Sinkut: Miten te kestätte?

En kestä tätä. Mulla ei oo perhettä eikä sukulaisia eikä edes lemmikkiä niin onhan tää ankeeta ja ahistavaa olla täysin yksin aina. Ja se oikea on löytyny mut asuu toisessa maassa ja seurustelee... :( Yritin hakee lohtua kevyt suhteesta yhden komistuksen kanssa ja sain siltä jonkun kupan. En usko että kovin kauan kestän tätä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]

Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.

[/quote]

Hyi helvetti, niin paljon kuin seksistä pidänkin, en mistään hinnasta suostuisi olemaan kenellekään mikään "hyvä puhelinnumero" aka. pillu.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 10:56"]

Nyt oon itse tullut vuosien epäonnistuneiden treffailujen & suhteen yritysten jälkeen siihen lopputulokseen, että henkisesti parempi olla yksin. Mutta onhan tää todella ankeaa, ettei saa keltään läheisyyttä tai voi jakaa elämäänsä :( Miten te muut sinkut teette elämästänne hyvää ilman parisuhdetta?

[/quote]

Sä yrität liikaa. Epätoivoinen nainen houkuttelee vain huonoja miehiä.

[/quote]

Millähän perusteella pystyt sanomaan miten epätoivoinen olen ollut? Olen eläessäni kiinnostunut parista miehestä, joiden kanssa hommat ei sujuneet, suurimman osan treffikutsuista ja kiinnostuneista miehistä olen torjunut. Noissa miehissä ei ollut mitään 'huonoa', pikemminkin mä se tässä epäonnistunut nainen olen ollut, kun en koskaan kelvannut miehille, jotka kuitenkin on olleet pitkissä ja hyvissä suhteissa vuosikausia ;D

kestän sillä että osaan ottaa kaikista elämäntyyleistä ne itselle positiiviset

asiat. tai yritän ainakin.

Mulla on yksi hyvä sinkkuystävä, jolta saan tukea paljon. Välillä katkeruuspuska iskee. Nettitreffipalstailun olen myös kokenut piristäväksi, sitä kautta löytyy treffejä ja miesjuttuseuraa kun sitä kaipaa. Edellisen kunnon rakkaudenkin löysin nettitreffien kautta, harmittaa vaan että se mies olikin täysin sitoutumiskammoinen ja suhde kaatui siihen. Mua ei kiinnostanut sellainen "parisuhde", että asuttais erillään. Pidän töistäni ja opiskeluista,mutta paskaahan tää on että jokapäiväistä elämäänsä ei pysty jakamaan rakkaansa kanssa. Toisaalta on parempi olla sinkku kuin paskassa suhteessa, senkin olen kokenut.

Tuntuu mahdottomalta välillä kun monista miehistä paljastuu tapailu/seurusateluvaiheessa todella pahoja luurankoja kaapeista. Mulle on osunut oikein värisuora: narkkari, nettipeliaddikti, mielenterveysongelmainen (kävi kolme kertaa viikossa terapiassa, itsekin olen käynyt terapiassa, eli se ei mikään este, mutta tiedän että kunnalliselta ei terapiaa noin usein saa ellei ole jo todella sekaisin ja sen mieskin myönsi).

Googlaa youtubesta Matthew Hussey, hänellä on hyvviä deittineuvoja, luo myös uskoa siihen että kyllä se vielä jonain päivänä löytyy se unelmien mies :)

Kuule ei sitä läheisyyttä saa välttämättä parisuhteessakaan.

Itse olen ollut tuon saman miehen kanssa nyt 16 vuotta ja elän kuin sinkku. Minua on kosketettu viimeksi kunnolla varmaan joskus viime vuonna.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]

Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.

[/quote]

Huokaus, olispa mullakin tollanen systeemi. Ikävä vaan sellaisia miehiä, jotka tulis kun vähän vaan vinkkais ei ole ainakaan mulle ollut saatavilla. Mun tuntemat miehet ei halua olla joko ollenkaan tekemisissä jos ei ole kiinnostunut ja jos on, niin yhteydessä olis pakko oltava joka pvä...

Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana. Pidin ystävien kanssa hauskaa sydämeni pohjasta, elin nuorena ja vapaana. Ja minusta Se oli todella mukavaa aikaa.

Olette vielä siis nuoria, harrastakaa, juhlikaa, reissatkaa. Älkää jääkö omaan asuntoon istumaan. Kyllä niitä ystäviä ja suhteita tulee siinä sivutuotteena kun elätte aktiivista elämää olette avoimia itseenne tyytyväisiä. Ei hyvä elämä mitään parisuhdetta vaadi varsinkaan vielä noin nuorena.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:50"]

Kuule ei sitä läheisyyttä saa välttämättä parisuhteessakaan.

Itse olen ollut tuon saman miehen kanssa nyt 16 vuotta ja elän kuin sinkku. Minua on kosketettu viimeksi kunnolla varmaan joskus viime vuonna.

[/quote]

No itse en koskaan jäisi tuollaiseen suhteeseen, siksi varmaan olenkin sinkku. Jos megalomaalisia ongelmia tulee, avaan kyllä niistä suunia ja haen aktiivisesti molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Harmillisrta kyllä etenkin moni nuorempi mies mielummin ongelmien edessä jättää kuin ratkoo niitä, aika luuseriainesta on markkinoilla.

Pisin suhteeni oli 7 vuotta ja se oli ihana, kaatui siihen että jouduttiin asumaan viimeiset kaksi vuotta eri paikkakunnilla töiden ja opiskelujen takia :( Jos voisin ajassa mennä taaksepäin, olisin muuttanut miehen perään toiseen kaupunkiin, olisimme ehkä edelleen yhdessä. 

Sinulle suosittelelisin avointa keskustelua miehesi kanssa tarpeistasi ja parisuhdetarapiaan hakeutumista. Jos mies ei suostu töitä suhteen eteen tekemään, sitten etsit paremma. Ei se ole suhde jos vuoteen ei ole läheisyyttä!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:39"]

Saan läheisyyttä miehiltä, ja ystävien, etenkin muiden sinkkujen, kanssa voin jakaa arkeani.

[/quote]

Kuka tahansa saa läheisyyttä, mutta eihän ne yhden illan juttujen kanssa halailu (ei mene seksiin saakka) ole mitenkään verrattavissa siihen tunteeseen, että viettäisi aikaa jonkun kanssa joka on tärkeä.

[/quote]

Minulla on miespuolinen pieni ihastus, jonka kanssa on läheisyyttä muttei seksiä ja olemme läheisiä. Tosin siihen tulee ähky aika ajoin, jolloin haen taas vierasta seuraa. Minä pidän läheisyydestä ja uutuudenviehätyksestä. Viimeksi parisuhteessa oli alusta asti paljon läheisyyttä ja seksiä, mutta ei henkistä yhteyttä minun puoleltani, joten halusin erota. En halua enää sellaista suhdetta vaan olen mielummin sinkku. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:58"]

Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana.

[/quote]

Tässä iässä suurin osa on pariutunut, jo vakavastikin. Mitä enemmän vuosia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ei saa sitä miestä minkä haluaa - ne kun on seurustelleet, menneet naimisiin ja hankkineet lapsia jo vuosia sitten pahimmassa tapauksessa.

Lisäksi se, ettei ole kelvannut aiemminkaan suhteeseen aiheuttaa miehissä aika kummat fiilikset ja aletaan suhtautumaan naiseen ihan eri tavalla kun kuulee, ettei nainen ole koskaan ollutkaan suhteessa. Olen kokenut tätä jo pari vuotta sitten.

Olen introvertti, joten tarvitsen paljon yksinoloa. Kaipaan kyllä myös läheisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, mutta kärsin lisäksi mielenterveysongelmista ja taannoin täällä oli keskustelu, jossa kävi selväksi, että kukaan ei halua seurustella"hullun" kanssa.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:06"]

Olen introvertti, joten tarvitsen paljon yksinoloa. Kaipaan kyllä myös läheisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, mutta kärsin lisäksi mielenterveysongelmista ja taannoin täällä oli keskustelu, jossa kävi selväksi, että kukaan ei halua seurustella"hullun" kanssa.

[/quote]

Mistä mielenterveyden ongelmista siinä keskustelussa puhuttiin?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:32"]

Itse en ole koskaan seurustellut (oon 24) ja ihan hyvin tässä pärjäillään, vaikka oliskin kiva seurustella. Ei se mikään maailmanloppu ole jos ei heti löydy miestä. :D Kannattaa hankkia harrastuksia, nähdä kavereita ja etsimisen kautta vaan löytää asioita, joita on kiva tehdä vaikka yksinkin. Tietty läheisyyden puute on inhottavaa, kun en ite harrasta yhden illan juttuja. Ja välillä elämä tuntuu tosi merkityksettömältä, kun ei oo ketään, joka odottelis kotona tai just jakais sitä elämää.

[/quote]

Olisin voinut kirjoittaa tämän sanasta sanaan. Itsekin olen 24v, en koskaan ole seurustellut, ja välillä tyhjänä odottava koti saa mielen alas. En kuitenkaan ole tavannut miestä, jonka kanssa haluaisin viettää enemmänkin aikaa, ehkä sellaista ei olekaan. Välillä mietin, että mitä kauemmin menee, sitä enemmän potentiaaliset miehet menevät yhteen jonkun toisen kanssa, perustavat perheitä jne.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:58"]

Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana. Pidin ystävien kanssa hauskaa sydämeni pohjasta, elin nuorena ja vapaana. Ja minusta Se oli todella mukavaa aikaa. Olette vielä siis nuoria, harrastakaa, juhlikaa, reissatkaa. Älkää jääkö omaan asuntoon istumaan. Kyllä niitä ystäviä ja suhteita tulee siinä sivutuotteena kun elätte aktiivista elämää olette avoimia itseenne tyytyväisiä. Ei hyvä elämä mitään parisuhdetta vaadi varsinkaan vielä noin nuorena.

[/quote]

Kyllä ne tuossa iässä alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Kaverit ja tutut kun menevät naimisiin ja alkavat elämään perhe-elämää, niin siinä se sinkkuystävä unohtuu ja entinen sosiaalinen elämä on yht'äkkiä muisto vain. Sen myötä niitä harvoja, vielä vapaana olevia, potentiaalisia kumppaneita ei enää olekkaan niin helppoa tavata. Vuodet vaan vierii kiihtyvällä vauhdilla ja sitten se onkin myöhäistä. Lastentekoaika on osaltasi ohi.

toinen katkera vanhapiika

Ai miten kestän sitä että..... Saan tehdä juuri mitä huvittaa, käydä töissä ja tehdä sitä niin vähän/paljon kuin huvittaa, jos ei huvita tehdä mitään töiden jälkeen en tee, mutta yleensä huvittaa, silloin käyn treenaamassa, lenkillä, tapaamassa kavereita, leffassa, syömässä, kirjastossa....MITÄ vaan. Kukaan ei kysele "missä olet" ja "koska tulet" yms. Voi autuas ihanuus! Kotona saan syödä mitä vaan, saan katsoa tv:stä mitä vaan, saan pitää kodin ihanan siistinä - tai olla siivoomatta jos huvittaa, kuka vaan saa tulla kylään koska vaan yms...tätä voisi jatkaa loputtomiin. Lapsetkin jo isoja, mutta heidän kanssaa on sitä ihanaa läheisyyttä <3 Kaikki hyvin. En menisi tätä pilaamaan jollain ukon rähjällä, NEVER :D

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:22"]

Kyllä ne tuossa iässä alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Kaverit ja tutut kun menevät naimisiin ja alkavat elämään perhe-elämää, niin siinä se sinkkuystävä unohtuu ja entinen sosiaalinen elämä on yht'äkkiä muisto vain. Sen myötä niitä harvoja, vielä vapaana olevia, potentiaalisia kumppaneita ei enää olekkaan niin helppoa tavata. Vuodet vaan vierii kiihtyvällä vauhdilla ja sitten se onkin myöhäistä. Lastentekoaika on osaltasi ohi.

toinen katkera vanhapiika

[/quote]

No tämäpä se siinä juuri on. En tiedä millaista +25-vuotiaiden sinkkunaisten laadukkuus yleisesti ottaen on, mutta miesten kohdalla on ilmiselvää, että parhaimmat ovat vakiintuneet jo tässä iässä tai hieman aiemminkin jo :/ Jäljelle omien kokemusten mukaan jäävät joko 1) juuri eronneet, eivät vielä suhteeseen kykenevät, 2) miehet, jotka eivät edes pysty/halua vakisuhteeseen.

Ongelma ei olisi edes niin suuri, ellei sosiaaliset piirit dramaattisesti pienenisi lähipiirin vakiintumisen takia. Sinkkuna sua ei tulla kutsumaan pariskuntien yhdessäoloiltoihin ja tavallisia bileitä ei enää järjestetä, työpaikoilla muut ovat suhteissa ja baareissa ne vanhemmat sinkkumiehet on niitä, joiden kanssa ei todellakaan halua mitään sen vakavampaa yrittämään...

Ihan hyvin, eikä tässä mielestäni ole edes mitään kestämistä. :D Minusta olisi ihan mukavaa joskus seurustella, mutta pärjään hyvin yksinkin, eikä parisuhde ole minulle mikään ehdoton tavoite joka on saavutettava. Olen tosin siinä mielessä onnekas etten halua lapsia, joten ei ole mitään kiveen hakattua aikarajaa johon mennessä minun olisi löydettävä mies.

Elämäni jaan ystävieni kanssa, kotona odottavat aina lemmikit, joten tyhjään kotiin ei tarvitse koskaan mennä. Elämä on oikein mukavaa sellaisenaan, vaikka romanttista rakkautta en saakkaan. Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:36"]Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.

[/quote]

Mulla on työpaikka, luon uraa, harrastuksia ja ystäväpiiri - tästä näkökulmasta on selvää, että rakkauden löytäminen ei ole elämäni keskipiste, mutta asia joka puuttuu. En mä kyllä mun ystävien kanssa voi jakaa keskenään romanttista rakkautta, hankkia lasta tai elää yhdessä samassa asunnossa ja suunnitella tulevaisuutta samalla tavalla mitä kumppanin kanssa voisi. Munhan kavereilla on jo ne omat avo-tai aviopuolisot, jotka on niille tärkeimpiä; luonnollisesti.

Rakastetuksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista asioista ihmiselle.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:58"]

Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana.

[/quote]

Tässä iässä suurin osa on pariutunut, jo vakavastikin. Mitä enemmän vuosia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ei saa sitä miestä minkä haluaa - ne kun on seurustelleet, menneet naimisiin ja hankkineet lapsia jo vuosia sitten pahimmassa tapauksessa.

Lisäksi se, ettei ole kelvannut aiemminkaan suhteeseen aiheuttaa miehissä aika kummat fiilikset ja aletaan suhtautumaan naiseen ihan eri tavalla kun kuulee, ettei nainen ole koskaan ollutkaan suhteessa. Olen kokenut tätä jo pari vuotta sitten.

[/quote]

No ei todellakaan kaksvitosena suurin osa ole pariutunut tai jos nyt monet ovatkin niin ei aikaakaan, niin iso osa on jo eronnut. Varsinkin naisille riittää vapaita miehiä aina viiskymppiseksi asti.