Lue keskustelun säännöt.
Sinkut: Miten te kestätte?
12.10.2014 |
Nyt oon itse tullut vuosien epäonnistuneiden treffailujen & suhteen yritysten jälkeen siihen lopputulokseen, että henkisesti parempi olla yksin. Mutta onhan tää todella ankeaa, ettei saa keltään läheisyyttä tai voi jakaa elämäänsä :( Miten te muut sinkut teette elämästänne hyvää ilman parisuhdetta?
Kommentit (117)
Luulin aiemmin olevani parisuhdeihminen, mutta läpikäytyäni vaikean eron huomasin itse asiassa viihtyväni paremmin yksin. Aina aiemmin parisuhteen päätyttyä hyppäsin uuteen suhteeseen, mutta viimeisin ero oli sen verran rankka, etten halunnut kaataa sitä kuraa kenenkään niskaan. Kun aikaa oli kulunut noin vuosi, huomasin yhtäkkiä nauttivani elämästä enemmän itsellisenä. Ei tarvitse tehdä kompromisseja rahankäytön, kotitöiden tai yhtään minkään suhteen. Aluksi viikonloput tuntuivat joskus yksinäisiltä, mutta enää ei. Yleensä vietän viikonloput ystävieni kanssa. Seksiä ja hellyyttä saan halutessani eräältä mieheltä, joka sopii näihin tarkoituksiin hyvin mutta jonka kanssa en halua vakavampaa suhdetta erilaisten tavoitteiden ja arvojen vuoksi. Järjestely sopii molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:36"]Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.
[/quote]
Mulla on työpaikka, luon uraa, harrastuksia ja ystäväpiiri - tästä näkökulmasta on selvää, että rakkauden löytäminen ei ole elämäni keskipiste, mutta asia joka puuttuu. En mä kyllä mun ystävien kanssa voi jakaa keskenään romanttista rakkautta, hankkia lasta tai elää yhdessä samassa asunnossa ja suunnitella tulevaisuutta samalla tavalla mitä kumppanin kanssa voisi. Munhan kavereilla on jo ne omat avo-tai aviopuolisot, jotka on niille tärkeimpiä; luonnollisesti.
Rakastetuksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista asioista ihmiselle.
[/quote]
Kaikki kyllä haluavat tulla rakastetuksi mutta kuka silloin hoitaa sen toisen rakastamisen ? Eikö jokainen tarvitse laulun sanoin jonkun jota rakastaa ?
Olin 27v kun löyty se oikea kenen kanssa perheen perustin. Ja se tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Tai tässä tapauksessa aurinko pilviseltä taivaalta
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:36"]Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.
[/quote]
Mulla on työpaikka, luon uraa, harrastuksia ja ystäväpiiri - tästä näkökulmasta on selvää, että rakkauden löytäminen ei ole elämäni keskipiste, mutta asia joka puuttuu. En mä kyllä mun ystävien kanssa voi jakaa keskenään romanttista rakkautta, hankkia lasta tai elää yhdessä samassa asunnossa ja suunnitella tulevaisuutta samalla tavalla mitä kumppanin kanssa voisi. Munhan kavereilla on jo ne omat avo-tai aviopuolisot, jotka on niille tärkeimpiä; luonnollisesti.
Rakastetuksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista asioista ihmiselle.
[/quote]
Kaikki kyllä haluavat tulla rakastetuksi mutta kuka silloin hoitaa sen toisen rakastamisen ? Eikö jokainen tarvitse laulun sanoin jonkun jota rakastaa ?
[/quote]
Rautalangastako pitää täällä asiat vääntää? Tietysti tulla rakastetuksi JA rakastaa. Niistähän suhde on tehty, jaettu yhdessäolo, ystävyys, jne.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:22"]
Kyllä ne tuossa iässä alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Kaverit ja tutut kun menevät naimisiin ja alkavat elämään perhe-elämää, niin siinä se sinkkuystävä unohtuu ja entinen sosiaalinen elämä on yht'äkkiä muisto vain. Sen myötä niitä harvoja, vielä vapaana olevia, potentiaalisia kumppaneita ei enää olekkaan niin helppoa tavata. Vuodet vaan vierii kiihtyvällä vauhdilla ja sitten se onkin myöhäistä. Lastentekoaika on osaltasi ohi.
toinen katkera vanhapiika
[/quote]
No tämäpä se siinä juuri on. En tiedä millaista +25-vuotiaiden sinkkunaisten laadukkuus yleisesti ottaen on, mutta miesten kohdalla on ilmiselvää, että parhaimmat ovat vakiintuneet jo tässä iässä tai hieman aiemminkin jo :/ Jäljelle omien kokemusten mukaan jäävät joko 1) juuri eronneet, eivät vielä suhteeseen kykenevät, 2) miehet, jotka eivät edes pysty/halua vakisuhteeseen.
Ongelma ei olisi edes niin suuri, ellei sosiaaliset piirit dramaattisesti pienenisi lähipiirin vakiintumisen takia. Sinkkuna sua ei tulla kutsumaan pariskuntien yhdessäoloiltoihin ja tavallisia bileitä ei enää järjestetä, työpaikoilla muut ovat suhteissa ja baareissa ne vanhemmat sinkkumiehet on niitä, joiden kanssa ei todellakaan halua mitään sen vakavampaa yrittämään...
[/quote]
Ihmeellisiä kavereita sulla! Olen tiiviin kaveriporukkani ainoa sinkku, mutta minut kyllä kutsutaan aina mukaan. Ihan hyvin voimme myös mennä vaikka elokuviin niin, että minä olen kolmantena pyöränä jonkun tuttavapariskunnan kanssa. En tunne oloani mitenkään oudoksi tai ulkopuoliseksi näissä tilanteissa. Luulen, että tämä liittyy siihenkin, että suurin osa ystävistäni on ollut yli kymmenen vuotta saman puolison kanssa, joten mielellään katselevat välillä muidenkin kuin oman kumppanin naamaa, eikä esimerkiksi leffaan mennä nuoleskelemaan puolisoa vaan katsomaan elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:45"]
No ei todellakaan kaksvitosena suurin osa ole pariutunut tai jos nyt monet ovatkin niin ei aikaakaan, niin iso osa on jo eronnut. Varsinkin naisille riittää vapaita miehiä aina viiskymppiseksi asti.
[/quote]
Kyllä mun tuntemat ovat. Ja kuten sanoin, ne vapaat miehet näyttää ikävä kyllä olevan niitä jotka ei kellekään naiselle kelpaa...Tosin mä itsehän olen se nainen, joka ei kelvannut yhdellekään miehelle jonka halusin :D
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]
Et ole ainakaan kovin älykäs, kun arvostelet ihmisiä jonkin koulutuksen perusteella. Ajatteles, jos löytäisit sen kiva duunarin ja hän jossain vaiheessa päättäisi kouluttautua insinööriksi. Menisi hyvä mies pilalle, vai mitä?
[/quote]
Ihan yhtä älykkäitä kuin ne miehet, jotka jättää naisen sen jälkeen kun se on lihonut 30 kg...Just saying.
Mutta niin, kaikilla on tietyt asiat turn on tai off, en ole koskaan ollut vielä tosissani kiinnostunut miehestä, jolla on ollut esim. koulutus tietyltä alalta. Jos nyt tapaisin miehen joka olis muuten ihana niin tuskinpa se koulutus siinä niin paljoa painaisi. Näihin stereotyyppeihin tuntuu vaan jatkuvasti törmäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:45"]
No ei todellakaan kaksvitosena suurin osa ole pariutunut tai jos nyt monet ovatkin niin ei aikaakaan, niin iso osa on jo eronnut. Varsinkin naisille riittää vapaita miehiä aina viiskymppiseksi asti.
[/quote]
Kyllä mun tuntemat ovat. Ja kuten sanoin, ne vapaat miehet näyttää ikävä kyllä olevan niitä jotka ei kellekään naiselle kelpaa...Tosin mä itsehän olen se nainen, joka ei kelvannut yhdellekään miehelle jonka halusin :D
[/quote]
No lohdutan sinua, kohta suuri osa on eronnut, jos se nyt lohduttaa. Minä aloin tapailla miehiä noin kolmekymppisenä ja vapaita akateemisia miehiä pyöri ympärilläni pilvin pimein, hyviä miehiä, tohtoria, maisteria ym. Koulutus ei tietenkään kerro kovin paljon ihmisestä, mutta jotain kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]
Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.
[/quote]
Hyi helvetti, niin paljon kuin seksistä pidänkin, en mistään hinnasta suostuisi olemaan kenellekään mikään "hyvä puhelinnumero" aka. pillu.
[/quote]
No mitä ihmettä, tod. näk myös tuon miehen numero on niille naisille "hyvä puhelinnumero". Ihan molemminpuolista tuo yleensä on, eikä mitään sellaista että naiset odottaa kotona koska se mies soittaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 19:14"]
Ja sun on sitäpaitsi turha tulla MULLE nillittämään enää, koska oon päätökseni jo tehnyt (eli en enää suostu yksillekään treffeille), kyllä deittimarkkinat ilman muakin hyvin pyörii. Siksi tän keskustelun tein, että miten tän loppuelämän nyt pärjää yksin.
[/quote]
Kyllä me sulle voidaan nillittää, jos sinäkin nillität meille sinkkuutesi kurjuutta.
[/quote]
Arvaapa mitä! Mulla nillitykseni tilanteesta toimii terapeuttisena valituksena, en sitten tiedä mitä iloa mahdat itse saada siitä, että keskityt epäolennaisuuksiin ketjussani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:36"]Pidänkin sitä kyllä yliarvostettuna, enkä ymmärrä miksi naisen elämän pitäisi aina pyöriä miehen löytämisen ja perheen perustamisen ympärillä. Elämänsä voi tuntea mielenkiintoiseksi ja tarkoitukselliseksi muutenkin.
[/quote]
Mulla on työpaikka, luon uraa, harrastuksia ja ystäväpiiri - tästä näkökulmasta on selvää, että rakkauden löytäminen ei ole elämäni keskipiste, mutta asia joka puuttuu. En mä kyllä mun ystävien kanssa voi jakaa keskenään romanttista rakkautta, hankkia lasta tai elää yhdessä samassa asunnossa ja suunnitella tulevaisuutta samalla tavalla mitä kumppanin kanssa voisi. Munhan kavereilla on jo ne omat avo-tai aviopuolisot, jotka on niille tärkeimpiä; luonnollisesti.
Rakastetuksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista asioista ihmiselle.
[/quote]
Kaikki kyllä haluavat tulla rakastetuksi mutta kuka silloin hoitaa sen toisen rakastamisen ? Eikö jokainen tarvitse laulun sanoin jonkun jota rakastaa ?
[/quote]
Rautalangastako pitää täällä asiat vääntää? Tietysti tulla rakastetuksi JA rakastaa. Niistähän suhde on tehty, jaettu yhdessäolo, ystävyys, jne.
[/quote]
Ei tarvitse vääntää rautalangasta.
Tosin epäilen että on turhankin paljon parisuhteita jossa toiselle riittää ihan hyvin se rakastetuksi tuleminen - omasta rakastamisesta ja sen osoittamisesta ei niin suurta väliä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:45"]
No ei todellakaan kaksvitosena suurin osa ole pariutunut tai jos nyt monet ovatkin niin ei aikaakaan, niin iso osa on jo eronnut. Varsinkin naisille riittää vapaita miehiä aina viiskymppiseksi asti.
[/quote]
Kyllä mun tuntemat ovat. Ja kuten sanoin, ne vapaat miehet näyttää ikävä kyllä olevan niitä jotka ei kellekään naiselle kelpaa...Tosin mä itsehän olen se nainen, joka ei kelvannut yhdellekään miehelle jonka halusin :D
[/quote]
No lohdutan sinua, kohta suuri osa on eronnut, jos se nyt lohduttaa. Minä aloin tapailla miehiä noin kolmekymppisenä ja vapaita akateemisia miehiä pyöri ympärilläni pilvin pimein, hyviä miehiä, tohtoria, maisteria ym. Koulutus ei tietenkään kerro kovin paljon ihmisestä, mutta jotain kuitenkin.
[/quote]
Joo, kyllä noita maistereita ja jopa 10 vuotta vanhempia, fiksuja ja hyviä miehiä on pyörinyt ympärillä viime aikoina (noiden muuntyyppisten miesten ohella), mutta suurin osa niistä ei ole ollut sellaisia jonka olisin itse halunnut, enkä tiedä olisiko noikin osoittautuneet tutustuessa vielä epäsopivammiksi. Mulle ei oikeasti ole koskaan kelvannut kuka tahansa ja mun miesmaku on selkeästi sellainen, ettei ne miehet ole mun tyylisistä naisista taas kiinnostunut. Enkä ole edes tarpeeksi kauniskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kolmekymppinen sinkku ja oikeastaan en edes kaipaa miestä tai parisuhdetta. Mutta lapsista haaveilen, olisi ihanaa saada olla äiti ja huolehtia lapsista, katsoa, kun he kasvavat ja sitten iäkkäämpänä oli lapsia, jotka toivon mukaan huolehtisivat minusta.
Kaipaan tietyllä tavalla myös omaa vapautta, ehkä parisuhde kahlitsisi liikaa, joten minä ja lapset olisi luultavasti paras vaihtoehto. Olen jopa miettinyt, että jos jotenkin saisi hankittua lapset vaikka homoparin kanssa. Homopari saisi kaipaamansa lapsen ja lapsi voisi asua osan ajasta heidän kanssaan, jolloin saisin itsekin vapaa-aikaa.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:06"]Olen introvertti, joten tarvitsen paljon yksinoloa. Kaipaan kyllä myös läheisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, mutta kärsin lisäksi mielenterveysongelmista ja taannoin täällä oli keskustelu, jossa kävi selväksi, että kukaan ei halua seurustella"hullun" kanssa.
[/quote]
En lähtisi asiasta heti alussa huutelemaan, mutta jos ongelmat pysyvät lääkkeillä hallinnassa ja pystyt elämään suht normaalia elämää, ei se ole este suhteelle.
Muutaman kuukauden villit seksisuhteet tuovat minulle tarpeeksi läheisyyttä ja jännitystä elämään. Läheisyyttä saan myös ystäviltäni, joiden kanssa vietän paljon aikaa.
Minä olin sinkkuna kolmikymppisestä nelikymppiseksi. Kestin vaihtelevilla tavoilla ja menestyksillä. Kaikenlaisia suhteita ja rakkauksia oli, muttei mitään vakavaa. Elin työlle, harrastuksille ja ystäville. Onneksi tuttavapiirissäni oli/on paljon muitakin sinkkuja, joten en kokenut olevani mikään outolintu. Lisäksi nautin sosiaalisen työn vastapainoksi ihan vain siitäkin, että sain olla ja tehdä asioita yksin, esim. matkustelin yksin ja nautin siitä. Ei se elämä ja mahdollisuudet todellakaan lopu vielä kaksvitosena, haloo :) Lastenteko toki jäi kun sopivaa kumppania ei ajoissa löytynyt, mutta minulla ei koskaan ole ollutkaan siitä pakkomiellettä. Ystävät olivat varmaan tärkein keino yksinäisyyden liennyttämisessä, sekä nais- että miespuoliset ystävät. Ilman heitä olisin ehkä voinut katkeroituakin. T. nainen
Minulla on kaverimies, hyvä ystävä, joka kyllä tuntee minut varmaan paremmin kuin itsekään tunnen. Moni luulee meitä pariksi, emme ole, vaikka välillä harjoitamme seksuaalista kanssakäymistäkin keskenämme.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:58"]
Oikeastiko 24 vuotiaana tulee teille tunne, että ette kestä olla sinkkuja? Itse olen aikoinaan aloittanut ns. Pitkäkestoisemman seurustelun 25 vuotiaana. Enkä koskaan miettinyt sinkkuna elämisen vaikeutta nuorempana. Pidin ystävien kanssa hauskaa sydämeni pohjasta, elin nuorena ja vapaana. Ja minusta Se oli todella mukavaa aikaa. Olette vielä siis nuoria, harrastakaa, juhlikaa, reissatkaa. Älkää jääkö omaan asuntoon istumaan. Kyllä niitä ystäviä ja suhteita tulee siinä sivutuotteena kun elätte aktiivista elämää olette avoimia itseenne tyytyväisiä. Ei hyvä elämä mitään parisuhdetta vaadi varsinkaan vielä noin nuorena.
[/quote]
Kyllä ne tuossa iässä alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Kaverit ja tutut kun menevät naimisiin ja alkavat elämään perhe-elämää, niin siinä se sinkkuystävä unohtuu ja entinen sosiaalinen elämä on yht'äkkiä muisto vain. Sen myötä niitä harvoja, vielä vapaana olevia, potentiaalisia kumppaneita ei enää olekkaan niin helppoa tavata. Vuodet vaan vierii kiihtyvällä vauhdilla ja sitten se onkin myöhäistä. Lastentekoaika on osaltasi ohi.
toinen katkera vanhapiika
[/quote]
Olen 25-vuotias, eikä yksikään ystävistäni ole naimisissa saati perustamassa perhettä lähiaikoina. Tuollainen käytös lienee normaalia lähinnä kouluttamattomilla parturi-kampaajilla ja myyjillä aka white trashilla.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 11:43"]
Minä viihdyn taas mainiosti. Mies, 30v, business. Rankka työ, rankat huvit, rankat treenit. Itse olen saanut yhtälöni toimimaan, missä saan hoidettua työni ja treenini siten kuin minulle parhaiten sopii, kuitenkin myös niin että minulla riittää aina naisseuraa tarvittaessa, muutama hyvä puhelinnumero kukkarossa. Minun ei tarvitse selitellä päivärytmiäni kenellekään, saan treenata vaikka kymmeneen asti illalla ja naputtaa duunia pari tuntia päälle.
[/quote]
Hyi helvetti, niin paljon kuin seksistä pidänkin, en mistään hinnasta suostuisi olemaan kenellekään mikään "hyvä puhelinnumero" aka. pillu.
[/quote]
Esitin asian ehkä vähän epäselvästi, mutta tarkoitin myös sitä että seura on muutakin kuin seksiä - sitä on lähes poikkeuksetta tietysti. Voimme tehdä myös muuta ja usein teemmekin, käymme ulkona isomassa tai pienemmässä poruakssa, syömässä tai treenaamassa yhdessä. Seksiä, unta lähekkäin ja aamupala yhdessä. Sopii oikeaan elämäntilanteeseen kun kaksi ihmistä on samalla sivulla. Saa parhaimmillaan kaikki parisuhteen edut ilman vapaudesta luopumista.
-