Sinkut: Miten te kestätte?
Nyt oon itse tullut vuosien epäonnistuneiden treffailujen & suhteen yritysten jälkeen siihen lopputulokseen, että henkisesti parempi olla yksin. Mutta onhan tää todella ankeaa, ettei saa keltään läheisyyttä tai voi jakaa elämäänsä :( Miten te muut sinkut teette elämästänne hyvää ilman parisuhdetta?
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:01"]
Lisäksi se, ettei ole kelvannut aiemminkaan suhteeseen aiheuttaa miehissä aika kummat fiilikset ja aletaan suhtautumaan naiseen ihan eri tavalla kun kuulee, ettei nainen ole koskaan ollutkaan suhteessa. Olen kokenut tätä jo pari vuotta sitten.
[/quote]
Tuo varmaan riippuu vähän siitä millaista miestä etsii. Itse olen neljänkymmenen enkä koskaan ole seurustellut. Voi herättää aika outoja mielikuvia ja joku äijä varmaan asiaa säikähtää. Itse ajattelen sen niin, että en etsi muutenkaan miestä joka ajattelee kovin "ahtaasti" joten jos tällainen nainen ja tilanne ei mahdu miehen maailmankuvaan niin hän ei sitten minua varten olekaan. Jos mies siis muuten on olevinaan oikeasti kiinnostunut.
[/quote]
No ihan tavallisia miehiä ne on olleet, jotka on päivitelleet sitä etten ole koskaan seurustellut, ei todellakaan mitään suosittuja tai muuten tiukkojen sosiaalisten normien mukaan eläviä. Nyt kun lopetin nää jutut muutenkin niin eipä onneksi tarvitse tuota ainakaan parisuhdemielessä miehelle valehdella.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 14:50"]
Tämän palstan ruikutusketjujen määrän perusteella ne naiset todellakin odottaa sitä soittoa kotona.
[/quote]
Niin, nainenhan voi elää siinä uskossa että kyseessä on oikeaa tapailua ja mies valehtelee silmät ja korvat täyteen pillu mielessä. Onhan noita aina nähty, että epärehellisyydellä saa mitä vain haluaa.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]
Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.
[/quote]
Kiva että toi toimii sulle, mutta mites ne naiset? Onko niillekin ok tämä teidän "järjestely", eikö ne tosiaan odota enempää? Vai oliko kyse maksullisista numeroista?
P.S Mun mies saa myös mennä salile vaikka iltakymmeneltä ja usein tekee töitä vielä puolenyön aikoihin. Hyvässä parisuhteessa kun voi olla oma itsensä, ja tukiverkkojen avulla pyöritetään myös lapsiperhettä uhraamatta kokonaan omaa vapaa-aikaa ja elämää.
[/quote]
Kaikki tietävät tilanteeni, eli en etsi suhdetta (en toki ole sitä vastaan mutta en tiedä millainen nainen minulta veisi jalat alta). Heille ketkä tässä ovat tämä on ok, tietäen vielä että muitakin on. Osa on halunnut suhdetta jonka jälkeen homma on joko saattanut loppua. Mulla ei ole mitään tarvetta huijata tyttöjä että voin pelata tässä kohtaa avoimin kortein.
Hyvä että teillä suhde toimii noin. En tiedä miten ja millä tavalla miehesi treenaa mutta itse olen lavakunnossa niin treeni ja ruokavalio ovat suhteellisen vaativia. Itse törmäsin tähän ongelmaan aiemmassa suhteessani.
Olen 29 ja sinkku. Minulla on ollut vain muutamia suhteita, pisin on kestänyt noin puoli vuotta. Viimeisin suhde päättyi viisi vuotta sitten. Olen introvertti ja tykkään vapaudestani. Mutta välillä kaipaan hellyyttä, elämän jakamista, toisen ihmisen läsnäoloa, seksiä, sitä että joku odottaa kotona... Vika on itsessäni, minulle kelpaa vain täydellinen mies, mutta tiedän ettei sellaista ole olemassakaan. Olen luovuttanut ja jotakuinkin hyväksynyt sen, että vietän loppuelämäni yksin. Välillä se surettaa.
Luen vauvapalstalta, kuinka "kaikki miehet on paskoja, varsinkin sinkut", niin ei tee enää naista mieli muutamaan päivään.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:04"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:34"]Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui [/quote] Hanki fuckbuddy [/quote] Pitäis;)
[/quote]
Joo, mä täytän kuukauden sisään 30 vuotta ja en ole koskaan seurustellut. Deittaillut muutaman kerran joo, mutta ne jäi siihen.
Seksiäkään ei ole tullut käytännössä koskaan harrastettua, joten ei tämä kovin hyvältä näytä ulospäin. Mutta samapa tuo, tiedän ettei mulla ole kenellekään mitään tarjottavaa joten turha siitä sen enempää haaveilla. Lapsista en ole koskaan haaveillut, tai naimisiin menosta.
Mutta kun ei ole koskaan tottunut läheisyyteen, kosketukseen jne. niin on helpompi olla ilman.
Omia polkuja tulee kuljettua, nykyään sentään kotona odottaa ihana koira :)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:04"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:34"]Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui [/quote] Hanki fuckbuddy [/quote] Pitäis;)
[/quote]
Joo, mä täytän kuukauden sisään 30 vuotta ja en ole koskaan seurustellut. Deittaillut muutaman kerran joo, mutta ne jäi siihen.
Seksiäkään ei ole tullut käytännössä koskaan harrastettua, joten ei tämä kovin hyvältä näytä ulospäin. Mutta samapa tuo, tiedän ettei mulla ole kenellekään mitään tarjottavaa joten turha siitä sen enempää haaveilla. Lapsista en ole koskaan haaveillut, tai naimisiin menosta.
Mutta kun ei ole koskaan tottunut läheisyyteen, kosketukseen jne. niin on helpompi olla ilman.
Omia polkuja tulee kuljettua, nykyään sentään kotona odottaa ihana koira :)
[/quote]
ja juttu jäi kesken kun ajatus karaksai... :D
Eli fuckbuddya on tullut mietittyä, mutta en tunne ketään johon luottaisin tai jolle edes kelpaisin. Siihen kaatui tämä ajatus.
En oo nyt parisuhteessa mutta ei oo valittamista. Saa määrätä itse kaikesta.
Olen ollut sinkkuna reilu puol vuotta. Huonosti jaksan. Kaipaan läheisyyttä ja seksiä.
Tuntuu, etten edes pysty ketään löytämään. En käy kuin töissä ja harrastuksissa. Naisvaltainen ala ja tallilla vapaa-aika. Kaksi lasta, jotka ovat minulla 24/7.
Sinkkuus tekee minut onnettomaksi, kuin myös huono parisuhde. Ikää on jo 37, että yksin olen loppuelämäni.
Itse teen keikkatyötä ja keikkoja on nyt ollut todella harvoin joten töihinkään ei saa purettua sitä ajottaista yksinäisyyden stressiä ja läheisyydenkaipuuta. Yökerhoissa ei jaksa juuri kulkea kun tulee väkisin tuijotettua onnellisia pariskuntia siellä ja alkaa vituttamaan niin paljon sen johdosta että on yleensä lähdettävä pois. Jopa suurin osa kavereista on niin onnellisessa suhteessa ettei muusta osaa enää puhuakkaan jos näkee. Vakityö kun olisi niin olis varmasti paljon kevyempää ja helpompaa.. silloin tällöin pornoa jota tuleeki katsottua enemmän kuin aiemmin
-mies
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:36"]Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.
[/quote]
Mulla on työpaikka, luon uraa, harrastuksia ja ystäväpiiri - tästä näkökulmasta on selvää, että rakkauden löytäminen ei ole elämäni keskipiste, mutta asia joka puuttuu. En mä kyllä mun ystävien kanssa voi jakaa keskenään romanttista rakkautta, hankkia lasta tai elää yhdessä samassa asunnossa ja suunnitella tulevaisuutta samalla tavalla mitä kumppanin kanssa voisi. Munhan kavereilla on jo ne omat avo-tai aviopuolisot, jotka on niille tärkeimpiä; luonnollisesti.
Rakastetuksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista asioista ihmiselle.
[/quote]
Mutta ihminen voi olla ja tuntea olevansa rakastettu, vaikka ei juuri sitä romanttista rakkautta saisi. Rakkautta on montaa eri lajia. Sinä kaipaat sitä romanttista rakkautta, joten on ikävää ettet ole sitä saanut, mutta rehellisesti sanottuna minusta on hassua että sinulla kuulostaa olevan kaikki niin hyvin, etkä silti ole tyytyväinen. Nykyaikana ihmisen pitäisi saada kaikki mahdollinen ja enemmänkin, että voisi olla onnellinen elämässään.
Jos ehdottomasti haluat lapsen, niin sen hankkiminen on (terveellä ihmisellä) kyllä ihan mahdollista ilman vakituista suhdettakin (vaikka tietenkin ideaali tilanne olisi saada lapsi vakituisessa suhteessa, mutta kaikkea ei voi aina saada), ei ole pakko kärvistellä lapsettomana vaikka kohdalle ei kävelisi juuri Se Oikea.
Sinkkuna on kivempaa koska:
saa katsella komeiden miesten kuvia koska tahansa ja niin paljon kuin haluaa, ilman että kukaan raivoaa vieressä mustasukkaisuustuskissaan. Ei tarvitse pelätä synnytystuskia eikä tarvitse pelätä raskaaksi tulemista. Ei tarvitse pelätä pettämistä tai jättämistä, eikä tarvitse itsekään jättää eikä pettää. Saa syödä mitä haluaa ja koska haluaa. Sa valvoa niin myöhään kuin haluaa ilman nokan koputtamista. Saa mennä ulos syömään vaikka keskellä yötä ilman että kukaan piipittää asiasta. Saa varata äkkilähdön koska tahansa minne tahansa, ilman että kukaan kyselee syitä miksi juuri sinne kohteeseen nyt jne. Saa sulkea puhelimen koska vain. Ei tarvitse olla tilivelvollinen ja selitellä. Ei tarvitse sietää kuorsaavaa kumppania ja voi nukkua paremmin valloittaen itse koko sängyn. Ei tarvitse tuhlata lomapäiviä lomailuun miehen perheen luona. Saa olla juuri niin laiska tai ahkera kuin itse haluaa, ilman kenenkään mielipidettä. Saa sotkea tai siivota, miten itsestä tuntuu. Ei tarvitse toimia kenenkään henkilökohtaisena ilmaiskokkina, vaan saa tehdä ruokaa itselle ja syödä mitä tahansa. Ei tarvitse edes harkita suostumusta joihinkin seksiasentoihin jotka ei kiinnosta. Saa kuunnella mitä musiikkia itse haluaa. Ei tarvitse toimia kenenkään henkisenä tukena, äitinä tai siivoojana. Ei tarvitse täytellä typeriin papereihin kohtia "naimisissa". Saa säästää tai tuhlata rahat miten itse haluaa ilman että toinen sanoo siihen mitään. Saa ihailla muita miehiä ilman että toinen valittaa ja kuulustelee tekemiset ja menemiset 24/7.
:)
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:47"]
Millähän perusteella pystyt sanomaan miten epätoivoinen olen ollut? Olen eläessäni kiinnostunut parista miehestä, joiden kanssa hommat ei sujuneet, suurimman osan treffikutsuista ja kiinnostuneista miehistä olen torjunut. Noissa miehissä ei ollut mitään 'huonoa',
[/quote]
Ole sitten yksin.
[/quote]
Jep. Ei vitsit saitko säkin purettua nyt jotain omia paineitasi kirjoitettuasi noinkin briljantin ja loistavan lauseen?
[/quote]
Itse olet "briljantti", jos haluat suhteen, mutta tyrmäät kaikki tarjoukset.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]
oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille),
Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.
[/quote]
Tosi fiksua tehdä tuollainen päätös ja sitten hakea av:lta apua, miten sen päätöksen kanssa voi elää.
[/quote]
Aivan helvetin älykästähän se olisi sitten olla suhteessa pitkin hampain miehen kanssa johon ei tunne mitään, suhteessa pelkän suhteessa olemisen takia.
Valoja päälle siellä nyt.
[/quote]
Valoja itsellesi. Jos suhteessa on noin vaikeaa, niin yksin lienee helpompaa. Ei siinä tarvitse silloin apuja kysellä, vaan nauttia olostaan.
Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui
En ole ikinä seurustellut, joten en osaa kaivatakaan sellaista erityisesti. Olisi varmaan eri asia, jos joskus olisin seurustellut. En ole etsinytkään ketään kovin aktiivisesti, tinderissä olen ja baareissa käyn silloin tällöin. Tulee vastaan, jos tulee. Hyvin kestän.