Sinkut: Miten te kestätte?

Kaipa mun pitää kehittää itselleni lisää harrastuksia. Eipähän tarvitsisi ainakaan viettää niin paljon aikaa yksin kotona.

eikö teitä ole enempää?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:31"]

eikö teitä ole enempää?

[/quote]

On meitä :) Tosiaan pitää keksiä kaikenlaista harrastusta ajalleen, jotta ei ehdi liikaa miettiä synkkiä sinkkuudestaan. Lemmikit on ihania, koska ei sitten ole kotona täysin yksin.

Lemmikin hankkisin, mutta olen allerginen kissoille ja koirille :/ Sekin vielä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:08"]

Joo, kyllä noita maistereita ja jopa 10 vuotta vanhempia, fiksuja ja hyviä miehiä on pyörinyt ympärillä viime aikoina (noiden muuntyyppisten miesten ohella), mutta suurin osa niistä ei ole ollut sellaisia jonka olisin itse halunnut, enkä tiedä olisiko noikin osoittautuneet tutustuessa vielä epäsopivammiksi. Mulle ei oikeasti ole koskaan kelvannut kuka tahansa ja mun miesmaku on selkeästi sellainen, ettei ne miehet ole mun tyylisistä naisista taas kiinnostunut. Enkä ole edes tarpeeksi kauniskaan.

[/quote]

Eli suoraan sanottuna kovat vaatimukset, vaikka ei ole varaa vaatia. Tämä on sama kuin joku sohvalla pleikkaa pelaava peruspentti valittaisi, ettei saa missiä, vaikka on aina sellaisesta haaveillut.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:06"]

Eli suoraan sanottuna kovat vaatimukset, vaikka ei ole varaa vaatia. Tämä on sama kuin joku sohvalla pleikkaa pelaava peruspentti valittaisi, ettei saa missiä, vaikka on aina sellaisesta haaveillut.

[/quote]

Pyh ja pyh. Mä en maisterimiestä koskaan ole halunnut, pikemminkin sellasen kivan ja mua kohtaan kivan duunarimiehen. Niissä on aina ollu jotain mikä muhun enemmän vetoaa kun joku insinööri.

Ja sun on sitäpaitsi turha tulla MULLE nillittämään enää, koska oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille), kyllä deittimarkkinat ilman muakin hyvin pyörii. Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:06"]

Eli suoraan sanottuna kovat vaatimukset, vaikka ei ole varaa vaatia. Tämä on sama kuin joku sohvalla pleikkaa pelaava peruspentti valittaisi, ettei saa missiä, vaikka on aina sellaisesta haaveillut.

[/quote]

Pyh ja pyh. Mä en maisterimiestä koskaan ole halunnut, pikemminkin sellasen kivan ja mua kohtaan kivan duunarimiehen. Niissä on aina ollu jotain mikä muhun enemmän vetoaa kun joku insinööri.

[/quote]

Et ole ainakaan kovin älykäs, kun arvostelet ihmisiä jonkin koulutuksen perusteella. Ajatteles, jos löytäisit sen kiva duunarin ja hän jossain vaiheessa päättäisi kouluttautua insinööriksi. Menisi hyvä mies pilalle, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]

Ja sun on sitäpaitsi turha tulla MULLE nillittämään enää, koska oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille), kyllä deittimarkkinat ilman muakin hyvin pyörii. Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.

[/quote]

Kyllä me sulle voidaan nillittää, jos sinäkin nillität meille sinkkuutesi kurjuutta.

Mä viihdyn yksin, parisuhde stressaa liikaa mua, olen huomannut. Takana pitkiä suhteita (6-15v), nyt jo useamman vuoden itsekseni. Elämääni jaan ystävien kanssa, heiltä saan tukea ja ymmärrystä (varmaan paremmin kuin aikaisemmilta puolisoiltani). Läheisyyttä en kaipaa. Reissaan, harrastan, teen taidetta, elän tasapainoista elämää.

Stressivaihe ohi - nautin omillaan elämisestä (voiko mies kutsua itseään itselliseksi ?). Elän varsin normaalia elämää jossa pääsen kulkemaan ja liikkumaan omien aikataulujeni mukaisesti. 

Harrastuksia ja aktiviteetteja sen verran että ei pääse mökkihöperöksi muuttumaan - mutta tolkku niissäkin.

Ikää on tullut onneksi jo sen verran että kukaan ei enää kysele pariutumiseni perään - ja kaikki homousepäilytkin kuulostavat jo varsin väsähtäneiltä. 

En kestäkään. Olen katkera, elämään pettynyt vanhapiika. Erakoidun yhä enemmän. Käyn töissä ja kaupassa. Katson telkkaria ja luen. Siinäpä tärkeimmät.

Itse en ole koskaan seurustellut (oon 24) ja ihan hyvin tässä pärjäillään, vaikka oliskin kiva seurustella. Ei se mikään maailmanloppu ole jos ei heti löydy miestä. :D Kannattaa hankkia harrastuksia, nähdä kavereita ja etsimisen kautta vaan löytää asioita, joita on kiva tehdä vaikka yksinkin. Tietty läheisyyden puute on inhottavaa, kun en ite harrasta yhden illan juttuja. Ja välillä elämä tuntuu tosi merkityksettömältä, kun ei oo ketään, joka odottelis kotona tai just jakais sitä elämää.

Viihdyn paljon yksikseni. Muiden seurassa ollessani on raskasta keksiä puheenaiheita tai yrittää pitää keskustelua yllä. Joskus läheisyyden kaipuu nousee ihan mahdottomaksi, mut sekin menee ohi. Että miten sen nyt ottaa, koitan tehdä elämästäni mielekästä harrastusten ja työnteon kautta. Joskus vaan kuitenkin se tyhjään kotiin tuleminen riipaisee.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:32"]

Itse en ole koskaan seurustellut (oon 24) ja ihan hyvin tässä pärjäillään, vaikka oliskin kiva seurustella. Ei se mikään maailmanloppu ole jos ei heti löydy miestä. :D Kannattaa hankkia harrastuksia, nähdä kavereita ja etsimisen kautta vaan löytää asioita, joita on kiva tehdä vaikka yksinkin. Tietty läheisyyden puute on inhottavaa, kun en ite harrasta yhden illan juttuja. Ja välillä elämä tuntuu tosi merkityksettömältä, kun ei oo ketään, joka odottelis kotona tai just jakais sitä elämää.

[/quote]

Ap ja olen samanikäinen. Aika karua, kun tietää että tätä yksinoloa tulee olemaan koko loppuelämä.

Saan läheisyyttä miehiltä, ja ystävien, etenkin muiden sinkkujen, kanssa voin jakaa arkeani.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:39"]

Saan läheisyyttä miehiltä, ja ystävien, etenkin muiden sinkkujen, kanssa voin jakaa arkeani.

[/quote]

Kuka tahansa saa läheisyyttä, mutta eihän ne yhden illan juttujen kanssa halailu (ei mene seksiin saakka) ole mitenkään verrattavissa siihen tunteeseen, että viettäisi aikaa jonkun kanssa joka on tärkeä.

Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 10:56"]

Nyt oon itse tullut vuosien epäonnistuneiden treffailujen & suhteen yritysten jälkeen siihen lopputulokseen, että henkisesti parempi olla yksin. Mutta onhan tää todella ankeaa, ettei saa keltään läheisyyttä tai voi jakaa elämäänsä :( Miten te muut sinkut teette elämästänne hyvää ilman parisuhdetta?

[/quote]

Sä yrität liikaa. Epätoivoinen nainen houkuttelee vain huonoja miehiä.

Elämä on ankeaa, jos siihen asennoituu niin, että se on ankeaa. Eihän se kovin inspiroivaa ole, jos jää käsi poskella sohvan laidalle istumaan ja nyyhkimään. Mutta kaikenlaista kivaa tekemistä kyllä löytyy, jos viitsii nähdä hiukan vaivaa, jokainen omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. En ryhdy luettelemaan, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Olen ollut ikäni yksin enkä ole vieläkään vajonnut yksinäisyyteen ja masennukseen, vaan nautin elämästä.