Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?
Tämä tyli kyllä ihan puskista. Esikoisemme on kohta 5 vuotta täyttävä aktiivinen ja sosiaalinen lapsi. Hän meni päiväkotiin kaksivuotiaana kun palasin töihin, on viihtynyt siellä nyt melkein 3 vuotta erinomaisesti, saanut kavereita, aktiviteetteja, oppinut ja kehittynyt hurjasti. Nyt olen raskaana ja en todellakaan osannut odottaa niitä tuomitsevia katseita ja kommentteja mitä saan kun lyllerrän 9kk mahani kanssa viemään lasta päiväkotiin. Tämä kritiikki tulee hoitajilta, omalta äidiltäni ja joiltakin kavereilta.
Onko oikeasti niin, että ihmisten mielestä olen huono äiti kun annan lapsen olla päiväkodissa? Päiväkodissa lapsi saa leikkiä, olla kavereiden kanssa jne mutta lapsen paikka on kotona, vaikka se sitten olisi 9kk raskaana olevan väsyneen liitoskipuisen äidin kanssa, jonka liikkumistahti on kilppariakin hitaampi? Ja sitten kun vauva syntyy niin silloinkin on parempi että tuo vilkas ja innokas lapsi ei pääse esim puistoon, ulos jne, muuta kun silloin kun vauvan aikataulut antaa myötä? Että väsynyt ja luultavasti pahasti univsajeisen äidin ja vastasyntyneen kanssa on parempi olla kun hänelle suunnitellussa ympäristössä päiväkodissa? Tuli NIIN yllätyksenä että joku voi olla tätä mieltä.
Kommentit (594)
421/594
|
06.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sinä voit luottaa lujasti omaan erinomaisuuteesi, mutta mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä selkeämmältä vaikuttaa, että unen laatu ja alttius unihäiriöille ovat pitkälti synnynnäisiä geneettisiä ominaisuuksia.
Tämä on sikäli traagista, että unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia, ja koko perhe väsyy. Sitten ne toiset, jotka mennä porskuttavat, ajattelevat sen jotenkin olevan omaa ansiotaan.
Joo, sovitaan että ei ole sinun syy eikä miehen syy, eikä mitään voi tehdä asian parantamiseksi. Paskat geenit appivanhemmilta vie unet.
Mikä saa sinut päättelemään, että juuri minä tai lapseni olisimme huonoja nukkujia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Minusta taas tuntuisi kohtuuttomalta 5-vuotiasta kohtaan, että hän joutuisi siirtymään eroon kaikista ystävistään toiselle puolelle kaupunkia siksi, että hänelle syntyy pikkusisarus. Ja sitten hän vuoden tai parin päästä tulisi takaisin omalle alueelleen?
Ei kuulosta joustavan esi- ja alkuopetuksen tavoitteiden mukaiselta. Ymmärtäkää nyt, että tässä on ensisijaisesti kysymys lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, johon aletaan jo 5-vuotiaasta alkaen rakentamaan valmiuksia.
Kohtuuttomampaa on se, että ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa, eivät sitä saa.
Jos niitä kavereita on omalla alueella niin paljon, miksi ihmeessä heitä ei voi tavata viikonloppuisin ja iltaisin? Sovitaan tapaamiset etukäteen ja parina iltana viikossa joku äiti/isä käy hakemassa parhaat kaverit päikystä ja vie heidät kotonahoidetun kaverin luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sinä voit luottaa lujasti omaan erinomaisuuteesi, mutta mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä selkeämmältä vaikuttaa, että unen laatu ja alttius unihäiriöille ovat pitkälti synnynnäisiä geneettisiä ominaisuuksia.
Tämä on sikäli traagista, että unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia, ja koko perhe väsyy. Sitten ne toiset, jotka mennä porskuttavat, ajattelevat sen jotenkin olevan omaa ansiotaan.
Joo, sovitaan että ei ole sinun syy eikä miehen syy, eikä mitään voi tehdä asian parantamiseksi. Paskat geenit appivanhemmilta vie unet.
Mikä saa sinut päättelemään, että juuri minä tai lapseni olisimme huonoja nukkujia?
Hm, ehkä lauseesta "unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia"?
Taas ketju pullollaan maailman sosiaalisimpia lapsia, joille kaverijoukko on välttämättömyys. Silti sama jengi on niitä, joilta kissa vie kielen ja jotka ei uskalla mennä ja tehdä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sinä voit luottaa lujasti omaan erinomaisuuteesi, mutta mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä selkeämmältä vaikuttaa, että unen laatu ja alttius unihäiriöille ovat pitkälti synnynnäisiä geneettisiä ominaisuuksia.
Tämä on sikäli traagista, että unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia, ja koko perhe väsyy. Sitten ne toiset, jotka mennä porskuttavat, ajattelevat sen jotenkin olevan omaa ansiotaan.
Joo, sovitaan että ei ole sinun syy eikä miehen syy, eikä mitään voi tehdä asian parantamiseksi. Paskat geenit appivanhemmilta vie unet.
Mikä saa sinut päättelemään, että juuri minä tai lapseni olisimme huonoja nukkujia?
Hm, ehkä lauseesta "unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia"?
Ei taida logiikka olla vahva puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lähtökohtaisesti huono idea alkaa kyselemään moista forumilla, missä 98% on oman elämänsä Super Nannyja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sinä voit luottaa lujasti omaan erinomaisuuteesi, mutta mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä selkeämmältä vaikuttaa, että unen laatu ja alttius unihäiriöille ovat pitkälti synnynnäisiä geneettisiä ominaisuuksia.
Tämä on sikäli traagista, että unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia, ja koko perhe väsyy. Sitten ne toiset, jotka mennä porskuttavat, ajattelevat sen jotenkin olevan omaa ansiotaan.
Joo, sovitaan että ei ole sinun syy eikä miehen syy, eikä mitään voi tehdä asian parantamiseksi. Paskat geenit appivanhemmilta vie unet.
Meillä ne paskat geenit tulee ainakin minulta ja minun vanhemmilta. Minä heräilin lasten inahduksiin ihan turhaankin, mies nukkui tyytyväisenä läpi yön. Ei onnistunut sekään, että mies olisi joskus hoitanut vauvaa yöllä, koska heräsin vauvan ääniin ensin vaikka olisin nukkunut toisessa huoneessa, mies vasta herättelyyn tai kunnon itkuun josta vauvaa on enää vaikea saada rauhoiteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Minusta taas tuntuisi kohtuuttomalta 5-vuotiasta kohtaan, että hän joutuisi siirtymään eroon kaikista ystävistään toiselle puolelle kaupunkia siksi, että hänelle syntyy pikkusisarus. Ja sitten hän vuoden tai parin päästä tulisi takaisin omalle alueelleen?
Ei kuulosta joustavan esi- ja alkuopetuksen tavoitteiden mukaiselta. Ymmärtäkää nyt, että tässä on ensisijaisesti kysymys lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, johon aletaan jo 5-vuotiaasta alkaen rakentamaan valmiuksia.
Kohtuuttomampaa on se, että ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa, eivät sitä saa.
Jos niitä kavereita on omalla alueella niin paljon, miksi ihmeessä heitä ei voi tavata viikonloppuisin ja iltaisin? Sovitaan tapaamiset etukäteen ja parina iltana viikossa joku äiti/isä käy hakemassa parhaat kaverit päikystä ja vie heidät kotonahoidetun kaverin luo.
Siksi että ne kavereiden vanhemmat haluaa nähdä lapsiaan myös iltaisin, kun ovat olleet koko päivän erossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Minusta taas tuntuisi kohtuuttomalta 5-vuotiasta kohtaan, että hän joutuisi siirtymään eroon kaikista ystävistään toiselle puolelle kaupunkia siksi, että hänelle syntyy pikkusisarus. Ja sitten hän vuoden tai parin päästä tulisi takaisin omalle alueelleen?
Ei kuulosta joustavan esi- ja alkuopetuksen tavoitteiden mukaiselta. Ymmärtäkää nyt, että tässä on ensisijaisesti kysymys lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, johon aletaan jo 5-vuotiaasta alkaen rakentamaan valmiuksia.
Kohtuuttomampaa on se, että ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa, eivät sitä saa.
Jos niitä kavereita on omalla alueella niin paljon, miksi ihmeessä heitä ei voi tavata viikonloppuisin ja iltaisin? Sovitaan tapaamiset etukäteen ja parina iltana viikossa joku äiti/isä käy hakemassa parhaat kaverit päikystä ja vie heidät kotonahoidetun kaverin luo.
Mistä päättelet että ne päiväkotikaverit asuisi samalla alueella?
Eikä ne päivähoidossa päivän olleet enää iltaisin tule kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Sellainen systeemi on jo, kutsutaan osa-aikaiseksi hoidoksi. Nämä osapäiväpaikat (max.30h/viikko) on eriytetty kokopäiväpaikoista ja resurssit lasketaan sen mukaan (jotka kyllä karkeasti myös arvioidaan mm. vuosittain syntyneiden lasten määrän perusteella - ne arviot vaan voi heittää joskus pahastikin muuttojen ym. syiden vuoksi). Työttömille työnhakijoille se ei kuitenkaan ole kannattava ratkaisu, ellei osapäiväisyyden muuttaminen kokopäiväiseksi onnistu heti tarpeen tullessa. Toki nämä lapset saavat olla vähemmän tunteja hoidossa mitä sopimuksessa lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Minusta taas tuntuisi kohtuuttomalta 5-vuotiasta kohtaan, että hän joutuisi siirtymään eroon kaikista ystävistään toiselle puolelle kaupunkia siksi, että hänelle syntyy pikkusisarus. Ja sitten hän vuoden tai parin päästä tulisi takaisin omalle alueelleen?
Ei kuulosta joustavan esi- ja alkuopetuksen tavoitteiden mukaiselta. Ymmärtäkää nyt, että tässä on ensisijaisesti kysymys lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, johon aletaan jo 5-vuotiaasta alkaen rakentamaan valmiuksia.
Kohtuuttomampaa on se, että ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa, eivät sitä saa.
Jos niitä kavereita on omalla alueella niin paljon, miksi ihmeessä heitä ei voi tavata viikonloppuisin ja iltaisin? Sovitaan tapaamiset etukäteen ja parina iltana viikossa joku äiti/isä käy hakemassa parhaat kaverit päikystä ja vie heidät kotonahoidetun kaverin luo.
Meidän lapsella on yksi kaveri, joka oli vain osa-aikaisesti päikyssä ja melkein joka ilta ovella kysymässä leikkiseuraksi. Jossain kohtaa meidän kokopäivähoidossa oleva 5v ei enää halunnut edes tulla ovelle vastaan kaveria, kun halusi päiväkotipäivän jälkeen vaan olla kotona ja leikkiä yksin/veljen kanssa. Ei ne päiväkodissa pitkää päivää olevat kaverit jaksa iltaisin enää leikkiä eri kaverin kanssa, ei ainakaan kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Riippuu kyllä ihan lapsesta. Siinä missä esikoiseen nuo toimivat ja hän nukkui hyvin, ei samat opit toimineet kuopuksen. Uni oli 20-30min pätkiä, läpi yön muutaman vuoden. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Eipä kannata yleistää. Oma lapseni oli reilu 1,5-vuotias, kun korona-aika alkoi ja päiväkoti meni kiinni. Siihen asti hän oli mennyt joka aamu sinne oikein innoissaan, eikä olisi iltapäivällä aina malttanut lähteä kotiinkaan, kun oli leikit kesken. Korona-ajan ensimmäiset viikot hän osoitti joka aamu rattaitaan ja sanoi haluavansa päiväkotiin.
Olin etukäteen ajatellut, että tuossa iässä lapsi olisi vielä liian pieni päivähoitoon, mutta meidän sosiaaliselle, rohkealle ja aktiiviselle lapselle se on ollut juuri oikea paikka. Nimenomaan se, mitä näen lasta viedessä ja hakiessa on näyttänyt minulle, että tämä oli myös lapsen kannalta oikea ratkaisu. Ujon ja herkän lapsen kohdalla asia voi tietysti olla toinen, mutta eivätköhän vanhemmat itse tunne lapsensa parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Juu, kerho riittää aamupäiväsin.
Oma kokemukseni 2010-luvulta on, että päiväkodissa samat asiat tehdään huomattavasti paremmin ja ammattitaitoisemmin kuin kerhossa. Kerhossa esimerkiksi kasvattajien määrä suhteessa lapsiin on selvästi päiväkotia suurempi ja koulutus voi olla olematon. Välillä kunnan kerhossa oli suorastaan ihme, että lapset selviytyivät, seurakunnan puolella taas pedagoginen osaaminen oli olematon ja lapsi alkoi pelätä Jeesusta.
Mutta ehkä se sitten ”riittää”.
Meillä kaupungin kerhossa työntekijät ovat ihan samoja kuin päiväkodissakin (iltapäivät työskentelevät pk-ryhmässä) ja lapsia on paljon vähemmän per aikuinen. Lisäksi kaikki aikuiset ovat paikalla koko ajan, eikä tule 14 lasta per aikuinen tilanteita, kuten päiväkodeissa muiden työvuorojen päätyttyä.
Eikö 5 vuotiaat nykyään pakoteta esikouluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Juu, kerho riittää aamupäiväsin.
Oma kokemukseni 2010-luvulta on, että päiväkodissa samat asiat tehdään huomattavasti paremmin ja ammattitaitoisemmin kuin kerhossa. Kerhossa esimerkiksi kasvattajien määrä suhteessa lapsiin on selvästi päiväkotia suurempi ja koulutus voi olla olematon. Välillä kunnan kerhossa oli suorastaan ihme, että lapset selviytyivät, seurakunnan puolella taas pedagoginen osaaminen oli olematon ja lapsi alkoi pelätä Jeesusta.
Mutta ehkä se sitten ”riittää”.
Meillä kaupungin kerhossa työntekijät ovat ihan samoja kuin päiväkodissakin (iltapäivät työskentelevät pk-ryhmässä) ja lapsia on paljon vähemmän per aikuinen. Lisäksi kaikki aikuiset ovat paikalla koko ajan, eikä tule 14 lasta per aikuinen tilanteita, kuten päiväkodeissa muiden työvuorojen päätyttyä.
Mukavaa, että teillä on noin. Mutta alan ammattilaisena tietänet, ettei laki määrittele avoimen varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja tai kasvattajamääriä samalla tavoin kuin päiväkodeissa.
Omassa kotikunnassani tämä ilmeni niin, että jos päiväkodista sairastui joku, tuli kerhon puolelta kasvattaja paikkaamaan.
Onhan se päivänselvä asia, että koti on paras paikka. Se ei vaan ole eri syistä kaikille mahdollista, mutta jos vaan onnistuu, niin koti luo rauhallisen kasvuympäristön aivan riittävillä virikkeillä, jos oma äiti on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan se pikkiriikkinen esikoinenkin värvättiin kotitöihin ja hoitamaan pienempiä.
Ei koskaan ennen ole tällaisia vaatimuksia ollut äideille kuin nykyään.
Itse vartuin lähinnä leikkikehässä. En muista äitini ikinä olleen kanssani, jutelleen kanssani tai edes tutustuneen minuun.
Jep, minun enostani on kuvia kun hän istuu leikkikehässä ulkona, vieressä vahtina pappa joka ei kuulemma juuri enää kuullut eikä nähnyt ja liikkuikin lähinnä siihen talon viereen tuolille ja takaisin sisään. Tämä oli kuulemma ihan yleinen käytäntö silloin, työkykyiset oli töissä ja joku raihnainen katsoi lapsia, niin mummoni on kertonut. Ei ehkä nykyään enää menisi läpi.
Niinpä, jos nyt on siis edes ollut joku vahtimassa. Ennen päiväkoteja saatettiin jättää lapset jopa yksin kotiin vaikkapa pöydänjalkaan sidottuna, etteivät pääse tekemään pahojaan: https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000007682830.html
Vierailija kirjoitti:
Siksihän nykyihmiset väsyvät, kun kaikessa pitää suorittaa ja jaksaa itse.
Ennen muinoin pitäjän muorit, omat mummot ja tädit auttoivat lastenhoidossa. Nykyään monilla tukiverkosto voi olla satojen kilometrien päässä. Ainut hoitopaikka voi olla se päiväkoti, jonne lasta ei sitten "saisi" viedä, koska joku naapurin ikkunakyylä tai besserwisser siitä närkästyy kovin ja aloittaa keskustelun vaikka täällä.
Meillä vauvan syntymän jälkeen isoveli 4v jatkoi päiväkodissa 4h päiviä, eli haettiin aina klo 12 kotiin. Sai viihdykettä, näki kavereita ja minä sain hetken levätä, mutta oli kuitenkin enemmän kotona. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa lähistöllä, kaikilla kavereillakin isot perheet ja harvemmin heiltä apuja saa. Nykyään se meidän vauva on 5,5-vuotias ja odottaa oikein päiväkotipäiviä. Meillä on ihana päiväkoti, jossa paljon puuhaa ja kavereita.
Eipä ollut mummot tai tädit auttamassa lastenhoidossa. Tein töitä kotona lasten ollessa pieniä myös, eikä tullut mieleenkään niitä muksuja raahata jonnekin hoitoon. Kyllä piti ihan itse jaksaa