Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi uupua lukiossa/yliopistossa?
05.09.2021 |
Pelkkää istumista, lukemista ja kirjoittamista. Mikä sen helpompaa. Raskasta työtä tekevälle on suorastaan lomaa ottaa kirja hetkeksi käteen.
Kommentit (73)
Suurin osa yliopisto-opiskelijoista joutuu käymään töissä, myös osa lukiolaisista. Itselläni ei esim ollut yli kolmeen vuoteen yhtään lomaa (loma = yli kahden päivän vapaa) ja oli monien kuukausien putkia kun ei ollut yhden yhtä vapaapäivää. Luentojen jälkeen töihin kaupan kassalle, illalla ja luentojen välissä kotitehtävät, viikonloput siellä kaupan kassalla ja samoin kaikki loma-ajat jouluaatosta juhannukseen. Siirtymät huomioiden (työ toisella puolella kaupunkia kuin yliopisto) olin tyypillisesti menossa 08-22, hyvä kun syömään ehti jossain välissä repussa muhineet eväsleivät.
Ehkä opiskelu on rentoa niille joilla vanhemmat maksavat elämisen eikä oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin hoitaa se opiskett, mutta ei heille/meille jotka tekivät opiskelu+työ yhdistettynä 60+ tuntisia viikkoja ilman vapaapäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Kun minä valmistuin lukiosta vuonna 2016, oli silloin pakko suorittaa yhteensä 75 kurssia, mutta halutessaan sai suorittaa kursseja enemmänkin. Sitten mulla oli sellainen lukioaikainen kaveri, joka suoritti lukion 3 vuodessa, mutta omasta halustaan halusi suorittaa n. 10 ylimääräistä kurssia, ja sitten hän valmistuessaan valitti sitä, kun hän ei enää jaksa lukea lääkiksen pääsykokeisiin kun on niin uupunut siksi kun suoritti lukiossa enemmän kuin olisi ollut pakollista.
Ei osannut priorisoida. Melkoista tyhmyyttä, jos tiesi jo lukioaikana haluavansa lääkikseen. Siperia opettaa. Tiedätkö, minne lopulta pääsi?
Syy on vanhempien. Turha jeesustella, että kyllä ennen vaan kaikki oli paremmin, kun itse on aloittanut suorittamaan curlingvanhemmuutta. Nykyiset lukiolaiset ovat silloisen kasvatustrendin tulos. Tuli lapsentahtisuus, minkä suuri osa vanhemmista vei ihan äärimmilleen. Vanhemmalla ei saanut olla omia tunteita enää, piti olla valmis liikahtamaan pienestäkin lapsen inahduksesta. Vapaa-aika piti käyttää lapsen harrastuksiin, tehdä läksyt yhdessä, viettää "emme osta aikuisille mitään" jouluja, jne. Nämä esimerkkejä, aina vain se lapsi lapsi lapsi. Sitten kun nämä prinssit ja prinsessat kasvoi heistä tuli hyvin nopealla vauhdilla kaikkien vihaamia teinejä. Heidät tavallaan pudotettiin yhtäkkiä ihan erilaiseen maailmaan. Nuorina aikuisina he ovat laiskoja, pienestä uupuvia. Mutta kun heille ei ole opetettu, että mitään pitää tehdä, niin tuleehan se järkytyksenä. Siis, vanhempien on syytä katsoa peiliin, sillä trendi jatkuu ja pahenee vaan. Lukekaa vaikka huviksenne nykyisten nuorten vanhempien kirjoituksia lapsenhoidosta ja miettikää mitä tapahtuu, kun ne pienet lapset aikanaan yrittävät aloittaa omaa elämää...
Onpa täällä taas täydellisen epäempaattista porukkaa.
Stabilotytöt ottaa nykyään vähän liian rankasti opiskelun. Pääsee sinne valtion virastoon vähän helpommallakin syömään kampaviineriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan akat on kuin väriseviä haavanlehtiä mt-ongelmineen ja keskusteluapuineen ja lääkkeineen jo nuoressa iässä.
Alapeukuista päätellen kyllä.
Uniikit lumihiutaleet kerjäävät vain humiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa yliopisto-opiskelijoista joutuu käymään töissä, myös osa lukiolaisista. Itselläni ei esim ollut yli kolmeen vuoteen yhtään lomaa (loma = yli kahden päivän vapaa) ja oli monien kuukausien putkia kun ei ollut yhden yhtä vapaapäivää. Luentojen jälkeen töihin kaupan kassalle, illalla ja luentojen välissä kotitehtävät, viikonloput siellä kaupan kassalla ja samoin kaikki loma-ajat jouluaatosta juhannukseen. Siirtymät huomioiden (työ toisella puolella kaupunkia kuin yliopisto) olin tyypillisesti menossa 08-22, hyvä kun syömään ehti jossain välissä repussa muhineet eväsleivät.
Ehkä opiskelu on rentoa niille joilla vanhemmat maksavat elämisen eikä oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin hoitaa se opiskett, mutta ei heille/meille jotka tekivät opiskelu+työ yhdistettynä 60+ tuntisia viikkoja ilman vapaapäiviä.
En kyllä tiedä yhtään opiskelijaa joka kävisi töissä
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat valvovat kaiket yöt bilettäen ja tietokoneella pelaten. Ei se opiskelu heitä kuormita vaan vapaa-aika.
Eivät nämä tyypit kuormitu vaan ne joilla ei ole muuta kuin koulu. Kivan vapaa-ajan puute on se mikä uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uniikit lumihiutaleet kerjäävät vain humiota.
Sitä huomiotahan tällaisilla aloituksilla nimenomaan kerjätään.
Bonuksena aloittaja saa vahvistusta omalle ”jallitan-siis-olen-fixu” -ajattelulleen, ja kerrannaisvaikutuksena hommien aloittaminen, hihojen kääriminen, siirtyy jälleen kerran ”syssymmälle”.
Kuva on yksinkertainen, sellainen neljävuotiaan ensimmäinen piirros.
Vierailija kirjoitti:
Täs on sellanen ongelma, et lukeminen nimenomaan oli liian raskasta näille raskaan työn tekijöille - siks ne päätyi niihin raskaisiin hommiin.
Use ur brains not ur back.
Ei, vaan päädyin niihin koska en luettuani saanut oman alan työtä. Nautin lukemisesta ja opiskelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täs on sellanen ongelma, et lukeminen nimenomaan oli liian raskasta näille raskaan työn tekijöille - siks ne päätyi niihin raskaisiin hommiin.
Use ur brains not ur back.
Ei, vaan päädyin niihin koska en luettuani saanut oman alan työtä. Nautin lukemisesta ja opiskelusta.
Ok, no tiiätkö joku toinen sai. Semmosta se on, ja kiva että sulle sopii haalarihommat.
Vierailija kirjoitti:
Syy on vanhempien. Turha jeesustella, että kyllä ennen vaan kaikki oli paremmin, kun itse on aloittanut suorittamaan curlingvanhemmuutta. Nykyiset lukiolaiset ovat silloisen kasvatustrendin tulos. Tuli lapsentahtisuus, minkä suuri osa vanhemmista vei ihan äärimmilleen. Vanhemmalla ei saanut olla omia tunteita enää, piti olla valmis liikahtamaan pienestäkin lapsen inahduksesta. Vapaa-aika piti käyttää lapsen harrastuksiin, tehdä läksyt yhdessä, viettää "emme osta aikuisille mitään" jouluja, jne. Nämä esimerkkejä, aina vain se lapsi lapsi lapsi. Sitten kun nämä prinssit ja prinsessat kasvoi heistä tuli hyvin nopealla vauhdilla kaikkien vihaamia teinejä. Heidät tavallaan pudotettiin yhtäkkiä ihan erilaiseen maailmaan. Nuorina aikuisina he ovat laiskoja, pienestä uupuvia. Mutta kun heille ei ole opetettu, että mitään pitää tehdä, niin tuleehan se järkytyksenä. Siis, vanhempien on syytä katsoa peiliin, sillä trendi jatkuu ja pahenee vaan. Lukekaa vaikka huviksenne nykyisten nuorten vanhempien kirjoituksia lapsenhoidosta ja miettikää mitä tapahtuu, kun ne pienet lapset aikanaan yrittävät aloittaa omaa elämää...
tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida tuntea nykylukiota ollenkaan. Työmäärä massiivista, kokonaiskuormitusta ei kontrolloi kukaan. Jokaisen aineen opettaja luulee, etteivät muuta opiskelekaan. Oman lapseni työmäärää seuratessa usein ihmettelin, etteivät vuorokauden tunnit mitenkään voi riittää kaikkien annettujen, eri aineiden tehtävien suorittamiseen.
Töissä sentään on rajallinen työaika, opiskelijoiden työaikaa ja -määrää ei rajoita mikään.
Vierailija kirjoitti:
Et taida tuntea nykylukiota ollenkaan. Työmäärä massiivista, kokonaiskuormitusta ei kontrolloi kukaan. Jokaisen aineen opettaja luulee, etteivät muuta opiskelekaan. Oman lapseni työmäärää seuratessa usein ihmettelin, etteivät vuorokauden tunnit mitenkään voi riittää kaikkien annettujen, eri aineiden tehtävien suorittamiseen.
Töissä sentään on rajallinen työaika, opiskelijoiden työaikaa ja -määrää ei rajoita mikään.
höpöhöpö
Lukio oli vielä kevyttä, mutta kyllä olisi pää hajonnut, jos olisi yliopistossa olisi joutunut opiskelemaan 160 vanhan koulukunnan opintoviikkoa luentomaisesti. Teoriaopintoja taisi olla sisällöstä noin puolet, loput erilaisia harjoitustöitä
Vierailija kirjoitti:
Stabilotytöt ottaa nykyään vähän liian rankasti opiskelun. Pääsee sinne valtion virastoon vähän helpommallakin syömään kampaviineriä.
Näinpä. Vaimo ja tytär ovat opiskelussa perfektionisteja, kun taas poika surffailee minimivaivalla hieman yli keskitason suorituksilla, kuten itsekin tein aikanaan.
Täällä taas 80-luvulla opiskelleet k3rm4perseet haukkuu nykynuorisoa - mikä yllätys.
Sillon teidän aikaan ei yo-kirjoitusten arvosanoilla, eikä oikeastaan yliopistonkaan arvosanoilla, ollut mitään merkitystä. Jos vähän vaivautuisitte seuraamaan aikaanne, tietäisitte, että yliopistoon pääsee pääsykokeella enää pieni määrä, suurin osa valitaan yo-arvosanojen perusteella. Paine hyviin arvosanoihin on siis ymmärrettävästi valtava ja lukiolaiset vielä suurimmaksi osaksi alaikäisiä ja keskenkasvuisia.
Lisäksi lukion oppiaineiden sisällöt ovat lisääntyneet aivan valtavasti, monissa aineissa opittavat asiat vaikeutuneet huomattavasti. Esim. ne, ketkä ovat kirjoittaneet englannista C:n vuonna 85, eivät enää edes pääsisi kirjoituksia läpi. Ja te kun tyytyväisenä kirjoititte reaalin ja pari muuta, täytyy nyky-ylioppilaan valita, mitkä (yleensä suositellaan, että kirjoittaa useamman kuin yksi) aineet kannattaa kirjoittaa, jos haluaa alalle x tai y.
T. Aineenopettaja
Kyllä mä työelämän otan ihan milloin vain ennen yliopisto-opintoja. Opiskellessa on koko aika stressi päällä ja takaraivossa naputtava ääni, joka sanoo, että "olisit taas voinut opiskella vähän enemmän. Olisit tehnyt sitä tätä ja tota". Mulla ainakin oli näin ja olin hirveän stressaantunut. Opiskeluaika on muutenkin niin epävarmaa. Ei ole rahaa eikä ole mitään takuita siitä saako työpaikkaa heti valmistumisen jälkeen. Opiskeluasiat pyörii päässä koko aika, varsinkin gradua kirjoittaessa, mutta työasiat voi unohtaa työpaikalle kun kello lyö 16.