Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä, saako ystävän exän kanssa olla?
Elina188
04.09.2021 |
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi mitä mieltä olet siitä, että saako ystävän exän kanssa olla?
Itselläni kävi näin että ihastuin ja rakastuin ystävän exään, erittäin komea, hauska ja ihanan tuntuinen mies ja aloitettiin seurustelu, mutta ystäväni on täysin vetänyt tästä herneen nenään ja sanonut, että se on kirjoittamaton sääntö ettei ystävien exiin kosketa eikä toisten "jämiin" kuten hän vähän ilkeämminkin kuvasi ja nyt välttelee minua jopa yhteisten ystävien tapaamisissa ja käyttäytyy hyvin kylmästi.
Omasta mielestäni jos olet eronnut josta kusta niin silloin tämä on vapailla markkinoilla eikä enää sinulle kuuluva asia.
Mikä on Sinun mielipiteesi asiaan? Niin naisten kuin miesten mielipiteet käy ja on tervetulleita.
Kommentit (197)
Kyllä pitää vuosi odottaa ennenkuin ystävän eksään koskee. Se on muuten haureutta. Niin sanoo raamattukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe ongelmaa. Aikuiset ihmiset seurustelkoot, jos kerran toisistaan tykkäävät.
Saa, mutta mitä EI saa tehdä, on odottaa, että ystävyys sen jälkeen jatkuu.
Koska useimmat eivät halua kaveerata entisten seurustelukumppaniensa ja näiden uusien naisystävien kanssa.
Siihen on syynsä, miksi se suhde on päättynyt ja useimmat haluavat jättää ne entiset elämästään taakseen eikä jättää roikkumaan kaverin toimiessa välikappaleena.
Eli jos haluaa seurustella ystävän entisen kanssa, on oltava itse valmis luopumaan siitä ystävyydestä eikä sitten paheksua sitä, kun se kaveri haluaa jatkaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en koskisi kaverien eksiin vaan laittaisin ystävyyden edellä.
Lyhyesti: Ei saa.
Sillä pilaa vaan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus hyvin nuorena pidin ystäväni exästä ja tämä samainen ystävä tuntui oikein ajavan meitä yhteen. Kun meillä kahdella sitten oikeasti kolahti, ystävä oli raivostunut exälleen ja uhannut itsemurhalla. Sen jälkeen en koskaan nähnyt enää kumpaakaan heistä. Hirveää dramatiikkaa vaikka heidän eronsa oli jo sitä ennen todellinen.
En suostuisi enää tapailemaan seurustelumielessä edes henkilöä, jonka kanssa minulla on jo ennestään yhteisiä tuttuja. Mieluummin vaikka eskimo tai alkuasukas maailman ääristä kuin jonkun ystävän exä. Itse en kuitenkaan moralisoisi muita valinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tän jossain pienillä paikkakunnilla, jossa on pulaa seurustelukumppaneista, mutta kyllä jossain suurissa kaupungissa luulis nyt miehiä ja naisia löytyvän. Jos on ollu joku säätö niin mun mielestä vapaata riistaa, mut ei tulis mieleenkään koskea hyvän ystävän exään, jonka kanssa niillä on paljon rakkautta ja historiaa takana. Mun mielestä tää on ihan selkee.
Toisaalta taas kaupungeissa ihmisillä on sosiaalista toimintaa ja kavereita monissa piireissä (opiskelu, työ, harraste, järjestöt jne). Näissä tutustuu ihmisiin helpommin , moni tapaa kumppanit näissä, ja varsinkin naiset on varovaisia täystuntemattomien kanssa. Isossa kaupungissa ei tarvitse törmätä exään kun on muitakin kaveriryhmiä ja paikkoja kuin se sama pikkukylän keskusta. Eri asia jos on yhteisiä lapsia.
Toki hyvä ystävä onkin eri asia, siis sellainen jonka kanssa ystävyys säilyy riippumatta missä työpaikassa tai harrasteryhmässä kumpikin milloinkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kaverin eksiä osaa edes katsoa sillä silmällä. Tulis jopa vähän sukurutsa ole.
Miehiä tulee ja menee, mutta hyvät ystävät ovat harvassa. Kyllä tuollainen vaikuttaisi ystävyyteen kuitenkin. Ei sitä enää haluaisi kertoa omasta elämästä samalla tavalla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa toki jos haluaa olla ex-ystävä.
Ja koston kohde. Itse aikoinaan kerroin kaikille mitä ystävä oli tehnyt, mutta niin että lisäilin ja muuntelin yksityiskohtia tehden ystävän tekoja entistä raskauttavammaksi, mm väitin että olisin ollut vielä ex-poikaystävän kanssa yhdessä. Seuraavaksi aion julkaista kirjan ja pilata ystävän maineen maailmanlaajuisesti.
Onkohan sama tyyppi joka jossain toisessakin ketjuissa suunnitteli tätä kostoa. Just kirjan kirjoittamista ja muistaakseni myös lehtiartikkelia (?) Kuka paljastuu kostaja av-mammaksi :)
Niinpä, kostaja taitaa kertoa eniten itsestään, varsinkin kun tästä lainatusta tulee olo kuin puhe olisi jostain vuosien takaisesta asiasta? Kunnianloukkaussyytteet ei myöskään vissiin huoleta yhtään.
Ei ystävien eksiin kosketa, kirjoittamaton sääntö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa toki jos haluaa olla ex-ystävä.
Ja koston kohde. Itse aikoinaan kerroin kaikille mitä ystävä oli tehnyt, mutta niin että lisäilin ja muuntelin yksityiskohtia tehden ystävän tekoja entistä raskauttavammaksi, mm väitin että olisin ollut vielä ex-poikaystävän kanssa yhdessä. Seuraavaksi aion julkaista kirjan ja pilata ystävän maineen maailmanlaajuisesti.
Narsistin varpaille ei hypitä. Narsisti ei unohda koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus hyvin nuorena pidin ystäväni exästä ja tämä samainen ystävä tuntui oikein ajavan meitä yhteen. Kun meillä kahdella sitten oikeasti kolahti, ystävä oli raivostunut exälleen ja uhannut itsemurhalla. Sen jälkeen en koskaan nähnyt enää kumpaakaan heistä. Hirveää dramatiikkaa vaikka heidän eronsa oli jo sitä ennen todellinen.
En suostuisi enää tapailemaan seurustelumielessä edes henkilöä, jonka kanssa minulla on jo ennestään yhteisiä tuttuja. Mieluummin vaikka eskimo tai alkuasukas maailman ääristä kuin jonkun ystävän exä. Itse en kuitenkaan moralisoisi muita valinnoistaan.
Täsmälleen sama kokemus, uhriutui krokotiilinkyyneleillä kaikille tehden minusta syntipukin. Itse oli kaiken lisäksi pettänyt exäänsä. Pettämiset olikin yksi syistä miksi en voinut kunnioittaa ja aloin hiivuttaa alkanutta ystävyyttä. Tuntui että oli viritellyt tarkoituksella ansan, jotta itse sai valkopestä likaista eroaan. Jos vielä olisin sinkku, en enää ikinä suostuisi tuohon ansaan.
Vierailija kirjoitti:
En näe ongelmaa. Aikuiset ihmiset seurustelkoot, jos kerran toisistaan tykkäävät.
Et näe mitään ongelmaa ystävän satuttamisessa? Loistava ystävä sinäkin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus hyvin nuorena pidin ystäväni exästä ja tämä samainen ystävä tuntui oikein ajavan meitä yhteen. Kun meillä kahdella sitten oikeasti kolahti, ystävä oli raivostunut exälleen ja uhannut itsemurhalla. Sen jälkeen en koskaan nähnyt enää kumpaakaan heistä. Hirveää dramatiikkaa vaikka heidän eronsa oli jo sitä ennen todellinen.
En suostuisi enää tapailemaan seurustelumielessä edes henkilöä, jonka kanssa minulla on jo ennestään yhteisiä tuttuja. Mieluummin vaikka eskimo tai alkuasukas maailman ääristä kuin jonkun ystävän exä. Itse en kuitenkaan moralisoisi muita valinnoistaan.
Täsmälleen sama kokemus, uhriutui krokotiilinkyyneleillä kaikille tehden minusta syntipukin. Itse oli kaiken lisäksi pettänyt exäänsä. Pettämiset olikin yksi syistä miksi en voinut kunnioittaa ja aloin hiivuttaa alkanutta ystävyyttä. Tuntui että oli viritellyt tarkoituksella ansan, jotta itse sai valkopestä likaista eroaan. Jos vielä olisin sinkku, en enää ikinä suostuisi tuohon ansaan.
129 jatkaa. Unohdin sanoa että myös tämä oli pettänyt exäänsä jatkuvasti, jo suhteen alkuajoista lähtien. Tajusin muuten juuri, että myös muut tuntemani krokotiilikyynelehtijät ovat osoittautuneet parisuhteissaan pettureiksi.
Niille joiden mielestä rakastumiseen ei voi vaikuttaa. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka ajattelee noin. Ei kai silloin ole nykyisetkään turvassa, jos ajatusmaailma on tuo että sitä vaan ajelehtii elämän vietävänä kuin joku kaarnalaiva koskessa eikä itse voi vaikuttaa mihinkään. Oikeasti useimmat ihmiset pystyy alkuvaiheessa pysäyttämään alkavan ihastuksen jos siihen vaan löytyy motivaatiota. Ei se rakkaus syty yhdessä hetkessä, sitä edeltää lähes aina pitkä sarja vapaaehtoisia valintoja lähentyä kyseisen ihmisen kanssa. Ja useimmille ihmisille niitä potentiaalisia rakastumisen kohteita on useampia. Ei ole mikään pakko valita juuri sitä, jolla satuttaa ystävää.
Jonkun tuttavan tai vaikka entisen työkaverin ex olisi vielä ok minulle, ystävän ex-mies ei. Ihastuminen ja rakastuminen vaatii monta askelta polulla, jonka joka käänteessä voi miettiä, onko tämä ystävyyden menettämisen arvoista.
Vaikka ystävä ei avoimesti suuttuisi ja hylkäisi, välit voivat viilentyä pikkuhiljaa. Haluaako ystävä kuulla suhteestani ja onko se enää ystävyyttä, jos en jaa mitään suhteeseeni liittyvää? Lähes kaikkien ystävieni kanssa meillä on tapana viettää aikaa yhdessä perheinä, onnistuisiko se enää?
Alue: Aihe vapaa
Olen parisuhteessa ystävän ex- puolison kanssa, alkoi nyt viides vuosi yhdessä. Aluksi oli myrskyisää, mutta nyt tilanne jo rauhoittunut. Myös ystävälläni uusi rakkaus elämässä ja ollaan pystytty puhumaan asiat selviksi. Aluksi oli myös vähän aikaa ystävyys katkolla, mutta nyt välit taas ennallaan. En ollut heidän eron aiheuttaja, siihen oli muut syyt. Eikä asuta kaupungissa.