Sinkut: Miten te kestätte?

Läheisyyttä ja seksiä (rakkaudella) kaipaan kipeästi, mutta kun sen vastapainoksi pitäisi ottaa se ukko tähän sohvalle piereskelemään, niin ei kiitos. En tykkää olla suhteessa. Minua ahdistaa se kun ollaan "me". Minä olen minä. Haaveilen miehestä, mutta ymmärrän että se on vain haave. En kuitenkaan jaksaisi olla kauaa kiinnostunut samasta miehestä. Ai niin, ikää 35. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:16"]Muutaman kuukauden villit seksisuhteet tuovat minulle tarpeeksi läheisyyttä ja jännitystä elämään. Läheisyyttä saan myös ystäviltäni, joiden kanssa vietän paljon aikaa. 
[/quote]
Minua pelottaa noissa jutuissa tautiriski ja muutenkin kortsun kanssa tuhertaminen saa aikaan halvan olon. Olisi ihanaa, kun saisi nauttia läheisyydestä yhden ihmisen kanssa joutumatta miettimään riskejä. Olen yksin, ehkä loppuelämäni, sillä kun 40 lähestyy ei tarjolla ole kuin muiden jämiä ja toisen naisen lapsia en omassa kodissani katsele.

2

Olen ollut lyhyehköissä suhteissa (1-4 vuotta) ja nyt sinkkuna tässä vajaan vuoden, olen vajaa kolmekymppinen. Nautin hirveästi sinkkuna olemisesta, koska pystyn vapaasti deittailemaan, flirttailemaan ja säätämään kenen kanssa haluan, eikä tilaisuuksia tarvitse jättää käyttämättä jos joku ihana tyyppi tulee vastaan :) Rakastan elämää, jossa voin keskittyä omaan napaani ja tehdä päätökseni juuri sen mukaan, mikä itselleni sopii. Kotonanikin voin rauhassa laulaa, juoksennella nakuna ja syödä sipsejä päivälliseksi, tai mitä ikinä nyt keksinkin. Syvällisiä keskusteluja pystyn käymään ystävieni kanssa, kuten myös käymään ulkona syömässä ja juomassa. Kaikenlaisia yllätyksiä ja huolenpitoa voin myös toteuttaa muiden läheisteni kanssa. Läheisyyttä saan tapailemiltani miehiltä - en pidä irtoseksistä, ja yleensä vetoan sellaisiin miehiin jotka eivät sitä minulta haluakaan. Biologinen kelloni ei myöskään tikitä, eikä minulle ole katastrofi jäädä ilman lapsia.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:47"]

Millähän perusteella pystyt sanomaan miten epätoivoinen olen ollut? Olen eläessäni kiinnostunut parista miehestä, joiden kanssa hommat ei sujuneet, suurimman osan treffikutsuista ja kiinnostuneista miehistä olen torjunut. Noissa miehissä ei ollut mitään 'huonoa',

[/quote]

Ole sitten yksin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]

oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille),

Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.

[/quote]

Tosi fiksua tehdä tuollainen päätös ja sitten hakea av:lta apua, miten sen päätöksen kanssa voi elää.

Enemmän parisuhteessa on kestämistä kuin yksinolossa.

2

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]

Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.

[/quote]

Hyi helvetti, niin paljon kuin seksistä pidänkin, en mistään hinnasta suostuisi olemaan kenellekään mikään "hyvä puhelinnumero" aka. pillu.

[/quote]

Esitin asian ehkä vähän epäselvästi, mutta tarkoitin myös sitä että seura on muutakin kuin seksiä - sitä on lähes poikkeuksetta tietysti. Voimme tehdä myös muuta ja usein teemmekin, käymme ulkona isomassa tai pienemmässä poruakssa, syömässä tai treenaamassa yhdessä. Seksiä, unta lähekkäin ja aamupala yhdessä. Sopii oikeaan elämäntilanteeseen kun kaksi ihmistä on samalla sivulla. Saa parhaimmillaan kaikki parisuhteen edut ilman vapaudesta luopumista.

-

[/quote]

No mikäs siinä, jos tykkää. Itse en pystyisi nukkumaan lähekkäin sellaisen ihmisen kanssa josta en välitä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"] Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle. [/quote]   Hyi helvetti, niin paljon kuin seksistä pidänkin, en mistään hinnasta suostuisi olemaan kenellekään mikään "hyvä puhelinnumero" aka. pillu. [/quote] No mitä ihmettä, tod. näk myös tuon miehen numero on niille naisille "hyvä puhelinnumero". Ihan molemminpuolista tuo yleensä on, eikä mitään sellaista että naiset odottaa kotona koska se mies soittaa..

[/quote]

Tämän palstan ruikutusketjujen määrän perusteella ne naiset todellakin odottaa sitä soittoa kotona.

Hyvin kestän, nykyisin. Nuorempana otti koville, paljolti tosin siksi kun ympäristö painosti hankkimaan miehen ja perheen ja vihjaili että on outo ta luuseri jos ei miestä "saa". Muutaman kerran seurustelua yritinkin, mutta olen kai aika erakko, koska en minä tykännyt siitä yhdessäolosta varsinkaan jos se alkoi mennä yhdessäasumistyyppiseksi. 

Mulla on olltu niin, että seurustelusta eroamisen jälkeen aina noin vuosi on ollut kova seksin ja läheisyyden ikävä, mutta kun sen vaan kärvistelee läpi, niin kroppa jotenkin unohtaa koko jutun eikä se enää aiheuta kärsimystä. Nyt jo 8 vuotta ilman seksiä tai seurustelua, ja olen oikein tyytyväinen elämääni. Eikä minulla ole edes ystäviä tai mitään erityistä tekemistä, nautin vaan pelkästä olemisesta. Keski-iän seestymisen ihania hedelmiä :)

Mä oon päättänyt, etten enää koskaan rupea vakavaan suhteeseen kaksilahkeisen kanssa. Seksiin ne on ihan käteviä, ja sitä saankin aina halutessani. Haluan kuitenkin asua ja elää yksin vanhanapiikana kisujeni kanssa :D Lapsia en kestä, enkä halua, joten siihenkään en ukkoa tarvitse. Itse olen näin onnellinen, parisuhde-elämä ei sopinut mulle ollenkaan.

Hyvin, kiitos.

Kalja- tai viinipöhnäinen, työstään suivaantunut mies ei räyhää tai murusta kotona. Voin käyttää rahani, kuten haluan. Ruoka ei katoa kaapeista, pyykkikori on siisti, kotona ei haise pahalle, lattioilla ei pyöri likaisia sukkia ja kalsareita, koti siivotaan säännöllisesti, tiskit tiskataan ja lemmikit hoidetaan. Oopperaa voi kuunnella vapaasti ja voin harrastaa ihanaa kanavahyppelyä täysin huolettomasti.

Ei tarvitse pyytää, että toinen laittaa tavarat paikoilleen, lopettaa urheiluohjelmien huudattamisen tai kaamean musiikin kuuntelun, vie roskat tai käy kaupassa. Kaiken voi hoitaa itse, ihan narisematta.

Ihana elämä. :)

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]

Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.

[/quote]

Kiva että toi toimii sulle, mutta mites ne naiset? Onko niillekin ok tämä teidän "järjestely", eikö ne tosiaan odota enempää? Vai oliko kyse maksullisista numeroista?

P.S Mun mies saa myös mennä salile vaikka iltakymmeneltä ja usein tekee töitä vielä puolenyön aikoihin. Hyvässä parisuhteessa kun voi olla oma itsensä, ja tukiverkkojen avulla pyöritetään myös lapsiperhettä uhraamatta kokonaan omaa vapaa-aikaa ja elämää.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]

oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille),

Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.

[/quote]

Tosi fiksua tehdä tuollainen päätös ja sitten hakea av:lta apua, miten sen päätöksen kanssa voi elää.

[/quote]

Aivan helvetin älykästähän se olisi sitten olla suhteessa pitkin hampain miehen kanssa johon ei tunne mitään, suhteessa pelkän suhteessa olemisen takia.

Valoja päälle siellä nyt.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:47"]

Millähän perusteella pystyt sanomaan miten epätoivoinen olen ollut? Olen eläessäni kiinnostunut parista miehestä, joiden kanssa hommat ei sujuneet, suurimman osan treffikutsuista ja kiinnostuneista miehistä olen torjunut. Noissa miehissä ei ollut mitään 'huonoa',

[/quote]

Ole sitten yksin.

[/quote]

Jep. Ei vitsit saitko säkin purettua nyt jotain omia paineitasi kirjoitettuasi noinkin briljantin ja loistavan lauseen?

Siihen vaan tottuu, että ei ole ketään. Ei se sitten enää tunnu mitenkään erikoiselta, vaan ihan normaalilta elämältä. Tietysti jos on ennen ollut parisuhteessa ja tullut jätetyksi, niin kyllähän se juuri sillä hetkellä tuntuu ihan maailmanlopulta, mutta aikaa myöten sekin unohtuu. Seksin puutekaan ei enää haittaa, koska viime kerrasta on jo niin kauan aikaa, että ei enää edes kunnolla muista miltä oikea seksi tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 15:01"]

Hyvin, kiitos.

Kalja- tai viinipöhnäinen, työstään suivaantunut mies ei räyhää tai murusta kotona. Voin käyttää rahani, kuten haluan. Ruoka ei katoa kaapeista, pyykkikori on siisti, kotona ei haise pahalle, lattioilla ei pyöri likaisia sukkia ja kalsareita, koti siivotaan säännöllisesti, tiskit tiskataan ja lemmikit hoidetaan. Oopperaa voi kuunnella vapaasti ja voin harrastaa ihanaa kanavahyppelyä täysin huolettomasti.

Ei tarvitse pyytää, että toinen laittaa tavarat paikoilleen, lopettaa urheiluohjelmien huudattamisen tai kaamean musiikin kuuntelun, vie roskat tai käy kaupassa. Kaiken voi hoitaa itse, ihan narisematta.

Ihana elämä. :)

[/quote]

Juurikin tuon takia ne kunnolliset miehet alkaa olla kadonneet vapailta markkinoilta tuossa 25 vuoden kieppeillä. Kyllähän noita kuvailemiasi kaksilahkeisia on pilvin pimein, se on sitten ihan oma häpeä jos sellaisen kumppanin kanssa lyö hynttyyt yhteen jonka olemassa olo ketuttaa 24/7.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:01"]

Lisäksi se, ettei ole kelvannut aiemminkaan suhteeseen aiheuttaa miehissä aika kummat fiilikset ja aletaan suhtautumaan naiseen ihan eri tavalla kun kuulee, ettei nainen ole koskaan ollutkaan suhteessa. Olen kokenut tätä jo pari vuotta sitten.

[/quote]

Tuo varmaan riippuu vähän siitä millaista miestä etsii. Itse olen neljänkymmenen enkä koskaan ole seurustellut. Voi herättää aika outoja mielikuvia ja joku äijä varmaan asiaa säikähtää. Itse ajattelen sen niin, että en etsi muutenkaan miestä joka ajattelee kovin "ahtaasti" joten jos tällainen nainen ja tilanne ei mahdu miehen maailmankuvaan niin hän ei sitten minua varten olekaan. Jos mies siis muuten on olevinaan oikeasti kiinnostunut.

Olen ollut pari vuotta sinkkuna edellisen pitkän suhteen jälkeen... Tällä hetkellä tapailen yhtä varattua miestä ja erään toisen kanssa on seksisuhde. Eli saan seksiä ja muuten voin elää elämääni niinkuin haluan. Toki haluaisin vielä ehtiä saamaan lapsia, mutta se jää nähtäväksi... Olen saanut pettyä monta kertaa ja tuntuu, että tämä on tällä hetkellä melkein parempi ratkaisu kuin elää suhteessa, jossa saa kokoajan olla varpaillaan ja pelätä milloin se päättyy.