Miten joku voi uupua lukiossa/yliopistossa?

Olin lukiossa ja yläasteella aina kympin tyttö, todistuksissa lähes pelkkiä kymppejä. Pidin opiskelusta, mutta kirjoitusten lähestyessä tulin perfektionismini kanssa mahdottoman paikan eteen. Nytkö minun pitäisi kirjoituksissa osata ja muistaa kaikki koko lukioaikana oppimani!

Lukulomalla en pystynyt aloittamaan kirjoituksiin lukemista, makasin vaan. Kirjoitukset meni OK mutta olihan se arvosanarivi LEMMMM minulle alisuorittamista.

En jaksanut lukion jälkeen enää opiskella, jätin AMK:nkin kesken, menin amikseen ja vuorotyöhön. Nyt olen työtön yksinhuoltaja vaikka olenkin aikuisiällä suorittanut AMK:n.

Nykyisin ainakin AMK-opinnoissa on entistä vähemmän varsinaista opetusta, ja kaikesta joutuu ottamaan itse selvää, tehtäviä on paljon. Itse olen aikuisiällä opiskellut ensin työttömånå ja sitten työn ohessa toista AMK-tutkintoa, ja kyllä tämä opiskelu on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin aikaisemmin. Tähän vielä reilun vuoden etäopetus päälle.. Etäopetus on ollut välillä sitä, että katsotaan jotain videoita webinaareissa. Opinnäytetyöhönkin sai todella vähän ohjausta, jos oli jotain kysyttävää/ epäselvää niin sanottiin vain että katsokaa koulun nettisivuilta.

Uupua voi ihan missä vaan, nämä jutut ovat täysin henkilökohtaisia. 

Uupua voi kuka mistäkin. Ihmiset kokevat eria asiat raskaiksi. Lähtökohtaisesti fyysinen työ aiheuttaa fyysistä uupumusta ja aivotyö henkistä.

Olen tehnyt raskasta fyysistä työtä sekä myöhemmin aivotyötä. Ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että aivotyö on paljon raskaampaa. Fyysisen työpäivän jälkeen olo voi olla väsynyt, mutta väsymys menee ohi lepäämällä. Aivotyötä vaativassa työssä uupumus on erillaista, siihen harvoin päiväunet auttaa.

perfektionismi näissä kai usein syy, nuorena ei osaa priorisoida vaan haluaa olla suorittaa kaikki täydellisesti

Täysi työviikko + yliopisto-opinnot +perheenjäsenen kuolema+ toisen perheenjäsenen vakava syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Täysi työviikko + yliopisto-opinnot +perheenjäsenen kuolema+ toisen perheenjäsenen vakava syöpä.

Tämä! Aloittaja on niin ymmärtämätön elämän kokonaisuuden suhteen.

Lukion kurssit oli minulle helppo suorittaa vähentämällä paikallaoloa, koulussa ollessani uuvuin kaikesta muusta paitsi opiskelusta itsestään.

Yliopisto-opiskelussa uuvutti eniten jatkuva rahapula ja laitoksen surkeat tilat joissa ilmanvaihto ei toiminut sekä jatkuva tavaroiden ja jumppakamojen raahaaminen mukana (niiden kanssa ei esim voinut käydä ahtaassa wc:ssä) kun kunnon säilytystiloja ei ollut ja tein erittäin pitkiä päiviä ja harrastin urheilua siinä sivussa kun muuten paikat menivät jumiin liiasta istumisesta. Rasitti myös ilman motivaatiota olevat lapsenmieliset ja turhautuneet opiskelijat, jotka lähinnä vain häiritsivät oppimista. Jatko-opinnoissa eniten rasitti huonojen tilojen lisäksi laitoksen henki.

Aloitusviesti tyly mutta aihe tärkeä. Mitä voisi vanhempana tehdä?

Mielestäni paras ennaltaehkäisy sille että nuori uupuisi opinnoissaan on se ettei vaadi lapselta liikaa täydellisyyttä.

Isompaa lasta voi jo opettaa keskittymään koulussa tärkeimpiin asioihin eniten siten ettei aivan jokaista tehtävää ja tenttiä tarvitse vetää sata lasissa. Toki samalla pitää iloita kun hyviä tuloksia tulee. Ei ole ihan helppoa tasapainottelua. :)

Aihe on tärkeä. Uuvutaanko nykyään opiskelussa enemmän vai puhutaanko siitä vain enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas 80-luvulla opiskelleet k3rm4perseet haukkuu nykynuorisoa - mikä yllätys.

Sillon teidän aikaan ei yo-kirjoitusten arvosanoilla, eikä oikeastaan yliopistonkaan arvosanoilla, ollut mitään merkitystä. Jos vähän vaivautuisitte seuraamaan aikaanne, tietäisitte, että yliopistoon pääsee pääsykokeella enää pieni määrä, suurin osa valitaan yo-arvosanojen perusteella. Paine hyviin arvosanoihin on siis ymmärrettävästi valtava ja lukiolaiset vielä suurimmaksi osaksi alaikäisiä ja keskenkasvuisia.

Lisäksi lukion oppiaineiden sisällöt ovat lisääntyneet aivan valtavasti, monissa aineissa opittavat asiat vaikeutuneet huomattavasti. Esim. ne, ketkä ovat kirjoittaneet englannista C:n vuonna 85, eivät enää edes pääsisi kirjoituksia läpi. Ja te kun tyytyväisenä kirjoititte reaalin ja pari muuta, täytyy nyky-ylioppilaan valita, mitkä (yleensä suositellaan, että kirjoittaa useamman kuin yksi) aineet kannattaa kirjoittaa, jos haluaa alalle x tai y.

T. Aineenopettaja

Juu, vaatimustaso on noussut. Tällä hetkellä pidän huolta siitä, että lapseni lukee huolellisesti makefy:n, koska niillä on reaalimaailmassa vaikutusta, kun haetaaan yliopistoon ja teknisille aloille.  Enkä muuten yhtään ihmettele, jos/kun oppilaat ja opiskelijat uupuvat.

Maailma muuttuu jatkuvasti. Vakivirat ovat historiaa ja osaa työpaikoistakaan ei ole enää valmistuessa. Helppoa on eläkeläisten/enne 1990-lukua valmistuneiden sanoa, että miten voi kuormittaa, kun ovat itse tulleet valmiiseen pöytään ja lähteneet eläkkeelle/ovat vakivirassa juuri kun uloste osuu muiden tuulettimeen.

Oleelliseen keskittyminen nimenomaan säästää. Itselle oli selvää suuntautuminen teknilliselle alalle, joten panostus oli sen mukainen. Jos piti kirjoittaa minimissään kahden sivun essee, en todellakaan kirjoittanut neljää sivua, vaan kaksi sivua ja yhden rivin. En koskaan ollut epäoleellisissa aineissa huono, mutta en huippukaan.

No nyt ihmettelen vielä vähemmän miksi opiskelijat uupuvat. Aivan käsittämätöntä idioottiporukkaa tässäkin ketjussa, jotka kuvittelevat opiskelijoiden olevan laiskoja paskoja ja uupuvat vain laiskuuttaan. Tollanen asenne ei ainakaan kannusta ja anna voimia kenellekään. Huhhuh minkänlaisten idioottien ympäröimänä täällä eletäänkään.

Huonosti suoritettu peruskoulu vaikuttaa lukiossa joissain aineissa.