Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?
Tämä tyli kyllä ihan puskista. Esikoisemme on kohta 5 vuotta täyttävä aktiivinen ja sosiaalinen lapsi. Hän meni päiväkotiin kaksivuotiaana kun palasin töihin, on viihtynyt siellä nyt melkein 3 vuotta erinomaisesti, saanut kavereita, aktiviteetteja, oppinut ja kehittynyt hurjasti. Nyt olen raskaana ja en todellakaan osannut odottaa niitä tuomitsevia katseita ja kommentteja mitä saan kun lyllerrän 9kk mahani kanssa viemään lasta päiväkotiin. Tämä kritiikki tulee hoitajilta, omalta äidiltäni ja joiltakin kavereilta.
Onko oikeasti niin, että ihmisten mielestä olen huono äiti kun annan lapsen olla päiväkodissa? Päiväkodissa lapsi saa leikkiä, olla kavereiden kanssa jne mutta lapsen paikka on kotona, vaikka se sitten olisi 9kk raskaana olevan väsyneen liitoskipuisen äidin kanssa, jonka liikkumistahti on kilppariakin hitaampi? Ja sitten kun vauva syntyy niin silloinkin on parempi että tuo vilkas ja innokas lapsi ei pääse esim puistoon, ulos jne, muuta kun silloin kun vauvan aikataulut antaa myötä? Että väsynyt ja luultavasti pahasti univsajeisen äidin ja vastasyntyneen kanssa on parempi olla kun hänelle suunnitellussa ympäristössä päiväkodissa? Tuli NIIN yllätyksenä että joku voi olla tätä mieltä.
Kommentit (594)
Hyvin sanottu ja nostan peukkua! Olen samaa mieltä, että lapsen paikka on kotona. Olen hoitanut omat lapsemme kotona kouluikään asti. Koululaisilla on ollut äiti kotona ja koululaisten iltapäivähoitoakaan ei olla käytetty. On hienoa, kun pienten koululaisten ei tarvitse lähteä aamulla kotoa yksin kouluun tai tulla koulusta tyhjään kotiin.
Emme ole tarvinneet päivähoitoa mihinkään. Olen käynyt kotiseurakunnan perhekerhoissa ja muskareissa alle kouluikäisten lastemme kanssa. Kaikki lapsemme ovat käyneet 3-4-vuotiaasta asti kotiseurakunnan päiväkerhoissa. Lapset ovat menneet päiväkerhosta kouluun ilman kunnallista esiopetusta.
En ymmärrä tietyistä poliittisista suunnista tulevaa vanhempien aivopesua, että normaali, tervejärkinen äiti ja isä ei muka pystyisi hoitamaan ja kasvattamaan omaa lastaan kotona! On yhteiskunnan resurssien haaskausta, että 24/7 kotona oleva vanhempi vie lapsensa yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon. Ja osa kotivanhempien lapsista on jopa kokopäivähoidossa. Monet vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia ja haluavat siirtää vastuuta lastenhoidosta ja -kasvatuksesta kodin ulkopuolelle. Vanhemmat maksavat vain hyvin pienen osan tai eivät maksa senttiäkään päivähoidon todellista kustannuksista.
Yhteiskunnan järjestämä ja kustantama päivähoito on tarkoitettu niille perheille, joissa vanhemmat tai vanhempi käy kodin ulkopuolella töissä, on yrittäjä tai opiskelee kodin ulkopuolella. Lapsen oma äiti ja isä ovat aina lapsen ensisijaisia hoitajia ja kasvattajia. Päiväkoti on yhteiskunnan ylläpitämä lastenhoitolaitos, ei koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan että kuinka meistä vähän vanhemmista ihmisistä kasvoi ihan normaaleja ilman päiväkotien virikkeitä. Ja äidit pysyi selväjärkisinä vaikka hoitivat ne muksunsa kotona kun pystyivät. Mä jaksan ihan oikeasti ihmetellä että hankitaan lapsia ja ne viedään päiväkotiin jos äiti tai isä on kotona. Tekosyy että kavereiden takia, uskon että niitä kavereita löytyy muualtakin.
Kun te vähän vanhemmat ihmiset ootte järjestäen ihan helvetin pihalla siitä miten paljon asiat on muuttuneet. Ei enää oo hiekkalaatikot täynnä kotihoidossa olevia lapsia, ei naapureita jotka vuorotellen hoitavat toistensa lapsia, ei kotipalvelua helposti saatavilla, ei isovanhempia apuna, ei iltapäiväkerhoja, ei puistotätejä. Teidän sukupolvi on se, joka on romuttanut tästä maasta kaiken yhteisöllisyyden ja ajanut äidit olemaan täysin yksin syyllistäen ja arvostellen. Ja nyt kun nähdään teidän aiheuttaman muutoksen seuraukset, niin sysätään siitäkin vastuu nykyäideille.
Ei naapurit hoitaneet meitä eikä nyt ainakaan mitää kotipalvelua, hyvänen aika! Isovanhemmat asui kauempana eli ei nekään hoitaneet. Joku kerho taisi olla olemassa mutta en käynyt sielä vaikka varmasti olisin saanut mennäkin, puistotädeistä ei oltu kuultukaan.
Pointtini on se että nykyään hankitaan lapsia ja viedään ne päiväkotiin vaikka äiti tai isä on kotona. Tekosyynä yleensä se että lapsi saa virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita.
Ja ei, minä eikä mun sisarukset eikä kaverit, ei naapurit eikä kukaan mun ikäinen ole syyllinen mihinkään yhteisöllisyyden romuttamiseen. Ja jos äidit on nykyään yksinäisiä niin en ota syytä niskoilleni. En minä eikä mun ikäiset sitä ole aiheuttanut. Mä en edes ymmärrä mitä ihmettä sä tuolla tarkoitat.
Eihän tuo ole mikään tekosyy. Lapsi tarvitsee iänmukaisia virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita. Nykyään ne kaikki saa kätevästi päiväkodista, joskus ennenvanhaan jostain muualta - siis jos sai kerran teitäkin palikoita on jotka eivät ymmärrä ko. perustarpeiden päälle. Äiti ei voi eikä tarvitse olla yhtäaikaa ohjelmatoimisto, pedagogi ja 5-vuotias, oli vastasyntynyt sisarus tai ei.
Tottakai lapsi tarvitsee kaikenlaista, en sitä kieltänytkään. Mutta aika oudolta tuntuu että ne virikkeet on nykyään päiväkodissa eikä vanhemmat pysty mitenkään niitä tarjoamaan. Ja kun oikein mietin niin mitä on varhaiskasvatus?? Vanhemmat ei voi kasvattaa lastaan vaan siihen tarvitaan pakosti päiväkoti? Mikä muuten on äidin tehtävä? Ei munkaan mielestä mikään ohjelmatoimisto, ei sitä lasta tarvi koko ajan viihdyttää. Eikä kukaan tarvitse pedagogisia taitoja kasvattaakseen lastaan.
Hyvin sanottu.
Olen sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona. Puhun kokemuksesta.
Ei lapsi tarvitse koko ajan viihdyttämistä, tivolia ympärilleen. Rauhaa ja rakkautta kyllä, höystettynä silloin tällöin ystävillä ja jollain kerhotoiminnalla.
Meillä lapset oli kotona kouluikään saakka. Ne virikkeet riitti mitä kotikasvatuksella oli mahdollista tarjota. Nyt he ovat jo aikuisia ja voin todeta, että koti on paras paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Voi iesus, ku mua alkoi naurattamaan toi eka vastaus. Voin ihan kuvitella, miten absurdia olisi ollut, jos äitini olisi jossain elämän vaiheessa kysynyt, jos haluisinkin jäädä vaan kotiin päiväkodista tai koulusta.
Että minä lapsi saisin ite päättää, mikä mulle on parasta!
Siis tottakai olisin mielummin töllötellyt kotona tai hillunut ulkona. Mut onneks mun äiti ei ollut mikään idiootti ja kysellyt tyhmiä. Lapset ei nyt tiedä, mikä on niille hyväksi ja siksi on vanhemmat, jotka tukee ja tekee päätökset. Tuntevat varmaan lapsensa tarpeet ja kodin olosuhteet paremmin kuin mitkään ulkopuoliset.
Veikkaan, että tämän ekan vastauksen kommentin teki joku niistä päiväkodin tyypeistä, jotka ovat siellä töissä vaan varastoimassa lapsia, eikä välitä varsinaisesta kasvatustyöstä. Ei, vaikka verorahoilla on koulutettu ja palkattu siihen.
Vierailija kirjoitti:
No toi ap:n viisivuotias jo haluaa varmasti viettääkin päivät kavereiden kans sosialisoimassa. Enemmän se haittais lasta, että vedettäis hänet sieltä pois.
Sitten tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus... Että ollaan työttöminä kotona ja lapset tarhassa.
Mulla nimittäin ois sellanen tilanne, että allekirjoitun just työsopimuksen, työt alkaa 1.10, 200m päässä kotoamme on päiväkoti. Tänään tuli puhelu, että vapaita päivähoitopaikkoja on lähinnä 15km päässä. Siellä jonkun työttömän muksu vie meiltä oikeasti tarvitsevilta paikan. TOSI KIVA! Ja asutaan Jyväskylässä.
Työttömien lapset pitävätkin päivähoitopaikan tuosta syystä. Jos tulee puhelu että pääsisitkö aloittamaan vaikka huomenna, se onnistuu. Monilla aloilla rekrytoidaan periaatteella nopeat syö hitaat.
Ne työttömien muksut eivät myöskään "vie" keneltäkään paikkaa. Jos muksu on kotona, kunta toteaa että hoitopaikkoja on yli tarpeen, leikataan. Sille oli syynsä, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus palautettiin...
Sekin on ihan fakta, että työllisyyttä sais siten nostettua että päiväkotien henkilökunnan määrää lisättäisiin ja siitä työstä maksettaisiin sille alalle houkutteleva palkka.
Se asia ensin kuntoon ennen kuin vaaditaan laittamaan alle 3-vuotiaita hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sanottu ja nostan peukkua! Olen samaa mieltä, että lapsen paikka on kotona. Olen hoitanut omat lapsemme kotona kouluikään asti. Koululaisilla on ollut äiti kotona ja koululaisten iltapäivähoitoakaan ei olla käytetty. On hienoa, kun pienten koululaisten ei tarvitse lähteä aamulla kotoa yksin kouluun tai tulla koulusta tyhjään kotiin.
Emme ole tarvinneet päivähoitoa mihinkään. Olen käynyt kotiseurakunnan perhekerhoissa ja muskareissa alle kouluikäisten lastemme kanssa. Kaikki lapsemme ovat käyneet 3-4-vuotiaasta asti kotiseurakunnan päiväkerhoissa. Lapset ovat menneet päiväkerhosta kouluun ilman kunnallista esiopetusta.
En ymmärrä tietyistä poliittisista suunnista tulevaa vanhempien aivopesua, että normaali, tervejärkinen äiti ja isä ei muka pystyisi hoitamaan ja kasvattamaan omaa lastaan kotona! On yhteiskunnan resurssien haaskausta, että 24/7 kotona oleva vanhempi vie lapsensa yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon. Ja osa kotivanhempien lapsista on jopa kokopäivähoidossa. Monet vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia ja haluavat siirtää vastuuta lastenhoidosta ja -kasvatuksesta kodin ulkopuolelle. Vanhemmat maksavat vain hyvin pienen osan tai eivät maksa senttiäkään päivähoidon todellista kustannuksista.
Yhteiskunnan järjestämä ja kustantama päivähoito on tarkoitettu niille perheille, joissa vanhemmat tai vanhempi käy kodin ulkopuolella töissä, on yrittäjä tai opiskelee kodin ulkopuolella. Lapsen oma äiti ja isä ovat aina lapsen ensisijaisia hoitajia ja kasvattajia. Päiväkoti on yhteiskunnan ylläpitämä lastenhoitolaitos, ei koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan että kuinka meistä vähän vanhemmista ihmisistä kasvoi ihan normaaleja ilman päiväkotien virikkeitä. Ja äidit pysyi selväjärkisinä vaikka hoitivat ne muksunsa kotona kun pystyivät. Mä jaksan ihan oikeasti ihmetellä että hankitaan lapsia ja ne viedään päiväkotiin jos äiti tai isä on kotona. Tekosyy että kavereiden takia, uskon että niitä kavereita löytyy muualtakin.
Kun te vähän vanhemmat ihmiset ootte järjestäen ihan helvetin pihalla siitä miten paljon asiat on muuttuneet. Ei enää oo hiekkalaatikot täynnä kotihoidossa olevia lapsia, ei naapureita jotka vuorotellen hoitavat toistensa lapsia, ei kotipalvelua helposti saatavilla, ei isovanhempia apuna, ei iltapäiväkerhoja, ei puistotätejä. Teidän sukupolvi on se, joka on romuttanut tästä maasta kaiken yhteisöllisyyden ja ajanut äidit olemaan täysin yksin syyllistäen ja arvostellen. Ja nyt kun nähdään teidän aiheuttaman muutoksen seuraukset, niin sysätään siitäkin vastuu nykyäideille.
Ei naapurit hoitaneet meitä eikä nyt ainakaan mitää kotipalvelua, hyvänen aika! Isovanhemmat asui kauempana eli ei nekään hoitaneet. Joku kerho taisi olla olemassa mutta en käynyt sielä vaikka varmasti olisin saanut mennäkin, puistotädeistä ei oltu kuultukaan.
Pointtini on se että nykyään hankitaan lapsia ja viedään ne päiväkotiin vaikka äiti tai isä on kotona. Tekosyynä yleensä se että lapsi saa virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita.
Ja ei, minä eikä mun sisarukset eikä kaverit, ei naapurit eikä kukaan mun ikäinen ole syyllinen mihinkään yhteisöllisyyden romuttamiseen. Ja jos äidit on nykyään yksinäisiä niin en ota syytä niskoilleni. En minä eikä mun ikäiset sitä ole aiheuttanut. Mä en edes ymmärrä mitä ihmettä sä tuolla tarkoitat.
Eihän tuo ole mikään tekosyy. Lapsi tarvitsee iänmukaisia virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita. Nykyään ne kaikki saa kätevästi päiväkodista, joskus ennenvanhaan jostain muualta - siis jos sai kerran teitäkin palikoita on jotka eivät ymmärrä ko. perustarpeiden päälle. Äiti ei voi eikä tarvitse olla yhtäaikaa ohjelmatoimisto, pedagogi ja 5-vuotias, oli vastasyntynyt sisarus tai ei.
Tottakai lapsi tarvitsee kaikenlaista, en sitä kieltänytkään. Mutta aika oudolta tuntuu että ne virikkeet on nykyään päiväkodissa eikä vanhemmat pysty mitenkään niitä tarjoamaan. Ja kun oikein mietin niin mitä on varhaiskasvatus?? Vanhemmat ei voi kasvattaa lastaan vaan siihen tarvitaan pakosti päiväkoti? Mikä muuten on äidin tehtävä? Ei munkaan mielestä mikään ohjelmatoimisto, ei sitä lasta tarvi koko ajan viihdyttää. Eikä kukaan tarvitse pedagogisia taitoja kasvattaakseen lastaan.
Hyvin sanottu.
Olen sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona. Puhun kokemuksesta.
Ei lapsi tarvitse koko ajan viihdyttämistä, tivolia ympärilleen. Rauhaa ja rakkautta kyllä, höystettynä silloin tällöin ystävillä ja jollain kerhotoiminnalla.
Meillä lapset oli kotona kouluikään saakka. Ne virikkeet riitti mitä kotikasvatuksella oli mahdollista tarjota. Nyt he ovat jo aikuisia ja voin todeta, että koti on paras paikka.
Niin, sinä olet vienyt lapsesi kerhoihin. Minäkin vein esikoiseni, mutta siellä ei ollut kovin laadukasta toimintaa. Päädyin sitten muiden lasten kohdalla valitsemaan päiväkodin pienillä tuntimäärillä, lasten etu edellä.
Sinänsä on toki hienoa, että sinä ja minä olemme kyenneet tarjoamaan lapsillemme rauhallisen lapsuuden pääasiassa kotona, mutta on hieman elitististä ajatella että se olisi kaikille mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ihan fakta, että työllisyyttä sais siten nostettua että päiväkotien henkilökunnan määrää lisättäisiin ja siitä työstä maksettaisiin sille alalle houkutteleva palkka.
Se asia ensin kuntoon ennen kuin vaaditaan laittamaan alle 3-vuotiaita hoitoon.
Alle kolmevuotiaiden ryhmissä yhtä kasvattajaa kohti on enintään neljä lasta. Suhdeluku on OECD-maiden kärkeä. Miten paljon enemmän niitä kasvattajia pitäisi saada, jotta vanhempien syyllistäminen loppuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurin äiti joutui siirtämään töihin palaamista, koska lapselle ei järjestynyt hoitopaikkaa Espoossa. Samaan aikaan kolmiperheryhmässä, joka toimi meillä, oli yksi vauvalomalaisen lapsi kokopäivähoidossa. Äiti oli terve ja vauva oli terve ja tämä vauvalomalaisen lapsikin oli terve, paitsi että osoitti mieltään hoitoon tulemisesta huutamalla tunnin hoitajan sylissä joka ikinen aamu. Äiti jaksoi kehua päivästä toiseen, miten hieno systeemi oli, kun hän sai keskittyä vauvan kanssa olemiseen.
Minusta tällainen on aivan väärin.
Ei muuten ole totta. Kunta on velvollinen vaikka taikomaan jostain hoitopaikan lapselle, jos sellaista tarvitaan. Jos tarve on ennakoimaton, sen pitää tapahtua 2 viikon sisään, jos ennakoitavissa, paikkaa pitää tarjota 4 kuukauden kuluessa. Että ei nyt vaan olisi niin, että vanhemmat eivät ole saaneet aikaiseksi hakea paikkaa ajoissa, ja sitten itkevät kun tarjotaan paikkaan epämieluisan matkan päästä.
Ei ollut niin. Joka sana jonka kirjoitin on totta. Hoitopaikkaa oli haettu aivan normaalissa järjestyksessä ja pykälien mukaisesti. Tiedän tilanteen hyvin, sillä naapurin lapsi ja meidän kuopus ovat lähes samanikäiset ja olimme paljon tekemisissä. Kaupunki tarjosi eioota ja luotti, että perhe kyllä saa järjestettyä hoitopaikan itse.
On aivan järjetöntä, että lapsia saa pitää ilman todellista tarvetta kunnallisessa kokopäivähoidossa ja perheille, joiden vanhemmat käyvät töissä, tarjotaan eioota tai paikkaa hevonkuusesta tunnin matkan päässä väärään suuntaan kodista ja työpaikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.
Vauvan syntymä on iso muutos lapsen elämässä. Jos viihtyy päiväkodissa niin en lähtisi muuttamaan arkea radikaalisti, toki pitäisin hoidossa vain osan viikkoa ja lyhyempiä päiviä. Kaverit ovat kuitenkin tärkeitä tuon ikäiselle ja fakta on ettei ainakaan meillä päin olisi ulkoiluseuraa ns isommista lapsista. Kaikki noin 1-2v,joita puistossa näkee. 😔
Lapsi menee ilmeisesti eskari in ensi vuonna niin joten muutos tulossa sielläkin, en siis sekoittaisi pakkaa nyt kovin pahasti.
Meillä esikoinen oli hoidossa 3pv viikossa, noin 6-7h kerrallaan kun vauva syntyi. Onneksi oli, sillä vauvalla oli koliikki ja arki raskasta. Oma äitinikin päätöksestä tuhahteli mutta eipä kyllä esim hoitoapua tarjonnut kertaakaan joten onneksi en sen varaan luottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Minä näin ihan omin silmin, miten oma 2-vuotiaani silmät säihkyen juoksi joka aamu leikkimään kavereiden kanssa, ei malttanut edes heippoja sanoa. Joskus harvoin jos sattui kiukkuaamu, aina pääsi aikuisen syliin heti. Toisaalta esikoiselleni jääminen oli aina paljon hankalampaa, hän jäikin 3-vuotiaana kotihoitoon kun kuopus syntyi. Lapsissa on siis oikeasti eroja. Kokopäivähoito on toki rankkaa lapselle, mutta virikehoidossa olevista suurin osa taitaa olla osa-aikaisia kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ihan fakta, että työllisyyttä sais siten nostettua että päiväkotien henkilökunnan määrää lisättäisiin ja siitä työstä maksettaisiin sille alalle houkutteleva palkka.
Se asia ensin kuntoon ennen kuin vaaditaan laittamaan alle 3-vuotiaita hoitoon.
Alle kolmevuotiaiden ryhmissä yhtä kasvattajaa kohti on enintään neljä lasta. Suhdeluku on OECD-maiden kärkeä. Miten paljon enemmän niitä kasvattajia pitäisi saada, jotta vanhempien syyllistäminen loppuisi?
_Laskennallisesti_ yksi per neljä. Todellisuudessa tämä toteutuu vain hetkittäin. Suomessa on myös OECD-maiden pisimmät hoitopäivät, koska osa-aikaisuuteen on tosi huonot mahdollisuudet. Ei muualla pienten lasten äidit tee täyttä työviikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.
Olet väärässä. Suurillakin ikäluokilla oli lapsuudessa kotiapulaisia vielä, se oli tavallista 60-luvun alkuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ihan fakta, että työllisyyttä sais siten nostettua että päiväkotien henkilökunnan määrää lisättäisiin ja siitä työstä maksettaisiin sille alalle houkutteleva palkka.
Se asia ensin kuntoon ennen kuin vaaditaan laittamaan alle 3-vuotiaita hoitoon.
Alle kolmevuotiaiden ryhmissä yhtä kasvattajaa kohti on enintään neljä lasta. Suhdeluku on OECD-maiden kärkeä. Miten paljon enemmän niitä kasvattajia pitäisi saada, jotta vanhempien syyllistäminen loppuisi?
_Laskennallisesti_ yksi per neljä. Todellisuudessa tämä toteutuu vain hetkittäin. Suomessa on myös OECD-maiden pisimmät hoitopäivät, koska osa-aikaisuuteen on tosi huonot mahdollisuudet. Ei muualla pienten lasten äidit tee täyttä työviikkoa.
Tuon takia en äänestä kokoomusta. Kokoomus ajaa kaikkein innokkaimmin lyhyitä perhevapaita ja pitkiä työpäiviä myös pienten lasten vanhemmille. Päivähoidon resursointi on ylimääräinen menoerä, josta voi aina karsia.
Vierailija kirjoitti:
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Eli tässä vaihtoehdossa pitää käytännössä olla kummankin pienituloisia, ilman asuntolainaa tai säästöjä, koska toimeentulotukea ei niin vaan saadakaan jos on huolellisesti säästänyt ja järjestänyt asiansa kunnolla. Mielellään sitä pitäisi lapsensa kotona kolmevuotiaaksi, mutta siinä vaiheessa kun puolisot ovat kummatkin keskituloisia asuntovelallisia, niin ainoa vaihtoehto on käyttää ne säästöt kuiviin.
Eli käytännössä lapsen hoitaminen pitkään kotona on mahdollista, jos on todella pienituloinen tai sitten puoliso hyvätuloinen (vaikkakin toki tässä tapauksessa verot nielevät suuren osan palkasta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Eli tässä vaihtoehdossa pitää käytännössä olla kummankin pienituloisia, ilman asuntolainaa tai säästöjä, koska toimeentulotukea ei niin vaan saadakaan jos on huolellisesti säästänyt ja järjestänyt asiansa kunnolla. Mielellään sitä pitäisi lapsensa kotona kolmevuotiaaksi, mutta siinä vaiheessa kun puolisot ovat kummatkin keskituloisia asuntovelallisia, niin ainoa vaihtoehto on käyttää ne säästöt kuiviin.
Eli käytännössä lapsen hoitaminen pitkään kotona on mahdollista, jos on todella pienituloinen tai sitten puoliso hyvätuloinen (vaikkakin toki tässä tapauksessa verot nielevät suuren osan palkasta).
Juurikin näin. Keskiluokkaisena on todellinen väliinputoaja tuossa, mitään omaisuutta ja säästöjä ei saa olla että tukea saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.
No juurikin näin, eiköhän jokainen perhe osaa harkita että mikä heille on parasta ja hyvä että vaihtoehtoja on! Kunhan myöskään ei tuomittaisi erilaisista ratkaisuista.
Sinänsä epäilen, että jos lapsia hoitaisi nykypäivänä kuten suurten ikäluokkien syntyessä on hoidettu, niin lasua pukkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurin äiti joutui siirtämään töihin palaamista, koska lapselle ei järjestynyt hoitopaikkaa Espoossa. Samaan aikaan kolmiperheryhmässä, joka toimi meillä, oli yksi vauvalomalaisen lapsi kokopäivähoidossa. Äiti oli terve ja vauva oli terve ja tämä vauvalomalaisen lapsikin oli terve, paitsi että osoitti mieltään hoitoon tulemisesta huutamalla tunnin hoitajan sylissä joka ikinen aamu. Äiti jaksoi kehua päivästä toiseen, miten hieno systeemi oli, kun hän sai keskittyä vauvan kanssa olemiseen.
Minusta tällainen on aivan väärin.
Ei muuten ole totta. Kunta on velvollinen vaikka taikomaan jostain hoitopaikan lapselle, jos sellaista tarvitaan. Jos tarve on ennakoimaton, sen pitää tapahtua 2 viikon sisään, jos ennakoitavissa, paikkaa pitää tarjota 4 kuukauden kuluessa. Että ei nyt vaan olisi niin, että vanhemmat eivät ole saaneet aikaiseksi hakea paikkaa ajoissa, ja sitten itkevät kun tarjotaan paikkaan epämieluisan matkan päästä.
Ei ollut niin. Joka sana jonka kirjoitin on totta. Hoitopaikkaa oli haettu aivan normaalissa järjestyksessä ja pykälien mukaisesti. Tiedän tilanteen hyvin, sillä naapurin lapsi ja meidän kuopus ovat lähes samanikäiset ja olimme paljon tekemisissä. Kaupunki tarjosi eioota ja luotti, että perhe kyllä saa järjestettyä hoitopaikan itse.
On aivan järjetöntä, että lapsia saa pitää ilman todellista tarvetta kunnallisessa kokopäivähoidossa ja perheille, joiden vanhemmat käyvät töissä, tarjotaan eioota tai paikkaa hevonkuusesta tunnin matkan päässä väärään suuntaan kodista ja työpaikoista.
Meillekin tarjottiin käytännössä ei-oota kun työllistyin helmikuussa 1,5-vuotta sitten. Perheellämme on vain yksi auto joka oli sen vanhemman käytössä jonka päivät saattoi venyä pitkiksi, minulle soittanut henkilö vaan voivotteli että ei nyt löydy semmosia paikkoja johon pääsisi meiltä ilman autoa. No, onneksi yksityisestä päiväkodista saatiin paikat kohtuu matkan päästä, joten ei tarvinnut alkaa kunnan kanssa vääntää. Olisihan niiden muuten täytynyt ne paikat kaivaa jostain ja meidän ostaa auto ja/tai venyttää 1-vuotiaan hoitopäivät yli 10 tuntisiksi.
Mä ajattelin aina että saan kaksi lasta ja oon heidän kanssaan kotona ainakin kunnes ovat kolmevuotiaita. Esikoinen aloittikin osa-aikaisessa hoidossa 3-vuotiaana. Raskausajat olivat ihania ja lapset helppoja ja terveitä. No kuinkas kävikään, ehkäisy petti ja toisen perään tuli heti kolmas. Tosi rankka raskaus, mun uupuminen, pieleen mennyt synnytys josta toipuminen hidasta, koliikkivauva jolla myös allergioita, valtava univelka ja synnytyksen jälkeinen masennus. Kappas kun meni 1 v. 9 kk ikäinenkin virikehoitoon. Tämä oli kaikkien suositus: neuvolan, esikoisen päiväkodin, lasten isän, isovanhempien ja meidän ystävien. Nyt alkaa maailma taas näyttää paremmalta paikalta ja oma jaksaminen ja toipuminen paremmalla tolalla. Vauvakin on ruvennut nukkumaan paremmin, eikä ole enää itkuinen. Nyt meillä on tosi ihanaa kotona niinä päivinä kun kaikki lapset ovat kotona. Mietin otanko keskimmäisen takaisin kotiin, mutta hän on tykännyt niin paljon päikystä että saakoon jatkaa. Ja ei, en koe lykänneeni lapsiani jonkin laitoksen kasvatettavaksi. He ovat päiväkodissa 14 tuntia viikossa ja lopun 154 tuntia minä ja mieheni hoidamme ja kasvatamme heitä. Tämä sopii meille tosi hyvin, kaikilla perheessämme on hyvä olla näin. 😊