Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko bestis-suomenhevonen ollut yhtään kade friisiläiseen kohdistamastasi huomiosta.

Pystytkö sen bestiksesi kanssa koskettelemaan siten hyvin läheisesti niitä turpakarvoja. Toverillisesti siis. Olettehan ruuneja molemmat.

*ruunia

Kurkkasin lukemaan, mutta uutta viestiä hevoselta ei ole tullut.

Syötkö muita hedelmiä tai vihanneksia kuin omena tai päärynää? Luumuja. Söisitkö banaania? Entä kuusen latvoja tai männyn?kaluaisitko taimikkoja, jos pystyisit?

Kurkkua, tomaattia, salaattia, appelsiinia? Kysymys tuli mieleeni ajankohtaisesta kurpitsasta. Syötkö sitäkin?

Ei vieläkään tarinoita hevoselta.

Hei taas ihmiset. Olen pahoillani, etten ole voinut käydä täällä kahteen päivään, mutta lauri ei vain ole ehtinyt tuoda minulle konetta. Tänään aamulla hän sanoi että yrittää kyllä parhaansa, mutta nyt hän on ollut opintojensa takia todella kiireinen. Hän sanoi miettivänsä uskaltaisiko jakaa salaisuutemme jonkun muun kanssa, mutta minusta on kyllä parempi että niin ei tapahtuisi. En kyllä pystynyt tätä mielipidettäni hänelle välittämään.

Olin sekä eilen että tänään omistajani kanssa metsässä ja syksyisillä pelloilla. Eilen meillä oli verrattoman kiva retki kahdestaan kun pääsin laukkaamaan pitkiä matkoja vielä kyntämättömillä pelloilla, pikkuteillä ja joutomailla. Omistajani kysyi muutaman kerran ehdittyämme jo useaan otteeseen laukata että vieläkö nelistetään ja vastaukseksi otin muutaman laukka-askeleen jo ennen kuin hän ehti antaa asianmukaisia apuja. Joskus en vain muista salata sitä, että teidän puheenne yksin riittää minulle ohjeiksi.

Tänäänkin oltiin metsässä, mutta emme kaksin. Kävelimme puolen päivän aikaan sinne tilalle, mistä koiranpentu oli karannut ja missä asuu se tapaamamme andalusianhevonen. Odottelimme taas talon edessä, mutta tällä kertaa koiran isäntä tuli suoraan tallista. Hän kertoi pihalla olevalle pojalleen, minne olimme menossa ja kuinka kauan viipyisimme. Sitten hän kehotti poikaa menemään sisälle taloon. Kun poika oli poistunut, mies ehdotti omistajalleni että he vaihtaisivat ratsuja eli meitä. Omistajani hymyili ja ilman enempää epäröimistä laskeutui alas. Sitten ohjat vaihtuivat kädestä käteen ja yhtäkkiä minulla oli aivan uusi ja outo ratsastaja. Kuulin omistajani kutsuvan häntä nimellä peter. Uskallan nyt kertoa sen koska hän asuu niin kaukana omasta tallistamme.

Olin vähän hämilläni siitä, että näin omistajani toisen hevosen selässä, mutta eihän siinä lopulta mitään kummempaa ole koska minulla voi viikon aikana olla kymmenen eri ratsastajaa ja joskus enemmänkin. Eikä peter ollut lainkaan taitamaton ohjissa. Hänen apunsa tuntuivat kyllä jonkin verran voimallisemmilta kuin omistajallani, mutta heti kun toimin niiden mukaisesti, hän hellitti painetta ja antoi minun siten liikkua rentona. Omistajani tuntui pitävän andalusialaisen kanssa ratsastamisesta. Ilmeisesti hänen vähän erikoiselta näyttävä käyntinsä myös tuntui istuessa erilaiselta, ja siitä omistajani tuntui olevan viehättynyt.

Lähdimme kulkemaan samaa reittiä kuin viimeksikin, mutta jossain vaiheessa käännyimme sivutielle, jossa oli kyltti tekstillä yksityistie. Ilmeisesti olimme siis peterin tilan mailla. Tietä ei tarvinnut edetä kovin pitkälle kun se jo teki mutkan ja päättyi hirsistä rakennettun mökin pihaan. Pihassa oli katos jossa oli tulisija, pöytäryhmä ja terassi. Katoksen takana oli lampi, johon oli rakennettu laituri. Lammelta mökkiin johti käytävä, jota reunustivat nyt jo punaiset lehtensä pudottaneet pensaat.

Mökin sivulla oli myös pyöreästä puusta rakennettu kaiteen näköinen rakennelma, johon andalusialainen ja minut kiinnitettiin. Sitten peter ja omistajani antoivat meille nopeat rapsutukset harjan sivulle ja poistuivat mökkiin. Minulle jäi siis aikaa tutustua uuteen ystävääni paremmin. Vaikka ei tutustuminen sitten niin helppoa ollutkaan.

Andalusialainen oli selvästi tottunut seisomaan mökin pihalla. Hän katseli minua ensin hetken aikaa hyväntahtoisesti, mutta kun ei ylettynyt liikkumaan lähemmäksi, jäi jotenkin uneliaan näköisenä vain seisomaan toinen takajalka vähän irti maasta kohotettuna. Hän oli myös ruuna, sen olin kuullut peterin puheista, mutta aistinut käytöksestä kyllä muutenkin. Katsoin andalusialaiseen kiinteästi ja hirnahdin saadakseni häneen vähän eloa, mutta laskettuaan hetkeksi jalkansa alas ja pyöriteltyään korviaan eri asentoihin, hän vajosi taas omiin mietteisiinsä.

Minusta ihmisillä kesti mökissä kamalan kauan. Kai se johtui siitä, että ystäväni oli niin passiivinen ja toisaalta myös siitä, että en voinut liikkua kuin sen verran mitä solmitut ohjat antoivat myöden. Omistajani voisi aivan hyvin jättää minut irralleenkin, enkä häviäisi mihinkään. En oikein edes tiedä miksei hän tehnyt niin koska luottaahan hän minuun raviradallakin. Mutta toisaalta nythän en ollut hänen ratsunaan. Joka tapauksessa ollakseni rehellinen minulla oli mökin pihalla todella tylsää.

Lopulta he tulivat mökistä ulos. Peter lukitsi sen ja suuntasi luokseni. Omistajani nousi edelleen andalusialaisen selkään, joka oli heti selvästi virkeämpi. Ehkä hän ei ollut edes tottunut toisiin hevosiin vaan viihtyi paremmin ihmisten kanssa, kuka tietää. Sitten vain ratsastimme takaisin tilalle välillä vähän ravaten. Omistajani oli hyvällä tuulella ja puhui jotenkin normaalista poikkeavalla tavalla peterille. En tiedä mikä sellaiseen oli syynä. Tilan pihalla hän sitten hyvästeli peterin ja kimon ja nousi taas minun selkääni, minkä jälkeen jatkoimme kevyttä ravia omalle tallille. Sain kyllä kaiken aikaa hyvää kohtelua ja perillä myös perusteellisemmat hyväilyt, mutta jotenkin omistajani vaikutti tänään poissaolevalta. Hän ei edes puhunut minulle paljon. Mutta ehkä hän ensi kerralla on taas entisensä.

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö myös hevosnaaraille vastaavia leikkauksia? Siis hormonituotanto pois, jott rauhoittuu. Harmillista, että romanttiset tunteesi eivät saa kunnollista vastakaikua friisiläisessä.

Onko sen uuden tallin rakennusprojekti jo alkamassa ihan fyysisesti siellä tilalla? Siitä taitaa tulla aika paljon melua ja sotkua ja muuta harmia. Kannattaa varoa, mihin astuu, jos kulkee lähellä rakennustyömaata.

Sinulla on mukavaa, kun saat olla laumassa. Ennen taloissa saattoi olla vain yksi hevonen ja se oli sitten melkein kaiken aika yksin, jollei sillä ollut auran vetämistä tai muuta kuljetushommaa. On varmaan ollut pitkäveteistä.

Nyt perjantaina taitaa olla sen Aamun päivä. Eli olet ollut aamulenkillä. Joskus ihmettelen, miksi omistajasi tulee yksin ja sitten hänen kaverinsa kaksin. Mutta syy lienee se, että omistajasi haluaa olla intensiivisesti juuri sinulle läsnä.

Teidän tekemänne päiväretket (varsinkin jos on taukoja) kuulostavat valtavan idyllisiltä.

Hassu jekuttaja se Lauri. Ne kengät pilttuussasi vaikka. Toivottavasti ei tee sentään Halloween-jekkua teille, Heh. Itse en välitä Halloween-riehumisista lainkaan. Ei ole suomalainen tapa edes. Markkinamiehet tuoneet Amerikasta, jotta saavat myytyä tavaraa.

Olen aiemmassa tallissani tuntenut yhden ruunatammaksi kutsutun hevosen. Se kai tarkoitti että hänelle oli tehty samantyyppinen toimenpide kuin minullekin, vaikkakaan ei tietysti aivan sama. Ilmeisesti tammoilla ruunaaminen on sekä vaikeampaa että harvinaisempaa.

Olen samaa mieltä friisiläisen tuntemuksista. Mielelläni ottaisin siltä vastaan enemmänkin huomiota. Mutta ehkä se vielä vähän vierastaakin meitä ja uutta ympäristöään.

Uudessa tallissa on perusta jo valmiina, mutta nyt ei ole vähään aikaan näyttänyt tapahtuvan taas mitään. Minua viive ei harmita niinkuin varmaan arvaatte. Niin kauan kuin talli on keskeneräinen, ei tarvitse kestää sen tulevia asukkaitakaan.

Minä luulen, että omistajani ystävät tykkäävät tulla ja ratsastaa kahdestaan, koska se on turvallisempaa. Vaikka he tulevat ihan hyvin toimeen meidän kanssamme, heillä ei ole ollenkaan niin paljon kokemusta kuin omistajallani. Ilmeisesti he ovat olleet joitakin vuosia kokonaan ratsastamatta.

Kuten sanoin, lauri ei tee mitään meidän kannaltamme arveluttavia tai muutenkaan vaarallisia jekkuja. Mutta katsotaan nyt sitten, mitä hän keksii seuraavaksi. Minusta hänen pilansa ovat viime aikoina vähentyneet. Ilmeisesti työ ja opiskelu vievät hänen aikansa niin, ettei kepposiin oikein jää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin luen kirjoituksiasi. Ne ovat todella huolellisesti mietittyjä ja luontevasti kirjoitettuja. Näet jokaiseen paljon vaivaa.

Olet aikaansaanut hyvin kiinnostavan ketjun.

Tulin todella iloiseksi kun luin viestisi! Varsinkin tällaisena päivänä kun en ehkä saanut aivan samanlaista huomiota omistajaltani kuin tavallisesti, kehusi tuntuvat niin mukavilta. Iso kiitos niistä!

Vierailija kirjoitti:

Onko bestis-suomenhevonen ollut yhtään kade friisiläiseen kohdistamastasi huomiosta.

Pystytkö sen bestiksesi kanssa koskettelemaan siten hyvin läheisesti niitä turpakarvoja. Toverillisesti siis. Olettehan ruuneja molemmat.

Kyllä minä olen ollut huomaavinani sellaista. Hän saattaa tarhassa ollessamme pyytää minulta huomiota tai rapsutusta, ja vaikka useimmiten edelleenkin hänet huomioin, saatan joskus jäädä haistelemaan tai katselemaan mustaa tammaa viereisessä aitauksessa. Mutta olemme me hyviä ystäviä ja läheisiä edelleen. Ja jos friisiläinen alkaa kiinnostua enenevässä määrin jostakusta muusta kuin minusta, palaamme varmasti alkuperäiseen tilanteeseen.

no vituttaa näin muulina lukea näitä hevosjuttuja :/

Vierailija kirjoitti:

Onko bestis-suomenhevonen ollut yhtään kade friisiläiseen kohdistamastasi huomiosta.

Pystytkö sen bestiksesi kanssa koskettelemaan siten hyvin läheisesti niitä turpakarvoja. Toverillisesti siis. Olettehan ruuneja molemmat.

Pystymme toki! Se on meillä enemmänkin ystävyyden ja toveruuden osoitus kuin sellaisen orien ja tammojen välisen tykkäämisen. Orit osoittavat kiinnostuksensa usein paljon huomiotaherättävämmällä tavalla.

Kiitos jälleen mielenkiintoisista kirjoituksista.

Toivottavasti se Peter on vapaa, sillä ei ole mukavaa, jos on varattu ja alkaa heilastella omistajasi kanssa. Älä kuljeta omistajaasi sinne, jos hän vaikuttaa varatulta.

Niillä pelloilla on varmaan nyt mukava laukata. Tosin taitavat olla aika märkiä tähän aikaan.

Peter kuulosta saksalaiselta nimeltä, joten ehkä he ovat omistajasi kanssa molemmat saksasta.

Kai sinä nyt heidän puheesta jotain ymmärsit, että onko jotain romanttista meneillään.

Ihmettelen vaan, että onko sillä Peterillä vaimo, kun kerran lapsikin on ja ok-talo.

Menivät Peterin mökille, jotta saavat olla kahdestaan.

Ymmärrän hyvin, että uusi talli ja sinne tulevat otit hermostuttavat.

Tulee sitten jännitteitä teidän hevosten arvojärjestykseen.

Meneekö johtaja aina edellä? Mökki matkalla on ain ulkona 2 hevosta. Pieni poni ja suuri hevonen. Nyt eka kertaa ne kävelivät. Kävelivät suurta ympyrää aitauksessaan ja poni oli edellä. Peräkkäin kävelivät. Erikoisen näköistä, kun menivät niin jämptisti peräkkäin, vaikkei siinä ollut mitään tietä tms.

Vierailija kirjoitti:

Peter kuulosta saksalaiselta nimeltä, joten ehkä he ovat omistajasi kanssa molemmat saksasta.

Kai sinä nyt heidän puheesta jotain ymmärsit, että onko jotain romanttista meneillään.

Ihmettelen vaan, että onko sillä Peterillä vaimo, kun kerran lapsikin on ja ok-talo.

Menivät Peterin mökille, jotta saavat olla kahdestaan.

Ei taida tuommoisia heposia romantiikat kiinnostaa, ei niitä vieraasta lajistakaan sitten oikein tunnista.

Todella taidokkaasti välitit, hevonen, tunnelman silti meille ihmisille!

Hyvin osaat hevonen kirjoittaa omasta näkökulmastasi. Erittäin hyvin kuvaat tunnelmia.

Hevoselle tiedoksi: jos Peterillä on jo suhde jonkun naisen kanssa, hänen on väärin tapailla omistajaasi salaa mökillään.

En halua kylläkään usko mitään paha hevosen omistajasta.

Paljonko maksaa sinulla ratsastaa tunti. Kysyin jo aiemmin. Olet varmaan kuullut puhuttavan hinnoista.

Koetko vastenmielisyyttä jotain asiaa kohtaan, vaikkei se pelota tai satuta?

Siis joku sellainen asia, mistä joku muu hevonen voi ihan pitää.

Tänään oli sen uuden maanantairatsastajan ensimmäinen tilaisuus viedä minut maastoon. Viime viikolla hän oli ystäväni suomenhevosen kanssa ja nyt piti olla minun vuoroni. Jostain syystä hän ei kuitenkaan vielä halunnut nousta selkääni, vaikka olikin pannut varusteet ylleni. Hän on noin vuoden jo käynyt meillä ja tuntee minutkin, mutta ehkä hän halusi vielä nähdä, miten käyttäydyn ilman muita hevosia tai tallin omistajaa. Kävelimme kaikessa rauhassa alas laitumia kohti ja hän jutteli minulle kaikenlaista. Hän ikään kuin piti sillä tavalla yhteyttä minuun ja halusi rohkaista minua kulkemaan hänen kanssaan ja luottamaan häneen. Tai niin siitä ainakin ajattelin.

Olen aiemminkin huomannut, että ollessaan kahdestaan kanssani nuorten ihmisten käytös muuttuu varovaisemmaksi. Sellaisetkin, jotka kentällä muiden seurassa ovat hyvin osaavia ja itsevarmojakin tuntuvat ajattelevan, että yhtäkkiä en enää olekaan enää se sama luotettava ja rauhallinen hevonen vaan saatan saada päähäni jotakin aivan kummallista ja pelottavaa. Kai se liittyy jännitykseen ja siihen että olen kuitenkin teihin verrattuna niin isokokoinen.

Laidunaidan luona hän pysähtyi ja tuli seisomaan eteeni. Hän katsoi minua pitkän aikaa ylöspäin suoraan silmiini ja hänen omansa näyttivät hohtavan ilosta. Luulen hänen olleen yksinkertaisesti onnellinen siitä että oli kanssani kahden ja että kaikki sujui yhtä hyvin kuin muidenkin seurassa. Joistakin ihmisistä myös näkyy heidän rakkautensa hevosia kohtaan ja hänestä se suorastaan huokui. Enhän minäkään sellaisen nähdessäni voi muuta kuin yrittää parhaani. Nyt minun ei tosin tarvinnut yrittää mitään koska vain seisoimme paikoillamme. Mutta kun ilmeisesti näytin tyyneltä ja tyytyväiseltä, hän ojensi kätensä ja alkoi silittää minua ensin kaulasta ja sitten poskelta ja lopulta turpani päältä. Vaikka emme koko hänen tuntinsa aikana tehneet mitään erikoista, osaan kyllä arvostaa sellaisia hetkiä. Jos seuraavalla kerralla pääsemme jo maastoon, en usko että meillä on vaikeuksia löytää yhteistä säveltä.

Lopuksi hän palautti minut suoraan maneesiin, missä osallistuin kaikkien muiden kanssa tunnille. Kokonaisuudessaan tästä päivästä jäi minulle oikein hyvä mieli ja tunnelma.