Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Joillekin varsinainen työhuone on tarpeellinen. Itselleni ei. Olen ottanut ruokapöydän päädystä tilaa metrin verran, jossa minulla on läppäri ja iso näyttö. Tein jonkun aikaa myös pelkällä läppärillä töitä olohuoneen nojatuolissa. Eli vaatii minimaaliset tilat tehdä tehokasta työtä minun tapauksessani.
Mulla oli kaksi 27 tuuman näyttöä ruokapöydällä mutta eihän se nyt pitemmän päälle ole ihmisten elämää, että kotona on tuollaista.
Kaksi isoa näyttöä ruokapöydällä on kieltämättä aika rajoittavaa. Kaikilla on erilaiset puitteet. Yleensä ne, jotka asuu kauempana työpaikasta, kuten esikaupunkialueilla, niin heillä on enemmän tilaa käytössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jatkan vielä, kun sanoin, että ihmettelen teidän ankeaa asennettanne. Että monet asiat hoituisivat oikeasti myös nopeammin livenä, eikä tarvii kysellä "saako soittaa" tai kirjottaa älyttömän pitkiä viestejä koko ajan.´Teamsissa/Slackissa.
Haluaisin jatkaa etäilyä. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä häiriintynyttä sakkia nykyään. Joku mainitsee viihtyvänsä silloin tällöin lähitöissä, ja heti on kymmenen tyyppiä pauhaamaassa pää punaisena millainen fossiili, paskanjauhaja ja narsisti hänen täytyy tämän perusteella olla.
On varmasti kaikkien etu, että nämä tyypit pysyvät jatkossakin etäisyyden päässä muusta työyhteisöstä :)
Minäkin viihdyn tosi hyvin etätöissä, en vain kuvittele olevani sen takia jotenkin muita hienompi ja parempi ihminen.
Enpä ole nähnyt keskustelussa moisia ilmaisuja etätöiden kannattajilta. Mutta lähitöiden kannattajilta on tullut tosiaan aika alentuvia heittoja ja sitten yhtäkkistä huutoa ja raivoamista, kun ei ollakaan kaikki samaa mieltä.
Sitten et ole ollut kovinkaan valppaana, sillä nuo olivat ihan elävän elämän esimerkkejä siitä, miten lähitöistä pitävien persoonia on täällä arvioitu ihan vain lähitöistä pitämisen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
On joo, mulla on ihan ikioma huone harrastuksilleni. Työkone menee siinä pöydän kulmalla hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
On joo, mulla on ihan ikioma huone harrastuksilleni. Työkone menee siinä pöydän kulmalla hyvin
Minä en suostu mihinkään pöydän kulmalla työskentelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
On joo, mulla on ihan ikioma huone harrastuksilleni. Työkone menee siinä pöydän kulmalla hyvin
Minä en suostu mihinkään pöydän kulmalla työskentelyyn.
Voi tämä on kivaa! Kotiympäristö inspiroi parempiin tuloksiin työssä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöt eivät ole itselle ihan ongelmaton juttu, mitä tulee monilokeroisessa firmassa kartalla pysymiseen. Oman tiimin kesken vielä sujuu, mutta tässä 1½-vuoden aikana olen huomannut kuinka paljon sitä käytävillä, kahviossa ym p-puhumisesta tulevaa lätinätietoa tietoa on jäänyt saamatta. Varsinkin siitä, mitä rikkakkaistiimit touhuavat, on tippunut pahasti kartalta. Ja ainakin itse hiukan kaipailen myös toimintaa itse työyhteisössä, lounaila käyntiä ja sen sellaista. No eipä tarvitse enää kauaa kotona näpytellä, tuntipalkka- ja kuukausipalkkavuodet yhteen laskettuna 43 vuotta kasassa ja netti-aamukampa raksuttaa kohti vuodenvaihdetta.
Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille? Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia. Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa? Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä? Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on. Vastarintaa vaikuttaa olevan eniten sellaisilla, joille tärkeää on se työaikana jatkuvasti muusta kuin työhön liittyvästä puhuminen, tai on vaikeuksia yhä digiloikassa joko itsellä tai työnantajankin puolelta.
Työyhteisöjä on toiminnallisuudeltaan taatusti yhtä monta erilaista, kuin on eri firmojen yhteenlaskettuja toimipisteita ja ei varmaan kannata alkaa yleistämään siitä omasta ainoasta näkökulmasta asioita. Nähdäkseni lähestyin asiaa itsekkäästi ’minä itse’ vinkkelistä ja tiedän senkin, että kolmisenkymmentä vuotta nuoremmista työkavereista löytyy moneen eri lähtöön tässä etätyökysymyksessä. Toisille mahdollisuus etäilyyn tai sen puuttuminen näyttää olevan ’ranteet-auki-paikka’ ja vastaavasti osa käy 5/5 toimipisteessä vaikka olisi mahdollisuus tehdä etätyötä.
”Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille?”
- On, ja kun tiimiin ikäskaala riittää kolmannesvuosisadan mittaiseksi, itse kullakin on niitä omia verkostojaan, joista tihkunut ’p-jauhantatieto’ (= työasioihin liittyviä asioita oman tiimin corejuttujen sivulta) kyllä tiivistyy live-elämässä oleellisesti tehokkaammin kuin Skypen luurien päästä.
”Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia.”
- Jopas sinulla on negatiivinen suhtautuminen työpaikan ihmissuhteisiin? Koetkos jääneesi jotenkin ulkopuoliseksi?
” Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa?”
- Se tarkoittamani puhuttu ’p-aska’ on kyllä osoittautunut yhden kokonaisuuden mutta tusinan laatikkoleikin organisaatiohimmelissä Skypeä ja hienoja intranettisivuja monin verroin tehokkaammaksi tiedontasaajaksi.
Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä?
- Oikeastaan aika hassu kysymys omasta kapeasta teknisen toimialan näkökulmasta katsottuna. Kuinkahan monella työpaikalla pohjakoulutus ja työhöntuloperehdytys valmistavat tulijaa suoraan Leijonan Kitaan, eli asiantuntijana visiteeraamaan asiakkaan luona ongelmaa selvittämään. Täydellisessä maailmassa varmaan, näkemässäni maailmassa edellämainittu on ollut aika lailla HR-jargonia ja todellinen startti uuteen duuniin tulee just sen hiljaisen tiedon kautta. Siis silloin kun tiimin henki on terve ja tähdätään yhteiseen maaliin. Ja valitettavasti kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä edes alan asiantuntija.
”Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.”
- Miten’s tuo on edes mahdollista nykyfirmassa, kun asiat ainakin meillä hoidetaan yhteisten tietojärjestelmien kautta ja ainakin osastokohtaisesti suunnilleen ’kaikki näkevät kaiken’. Mitä silloin on vähääkään pidempään yhdessä toimineessa tiimissä se ”hiljainen tieto” josta kukaan muu ei tiedä muka mitään?
”Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on.”
- Tuossa alussa varoittelin liiasta yleistämisestä eri työpaikkojen ja toimialojen kanssa. Jotenkin näyttää sille, että olet pahasti hirttäytynyt siihen uskoon, että kaikilla työpaikoilla toimitaan samalla tavalla kuin omallasi ja että 5/5 etäily olisi kaikille ongelmaton ratkaisu. Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi mennä fyysisesti sinne toimipaikalle…?
Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi digiloikkaa kohtaan…?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä tottumista tulee tarvitsemaan.
Yöunista tulee menemään työmatka ja ehostautuminen. Lisäksi nykyään syön aamupalan työpöydän ääressä. Sillekin pitää jostain saada aikaa.
Työrauha avokonttorissa on myös niin ja näin.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työyhteisöjä on toiminnallisuudeltaan taatusti yhtä monta erilaista.. ei kannata alkaa yleistämään siitä omasta ainoasta näkökulmasta asioita...
Totta. Sinunkaan ei kannata.
”Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia.” Jopas sinulla on negatiivinen suhtautuminen työpaikan ihmissuhteisiin? Koetkos jääneesi jotenkin ulkopuoliseksi?
Kuppikunnat ovat mielestäsi "työpaikan ihmissuhteita"? Kuppikunnat ovat negatiivinen asia ja merkki siitä, että työpaikan ilmapiirissä ja henkilösuhteissa on jotain häiriöitä. Kuppikunnat tarkoittavat sitä, että ihmiset ovat klikkiytyneet eri porukoihin ja heillä on riitoja ja erimielisyyksiä. Tässä sinun kertomassa tapauksessa osa tiedosta kerrotaan ns. puskaradion kautta eikä saavuta kaikkia. Silloin on ihan normaalia, että ihmiselle joka ei saa tietoa, tulee paha mieli. Ja kun tämä toistuu tai siitä puhuminen saa jotain tuollaisia tuhahduksia vastaukseksi mitä täällä heittelet, niin tilanne vaan tulehtuu ja pahenee..
Ja todellakin, jos työpaikalla on kuppikuntia, viestintä hoidetaan jossain nurkalla kahviautomaatilla, niin varmasti moni kokee jäävänsä ulkopuoliseksi ja he ovat ihan oikeassa. Miksi haluat sellaista?
Se tarkoittamani puhuttu ’p-aska’ on kyllä osoittautunut yhden kokonaisuuden mutta tusinan laatikkoleikin organisaatiohimmelissä Skypeä ja hienoja intranettisivuja monin verroin tehokkaammaksi tiedontasaajaksi.
Organisaatiomuutos ja mielestäsi sitä ei voi ymmärtää ilman vapaamuotoista keskustelua ja sosiaalista höpöttelyä siellä täällä. Joidenkin valittujen kanssa. Miksi ette ole ehdottaneet esim. teamsin kautta yleistä keskustelutilaisuutta asiasta? Vai onko niin, että ette kehtaa sanoa jos että ymmärrä esim. niitä laatikkohimmeleitä?
Kuinkahan monella työpaikalla pohjakoulutus ja työhöntuloperehdytys valmistavat tulijaa .. asiantuntijana visiteeraamaan asiakkaan luona ongelmaa selvittämään... todellinen startti uuteen duuniin tulee just sen hiljaisen tiedon kautta..
No jos työntekijä tulee tukihenkilöksi, ongelmanratkaisijaksi tai aspaksi niin perehdytyksen pitäisi tietysti pureutua juuri niihin asioihin. HR-jargon on toki tarpeen, mutta itse työn opettelu on 80% perehdytystä. Ohjeistus, ongelmat, esimerkit, harjoittelu, keskustelu. Ja sitten vielä se itse työssä oppiminen.
Jos teidän perehdytys on vain vähän HR:ää ja sitten pitää jutellen oppia itse työ niin on päivänselvää että teidän perehdytys on huonoa.
------------------
”Totta. Sinunkaan ei kannata. ”
-Kuten huomasitkin, meistä kahdesta se olet sinä joka lähes joka lauseessa yleistelee.
”Kuppikunnat ovat negatiivinen… ”
-Kuten juuri mainitsin, ei kannata sortua yleistämään. Huomaan että koet fyysisellä työpisteellä ihmisten verkostoitumisen jostain syystä äärettömän negatiivisena asiana, samoin kuin koko ihmisistä koostuvan toimipisteen.
”Kuppikunnat tarkoittavat sitä, että ihmiset ovat klikkiytyneet eri porukoihin ja heillä on riitoja ja erimielisyyksiä. ”
-Kuten vasta mainitsin, ei kannata sortua toistuvasti yleistämään. En tietysti voi kiistää mainitsemiasi ongelmia juuri sinun työpaikkasi ihmissuhteissa. Itse näen ja koen ’kuppikunnat’ täysin eri valossa, kun esimerkiksi tietty jengi lähtee vaikka ABC:lle lounaalle kokoonpanon ollessa golffarit-motoristit-veneilijät-kalastajat…. ja en usko, että riitaisat ihmiset vasiten yksillä kyydeillä samaan lounaspaikkaan hinkuisivat. Kuten ehkä oivallat, kyseessä on hyvin miesvoitoinen toimipiste. Ja kuten vielä lisäksi ehkä oivallat, ne kuppikunnat joihin itse olet tutustunut ei todellakaan ole ainoa totuus kuppikunnista. En oikeastaan ihmettele enää vastenmielisyyttäsi lähitöitä kohtaan.
”Tässä sinun kertomassa tapauksessa osa tiedosta kerrotaan ns. puskaradion kautta”.
Olkiukko.
”Silloin on ihan normaalia, että ihmiselle joka ei saa tietoa, tulee paha mieli.”
-Huomasin, katkeruus jostain koetusta tihkuu rivien välistä. Mutta kaikkiaan puhutussa kyse on sellaisesta ydintoiminnan sivussa olevasta tiedonkulusta, josta tiedottamiseen tosiaan ei kannata auditoriota varata tai videokokousta kutsua koolle.
”Ja kun tämä toistuu tai siitä puhuminen saa jotain tuollaisia tuhahduksia vastaukseksi mitä täällä heittelet, niin tilanne vaan tulehtuu ja pahenee.. ”
Olkiukko.
”Ja todellakin, jos työpaikalla on kuppikuntia, viestintä hoidetaan jossain nurkalla kahviautomaatilla, niin varmasti moni kokee jäävänsä ulkopuoliseksi ja he ovat ihan oikeassa. Miksi haluat sellaista? ”
Jälleen tekaistu olkiukko. Jospa nyt pitäytyisit kerrotuissa asioissa ja hiukan hillitsisit villiä mielikuvituksesi laukkaa.
”Organisaatiomuutos ja mielestäsi sitä ei voi ymmärtää ilman vapaamuotoista keskustelua ja sosiaalista höpöttelyä siellä täällä.”
-Olkiukko. Kuka on tässä asiayhteydessä sanallakaan maininnut organisaatiomuutoksesta?
”Miksi ette ole ehdottaneet esim. teamsin kautta yleistä keskustelutilaisuutta asiasta?”
-Jösses, vieläkö joku kaipailee lisää videopalavereja periaatteessa ydintoimintaa pelkästään sivuavista asioista?
” Vai onko niin, että ette kehtaa sanoa jos että ymmärrä esim. niitä laatikkohimmeleitä? ”
-Olkiukko jälleen kerran. Mistä nyt kumpuaa jatkuva virta tekaistuja ongelmia ja sen sellaista… Puhunet nyt ihan omakohtaisista kokemuksistasi? Kuten jo mainitsinkin, ei kannata yleistellä.
En epäile sekuntiakaan, etteikö sinulle 100% etätyöskentely olisi se kaikista soveliain työskentelymuoto ja uskon, että kollegasi ovat asiasta vankasti samaa mieltä. Luetun perusteella en oikeastaan ihmettele enää vastenmielisyyttäsi lähitöitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Työ ja "ihmisten tapaaminen" ovat kaksi eri asiaa. Olisin hyvin huolissani, jos suomalaiselle "ihmisten tapaaminen" tarkoittaa työpaikalle menemistä, muuten ei ole "ihmisten tapaamista".
Käsityksesi etätyötä globaaleille työnantajille tekevistä suomalaisista on varmaan hyvin kummallinen. Hehän eivät "tapaa ihmisiä" koskaan!
Ahdistaako sinua jokin vai miksi pitää heti ryhtyä tuolla tavalla keuhkoamaan? Jos luet tekstini ajatuksella, huomaat että puhun siitä mitä MINÄ haluaisin tehdä ja mikä MINULLE olisi MINUN MIELESTÄNI paras järjestely. Olen kai sentään oikeutettu siitä puhumaan?
Minusta jossain teamsissa tapaaminen ei ole yhtään sama asia kuin kasvotusten. Ihmisiä tulee toki tavattua työelämän ulkopuolellakin, mutta lähinnä sen oman kuplan sisällä, josta on mielestäni silloin tällöin hyvin terveellistä poistua.
Keuhkoamaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin ketjun läpi ja täytyy todeta, että etätyö on tullut jäädäkseen. Joissain paikoissa se on varmasti kivuliasta, eikä ns. digiloikka ole helppo. Lähityötä puolustavien perustelut ovat vähän onttoja, sanokaa nyt vaan reilusti, että se on vain teidän mielipide ja teille on helpompaa mennä "nykimään hihasta" kuin toimia tehokkaasti etänä.
Muutos on aina vaikeaa. Mutta olen jonkun kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä siitä, että ne Pekat etätöissä ovat varmasti hyvin onnellisia, kun kukaan ei ole nykimässä hihasta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
Hän kirjoitti, että "ei koko aika tehdä yhdessä töitä". Sehän tarkoittaa, että töitä tehdään toimistolla myös yksin, ei pelkästään yhdessä.
Kahvitauolla muuten ainakin meillä puhutasn usein uusimmista työasioista työkaverien kanssa. Se on epävirallista tiedonjakamista työtoverien kanssa.
Se on myös hyvin väärin niitä työtovereita kohtaan, jotka eivät käy usein kahvitauolla tai käyvät siellä eri porukassa tai eri aikaan. Tietoa ei saisi koskaan jakaa vain osalle porukasta, siitä seuraa niitä inhottavia tilanteita palavereissa tyyliin "missä tästä on kerrottu" ja "en ole kuullutkaan" ja "ai sä et tiedä tästä mitään, ompas omituista"
Just näiden takia pitäisi käydä ne yhteiset tiedonvälitys keskustelut ja muut yhdessä jossain palaverissa tai digikanavassa. Sivusta on varmaan jokainen seurannut tällaisia. Joillekin se ei ole mikään iso juttu mut sitten on tyyppejä jotka ottaa raskaasti ja pitää tätä jotenkin suorastaan kiusaamisena. Että vaikka itse ei ymmärtäisikään miksi se on niin tärkeää keskustella yhdessä niin niiden herkkien, epävarmojen, empaattisten ja huonoja kokemuksia omaavien takia. Että näytetään niille, et meillä jokainen saa tiedon ja mahdollisuuden kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöt eivät ole itselle ihan ongelmaton juttu, mitä tulee monilokeroisessa firmassa kartalla pysymiseen. Oman tiimin kesken vielä sujuu, mutta tässä 1½-vuoden aikana olen huomannut kuinka paljon sitä käytävillä, kahviossa ym p-puhumisesta tulevaa lätinätietoa tietoa on jäänyt saamatta. Varsinkin siitä, mitä rikkakkaistiimit touhuavat, on tippunut pahasti kartalta. Ja ainakin itse hiukan kaipailen myös toimintaa itse työyhteisössä, lounaila käyntiä ja sen sellaista. No eipä tarvitse enää kauaa kotona näpytellä, tuntipalkka- ja kuukausipalkkavuodet yhteen laskettuna 43 vuotta kasassa ja netti-aamukampa raksuttaa kohti vuodenvaihdetta.
Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille? Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia. Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa? Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä? Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on. Vastarintaa vaikuttaa olevan eniten sellaisilla, joille tärkeää on se työaikana jatkuvasti muusta kuin työhön liittyvästä puhuminen, tai on vaikeuksia yhä digiloikassa joko itsellä tai työnantajankin puolelta.
Työyhteisöjä on toiminnallisuudeltaan taatusti yhtä monta erilaista, kuin on eri firmojen yhteenlaskettuja toimipisteita ja ei varmaan kannata alkaa yleistämään siitä omasta ainoasta näkökulmasta asioita. Nähdäkseni lähestyin asiaa itsekkäästi ’minä itse’ vinkkelistä ja tiedän senkin, että kolmisenkymmentä vuotta nuoremmista työkavereista löytyy moneen eri lähtöön tässä etätyökysymyksessä. Toisille mahdollisuus etäilyyn tai sen puuttuminen näyttää olevan ’ranteet-auki-paikka’ ja vastaavasti osa käy 5/5 toimipisteessä vaikka olisi mahdollisuus tehdä etätyötä.
”Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille?”
- On, ja kun tiimiin ikäskaala riittää kolmannesvuosisadan mittaiseksi, itse kullakin on niitä omia verkostojaan, joista tihkunut ’p-jauhantatieto’ (= työasioihin liittyviä asioita oman tiimin corejuttujen sivulta) kyllä tiivistyy live-elämässä oleellisesti tehokkaammin kuin Skypen luurien päästä.
”Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia.”
- Jopas sinulla on negatiivinen suhtautuminen työpaikan ihmissuhteisiin? Koetkos jääneesi jotenkin ulkopuoliseksi?
” Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa?”
- Se tarkoittamani puhuttu ’p-aska’ on kyllä osoittautunut yhden kokonaisuuden mutta tusinan laatikkoleikin organisaatiohimmelissä Skypeä ja hienoja intranettisivuja monin verroin tehokkaammaksi tiedontasaajaksi.
Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä?
- Oikeastaan aika hassu kysymys omasta kapeasta teknisen toimialan näkökulmasta katsottuna. Kuinkahan monella työpaikalla pohjakoulutus ja työhöntuloperehdytys valmistavat tulijaa suoraan Leijonan Kitaan, eli asiantuntijana visiteeraamaan asiakkaan luona ongelmaa selvittämään. Täydellisessä maailmassa varmaan, näkemässäni maailmassa edellämainittu on ollut aika lailla HR-jargonia ja todellinen startti uuteen duuniin tulee just sen hiljaisen tiedon kautta. Siis silloin kun tiimin henki on terve ja tähdätään yhteiseen maaliin. Ja valitettavasti kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä edes alan asiantuntija.
”Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.”
- Miten’s tuo on edes mahdollista nykyfirmassa, kun asiat ainakin meillä hoidetaan yhteisten tietojärjestelmien kautta ja ainakin osastokohtaisesti suunnilleen ’kaikki näkevät kaiken’. Mitä silloin on vähääkään pidempään yhdessä toimineessa tiimissä se ”hiljainen tieto” josta kukaan muu ei tiedä muka mitään?
”Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on.”
- Tuossa alussa varoittelin liiasta yleistämisestä eri työpaikkojen ja toimialojen kanssa. Jotenkin näyttää sille, että olet pahasti hirttäytynyt siihen uskoon, että kaikilla työpaikoilla toimitaan samalla tavalla kuin omallasi ja että 5/5 etäily olisi kaikille ongelmaton ratkaisu. Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi mennä fyysisesti sinne toimipaikalle…?
Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi digiloikkaa kohtaan…?
Ja argumenttien hiipuessa jatketaan olkukkoilua. Menee huvittavan puolelle tuo herkkähipiäisyys lähityön eduista kirjoitellessa.
Mä aloitin äskettäin yliopiston ja toistaiseksi pidän siitä, että suurin osa luennoista on etänä. Mulla kestää kävellen 30 min yliopistolle, lisäksi ei tarvitse juosten hikoilla kampusten välillä. Ei tarvitse raahata eväitä tai jonottaa opiskelijaravintolassa. Voin kotona tehdä sellaista ruokaa mitä haluan ja siivota luentojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua takaisin toimistolle, haluan istua päivät omassa pienessä huoneessani ovi kiinni . Olen epäsosiaalinen ja nautin, kun ei tarvitse lörpötellä taukoja työkavereiden kanssa .
Sulla on luksusoltavat jos on työhuone tuohon käyttöön. Me hankimme kodin aikoinaan sillä ajatuksella, että se ei ole työpaikka, koulu tai kuntosali. Nyt ihmeellisesti oletetaan, että jokaisesta kodista löytyy työtilat 1-5 hengelle. Itse menen siis toimistolle aina kun mahdollista.
Tässä eri tyyppi myös. Minulla ja miehelläni on kummallakin oma työhuone kotona. Todellakin luksusta työpaikkaan verrattuna, jossa on hälyinen avokonttori. Neuvotteluhuoneista on pulaa, joten Teams-kokoukset kukin hoitaa työpisteeltään. Minulla ei edes ole omaa työpistettä töissä, joten kotona omalla työpisteellä työskentely on suorastaan ylellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Raskasta on. Palaan kampukselle nyt vuoden etätöiden jälkeen. Opetan hoitoalalla ja linjaus on, että lähiopetusta maskit päällä pienille ryhmille. On todella raskasta opettaa maski kasvoilla 6-8 tuntia päivässä. Tuntuu, että ääni ei kulje ja tartuntariski on todella korkealla, kun uudet hoitoalan opiskelijat ovat saapuneet ympäri Suomea kampukselle. Itselläni rokotukset ovat kunnossa, mutta silti on tunne, että milloin vain tilanne saattaa kääntyä huonoon suuntaan. Päivä kerrallaan tässä mennään.
Mielestäni kouluissa ja oppilaitoksissa pitäisi ottaa ekaluokasta lähtien vähintään yksi etätyöpäivä viikossa käyttöön. Etätyöt tulevat olemaan niin iso osa lasten tulevaisuutta monessa ammatissa, että siihen on hyvä kasvaa sisälle. Niin heidän ei tarvitse ihmetellä asioita, varsinkin jos omat vanhemmat ovat tällaisia "ei ole mitään sosiaalisuutta.. pitää mennä paikalle nyppimään hihoista" -tyyppejä.
Lapset ja nuoret onneksi kasvavat hyvin nykylaitteistojen ja -tapojen käyttäjäksi, mutta sen kivan vapaa-ajan viihteen lisäksi pitäisi oppia etätyöskentelykin.
Ja oikein tulehtuneissa kiusaamistapauksissa olisi mielestäni varsin oivallinen vaihtoehto tarjota etäopiskelun mahdollisuutta ainakin hetkittäin. Myös kiusaajille ratkaisuksi.
Etäkoulukeskusteluissakin nämä etäilyn vastustajat huutavat, että "ei sitä sinun lapselle järjestetä". Ikäänkuin "etätunnin järjestäminen" tarkoittaisi sitä, että opettaja ihan erikseen pitää tunnin. Eihän se vaadi muuta kuin läppärin, videokameran ja yhteyden. Kotona oleva oppilas voi seurata ja kuunnella opettajan puhetta ja saa tehtävät jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Elät luultavasti jonkinlaisessa itsellesi luomassa harhassa kun kuvittelet, että kaikki työkaverisi valitsisivat mieluummin tulla töihin työpaikalle jos vaihtoehtona olisi etätyö. Kotona työskennellessä kun ei mene 3 tuntia työmatkoihin ihmishälinässä eikä tarvitse maanisesti esittää iloista ja sosiaalista työpaikalla silloinkin kun siltä ei tunnu, sellainen on pitemmän päälle todella kuluttavaa.
Vastauksesi kertoo ihan tarpeeksi sinusta. Me emme pidä normaalia työntekoa kuluttavana emmekä kutsu muita harhaisiksi. HR on nimenomaan saanut pyyntöjä avata toimistoa enemmän. Ikävää, jos koet, että koet olosi maaniseksi teeskentelijäksi työyhteisössäsi.
Kuten myös omasi sinusta, joka edelleenkin elät jossain omituisessa luulossa, että kaikki suomalaiset yleisesti erityisesti oikein nauttivat työssäkäymisestään; työtehtävistänsä, työpaikkansa ilmapiiristä, työkavereistaan, jatkuvasti hyvällä tuulella olevan esittämisestä tai valitsisi mieluummin lähi- kuin etätyöt.
Sinulla on näköjään vielä kokonainen maailma opittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöt eivät ole itselle ihan ongelmaton juttu, mitä tulee monilokeroisessa firmassa kartalla pysymiseen. Oman tiimin kesken vielä sujuu, mutta tässä 1½-vuoden aikana olen huomannut kuinka paljon sitä käytävillä, kahviossa ym p-puhumisesta tulevaa lätinätietoa tietoa on jäänyt saamatta. Varsinkin siitä, mitä rikkakkaistiimit touhuavat, on tippunut pahasti kartalta. Ja ainakin itse hiukan kaipailen myös toimintaa itse työyhteisössä, lounaila käyntiä ja sen sellaista. No eipä tarvitse enää kauaa kotona näpytellä, tuntipalkka- ja kuukausipalkkavuodet yhteen laskettuna 43 vuotta kasassa ja netti-aamukampa raksuttaa kohti vuodenvaihdetta.
Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille? Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia. Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa? Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä? Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on. Vastarintaa vaikuttaa olevan eniten sellaisilla, joille tärkeää on se työaikana jatkuvasti muusta kuin työhön liittyvästä puhuminen, tai on vaikeuksia yhä digiloikassa joko itsellä tai työnantajankin puolelta.
Työyhteisöjä on toiminnallisuudeltaan taatusti yhtä monta erilaista, kuin on eri firmojen yhteenlaskettuja toimipisteita ja ei varmaan kannata alkaa yleistämään siitä omasta ainoasta näkökulmasta asioita. Nähdäkseni lähestyin asiaa itsekkäästi ’minä itse’ vinkkelistä ja tiedän senkin, että kolmisenkymmentä vuotta nuoremmista työkavereista löytyy moneen eri lähtöön tässä etätyökysymyksessä. Toisille mahdollisuus etäilyyn tai sen puuttuminen näyttää olevan ’ranteet-auki-paikka’ ja vastaavasti osa käy 5/5 toimipisteessä vaikka olisi mahdollisuus tehdä etätyötä.
”Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille?”
- On, ja kun tiimiin ikäskaala riittää kolmannesvuosisadan mittaiseksi, itse kullakin on niitä omia verkostojaan, joista tihkunut ’p-jauhantatieto’ (= työasioihin liittyviä asioita oman tiimin corejuttujen sivulta) kyllä tiivistyy live-elämässä oleellisesti tehokkaammin kuin Skypen luurien päästä.
”Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia.”
- Jopas sinulla on negatiivinen suhtautuminen työpaikan ihmissuhteisiin? Koetkos jääneesi jotenkin ulkopuoliseksi?
” Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa?”
- Se tarkoittamani puhuttu ’p-aska’ on kyllä osoittautunut yhden kokonaisuuden mutta tusinan laatikkoleikin organisaatiohimmelissä Skypeä ja hienoja intranettisivuja monin verroin tehokkaammaksi tiedontasaajaksi.
Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä?
- Oikeastaan aika hassu kysymys omasta kapeasta teknisen toimialan näkökulmasta katsottuna. Kuinkahan monella työpaikalla pohjakoulutus ja työhöntuloperehdytys valmistavat tulijaa suoraan Leijonan Kitaan, eli asiantuntijana visiteeraamaan asiakkaan luona ongelmaa selvittämään. Täydellisessä maailmassa varmaan, näkemässäni maailmassa edellämainittu on ollut aika lailla HR-jargonia ja todellinen startti uuteen duuniin tulee just sen hiljaisen tiedon kautta. Siis silloin kun tiimin henki on terve ja tähdätään yhteiseen maaliin. Ja valitettavasti kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä edes alan asiantuntija.
”Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.”
- Miten’s tuo on edes mahdollista nykyfirmassa, kun asiat ainakin meillä hoidetaan yhteisten tietojärjestelmien kautta ja ainakin osastokohtaisesti suunnilleen ’kaikki näkevät kaiken’. Mitä silloin on vähääkään pidempään yhdessä toimineessa tiimissä se ”hiljainen tieto” josta kukaan muu ei tiedä muka mitään?
”Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on.”
- Tuossa alussa varoittelin liiasta yleistämisestä eri työpaikkojen ja toimialojen kanssa. Jotenkin näyttää sille, että olet pahasti hirttäytynyt siihen uskoon, että kaikilla työpaikoilla toimitaan samalla tavalla kuin omallasi ja että 5/5 etäily olisi kaikille ongelmaton ratkaisu. Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi mennä fyysisesti sinne toimipaikalle…?
Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi digiloikkaa kohtaan…?
Siitähän tuossa kyse on. Kyseessä varmaan myös ihan luonnollinen huoli ja pelko jatkosta. Digitalisaation ja etätyön yleistyessä yksi häviävä ammatinala on nämä tälläiset, jolla aiemmin päivät koostuneet lähinnä erinäisestä toimiston käytäväturismista, hihasta nyppimisistä, asioista joita ei muka voi hoitaa kuin kasvokkain ja yksitellen jokaisen uuden työntekijän kanssa. Vaikka Leijonan Kitaankin lähetyksen valmistelun voisi hoitaa suurelta osin senkin kirjoittamalla sinne joutuville hyvän sähköisen starttipaketin.
Alue: Aihe vapaa
Kumma homma, että lasten ja nuorten etäkoulu on tuomittavaa, mutta aikuisten etälepsuilu ei.