Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?
Tämä tyli kyllä ihan puskista. Esikoisemme on kohta 5 vuotta täyttävä aktiivinen ja sosiaalinen lapsi. Hän meni päiväkotiin kaksivuotiaana kun palasin töihin, on viihtynyt siellä nyt melkein 3 vuotta erinomaisesti, saanut kavereita, aktiviteetteja, oppinut ja kehittynyt hurjasti. Nyt olen raskaana ja en todellakaan osannut odottaa niitä tuomitsevia katseita ja kommentteja mitä saan kun lyllerrän 9kk mahani kanssa viemään lasta päiväkotiin. Tämä kritiikki tulee hoitajilta, omalta äidiltäni ja joiltakin kavereilta.
Onko oikeasti niin, että ihmisten mielestä olen huono äiti kun annan lapsen olla päiväkodissa? Päiväkodissa lapsi saa leikkiä, olla kavereiden kanssa jne mutta lapsen paikka on kotona, vaikka se sitten olisi 9kk raskaana olevan väsyneen liitoskipuisen äidin kanssa, jonka liikkumistahti on kilppariakin hitaampi? Ja sitten kun vauva syntyy niin silloinkin on parempi että tuo vilkas ja innokas lapsi ei pääse esim puistoon, ulos jne, muuta kun silloin kun vauvan aikataulut antaa myötä? Että väsynyt ja luultavasti pahasti univsajeisen äidin ja vastasyntyneen kanssa on parempi olla kun hänelle suunnitellussa ympäristössä päiväkodissa? Tuli NIIN yllätyksenä että joku voi olla tätä mieltä.
Kommentit (594)
Ennen vanhaan se pikkiriikkinen esikoinenkin värvättiin kotitöihin ja hoitamaan pienempiä.
Ei koskaan ennen ole tällaisia vaatimuksia ollut äideille kuin nykyään.
Itse vartuin lähinnä leikkikehässä. En muista äitini ikinä olleen kanssani, jutelleen kanssani tai edes tutustuneen minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.No juurikin näin, eiköhän jokainen perhe osaa harkita että mikä heille on parasta ja hyvä että vaihtoehtoja on! Kunhan myöskään ei tuomittaisi erilaisista ratkaisuista.
Sinänsä epäilen, että jos lapsia hoitaisi nykypäivänä kuten suurten ikäluokkien syntyessä on hoidettu, niin lasua pukkaisi.
Minä puolestani lisään, että aika monessa suurten ikäluokkien edustajassa edelleen näkyy turvattoman lapsuuden jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Juu, kerho riittää aamupäiväsin.
Vieras78954 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sekin on ihan todellisuutta, jonka jokainen voi nähdä omin silmin kun vie lapsensa hoitoon/hakee sieltä, että siellä alle 3-vuotiaat kärsivät aikuisen huomion puutteesta.
Mulla aina sydän särkyy kun näen pienten 1-2-vuotiaiden taaperoiden lauman kilpailemassa yhden päiväkodin hoitajan sylistä ja huomiosta. Lapset itkevät eivätkä ymmärrä, minne äiti on kadonnut, ja yrittävät kiivetä hoitajan syliin. Kukin pääsee hetkeksi vuorollaan.
3-6-vuotias pärjää päiväkodissa ihan eri tavalla. Puhe sujuu jo ja on tarpeita kavereille.
Päiväkodit pitäisi olla 2,5v alkaen, ei 1,5v alkaen. Ihmisen kehityspsykologian mukaan sosiaalistumiskausi alkaa n. 2,5-3-vuotiaana.
En tällä halua ketään syyllistää, tämä on vain fakta.
Lasta saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona ja kotihoidontuen lisäksi voi hakea toimeentulotukea ja asumistukea. Puolison tulot vaikuttavat kylläkin.
Kannustan kaikkia jotka ovat terveitä hoitamaan lapsensa 3-vuotiaaksi kotona. Pienten lasten äitien painostaminen takaisin töihin kun lapsi on 1,5v ei ratkaise työllisyysongelmia. Ensinnäkään kaikilla ei ole edes töitä mihin palata ja Suomessa on yllin kyllin lapsettomia työttömiä.
Vanhempainvapaan voi hyvin jakaa niin, että mahdollisesti imettävä äiti on 1,5v kotona ja isä/toinen äiti seuraavat 1,5v kotona. Se on lyhyt aika pois työelämästä loppupeleissä.
AP:n lapsi on 5v, se on eri asia. Sen ikäisen paras on todellakin olla päiväkodissa.
Eli tässä vaihtoehdossa pitää käytännössä olla kummankin pienituloisia, ilman asuntolainaa tai säästöjä, koska toimeentulotukea ei niin vaan saadakaan jos on huolellisesti säästänyt ja järjestänyt asiansa kunnolla. Mielellään sitä pitäisi lapsensa kotona kolmevuotiaaksi, mutta siinä vaiheessa kun puolisot ovat kummatkin keskituloisia asuntovelallisia, niin ainoa vaihtoehto on käyttää ne säästöt kuiviin.
Eli käytännössä lapsen hoitaminen pitkään kotona on mahdollista, jos on todella pienituloinen tai sitten puoliso hyvätuloinen (vaikkakin toki tässä tapauksessa verot nielevät suuren osan palkasta).
Juurikin näin. Keskiluokkaisena on todellinen väliinputoaja tuossa, mitään omaisuutta ja säästöjä ei saa olla että tukea saisi.
Itse keskituloisen miehen keskituloisena vaimona löysimme ratkaisun siitä, että kumpikin teki 50-prosentista työaikaa. Näin saimme lapset hoidettua kotona kolmivuotiaiksi kotona. Yhteiskunta maksoi tukea osa-aikaisesta kotihoidosta, ja veroprogressio oli puolellamme. Kannattaa ainakin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan se pikkiriikkinen esikoinenkin värvättiin kotitöihin ja hoitamaan pienempiä.
Ei koskaan ennen ole tällaisia vaatimuksia ollut äideille kuin nykyään.
Itse vartuin lähinnä leikkikehässä. En muista äitini ikinä olleen kanssani, jutelleen kanssani tai edes tutustuneen minuun.
Jep, minun enostani on kuvia kun hän istuu leikkikehässä ulkona, vieressä vahtina pappa joka ei kuulemma juuri enää kuullut eikä nähnyt ja liikkuikin lähinnä siihen talon viereen tuolille ja takaisin sisään. Tämä oli kuulemma ihan yleinen käytäntö silloin, työkykyiset oli töissä ja joku raihnainen katsoi lapsia, niin mummoni on kertonut. Ei ehkä nykyään enää menisi läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Juu, kerho riittää aamupäiväsin.
Oma kokemukseni 2010-luvulta on, että päiväkodissa samat asiat tehdään huomattavasti paremmin ja ammattitaitoisemmin kuin kerhossa. Kerhossa esimerkiksi kasvattajien määrä suhteessa lapsiin on selvästi päiväkotia suurempi ja koulutus voi olla olematon. Välillä kunnan kerhossa oli suorastaan ihme, että lapset selviytyivät, seurakunnan puolella taas pedagoginen osaaminen oli olematon ja lapsi alkoi pelätä Jeesusta.
Mutta ehkä se sitten ”riittää”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Juu, kerho riittää aamupäiväsin.
Oma kokemukseni 2010-luvulta on, että päiväkodissa samat asiat tehdään huomattavasti paremmin ja ammattitaitoisemmin kuin kerhossa. Kerhossa esimerkiksi kasvattajien määrä suhteessa lapsiin on selvästi päiväkotia suurempi ja koulutus voi olla olematon. Välillä kunnan kerhossa oli suorastaan ihme, että lapset selviytyivät, seurakunnan puolella taas pedagoginen osaaminen oli olematon ja lapsi alkoi pelätä Jeesusta.
Mutta ehkä se sitten ”riittää”.
Korjaan vielä ennen kuin joku tulee ivaamaan. Lasten määrä suhteessa kasvattajiin oli kerhossa suurempi, tietenkin näin päin.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinusta on ok, että lapsesi vie paikan, töissä käyvän äidin lapselta?
Osa totta kait vetoaa siihen, että pelkää ettei saa lasta takaisin samaan päiväkotiin sitten kun lapsi TARVITSEE hoitopaikan.Kyllä itseäni suututti viedä (kävellen) omaa lasta kauempaan päiväkotiin töihin lähtiessä ja yrittää ennättää bussiin. Samalla kun naapurin äiti viettii laatuaikaa (tätä hän itse hehkutti) vauvan kanssa kotona kahdestaan, kun perheen isä vei autolla 4 v lähipöiväkotiin. Matkaa 400 metriä.
Tiedän, että voi olla synnytuksen jälkeistä masennnusta ja muutenkin kotiolot huonot, niin lapsen on parempi olla päiväkodissa.
Älä jaksa, kuulostat kateelliselta. Kunnan tehtävä on järjestää tarpeeksi hoitopaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.Olet väärässä. Suurillakin ikäluokilla oli lapsuudessa kotiapulaisia vielä, se oli tavallista 60-luvun alkuun saakka.
Joillain oli, joillain ei. Ne joilla ei ollut, lapset olivat joko vanhempien mukana töissä (jossa piti olla häiritsemättä) tai vahtivat toisiaan. Ja nekin, joilla olisi ollut varaa keskittyä hoitamaan lapsensa vaikka 120-prosenttisesti itse, eivät yleensä näin tehneet. Vaan käytettiin juuri noita kotiapulaisia.
Sikäli tämä "miksi teit lapsia jos et viitsi hoitaa ihan itse"-naputtaminen on täysin turhaa. Tuollainen etuoikeus kun on ollut harvinaista kautta historian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan se pikkiriikkinen esikoinenkin värvättiin kotitöihin ja hoitamaan pienempiä.
Ei koskaan ennen ole tällaisia vaatimuksia ollut äideille kuin nykyään.
Itse vartuin lähinnä leikkikehässä. En muista äitini ikinä olleen kanssani, jutelleen kanssani tai edes tutustuneen minuun.
Jep, minun enostani on kuvia kun hän istuu leikkikehässä ulkona, vieressä vahtina pappa joka ei kuulemma juuri enää kuullut eikä nähnyt ja liikkuikin lähinnä siihen talon viereen tuolille ja takaisin sisään. Tämä oli kuulemma ihan yleinen käytäntö silloin, työkykyiset oli töissä ja joku raihnainen katsoi lapsia, niin mummoni on kertonut. Ei ehkä nykyään enää menisi läpi.
Minusta on paljon kuvia leikkikehässä ulkona. Alla karkea armeijan huopa ja ulkopuolella vahtimassa isosiskoni, 4 vee.
Minä sitten taas hoidin pikkusiskovauvaa jo suvereenisti viisivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tavoitteena pitää lasta kotona ainakin kolmevuotiaaksi. Ajattelin päiväkodin jotenkin kauheaksi paikaksi ja pohdin, että vien lapsemme sinne sitten vain pakon edestä.
Kuitenkin, kun lapsemme alkoi olla yli vuoden, aloin pikkuhiljaa pohtimaan, jos veisinkin hänet aikaisemmin päiväkotiin. Syitä oli monia: oma pää ei kestänytkään kotona niin hyvin kuin olin ajatellut ja lisäksi lapsi oli selkeästi vailla runsasta määrää ohjattua toimintaa. Vein lasta päivittäin leikkipuistoon ja tein parhaani viihdyttääkseni häntä muutoinkin. Lopputulos päivän päätteeksi oli äiti, joka oli aivan loppu kaikesta tekemisestä ja silti perin kyllästynyt ja tylsistynyt. Tavallisia kotipäiviä lapsi ei jaksanut montaa peräkkäin vaan aina halusi hirveästi tehdä ja touhuta. Oman mausteensa touhuun toivat koronarajoitteet: kaikki perhekerhot kiinni, mitään sosiaalisia kontakteja päivisin meillä ei ollut.
Lopulta minulle tarjottiin erittäin mieleistä työtä lapsen ollessa 1,5vuotias ja päädyin laittamaan lapsen päiväkotiin. Sain työt sumplittua niin, että lapsen ei tarvinnut olla päiväkodissa kuin 2-3pv viikossa noin 5-6h kerrallaan ja se helpotti omaa syyllisyydentuskaani.
Ihan heti ensi sekunneista asti lapsi viihtyi päiväkodissa erinomaisesti. Meille on koko puolen vuoden ajan sadellut vain kehuja siitä, miten hyvin kaikki on mennyt ja kuinka lapsemme viihtyy ja nauttii. Päiväkotipäivinä lapsi herää aikaisin itsellään ja huutelee jo sängystä ”päikkyy, päikkyy” ja suorastaan suuttuu, jos ei olekaan päikkypäivä. Päiväkotiin mennään juoksujalkaa ja heti rynnätään halaamaan hoitajia. Kotiin lähtee toki myös mielellään, mutta näkee silti, että viihtyy erinomaisesti.
Nyt olen taas raskaana ja en ole ihan varma, otetaanko vanhempaa lasta kokonaan päikystä pois. Hän aidosti rakastaa olla siellä. Aiemmin olisin itsestäänselvänä todennut, että pois vaan, jos mitenkään mahdollista. Nyt koen, että jos otan lapsen päikystä pois, tekisin sen vain itseni takia - koska haluan itse olla lähellä lastani. Mutta lapseni haluaa olla sekä meidän kanssa että päiväkodissa sopivissa määrin. Vaikea tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Ei se astma ja refluksi opettamalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret ikäluokat hoidattivat omat lapsensa sukulaisilla ja päivähoidossa 1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Yksityiseksi ja kunnan perhepäivähoitajaksi pääsi kuka tahansa ja ilman lastenhoitoalan koulutusta. Jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety kouluttamattomille perhepäivähoitajille ja päiväkotiin hoitoon. Äidit eivät imettäneet joko ollenkaan tai lopettivat imetyksen äkkiä. Vauvoille juotettiin sokerivettä, laimennettua lehmänmaitoa, korvikkeita ja mehuja ja syötettiin muun muassa banaania ja hunajaa. Äideille uskoteltiin, että teollisesti valmistetut vauvanruoat ovat parempia kuin äidinmaito ja imetys. 1960-luvulle asti oli vallalla käsitys, että vauvan sylissä pitäminen, syöttäminen ja halaaminen liian usein hemmottelee vauvan pilalle.
Etenkin kaupungissa ja lähiöissä asuvat vanhemmat hoidattivat lapsiaan ahkerasti sukulaisilla. Jopa alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia vietiin pitkiksi ajoiksi hoitoon mummoloihin ja sukulaisille. Nykyään näistä suurten ikäluokkien perheistä ja omituisista tavoista tehtäisiin äkkiä lastensuojeluilmoitus.
1960-, 1970- ja 1980-luvulla ainakin maaseudulla hoidettiin lapset pääosin kotona. Maalaistaloissa äidit hoitivat itse lapsensa ja kotiäitejä oli paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 vuotias esikoinen ja 3 kk vauva. Esikoinen on todellakin (lyhyen) päivän päiväkodissa, sillä muuten en pystyisi tarjoamaan pienelle vauvalle tämän tarvitsemaa eheää varhaista vuorovaikutusta. Vahvatahtoisessa esikoisessani on sen verran kasvatettavaa, että monissa tilanteissa vauva jäisi liian vähälle huomiolle. Näin pystyn olemaan paras mahdollinen äiti ja tarjoamaan molemmille mahdollisimman lempeää ja tarpeisiin vastaavaa hoitoa. Haittaako tämä ketään, jos lapsistani kasvaa näin onnellisia aikuisia, joilla on mm. hyvät tunnetaidot?
Miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla, jos sinulla on ilmeisen heikot organisointi- ja vuorovaikutustaidot?
Minulla on loistavat organisointi- ja vuorovaikutustaidot, niiden puutteesta tässä ei ole kyse :) Meille oli jo alusta asti selvää, että esikoinen menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on siellä myös vauvan synnyttyä. Juuri siksi uskalsimme yrittää lapsia pienellä ikäerolla. Meillä on todella mukavaa ja ihanaa arkea tällä järjestelyllä. Kukaan ei ole erityisen väsynyt ja kaikki voivat loistavasti ja ovat onnellisia. Eikös se ole parempi silloin näin?
Vauvan kanssa on kivaa, sitten vaan nopeasti uutta pullaa uuniin ja taapero tökätään muualle pois häiritsemästä.
Sinulla voi olla mukavaa, mutta entäs se pieni esikoinen?
Se on ainakin varmaa, että kun suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun lopulla, ei taaperoita tökätty minnekään, eikä kellään ollut mukavaa. Onneksi nykyään on mahdollisuuksia, ihan ehkäisystä päivähoitoon. Annetaan jokaisen käyttää niitä harkintansa mukaan.
-ohis.Olet väärässä. Suurillakin ikäluokilla oli lapsuudessa kotiapulaisia vielä, se oli tavallista 60-luvun alkuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Sinä voit luottaa lujasti omaan erinomaisuuteesi, mutta mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä selkeämmältä vaikuttaa, että unen laatu ja alttius unihäiriöille ovat pitkälti synnynnäisiä geneettisiä ominaisuuksia.
Tämä on sikäli traagista, että unihäiriöiset vanhemmat saavat muita todennäköisemmin unihäiriöisiä lapsia, ja koko perhe väsyy. Sitten ne toiset, jotka mennä porskuttavat, ajattelevat sen jotenkin olevan omaa ansiotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sanottu ja nostan peukkua! Olen samaa mieltä, että lapsen paikka on kotona. Olen hoitanut omat lapsemme kotona kouluikään asti. Koululaisilla on ollut äiti kotona ja koululaisten iltapäivähoitoakaan ei olla käytetty. On hienoa, kun pienten koululaisten ei tarvitse lähteä aamulla kotoa yksin kouluun tai tulla koulusta tyhjään kotiin.
Emme ole tarvinneet päivähoitoa mihinkään. Olen käynyt kotiseurakunnan perhekerhoissa ja muskareissa alle kouluikäisten lastemme kanssa. Kaikki lapsemme ovat käyneet 3-4-vuotiaasta asti kotiseurakunnan päiväkerhoissa. Lapset ovat menneet päiväkerhosta kouluun ilman kunnallista esiopetusta.
En ymmärrä tietyistä poliittisista suunnista tulevaa vanhempien aivopesua, että normaali, tervejärkinen äiti ja isä ei muka pystyisi hoitamaan ja kasvattamaan omaa lastaan kotona! On yhteiskunnan resurssien haaskausta, että 24/7 kotona oleva vanhempi vie lapsensa yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon. Ja osa kotivanhempien lapsista on jopa kokopäivähoidossa. Monet vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia ja haluavat siirtää vastuuta lastenhoidosta ja -kasvatuksesta kodin ulkopuolelle. Vanhemmat maksavat vain hyvin pienen osan tai eivät maksa senttiäkään päivähoidon todellista kustannuksista.
Yhteiskunnan järjestämä ja kustantama päivähoito on tarkoitettu niille perheille, joissa vanhemmat tai vanhempi käy kodin ulkopuolella töissä, on yrittäjä tai opiskelee kodin ulkopuolella. Lapsen oma äiti ja isä ovat aina lapsen ensisijaisia hoitajia ja kasvattajia. Päiväkoti on yhteiskunnan ylläpitämä lastenhoitolaitos, ei koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan että kuinka meistä vähän vanhemmista ihmisistä kasvoi ihan normaaleja ilman päiväkotien virikkeitä. Ja äidit pysyi selväjärkisinä vaikka hoitivat ne muksunsa kotona kun pystyivät. Mä jaksan ihan oikeasti ihmetellä että hankitaan lapsia ja ne viedään päiväkotiin jos äiti tai isä on kotona. Tekosyy että kavereiden takia, uskon että niitä kavereita löytyy muualtakin.
Kun te vähän vanhemmat ihmiset ootte järjestäen ihan helvetin pihalla siitä miten paljon asiat on muuttuneet. Ei enää oo hiekkalaatikot täynnä kotihoidossa olevia lapsia, ei naapureita jotka vuorotellen hoitavat toistensa lapsia, ei kotipalvelua helposti saatavilla, ei isovanhempia apuna, ei iltapäiväkerhoja, ei puistotätejä. Teidän sukupolvi on se, joka on romuttanut tästä maasta kaiken yhteisöllisyyden ja ajanut äidit olemaan täysin yksin syyllistäen ja arvostellen. Ja nyt kun nähdään teidän aiheuttaman muutoksen seuraukset, niin sysätään siitäkin vastuu nykyäideille.
Ei naapurit hoitaneet meitä eikä nyt ainakaan mitää kotipalvelua, hyvänen aika! Isovanhemmat asui kauempana eli ei nekään hoitaneet. Joku kerho taisi olla olemassa mutta en käynyt sielä vaikka varmasti olisin saanut mennäkin, puistotädeistä ei oltu kuultukaan.
Pointtini on se että nykyään hankitaan lapsia ja viedään ne päiväkotiin vaikka äiti tai isä on kotona. Tekosyynä yleensä se että lapsi saa virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita.
Ja ei, minä eikä mun sisarukset eikä kaverit, ei naapurit eikä kukaan mun ikäinen ole syyllinen mihinkään yhteisöllisyyden romuttamiseen. Ja jos äidit on nykyään yksinäisiä niin en ota syytä niskoilleni. En minä eikä mun ikäiset sitä ole aiheuttanut. Mä en edes ymmärrä mitä ihmettä sä tuolla tarkoitat.
Eihän tuo ole mikään tekosyy. Lapsi tarvitsee iänmukaisia virikkeitä, varhaiskasvatusta ja kavereita. Nykyään ne kaikki saa kätevästi päiväkodista, joskus ennenvanhaan jostain muualta - siis jos sai kerran teitäkin palikoita on jotka eivät ymmärrä ko. perustarpeiden päälle. Äiti ei voi eikä tarvitse olla yhtäaikaa ohjelmatoimisto, pedagogi ja 5-vuotias, oli vastasyntynyt sisarus tai ei.
Tottakai lapsi tarvitsee kaikenlaista, en sitä kieltänytkään. Mutta aika oudolta tuntuu että ne virikkeet on nykyään päiväkodissa eikä vanhemmat pysty mitenkään niitä tarjoamaan. Ja kun oikein mietin niin mitä on varhaiskasvatus?? Vanhemmat ei voi kasvattaa lastaan vaan siihen tarvitaan pakosti päiväkoti? Mikä muuten on äidin tehtävä? Ei munkaan mielestä mikään ohjelmatoimisto, ei sitä lasta tarvi koko ajan viihdyttää. Eikä kukaan tarvitse pedagogisia taitoja kasvattaakseen lastaan.
Hyvin sanottu.
Olen sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona. Puhun kokemuksesta.
Ei lapsi tarvitse koko ajan viihdyttämistä, tivolia ympärilleen. Rauhaa ja rakkautta kyllä, höystettynä silloin tällöin ystävillä ja jollain kerhotoiminnalla.
Meillä lapset oli kotona kouluikään saakka. Ne virikkeet riitti mitä kotikasvatuksella oli mahdollista tarjota. Nyt he ovat jo aikuisia ja voin todeta, että koti on paras paikka.Niin, sinä olet vienyt lapsesi kerhoihin. Minäkin vein esikoiseni, mutta siellä ei ollut kovin laadukasta toimintaa. Päädyin sitten muiden lasten kohdalla valitsemaan päiväkodin pienillä tuntimäärillä, lasten etu edellä.
Sinänsä on toki hienoa, että sinä ja minä olemme kyenneet tarjoamaan lapsillemme rauhallisen lapsuuden pääasiassa kotona, mutta on hieman elitististä ajatella että se olisi kaikille mahdollista.
Minäkin vein esikoiseni kerhoon, mutta vaikka toiminta periaatteessa oli ihan laadukasta, siitä puuttui jatkuvuus. 1,5 vuoden kotona olon aikana lapsen kerhopaikka vaihtui neljä kertaa, se pompottelu oli tosi raskasta sekä herkälle lapselle että vanhemmille. Helpompi olisi ollut olla päiväkodissa osa-aikaisena niin olisi edes kaverit tuttuja, hoitoajanhan ei olisi tarvinnut olla edes juuri enempää kuin se kerho. Eikä olisi sitten tarvinnut taas sopeutua uuteen päiväkotiin kun palasin töihin. Jos meille nyt vielä tulisi vauva niin isommat todellakin jatkaisivat päiväkodissa (tai tämä isoin nyt onkin jo eskarissa).
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvalomalaisille ja ehkä myös työttömien lapsille voisi järjestää jonkin keveämmän ratkaisun, puolipäiväperiaatteella toimivan systeemin, josta siirrytään "oikeaan" hoitoon sitten kun tarve on. Jokaisessa kunnassa tiedetään vuosittain syntyneet vekarat ja vanhemmat, jotka käy töissä tai opiskelee. Näin ollen hoidon tarve voidaan selvittää karkealla tasolla jo varsin hyvin. Loppu on hienosäätöä.
On päivänselvää, että hoitopaikkoihin pitäisi olla ensisijainen oikeus työssä käyvillä ja kokopäivätoimisesti opiskelevilla sekä niillä, joille lääkäri tai asiantuntija tarpeen puoltaa. Vauvalomalaisilla jne. on paremmin aikaa kuljetella jälkikasvuaan toisiin kaupunginosiin.
Minusta taas tuntuisi kohtuuttomalta 5-vuotiasta kohtaan, että hän joutuisi siirtymään eroon kaikista ystävistään toiselle puolelle kaupunkia siksi, että hänelle syntyy pikkusisarus. Ja sitten hän vuoden tai parin päästä tulisi takaisin omalle alueelleen?
Ei kuulosta joustavan esi- ja alkuopetuksen tavoitteiden mukaiselta. Ymmärtäkää nyt, että tässä on ensisijaisesti kysymys lapsesta ja hänen koulunkäynnistään, johon aletaan jo 5-vuotiaasta alkaen rakentamaan valmiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
Sepä se, kun EIVÄT huutaneet
Ja voi kertoa että erittäin menestyviä aikuisia heistä tuli, terveitäkin ovatMinua ei syyllistetä noin. On niitä lapsia ennen teitäkin syntynyt ja hoidettu.
Ihan ilman syyllistämistä: vaikutat todella huonolta ja epäempaattiselta äidiltä. Melkoisen narsistiset piirteet omaava.
Oletko ikinä kuullut siitä, että lapsille voi opettaa hyvät rauhalliset unitavat jo hyvin pienestä? Opetetaan vuorokaudenaikojen ero, varustetaan oma rauhallinen uninurkkaus, otetaan käyttöön samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit, eikä häiritä lapsen unta suotta. Jokainen tuhisee, ähkii, vääntää ja kääntää unissaan. Jos äiti menee siihen pomppimaan, lapsi herää kokonaan ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeaa. Vasta kun on tosi kyseessä, mennään paikalle. Se ei tarkoita puolen tunnin huudattamista vaan vanhemman korvan virittymistä oikealle taajuudelle.
Meillä kolme lasta ja tällä periaatteella kaikki nukkuivat hyvin, satunnaisia sairastamisia, hampaidentekoja jne. huomioon ottamatta. Moni mielellään sanoo, että silkkaa sattumaa ja morkkaa siitä, kun hyväonniset viisastelee huonounisille, mutta itse luotan kyllä tähän lujasti.
Meillä oli käytössä nuo kaikki luettelemasi keinot, miksi lapset ei silti nukkuneet? Esikoinen on edelleen huono nukahtaja, kuopus on aina nukahtanut helposti mutta heräilee yöllä enemmän. Pahimmillaan alle tunnin välein. Molemmilla oli kyllä myös hyvin nukkumisen kausia, mutta sitten tuli joku uusi vaihe ja heräily alkoi taas. Se vaan on normaalia että vauvat heräilee yöllä. Minä olen vielä sillä tavalla rento äiti, etten todella pompannut joka inahduksesta, siitä ei ole kyse.
Suomessa on ainakin lainsäädännön tasolla hyvät mahdollisuudet osa-aikaiseen työntekoon. Mahdollisuus osa-aikaisuuteen on kirjattu lakiin siihen saakka, kunnes lapsi menee kolmannelle luokalle kouluun.
Monissa muissa maissa puolestaan pienten lasten äideillä on tosi huonot mahdollisuudet työskennellä täysiaikaisesti. Haluatko sinä sellaisen yhteiskunnan? Minä en.
Pohjoismaisessa mallissa varhaiskasvatus on integroitu päivähoitoon, juuri siksi että äideillä olisi mahdollisuus tehdä töitä. Keskieurooppalaisesta mallissa lapsi on aamupäivän ”koulussa”, ja iltapäivälle pitää erikseen järjestää hoito, mikäli toinen vanhemmista ei ole kotona. Sisältö on aivan sama kummassakin. Se, että meidän mallissamme asiat on tehty vanhemmille helpommiksi, ei tee varhaiskasvatuksesta itsestään vähäarvoisempaa.