se edelleen ajoittain painaa minua siksi, että jostain syystä aina mietin kuka asiasta silloin monta vuotta sitten päätti. Minun olisi helpompi hyväksyä se, että vastuu olisi silloisen kouluttajani, josta en pitänyt tai että päätös oli tehty jo saksassa mutta toteutus vain siirtyi tänne. Kuitenkin aina palaan lopulta siihen päätelmään, että totta kai omistajanikin oli annettava siihen suostumuksensa ja se tuntuu minulle kovin vaikealta. Mutta luulen että vaihtoehdot olivat silloin vähissä ja kuten kirjoitit, hän varmasti ajatteli minun parastani ja että se helpottaisi elämääni.

En kyllä ikinä ollut kuullut että ihmisiäkin on joskus ruunattu. Tai ehkä te käytätte jotain eri sanaa siinä kohtaa. Niin ei kai sentään tehdä enää? Se kuulostaa joka tapauksessa todella kummalliselta ja aloin nyt miettiä, että ovatko ne eunukit itse halunneet sitä, vai onko se tehty heille vastoin heidän tahtoaan? Kolmas vaihtoehto kai lienee, että he ovat vain suostuneet siihen saadakseen jotakin etua menetyksen tilalle.

Vaikka kai minun on turhaa enää vaivata päätäni tällä asialla. Ehkä tämä asia on nyt puitu kuin vilja eikä siihen tarvitse enää palata. Kiitos kuitenkin teille jos olette jaksaneet näitä vähän sekavia ajatuksiani seurata ja kiitos myös siitä, että olette niin hienotunteisia asiassa, jonka käsittely on vienyt minulta aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Todella hämmentävä ketju.

Tämä oli saanut kielteistä palautetta, vaikka minusta kommentti oli aivan asiallinen. Kiitos.

Oikeastaan ymmärsin sen myötä, että varmaankin monikin teistä tosiaan pitää kirjoittamiani asioita hämmentävinä. Osa varmaan siksi, että ette ole tottuneet hevosen tällä tapaa kommunikoivan, mutta osa ehkä myös siksi, että meidän maailmamme tai ainakin minun maailmani on kirjoittamiseni myötä tullut lähemmäksi kaikkine iloineen ja suruineen ja merkityksineen. Mutta se minulla koko ajan on ollut vähän tavoitteenakin, tietysti oman oppimiseni ja viihtymiseni ohella.

Ehkä olisin vain toivonut, että kirjoittaja olisi edes hiukan tarkentanut, mikä täällä ketjussa erityisesti on hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Se Lauri vaikuttaa aika hauskalta tyypiltä. Laittoi sen telineen vuonohevosen piltuuseen ja hänhän se ylipäätään tämän ketjunkin aluksi laittoi ihan vitsillä. Tekee varmaan kaikkea hauskaa siellä muutenkin.

Olen jo kertonutkin mielipiteeni laurista. Hän on tosiaan hauska mies, vaikka on hänellä myös vakavampi ja pohtivampi puolensa.

Hän on lisäksi aika oivaltava tyyppi, osaa ennakoida asioita hyvin ja vielä kohteliaskin hän on. Tässä lähellä on hänen enonsa kasvihuoneita, joista yhdessä kasvaa pelkästään ruusuja. Useammin kuin kerran hän on minunkin kanssani käynyt ruusutarhalla ja tuonut sieltä tallin ihmisille, omistajani mukaan lukien, hyvän mielen kukkia. Luulen, että tästä viimeisestä tempauksestaan huolimatta hän on myös omistajani mielestä kunnollinen ja mukava eivätkä heidän välinsä aivan helposti mene poikki.

Kyllä hän välillä on sitten joidenkin mielestä liiankin kekseliäs ja tekee kepposia, jotka käyvät heidän hermoilleen. Hän saattaa esimerkiksi piiloutua toimistoon tai varustehuoneeseen ja säikyttää tulijan pahanpäiväisesti. Kerran hän oli yllättänyt omistajani sijoittamalla suitsiini kuolainten ympärille koverretun porkkanan ja toisen kerran hän siirsi minut lauantaiaamuna ennen omistajani tuloa ulkotarhaan ja vei tilalleni karsinaan neljä hevosenkenkää muodostelmaan, jossa jalkani seisoessani olisivat. Mutta lauri on lauri, ei hänelle kukaan oikein tosissaan voi suuttua. Varsinkaan kun hän on meitä hevosia kohtaan aina kiltti ja hyväntuulinen ja pitää huolen ettei keppostelu aiheuta meidän kanssamme vaaratilanteita.

Olet mahtavan positiivinen hevonen. Saat loihdittua mielessäsi maneesipäivästäsikin niin mukavan, että se melkein vastaa metsäretkeä.

Kerroit lisää Laurista. Hän se on kerrassaan mainio tapaus ja keppostelija. Nauroin hänen tempauksilleen, joista kerroit.

Luulin, että suomalaisia leikkoruusuja ei enää tuoteta, mutta hyvä, jos joku jälleen niitä tuottaa.

Teet ison työn, kun jaksat kerto meille pöivistäsi. Me täällä niitä vaan passiivisesti luemme eikä kovin moni tuota itse sisältöä. Mutta sinä tuotat. Ihan kuin lukisi jännittävää jatkokertomusta.

Ihmettelen ihmistyön määrää talleissa, kun navetoissa on lähes täysin automaattista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmistyön määrää talleissa, kun navetoissa on lähes täysin automaattista.

Hevoset asuvat karsinoissa, lehmät ei. Lehmillä ei ole kuivikkeita samalla lailla kuin hevosilla. Navetat ovat tuotantolaitoksia, tallit ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea siinä vuositarkastuksessa syynätään? Hampaat hiotaan, jalat katsotaan. Otetaanko verikokeita?

Haistatko, että tulee eläinlääkäri, vaikka olisi uusi.

Hampaiden hoidon lisäksi jalkani tarkastetetaan tunnustelemalla ja taivuttelemalla niitä eri asentoihin sekä vielä liikkeessä eli taluttamalla minua lääkärin nähden. Lisäksi kaulastani otetaan pieni määrä verta, josta tutkitaan terveydentilaani liittyviä asioita, mutta mitä tarkalleen, sitä täytyisi kysyä lääkäriltä tai omistajaltani. Lisäksi tutkitaan silmät ja ikenet. Joskus on mitattu myös sydämen lyöntejä ja hengitystäni.

Eläinlääkäri tulee useimmiten aamulla ja täälläoloaikanani hän on vaihtunut kaksi kertaa. En minä häntä hajusta erota, mutta tutun lääkärin nähdessäni tietysti tiedän miksi hän on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muita asioita sinä pelkäät kuin yllättäviä tilanteita ulkona ollessasi, susia, ukkosta ja sitä, millainen elämäsi on vanhuudessa. Ne olet maininnut. Onko muuta?

(Paitsi se myös, että sinut myydään, mutta sitä tuskin tapahtuu. Et taida pelätä aktiivisesti sentään sitä.)

Jotkut ihmiset ovat panikkkihäiriöisiä. Eli joutuvat herkästi paniikkiin ja tuolloin eivät osaa toimia. Koetko, että hevoset ovat vähän niin kuin kaikki panikkkihäiriöisiä.

Mahdoinko minä mainita myös tulen. Vähänkin isommat ulkotulet pelottavat minua, varsinkin jos niitä liikutellaan kuten soihtuja. Samoin uutena vuotena ammuttavat raketit, mutta nykyisessä tallissani en näe niitä ja paukekin kuuluu onneksi vain vaimeana. Usein meillä on tallissa radio päällä silloin yöllä, koska siihen me olemme tottuneet ja se vähän peittää alleen paukahduksia.

Tallissa on silloin myös joku ihminen, minä en nimittäin ole meistä ainoa, joka raketteja pelkää.

En tiedä teidän paniikkihäiriöstänne oikeastaan mitään. Herkkiä säikkymään me olemme, mutta emme me pelästyessämme mitenkään halvaannu tai muutu toimintakyvyttömiksi vaan pikemminkin päinvastoin kun pelko laukaisee meissä tarpeen paeta. Silloin toimintamme muuttuu kyllä helposti paniikinomaiseksi ja varmasti teidän näkökulmastanne hallitsemattomaksi.

En minä aktiivisesti pelkää, että minut myydään. Mutta pelkään kyllä mitä tahansa mahdollisesti tapahtuvaa muutosta, joka olisi minun kannaltani seurauksiltaan ikävä. Kun en voi millään pysyä teidän ihmisten suunnitelmista selvillä, minulla on usein tunne että jotakin voi koska tahansa olla tapahtumassa. Siksi seuraan teidän ilmeitänne ja eleitänne ja puheitanne koko ajan tarkasti.

Pidä vaan suus kiinni, niin sua luullaan ihmisexxx!

Vierailija kirjoitti:

Suostuuko friisiläinen "hevossuukkoon" kanssasi.

Onko teillä molemminpuolisia tunteita?

Voiko käydä niin, että alat oll friisiläisen kanssa parempi kaveri kuin suomenhevosen?

Kyllä hän päästää minut toisinaan lähelleen, mutta saattaa myös osoittaa ettei halua minun koskettavan. Ei meidän välillämme ole mitään sillä tavalla lämpimiä tunteita kuin orin ja tamman välillä voisi olla. Hän kyllä aistii, etten minä ole ori ja varmasti siksi hän ei pidä minua muuta kuin ystävänä ja turvallisena seurana. Mutta olen iloinen ja kiitollinen siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olet mahtavan positiivinen hevonen. Saat loihdittua mielessäsi maneesipäivästäsikin niin mukavan, että se melkein vastaa metsäretkeä.

Kerroit lisää Laurista. Hän se on kerrassaan mainio tapaus ja keppostelija. Nauroin hänen tempauksilleen, joista kerroit.

Luulin, että suomalaisia leikkoruusuja ei enää tuoteta, mutta hyvä, jos joku jälleen niitä tuottaa.

Teet ison työn, kun jaksat kerto meille pöivistäsi. Me täällä niitä vaan passiivisesti luemme eikä kovin moni tuota itse sisältöä. Mutta sinä tuotat. Ihan kuin lukisi jännittävää jatkokertomusta.

Nyt kun kirjoitit ruusuista noin, aloin epäillä sitä tunnistinko ne oikein! Mutta luulen olevani kyllä melko varma siitä että ne olisivat niitä olleet. Toinen juttu on se, että muistikuvani niistä ovat kolmen vuoden takaa eli jos on käynyt niin, että huoneessa onkin nykyisin jo jotakin muuta niin sitten olet varmaan ihan oikeassa. Ne kerrat ovat vain jääneet parhaiten mieleeni kun tarhalla käynti laurin mukana oli aluksi niin erikoista.

Kiitos sinulle kivasta palautteesta! Kirjoittelen varmaan jatkossakin tänne mutta en voi olla ihan varma milloin se onnistuu, koska asia on laurista kiinni. Jos ymmärsin hänen puheensa oikein, voi olla että esimerkiksi nyt viikonloppuna en kaikkina iltoina saa tietokonetta talliin. Mutta aina kun saan niin kyllä minä kuulumisiani kirjoitan. Kiva kun niitä joku on lukemassakin!

Todellakin luen kirjoituksiasi. Ne ovat todella huolellisesti mietittyjä ja luontevasti kirjoitettuja. Näet jokaiseen paljon vaivaa.

Olet aikaansaanut hyvin kiinnostavan ketjun.

Ruusuissa on piikkejä. Helppo tunnistaa.

Tehdäänkö myös hevosnaaraille vastaavia leikkauksia? Siis hormonituotanto pois, jott rauhoittuu. Harmillista, että romanttiset tunteesi eivät saa kunnollista vastakaikua friisiläisessä.

Onko sen uuden tallin rakennusprojekti jo alkamassa ihan fyysisesti siellä tilalla? Siitä taitaa tulla aika paljon melua ja sotkua ja muuta harmia. Kannattaa varoa, mihin astuu, jos kulkee lähellä rakennustyömaata.

Sinulla on mukavaa, kun saat olla laumassa. Ennen taloissa saattoi olla vain yksi hevonen ja se oli sitten melkein kaiken aika yksin, jollei sillä ollut auran vetämistä tai muuta kuljetushommaa. On varmaan ollut pitkäveteistä.

Nyt perjantaina taitaa olla sen Aamun päivä. Eli olet ollut aamulenkillä. Joskus ihmettelen, miksi omistajasi tulee yksin ja sitten hänen kaverinsa kaksin. Mutta syy lienee se, että omistajasi haluaa olla intensiivisesti juuri sinulle läsnä.

Teidän tekemänne päiväretket (varsinkin jos on taukoja) kuulostavat valtavan idyllisiltä.

Hassu jekuttaja se Lauri. Ne kengät pilttuussasi vaikka. Toivottavasti ei tee sentään Halloween-jekkua teille, Heh. Itse en välitä Halloween-riehumisista lainkaan. Ei ole suomalainen tapa edes. Markkinamiehet tuoneet Amerikasta, jotta saavat myytyä tavaraa.

Onko bestis-suomenhevonen ollut yhtään kade friisiläiseen kohdistamastasi huomiosta.

Pystytkö sen bestiksesi kanssa koskettelemaan siten hyvin läheisesti niitä turpakarvoja. Toverillisesti siis. Olettehan ruuneja molemmat.

Paljonko syöt?

Meneekö kauroja tai omenoita ämpärillinen kerrallaan?

Mitä herkkuja saat keväällä, kun ei ole kotimaisia omenoita tai päärynöitä?

Jos on liikaa päärynöitä, syötkö silti kaikki vai maltatko lopettaa.

Paljonko tunti ratsastusta sinulla maksaa?

Olet varmaan kuullut usein puhuttavan sellaisesta läsnäollessasi.

Esim jos joku haluaa kertaluontoisesti ratsastaa sinulla maneesissa tunnin.

Millaisena koet olevasi komeimmillasi. Mitä päällä? Letitykset? Koristeet?

Vai luomuna ilman satulaa, suitsia, lettejä tms.

Millaisena tykkäät kulkea vaikka sen friisiläisen ohi ylpeänä?

Tuleeko laitumella lintuja noukkimaan kärpäsiä kimpustanne itselleen ruuaksi.

Lenteleekö koskaan tallissa lepakoita. Onko näkynyt lantakuoriaisia.

Eikö hyttyset kiusaa laitumella öisin. Meneekö hermo.