Lue keskustelun säännöt.
Sinkut: Miten te kestätte?
12.10.2014 |
Nyt oon itse tullut vuosien epäonnistuneiden treffailujen & suhteen yritysten jälkeen siihen lopputulokseen, että henkisesti parempi olla yksin. Mutta onhan tää todella ankeaa, ettei saa keltään läheisyyttä tai voi jakaa elämäänsä :( Miten te muut sinkut teette elämästänne hyvää ilman parisuhdetta?
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:04"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:34"]Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui
[/quote]
Hanki fuckbuddy
[/quote]
Pitäis;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:19"]
Itse olet "briljantti", jos haluat suhteen, mutta tyrmäät kaikki tarjoukset.
[/quote]
Olen, sillä en handlaa sitä stressiä mikä seurustelusta tai suhdejutuista aiheutuu. Eipä se silti tarkoita, että päätökseni olla sinkku olisi helppo.
Että se siitä sun "hienosta" kommentista ja pätemisyrityksestäsi :)
Hyvin kestän. Mihin miestä tarvitaan? :) Okei, ehkä seksiin, mutta sekin on overrated.
Täällä sinkkunainen, 10 v. Ilman seksisuhdetta . Olen yksin mielummin kuin huonossa suhteessa.
Muuten hyvin mutta näin pidemmän päälle läheisyyden kaipuu alkaa olla aika älytön ja jotenkin vaikea täyttää kun ei kiinnosta mitkään random jutut, varatut miehet ja mitä näitä nyt on. Ei vaan satu kohdalle sopivaa lievittäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku, yli 40 vuotta. Yksi 20 vuoden suhde takana.
mulla ei tällä hetkellä ole tarvetta tapailla ketään, olen tyytyväinen näin. Vähän yksinäinen. Seksisuhdetta en halua, vaan luulen vielä löytäväni minulle sen oikean.
Mulla ei ole tarvetta todistaa kelpaavani kenellekään. Itsetunto on tallella, vaikka kolhuilla onkin.
kaipaan jotain jakamaan elämääni. Vähempään en enää tyydy. Lapsia tai ei, kaikki menee kun on oikea ihminen rinnalla. Mutta en ole vielä valmis. En tiedä ajattelenko koko jutusta toisin muutaman vuoden päästä ja mietin miksi himmailin kun ei naama vielä niin pahasti roikkunut:D
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 01:58"]Sinkkuna on kivempaa koska:
saa katsella komeiden miesten kuvia koska tahansa ja niin paljon kuin haluaa, ilman että kukaan raivoaa vieressä mustasukkaisuustuskissaan. Ei tarvitse pelätä synnytystuskia eikä tarvitse pelätä raskaaksi tulemista. Ei tarvitse pelätä pettämistä tai jättämistä, eikä tarvitse itsekään jättää eikä pettää. Saa syödä mitä haluaa ja koska haluaa. Sa valvoa niin myöhään kuin haluaa ilman nokan koputtamista. Saa mennä ulos syömään vaikka keskellä yötä ilman että kukaan piipittää asiasta. Saa varata äkkilähdön koska tahansa minne tahansa, ilman että kukaan kyselee syitä miksi juuri sinne kohteeseen nyt jne. Saa sulkea puhelimen koska vain. Ei tarvitse olla tilivelvollinen ja selitellä. Ei tarvitse sietää kuorsaavaa kumppania ja voi nukkua paremmin valloittaen itse koko sängyn. Ei tarvitse tuhlata lomapäiviä lomailuun miehen perheen luona. Saa olla juuri niin laiska tai ahkera kuin itse haluaa, ilman kenenkään mielipidettä. Saa sotkea tai siivota, miten itsestä tuntuu. Ei tarvitse toimia kenenkään henkilökohtaisena ilmaiskokkina, vaan saa tehdä ruokaa itselle ja syödä mitä tahansa. Ei tarvitse edes harkita suostumusta joihinkin seksiasentoihin jotka ei kiinnosta. Saa kuunnella mitä musiikkia itse haluaa. Ei tarvitse toimia kenenkään henkisenä tukena, äitinä tai siivoojana. Ei tarvitse täytellä typeriin papereihin kohtia "naimisissa". Saa säästää tai tuhlata rahat miten itse haluaa ilman että toinen sanoo siihen mitään. Saa ihailla muita miehiä ilman että toinen valittaa ja kuulustelee tekemiset ja menemiset 24/7.
:)
[/quote]
Oonkohan outo kun voin tehdä näitä kaikkia ja samalla seurustelen onnellisesti? Teillä on vissiin ollu vaan huonoja suhteita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna pari vuotta.Vapaa-aikana ja lomilla oon tehny pitkiä ulkomaanreissuja, harrastan kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, opiskelen, ideoin omaa yritystä, tapaan ystäviä. Seksiä kaipaan niin maan perkeleesti. Nainen, 36
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 03:04"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:34"]Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui [/quote] Hanki fuckbuddy [/quote] Pitäis;)
[/quote]
Joo, mä täytän kuukauden sisään 30 vuotta ja en ole koskaan seurustellut. Deittaillut muutaman kerran joo, mutta ne jäi siihen.
Seksiäkään ei ole tullut käytännössä koskaan harrastettua, joten ei tämä kovin hyvältä näytä ulospäin. Mutta samapa tuo, tiedän ettei mulla ole kenellekään mitään tarjottavaa joten turha siitä sen enempää haaveilla. Lapsista en ole koskaan haaveillut, tai naimisiin menosta.
Mutta kun ei ole koskaan tottunut läheisyyteen, kosketukseen jne. niin on helpompi olla ilman.
Omia polkuja tulee kuljettua, nykyään sentään kotona odottaa ihana koira :)
[/quote]
ja juttu jäi kesken kun ajatus karaksai... :D
Eli fuckbuddya on tullut mietittyä, mutta en tunne ketään johon luottaisin tai jolle edes kelpaisin. Siihen kaatui tämä ajatus.
[/quote]
Olet siis tosi ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kestää tällä naamalla. On tuossa jo muutama kaveri täältä poistunutkin oman käden kautta, itse ajattelin porskuttaa vaikka ihan vittuillakseni.
Terv. 36 vee ruma mies.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:58"]
Olet siis tosi ruma?
[/quote]
Sellaista miestä, joka olisi sekä tarpeeksi luotettava (eli eksklusiivinen seksisuhde - ei muita, tärkeää seksitautien takia) sekä tarpeeksi kuuma on sellainen yhdistelmä, jota tavallisennäköinen nainen ei tule saamaan. Kaikki hyvännäköiset miehet joiden kanssa sellaisen haluaisi panee kuitenkin muita ja toisaalta ne jotka olisi luotettavia on sellaisia joita ei itse kyllä panisi.
Että ei siihen kelpaamattomuudeen rumuutta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:58"]
Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana. Pidin ystävien kanssa hauskaa sydämeni pohjasta, elin nuorena ja vapaana. Ja minusta Se oli todella mukavaa aikaa. Olette vielä siis nuoria, harrastakaa, juhlikaa, reissatkaa. Älkää jääkö omaan asuntoon istumaan. Kyllä niitä ystäviä ja suhteita tulee siinä sivutuotteena kun elätte aktiivista elämää olette avoimia itseenne tyytyväisiä. Ei hyvä elämä mitään parisuhdetta vaadi varsinkaan vielä noin nuorena.
[/quote]
Olen samaa mieltä, vasta 27 vuotiaana aloin miettimään vakavissani että pitäisikö jossain vaiheessa löytää pysyvä suhde ja sitten löysinkin mieheni netistä 28 v iässä, kun olin saanut tarpeekseni sinkkuelämästä. Alle kaksvitosena en todellakaan edes ajatellut että sinkkuus olisi joku ongelma kun olin niin nuori, saatika että se kestäisi loppuelämän!
Minulle ei yksinolo tuota mitään ongelmia. Vaikka elän yksin, en tunne koskaan oloani yksinäiseksi. Minulla on ihania ystäviä ja seuraa saan lemmikeistänikin. Olen kokeillut seurustelua pari kertaa (oikeastaan ihan vain yhteiskunnan paineesta), mutta lopetin suhteet siinä vaiheessa kun touhu kävi liian vakavaksi (mies alkoi puhua kihloista).
Minä tunnen oloni vapaaksi eläessäni yksin, enkä ole koskaan kaivannut mitään kumppanuutta tai läheisyyttä. Tykkään matkustella, sisustaa kotiani, samoilla luonnossa, urheilla, kokkailla, harrastaa tiedettä ja taidetta. En ole uraohjus, minulla on ihan normaali työ, jossa viihdyn ja jonka koen mielekkääksi.
En ole koskaan haaveillut perheestä ja lapsista, koko ajatus on täysin vieras minulle. Olen nyt hieman yli kolmikymppinen eikä ajatukseni ikisinkkuudesta ole muuttunut, se on vain vahvistunut. En haluaisi jakaa kotiani ja elämääni toisen ihmisen kanssa. Pidän ystävistäni ja sukulaisistani, tykkään järjestää juhlia ja olla juhlissa, mutta eniten saan voimaa hiljaisuudesta ja yksinolosta. Elämäni ei ole missään nimessä tylsää, sillä mm. kaikki harrastukseni ovat kiinnostavia. Tuntuu, ettei edes olisi aikaa seurustelulle eikä perheelle.
Seurustelemattomuudesta kärsivät yleensä vain ne, jotka oikeasti kaipaavat sitä läheisyyttä ja toivovat rinnalleen elämänkumppania, sekä haaveilevat omasta perheestä. Minä en ole noita asioita koskaan kaivannut, joten en tunne, että minulta puuttuisi mitään. Ihmiset ovat erilaisia, eivät kaikki halua elää parisuhteessa. Ainoa asia, mikä tilanteessani vaivaa on edelleen se yhteiskunnan painostus siihen, että jokaisella pitäisi olla parisuhde ja ehkä lapsiakin. Jotkut sukulaisistani ihmettelevät edelleen, että miksen nättinä, iloisena ja hyvinkoulutettuna naisena "ole saanut" itselleni miestä. Eivät tajua, etten halua. Luulevat vain, ettei tuo "raukka" ketään saa ja on kaiketi itkee yksinäisyyttään kotona.
Pitää vain olla välittämättä muiden ahtaista mielipiteistä ja nauttia omasta elämästä, joka on tällä hetkellä juuri nyt sellaista kuin olen halunnutin. Ehkä joskus tapaan sellaisen mielen, joka saakin mieleni muuttumaan, mutta jos niin ei käy, niin eipä haittaa sekään. :)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:43"] Ehkä joskus tapaan sellaisen mielen, joka saakin mieleni muuttumaan... [/quote]
*miehen
T.108
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 02:34"]Ei saa seksii:(... ellei harrasta yhdenillanjuttui
[/quote]
Hanki fuckbuddy