Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Hevosen poissaollessa ilmoittelen ajankuluksi noita massapostauksia asiattomiksi. Vähän niin kuin siivoaisin sen pilttuuta! :)

Mainio idea! Pilttuu puhtaaksi.

Kerro sitten miltä tuntui olla ilman tietokonetta. Olivatko illat pitkästyttäviä? Ja miltä työt ovat tuntuneet?

Moi. En tunne sinua, mutta tunnen hyvin "Aamun" eli naisen joka käy perjantaisin ratsastamassa sinulla. Hän on kertonut sinusta minulle, jo aivan siitä ensimmäisestä kerrasta kun kävi tallilla ja tykästyi sinuun, ja varsinkin siitä kerrasta kun hänen puhelimensa hukkui. Pyysin häntä eilen kertomaan mitä sinulle kuuluu. Hän sanoi, että vaikutit "normaalilta" mutta en oikein voinut kysyä sen enempää.

Hän oli kiinnittänyt jo aiemmin huomiota tablettiin, joka oli karsinassasi ja sanoi, että nyt sitä ei enää ollut. Outoa oli se että kun hän sanoi jutelleensa eräälle toiselle hevoselle, tablu oli nyt sillä! En tajunnut yhtään, mutta en siitäkään kysynyt enempää, kun en ole tallillanne käynyt enkä tunne hevosia. Mutta mitä ihmettä, kenellä se nyt on ja miksi? Osaako sitä joku muukin käyttää? t. Isabel

Ei mitenkään.

Ei mitenkään.

Täälläpä on hiljaista. Ehkä tämä on ehtinyt laurin poissaollessa hukkua muitten ketjujen sekaan. Mutta joka tapauksessa sain tänään laitteeni ja telineen pilttuuseeni takaisin! Eli varmaankin suunnitelma siis toimi. Tosin teinkin parhaani sen eteen. Omistajani huomasi heti sunnuntaina että odotin häntä tässä nurkassa mutta minun piti hillitä itseäni etten olisi liioitellut eleitäni.

Kolme kertaa sen jälkeen tullessaan luokseni hän pysähtyi joka kerta paikoilleen kun näki minut turpa kiinni nurkkauksessa. Yleensä käännyn aina heti häneen päin, mutta nyt roikotin päätäni hetken aikaa ennen kuin tervehdin häntä. Se tuntui suoraan sanoen kamalalta ja minulle tuli heti olo, että petin hänen luottamuksensa minuun. Huolestuneella äänellä hän kyseli, että vaivaako minua jokin tai olenko kipeä. Lauantaina hän sitten ensimmäistä kertaa kysyi, että kaipaanko sitä omaa musiikkiani.

Niin kuin ei siihenastinen olisi jo ollut minulle vaikeaa, eilen sitten siellä raviradalla saadessani taas juosta vapaana tunsin sisälläni olevan kuin kaksi eri hevosta, jotka olivat aivan eri mieltä siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Mutta päädyin juoksemaan radan laiskasti ravaten puoliväliin ja kävelin sitten omistajani luo. Hän rohkaisi minua jatkamaan juoksemista, mutta kun en enää innostunut kiertämään rataa, hän laittoi minulle satulan selkään ja ratsasti minut takaisin tallille. Toivottavasti en nyt peruuttamattomasti mokannut. Jos hän nimittäin päätteli ettei vapaana juokseminen enää kiinnosta minua, raviratakäynnit saattoivat jäädä tähän.

Mutta se tavoite siis täyttyi, että saan halutessani jatkaa kirjoittelua täällä. Siitä olen tietysti vilpittömän iloinen!

Vierailija kirjoitti:

Kuka on hevosen idoli hevosista tai onko sellaista? Entä ihannoitko ketään ihmistä omistajasi lisäksi?

Voi, minä jouduin ihan tarkistamaan, että olen ymmärtänyt tuon sanan oikein. Ei minulla oikein ole idolia, kun tunnen niin rajallisen määrän sekä hevosia että ihmisiä. Enkä minä omistajani lisäksi myöskään osaa sanoa ketään ihannoivanikaan. Ehkä sellaista hevoskuiskaajaa voisin ihailla, koska tietäisin että hän on joutunut viettämään pitkiä aikoja meidän kanssamme ja meitä tarkkaillen tullakseen hyväksi hevostuntijaksi.

Ja niin, jos jonakin laidunyönä aitauksemme ulkopuolelta meitä tapaamaan tulisi hevonen, joka kertoisi olevansa kesytön ja kulkevansa vapaasti minne kulloinkin haluaa niin hänestä minun kai täytyisi sitten puhua idolina.

Vierailija kirjoitti:

Kerro sitten miltä tuntui olla ilman tietokonetta. Olivatko illat pitkästyttäviä? Ja miltä työt ovat tuntuneet?

Minun täytyy sanoa, että viimeinen viikko on tuntunut todella pitkältä. Työpäivät ovat olleet samanlaisia kuin ennenkin, mutta ne ovat väsyttäneet minua kovasti. Pääsyy on varmasti se, että olen joutunut keskittymään kovasti, etten vaikuttaisi laiskalta tai turtuneelta ja kuitenkin samaan aikaan päässäni on pyörinyt paljon muita asioita. Jopa sitäkin olen miettinyt, haluaisinko sittenkin puhua tai siis kirjoittaa meidän hevosten asioista laajemminkin, vaikka se sitten tietäisikin elämäni täydellistä muuttumista. En ole päässyt ihan selvään lopputulokseen.

Illat olen sitten vain seissyt tallissa ja ihmetellyt miten tyhjältä elämäni tuntuu ilman pääsyä tänne palstalle. Olo on toisaalta tuntunut kamalan tylsältä, mutta sitten välillä olen taas ymmärtänyt, miten tärkeitä pienet yksinkertaiset asiat ovat. Olen tänä aikana lähentynyt muitten hevosten kanssa ja kokenut vuorovaikuttamisen heidän kanssaan niin helppona, että hetkittäin en ole muistanut koko palstaa. Etenkin viereisessä pilttuussa liikahteleva ja hengittävä friisiläinen on saanut kaiken huomioni. Minä olen varma että en ole koko elämäni aikana tavannut ketään yhtä hurmaavaa hevosta. Hän on nyt ollut jo ensimmäisillä tunneilla mukana, ja kun saan seurata hänen tekemistään, omanikin on sujunut paljon rattoisammin.

Lauri teki hassun jutun kiinnittäessään ennen lähtöään tietokoneen telineen vuonohevosen karsinaan. Kaikki ovat sen panneet merkille, ja vaikka laite on siinä ollut koko viikon aivan mykkänä, niin luulen tallin väen vetäneen johtopäätöksensä ja arvelevan etten minä ole ainakaan ole missään suhteessa enkä millään tavalla erityinen!

Huomenna on tavallistakin mukavampi keskiviikko kun saan olla oma iloinen itseni omistajani seurassa! Lauri kertoi hänen olleen todella huolestunut minun surkeudestani ja välittäneen tallin omistajan välityksellä sanan, että tabletin saa palauttaa minulle jos se vain tuo minun elämäniloni takaisin. No sen osoittamisessa ei tule olemaan vaikeuksia. Ainoa huoleni on vain se, että nyt pelkään entistä enemmän omistajani päätyvän lukemaan tätä palstaa. Aamun ystävän kirjoitus oli kiltti ja ihana, mutta jos hän on tunnistanut minut täältä, taitaa olla vain ajan kysymys, koska kaikki muutkin saavat kuulla. Siksi olen miettinyt sitä, että pitääkö minun kaikesta huolimatta luopua tästä ilosta, koska silloin keskustelu kai vähitellen painuu unholaan ja lopulta sitten myös poistetaan. Sitä minun täytyy vielä miettiä.

Mahtavaa, että olet jälleen täällä kertomassa kuulumisistasi.

Loistavaa, että viestisi tabletin kaipuusta meni perille.

Luen hyvin mielelläni kertomuksiasi täällä. Osaat kirjoittaa niin valtavan elävästi ja henosmaailma on minulle vieras, mutta kiinnostava.

Ei kai aamun ystävä nyt niin ilkeä ole, että pilaisi tämän sinulta.

Oho, luulin, että tulet vasta keskiviikkona. Älä nyt ihmeessä luovu tästä palstasta. Mitä järkeä siinä nyt olisi.

Luen juttujasi täältä. En osaa kysyä mitään erityistä, mutta seuraan tarinaasi.

Miten edistyt mietinnässä ruunaudestasi. Sanoit miettiväsi.

Onko friisiläisellä tunteita sinua kohtaan? Millinen voisi oll hevosten välinen pusu?

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että olet jälleen täällä kertomassa kuulumisistasi.

Loistavaa, että viestisi tabletin kaipuusta meni perille.

Luen hyvin mielelläni kertomuksiasi täällä. Osaat kirjoittaa niin valtavan elävästi ja henosmaailma on minulle vieras, mutta kiinnostava.

Ei kai aamun ystävä nyt niin ilkeä ole, että pilaisi tämän sinulta.

Kiitos sinulle ja kiva kun olet taas löytänyt tänne!

Minä en yhtään tiedä kuka aamun ystävä on, mutta hän kirjoittikin ettei ole käynyt täällä tallilla. Hän vaikutti todella miellyttävältä ja jos ymmärsin oikein, hän oli varonut ettei paljastaisi tietävänsä minusta enempää kuin mitä aamu on kertonut.

Mutta sitä tosiaan vähän pelästyin että joku ylipäänsä oli tunnistanut minut kirjoittamani perusteella. En yhtään tiedä, kuinka paljon teitä käy täällä lukemassa, mutta olin tähän asti ajatellut että koska ihmisiä on paljon ja hevosiakin melkoisesti niin kukaan ei huomaisi jos kuvaukset tuntuisivatkin vähän tutuilta. Mutta olenhan minä aika monta asiaa jo ehtinyt kertoa todella tarkastikin. No ehkä minun pitää kirjoittaa vastaus myös sille Isabelille, vaikka en vielä tiedäkään mitä hänelle voisin sanoa.

Se Lauri vaikuttaa aika hauskalta tyypiltä. Laittoi sen telineen vuonohevosen piltuuseen ja hänhän se ylipäätään tämän ketjunkin aluksi laittoi ihan vitsillä. Tekee varmaan kaikkea hauskaa siellä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oho, luulin, että tulet vasta keskiviikkona. Älä nyt ihmeessä luovu tästä palstasta. Mitä järkeä siinä nyt olisi.

Luen juttujasi täältä. En osaa kysyä mitään erityistä, mutta seuraan tarinaasi.

Miten edistyt mietinnässä ruunaudestasi. Sanoit miettiväsi.

Onko friisiläisellä tunteita sinua kohtaan? Millinen voisi oll hevosten välinen pusu?

Olin ajatellut että aikaisintaan huomenna omistajani tapaisi laurin ja ottaisi asian puheeksi. Mutta kertoo hänestä kyllä paljon, että hän halusi minun ilostuvan jo tänään nähdessäni tabletin, vaikka hän itse ei ollutkaan paikalla.

Olen tosiaan ehtinyt ajatella omaa olemistani. Eli sitä, että vaikka olen aikoinani ollut ori niin nykyisin en enää ole. Olitte kauhean kilttejä kun ette alussa halunneet minua järkyttää vaikka varmasti tiesitte mitä orin muuttaminen ruunaksi tarkoittaa.

Minäkin siis tiedän nyt että siinä toimenpiteessä minulta poistettiin kivekset. Se tekee oreista rauhallisempia ja helpommin käsiteltäviä kun he eivät jatkuvasti säntää kiimassa olevien tammojen perään. Samalla se estää meitä saamasta enää varsaa tamman kanssa. Orien ruunaaminen on ihan tavallinen käytäntö.

Muistan leikkauksen aiheuttaneen jälkikäteen kipua, mutta se meni melko nopeasti ohi. Sen jälkeen en asiaa enempää edes ajatellut ja varmasti oli tulevaisuuteni kannalta parempi että rauhoituin ja aloin halukkaammin tehdä yhteistyötä kanssanne.

Vasta nyt kun olen asiaa rauhassa voinut miettiä, olen ollut siitä vähän alakuloinen. Vaikka kipu on aikapäiviä sitten mennyt ohi, tuntuu kuin tuntemuksissani olisi joltakin osin tyhjä paikka, jota mikään muu ei saata täyttää. Sitä varmasti voimistaa se, että olin jo noin kolmen vuoden ikäinen kun muutos tapahtui ja pystyn hyvin muistamaan miltä ne voimakkaat elämykset nuorena orina tuntuivat. Aina kun kuljen friisiläisen ohi tai haistan hänet lähelläni, jokin muistuttaa minua nuoruudestani, mutta tunne jää aivan heikoksi, kuin vaimeaksi kaiuksi menneestä.

Tämän asian kanssa minun kuitenkin täytyy tulla toimeen, sillä ei aika takaisin päin käänny. Olen tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se nykyisin on. Ainoa asia, jota teiltä ihmisiltä asiaa koskien toivoisin, on suhtautumisenne tapa. Yhtä vähän kuin haluan kuulla niitä metvurstivitsejä toivon kuulevani sellaisia ilmauksia että olen s a a n u t luopua palleistani tai p ä ä s s y t niistä eroon. Jos minulta olisi asiaa kysytty olisin kyllä mielelläni ne pitänyt.

Ai niin, se pusuasia. Te suukottelette huulillanne, mutta vaikka meilläkin on huulet, sellainen ei ole tapana meillä. Sen sijaan työnnämme turpamme aivan lähekkäin, jolloin aistimme rakkaamme tuoksun ja turvan lämmön sekä tunnemme herkillä turpakarvoillamme toisen liikkeet. Ja joskus tietenkin kosketammekin. Se on lähimpänä teidän pusuanne mihin kykenemme ja luulisin että aivan yhtä herkkää ja lämminhenkistä!

Onpa ikävää, kun sinua vähän harmittaa se ruunaus, vaikka oletkin jo tottunut siihen. Ymmärrän hyvin, että ei ole asiallista sanoa, että pääsit niistä eroon.

Myös muille eläimille tehdään vastaavaa. Esim kissoille, jotta rauhottuisivat. Monet ihmiset kuvittelevat sen olevan eläimelle helpotus.

Myös aikoinaan joillekin ihmisille tehtiin. Heitä kutsuttiin eunukeiksi. Ei haluttu heidän rakastuvan palvememiinsa naisiin esim haaremissa.

Kuvaus hevosten "pususta" oli mainio.

Todella hämmentävä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Todella hämmentävä ketju.

Toisilla on sellaisia taitoja, mitä sinulla ei ole.

Mitä kaikkea siinä vuositarkastuksessa syynätään? Hampaat hiotaan, jalat katsotaan. Otetaanko verikokeita?

Haistatko, että tulee eläinlääkäri, vaikka olisi uusi.

Mitä muita asioita sinä pelkäät kuin yllättäviä tilanteita ulkona ollessasi, susia, ukkosta ja sitä, millainen elämäsi on vanhuudessa. Ne olet maininnut. Onko muuta?

(Paitsi se myös, että sinut myydään, mutta sitä tuskin tapahtuu. Et taida pelätä aktiivisesti sentään sitä.)

Jotkut ihmiset ovat panikkkihäiriöisiä. Eli joutuvat herkästi paniikkiin ja tuolloin eivät osaa toimia. Koetko, että hevoset ovat vähän niin kuin kaikki panikkkihäiriöisiä.

Suostuuko friisiläinen "hevossuukkoon" kanssasi.

Onko teillä molemminpuolisia tunteita?

Voiko käydä niin, että alat oll friisiläisen kanssa parempi kaveri kuin suomenhevosen?