Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Meidän 1900 hengen firmassa 80% vastausprosentilla 70% ei halunnut tehdä etätöitä, joten toi 80% ei halua palata takaisin normaalin ei ole kyllä uskottava.
Itse palasin jo viime vuonna toimistolle, kun nysväät muutenkin liikkumisrajoitusten yms. takia pienessä yksiössä päiväsi sekä työpäivät ainakin itellä venyivät, niin paljon että töihin meni käytännössä koko päivä, kun tauot venyivät, sekä teki välihommina jotain pyykinpesua yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma työni on niin asiapitoista ja täysin digitaalista, ettei käytännössä ole mitään tarvetta nähdä ihmistä fyysisesti. Olen huomannut, että voin tehdä työtä kenen kanssa tahansa pelkän chatin välityksellä tai esim. Teamsin kautta ruutua jakaen ja puhuen. Eli näkemättä koko vastapuolta tai edes tietämättä, kuka hän on. Ei sillä ole oikeastaan merkitystä.
Toisin on varmasti tehtävissä joissa pitää lukea toisen ilmeitä ja olemusta jne, mutta omassa hommassani se on epäolennaista ja saattaa jopa haitata, kun ihmiset kiinnittävät ulkoiseen olemukseen turhaan huomiota, kun pitäisi pysyä vain työtehtävässä.
Erinomainen pointti! Itse todennut myös saman. Ja sitäpaitsi on paljon helpompi itsekin keskittyä siihen käsiteltävään asiaan, kun ei kulu energiaa vastapuolen tuijottamiseen sekä aktiivisuuden "esittämiseen". Tiedättehän, hymyilyt, nyökkäykset, tiivis silmiintuijottelu yms, jolla viestität vastapuolelle kuuntelevasi häntä, vaikka todellisuudessa tuo vie energiaa sen itse asian ssisäistämiseltä!
Itse kuulun kaiken lisäksi niihin, jotka oppivat parhaiten tekemällä jotain visuaalista samalla, esim. piirtely tai vaikkapa jonkun yksinkertaisen kännykkäpelin näpertely ohessa.
Tuota jos tekisin "livenä", vaikuttaisin välinpitämättömältä, kun en ota ystävällistä, hymyilevää kontaktia vastapuoleen, vaikka todellisuudessa olen paremmin läsnä kun teen jotain muuta samalla.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 1900 hengen firmassa 80% vastausprosentilla 70% ei halunnut tehdä etätöitä, joten toi 80% ei halua palata takaisin normaalin ei ole kyllä uskottava.
Itse palasin jo viime vuonna toimistolle, kun nysväät muutenkin liikkumisrajoitusten yms. takia pienessä yksiössä päiväsi sekä työpäivät ainakin itellä venyivät, niin paljon että töihin meni käytännössä koko päivä, kun tauot venyivät, sekä teki välihommina jotain pyykinpesua yms.
Meillä 60% halusi tehdä täysin tai lähes täysin etätöitä. Lopuista iso osa halusi tehdä osittain etätöitä toimistotyön lisäksi.
Etänä on kiva olla ja säästyy monta tuntia kun ei tarvitse mennä fyysisesti työpaikalle. Mutta toisaalta pitkällä aikavälillä yrityksen on vaikea pitää ns. rivit tiiviinä ja kouluttaa sekä integroida uudet tulijat. En ole edes sosiaalinen tai mene toimistolle lätisemään, mutta onhan sillä omat puolensa että tuntee työkaverinsa sekä esimiehensä oikeassa elämässä. On hyvä luoda jonkinlaisia sosiaalisia suhteita sekä kontakteja ja verkostoja oman toimipisteensä työntekijöihin. Mielestäni pitkällä aikavälillä paras vaihtoehto on hybridimalli jossa on sopivassa suhteessa molempia ja tarvepohjaisesti toimistotyöskentelyäkin.
Lähityötä suosivat vaan peruslaiskat, joille työpaikka on kuin aikuisten päiväkoti, missä täytetään sosiaaliset tarpeet.
Etänä viihtyvät ne, ketkä tekevät työtä elääkseen ja kärsivät niistä sosiaalisista hetkistä, jotka pakkokeskeyttävät työt.
Meillä lähityössä on yksi pomojen lemmikki, joka tekee huomattavasti vähemmän konkreettista työtä, kuin mitä hölisee pomojen kanssa. Ei ole etäillyt yhtään.
Työn tuloksia on helppo seurata raporteista. Itse tein etänä viikossa moninkertaisen määrän.
Hänen epätuottavuutensa annetaan anteeksi, koska on niin ihana sateenkaari-ihminen ja ylisosiaalinen ja mua se häiritsee toimistossa, milloin sosiaalisuudesta on alettu maksamaan...?
Mua vituttaa se, että nää ”hyvät tyypit” lähitöissä luistaa hommista, ja me etänä olevat saadaan hänenkin työtaakka.
Olen enempi kuormittunut etänä, koska ”kasvottomana” pomojen on helppo työntää kaikki hommat etäilijöille.
Kollegojen kanssa on huomattu tämä epäreilu asetelma.
Jos menisin toimistoon, voisi itsekin sluibailla hommista hinkuttamalla itseään pomoja vasten, pidentämällä lounaita ja lähtemällä aikaisin, menemällä myöhempään.
Kunhan näyttäytyisi siellä kikattelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaan suomalainen kirjoitti:
100% etätyö. Taitaa sopia epäsosiaaliseen suomalaiseen luonteenlaatuun hyvin.
Amerikkalaisista 55% irtisanoutuisi, jos pakotettaisiin takaisin toimistolle. Kai seurasit Applella tapahtunutta kapinaa kun yrittivät pakottaa ihmiset takaisin toimistolle? Tämä on ihan sama juttu kaikissa länsimaissa. Koska kaikki järkisyyt sekä työnantajien että työntekijöiden etujen puolesta osoittavat etätyön olevan paras nykyaikainen työtapa asiantuntijatöissä digitalisaation murroksen takia. Ei liity mitenkään suomalaisuuteen.
Jep. Australiasta:
"‘Traditional workplaces will become the exception’: Canva says employees will only need to come to the office 8 times a year.
Canva has unveiled a new flexible work model that will allow teams to determine how often employees will need to work from the office.
It said internal surveys showed 81% of its employees want to continue working flexibly after current lockdowns were relaxed.
The company joins fellow Australian tech giant Atlassian in formalising a long-term commitment to remote work for employees."https://www.businessinsider.com.au/canva-new-flexible-work-policy
https://www.sttinfo.fi/tiedote/tutkimus-suomalainen-haluaa-25-etapaivaa…
Yllä olevasta linkistä lainaus:
"Suomalaisten toimistotyöntekijöiden halu tehdä etätyötä on moninkertaistunut koronaa edeltävään aikaan verrattuna.
JLL:n toukokuussa tekemän, toimistotyöntekijöille suunnatun verkkokyselyn mukaan suomalainen haluaa tehdä keskimäärin joka toisen työpäivän etänä eli 2,5 päivää viikossa. Vielä ennen koronaa etätyötä tehtiin 0,9 työpäivää viikossa.
Pandemian jälkeen 97 prosenttia työntekijöistä haluaa jatkaa töiden tekemistä etänä vähintään yhden päivän viikossa, mikä eroaa kansainvälisistä tuloksista selvästi. Jopa 33 prosenttia ulkomaisista työntekijöistä haluaisi lopettaa etätyöt kokokaan.
Tutkimus on tiedotteen liitteenä."
Mihin ulkomaisiin tutkimuksiin tässä viitataan? Niihin toimistokiinteistöjä omistavien tahojen Aasiassa teettämiin, joita mm. Hesari on uutisoinut? Länsimaissa tehdyt tutkimukset kun kaikki osoittavat, että noin 80% työntekijöistä haluaa jatkaa etätöissä ja noin 50% on valmis irtisanoutumaan, jos ei saa tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Oma suunnitelma: Neuvottelen esimiesten kanssa mahdollisimman suuresta vapaudesta etätöihin. Olen jo ollut tästä yhteydessä HR:ään ja työterveyshuoltoon, ja kummatkin ovat lupautuneet neuvotteluihin jos omat neuvotteluni eivät tuota tulosta, perusteena se, että työnantajan strategian mukaisesti tuottavuuteni ja työhyvinvointi maksimoituvat etätöissä. Samalla valmistelen exittiä tästä työpaikasta ja toteutan sen riippuen siitä, miten esimiehet suhtautuvat.
Ei työterveyshuolto tällaiseen puutu, ellei ole todellinen terveydellinen syy taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.
No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.
Eriarvoisuutta tällä kehitetään. Tässä ei teillä oteta huomioon ihmisten erilaisuutta. Osa tykkää jutella, osa ei. Osa lukee mieluimmin jostain kanavalta projektien terveiset ja höpöttelee pari sanaa siellä chatissa jostain vapaa-ajan asiasta. Jos teillä osa jakaa tietoa vain puhumalla kahviossa, käytävällä ja lounaalla niin lopputulema on se, että tieto ei saavuta kaikkia.
En tarkoittanut tiedonvaihdolla mitään henkilöstöinfoa. Niitä nyt on ihan etänäkin monissa kanavissa. Vaan sitä että ei tule spontaanisti kyseltyä mitä missäkin puuhataan ja suunnitellaan, kun ei näe näitä ihmisiä satunnaisesti. Pitäs ihan varta vasten kutsun kutsua joku etäpalaveri erikseen kaikkien kanssa, mutta kun ei ole sen arvoisesti mitään asiaa.
En minäkään tarkoittanut "henkilöstöinfoja" vaan juuri sitä jutustelun ohessa jaettua tietoa. Kun juuri siitä tulee niitä inhottavia tilanteita, että yksi tai kaksi tietää ja joku toinen ei. Sille joka on vaikka hiljaisempi tai joka aina unohtuu näistä epävirallisista keskusteluhetkistä voi tulla sellainen ikävä fiilis, että "minulle ei kerrota". Se ei välttämättä ole tahallista, mutta joskus ajattelematonta.
Tieto joka kuuluu kaikille olisi hyvä jakaa käytäväkeskustelujen lisäksi myös vaikka jossain digitaalisessa kanavassa kaikille, niin ehkäistään tällaisia ongelmia.
Pienistä asioista kasvaa joskus tulehtuneita pesäkkeitä. Ja nyt puhun työpaikan ihmissuhteista.
Puhutaan edelleen eri asioista. Minä tarkoitan sellaista tiedonvaihtoa, joka koskee omaa tehtävänkuvaani. Juttelen eri osastojen henkilöiden kanssa, jotta tiedän mitä siellä tehdään ja miten niiden asiat voi hyödyttää omia projektejani. Tai päinvastoin. Tai sitten juttelen viestinnän kanssa, että mitä heillä puuhataan, jos vaikka olisi jotain sellaista mikä itseäni kiinnostaa. Tai sitten juttelen HR:n kanssa siitä, että miten firman tiettyjä asioita voisi kehittää ja kuulen samalla mitä siellä, on meneillään liittyen omaan rooliini firmassa.
Ei nuo asiat ole sellaisia mitä käsiteltäisiin jossain chatissa koko firman kanavalla. Ne on omaan työtehtävääni ja rooliini kuuluvia työasioita. Eikä ne ole niin tärkeitä, että kutsuin jatkuvasti etäpalavereita kaikille erikseen. Tuo viestintä tapahtuu normaaliaikana vapaamuotoisesti, kun törmäillään toimistolla. Nyt sitä ei tapahdu.
Tuo kuulostaa niin 80-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tehdä etätöitä 80-20-ratiolla. Olen viihtynyt etänä mainiosti, mutta tavallaan mietin, että tuleeko tästä yhteiskunnasta vielä eristäytyneempi jos aikuiset eivät edes töissä enää tapaa toisiaan. Ihmiselle tekee hyvää välillä kammata naamansa ja lähteä ihmisten pariin. Joten voisin olla vaikka päivän tai kaksi konttorilla.
Sosiaalisessa mielessä tullaan menemään takapakkia, jos etätyö merkittävästi jää päälle. Ihmiset ei enää juttele oman kuplansa ulkopuolisten kanssa sattumalta kahvihuoneissa ja lounapöydissä. Jopa vähän pelottavaa miettiä pitkäaikaisvaikutuksia. Ehkä niitä sitten tutkitaan parin vuosikymmenen kuluttua.
Minusta on terveempää, jos sosiaalinen elämä keskittyy ennen kaikkea työpaikan ulkopuolelle.
No mutta tuskin sä mä vapaa-aikana juttelet firman asioista kenenkään kanssa. Siellä työpaikalla sosialisoitumisen pointti on työhön ja firmaan liittyvien juttujen jakaminen ja niistä keskustelu. Katos kun sillä on tarkoitus kehittää hommaa eteenpäin ja parantaa toiminta, kun tiedetään mitä kenelläkin on menossa.
Eriarvoisuutta tällä kehitetään. Tässä ei teillä oteta huomioon ihmisten erilaisuutta. Osa tykkää jutella, osa ei. Osa lukee mieluimmin jostain kanavalta projektien terveiset ja höpöttelee pari sanaa siellä chatissa jostain vapaa-ajan asiasta. Jos teillä osa jakaa tietoa vain puhumalla kahviossa, käytävällä ja lounaalla niin lopputulema on se, että tieto ei saavuta kaikkia.
En tarkoittanut tiedonvaihdolla mitään henkilöstöinfoa. Niitä nyt on ihan etänäkin monissa kanavissa. Vaan sitä että ei tule spontaanisti kyseltyä mitä missäkin puuhataan ja suunnitellaan, kun ei näe näitä ihmisiä satunnaisesti. Pitäs ihan varta vasten kutsun kutsua joku etäpalaveri erikseen kaikkien kanssa, mutta kun ei ole sen arvoisesti mitään asiaa.
En minäkään tarkoittanut "henkilöstöinfoja" vaan juuri sitä jutustelun ohessa jaettua tietoa. Kun juuri siitä tulee niitä inhottavia tilanteita, että yksi tai kaksi tietää ja joku toinen ei. Sille joka on vaikka hiljaisempi tai joka aina unohtuu näistä epävirallisista keskusteluhetkistä voi tulla sellainen ikävä fiilis, että "minulle ei kerrota". Se ei välttämättä ole tahallista, mutta joskus ajattelematonta.
Tieto joka kuuluu kaikille olisi hyvä jakaa käytäväkeskustelujen lisäksi myös vaikka jossain digitaalisessa kanavassa kaikille, niin ehkäistään tällaisia ongelmia.
Pienistä asioista kasvaa joskus tulehtuneita pesäkkeitä. Ja nyt puhun työpaikan ihmissuhteista.
Puhutaan edelleen eri asioista. Minä tarkoitan sellaista tiedonvaihtoa, joka koskee omaa tehtävänkuvaani. Juttelen eri osastojen henkilöiden kanssa, jotta tiedän mitä siellä tehdään ja miten niiden asiat voi hyödyttää omia projektejani. Tai päinvastoin. Tai sitten juttelen viestinnän kanssa, että mitä heillä puuhataan, jos vaikka olisi jotain sellaista mikä itseäni kiinnostaa. Tai sitten juttelen HR:n kanssa siitä, että miten firman tiettyjä asioita voisi kehittää ja kuulen samalla mitä siellä, on meneillään liittyen omaan rooliini firmassa.
Ei nuo asiat ole sellaisia mitä käsiteltäisiin jossain chatissa koko firman kanavalla. Ne on omaan työtehtävääni ja rooliini kuuluvia työasioita. Eikä ne ole niin tärkeitä, että kutsuin jatkuvasti etäpalavereita kaikille erikseen. Tuo viestintä tapahtuu normaaliaikana vapaamuotoisesti, kun törmäillään toimistolla. Nyt sitä ei tapahdu.
Tuo kuulostaa niin 80-luvulta.
Juuri näin. Tiedonvaihto = juoruilu ja kuppikunnat. Mitä ihmettä nämä tälläiset viestinnältä rutistettu tieto, joka kiinnostaa vain itseä tai HR:n kanssa kehityssuunnitelmat, jotka eivät koske muita olisivat?
Ei siinä, kyllä minäkin jo tuossa tilanteessa selittelisin, kun vaikuttaa ettei taida henkilöllä olla niitä oikeita töitä, joita voisi myös tarvittaessa suoritteina mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse joudun monen vuoden jälkeen takaisin toimistoon, missä johdolla on omat työhuoneet, mutta kymmenet muut työntekijät joudumme jakamaan avonaisen toimiston, missä työpisteet on vierekkäin ja mikä kauheampaa sekin että taukotila on samassa tilassa toimiston kanssa, joten edes lounastakaan et voi syödä rauhassa.
Aiemmin kun työskentelin toimistossa kymmenien työkaverien kanssa, minkäänlaista rauhaa toimistossa ei ollut, koska aina paikalla oli sosiaalisempia ihmisiä, jotka jatkuvasti haluavat jutella omista asioista tai vaikkapa kinastelua siitä kun toiset haluavat kuunnella radiota ja toiset eivät.
Osalla työntekijöillä ei ole ollut edes omaa työpistettä, vaan joutuvat menemään toisen työpöydälle mikä silloinkin sattuu olemaan vapaana, eli toisin sanoen kannat laukkusi mukanasi, jos satut kantamaan siinä omaa tietokonetta, lompakkoa tai puhelinta.
Kyllä sitä vakavasti varmasti tulee sitten harkitsemaan työpaikan tai alan vaihtoa, jossa sallittaisiin etätyöskentely.
Minä en halua jatkaa etätöissä, koska en halua olla itse vastuussa työtiloistani. Asun Helsingin keskustassa ja ei ole varaa ylimääräiseen huoneeseen ja vaikka olisikin, en sitä tahtoisi itse maksaa. Työmatka on vain 10-15 min joten työpaikalle siirtyminen on vaivatonta.
Ymmärrän kyllä niitä, joille etätyö maistuu esim. pitkän työmatkan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasassa on se kuuluisa "Energiaklusteri" joka työllistää valtavan määrän ihmisiä. Suurimmat yritykset Wärtsilä ja ABB plus monet muut ovat kaikki tyrkyttämässä hybridimallia. Syyn tähän on kuulemma se, että Vaasan kaupunki omistaa noista toimistokomplekseista suuren osan (50% omistus) ja toinen syy on se, että pelätään ihmisten muuttavan pois täältä jos töitä saa tehdä kokonaan etänä.
Vaasa on loppujenlopuksi pieni kylä jossa ei menevälle ihmiselle ole juuri mitään sellaista mitä Tampere, Helsinki, Turku yms voivat tarjota. Lisäksi Vaasasta ostettu asunto hädintuskin pitää hintansa ja estää näin vaurastumisen. Tämä on suurin syy miksi kaikki haluavat kasvukeskuksiin että asunnon hinta vain nousee siinä asuessa. Jo 20v aikaperiodilla saattaa omaisuuden kertymä olla puolimiljoonaa jos verrataan Vaasaan jäänyttä ja Tampereelle muuttanutta.
Itsekin lähtisin mieheni kanssa samantien muualle jos etänä saisi tehdä töitä. Kelpaisi sekin vaihtoehto muuttaa johonkin lappiin halpaan omakotitaloon. Mutta ei kun pitää toimistolle mennä 1-2 päivää viikossa ihan vain kiusanteon vuoksi.
Nämä yritykset profiloivat itsensä ympäristötietoiseksi ja käyttävät tähän viherpesuun paljon rahaa. Kuitenkin teot kertovat jotain ihan muuta kun pakotetaan 10 000+ ihmistä ajelemaan toimistolle ja takaisin. Osa keskustassa asuvista on jopa luopunut autosta kokonaan tai laittanut liikennekäytöstäpoistoon. Nyt nämä ihmiset joutuvat ostamaan auton ja ylläpitämään sitä kokoaikaisesti. Ympäristötalkoot my **s!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
noin 50% on valmis irtisanoutumaan, jos ei saa tehdä niin.
Jaa.. sen kun näkis. Kunhan uhittelee vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitykseni mukaan jatkossa voimme tehdä 2-3 etäpäivää viikossa. Se on musta ok. Päivät saa valita itse, oman tarpeen mukaan. Työmatkoihin menee autolla tunti päivässä eli tämä mahdollisuus tuo kyllä joustoa ja vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua jatkaa etätöissä, koska en halua olla itse vastuussa työtiloistani. Asun Helsingin keskustassa ja ei ole varaa ylimääräiseen huoneeseen ja vaikka olisikin, en sitä tahtoisi itse maksaa. Työmatka on vain 10-15 min joten työpaikalle siirtyminen on vaivatonta.
Ymmärrän kyllä niitä, joille etätyö maistuu esim. pitkän työmatkan takia.
Tuo on minusta nykyään outoa, että ihmiset pitävät ihan normaalina että ostetaan isompi talo tai asunto, ihan vaan etätyön takia. Muutama vuosi sitten ei monikaan olisi suostunut.
Itse aloitin uudella alalla ja uudessa työpaikassa pari kuukautta ennen koronaa, eli 1v8kk sitten. Näyttää siltä, että lokakuussa olisi paluu toimistolle ja en kyllä kaipaa sitä yhtään. En ehtinyt tutustua porukkaan, enkä kyllä työyhteisöstäni tarvitse "ystäviä" . Ihan mukavia ihmisiä ovat toki.
Työmatkani julkisilla vie 2h. Totuus on se, että jos paluu toimistolle tulee niin kun työpäivä tulee täyteen niin tietokone menee kiinni ja jää työpisteelleni ja aukeaa vasta sitten kun aamulla toimistolle tulen. Nyt olen tehnyt paljon ylimääräistä ja todella harvoin lopetan töitäni ennen klo 17.30, usein teen iltaan saakka. Ja aina ei tule "edes ylitöitä" vaan jos olen päivällä pyykkäillyt tai tehnyt ruokaa jne niin ei se ole työaikaani se on palkatonta. Meitäkin on, jotka ovat tuntipalkalla ja kaikki työaika veloitetaan eri projekteilta, palkkaa tulee tasan siirä mitä teet. Toki päiväni ovat yleensä 8-10h. Pidemmät päivät on hyvin jaksanut juuri sillä vapaudella, että tekemäsi työ ei ole kokoajan aika sidonnaista ja sillä että säästää työmatkat. Minulla vähenee kyllä työnteko jo toimistolle palataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöt eivät ole itselle ihan ongelmaton juttu, mitä tulee monilokeroisessa firmassa kartalla pysymiseen. Oman tiimin kesken vielä sujuu, mutta tässä 1½-vuoden aikana olen huomannut kuinka paljon sitä käytävillä, kahviossa ym p-puhumisesta tulevaa lätinätietoa tietoa on jäänyt saamatta. Varsinkin siitä, mitä rikkakkaistiimit touhuavat, on tippunut pahasti kartalta. Ja ainakin itse hiukan kaipailen myös toimintaa itse työyhteisössä, lounaila käyntiä ja sen sellaista. No eipä tarvitse enää kauaa kotona näpytellä, tuntipalkka- ja kuukausipalkkavuodet yhteen laskettuna 43 vuotta kasassa ja netti-aamukampa raksuttaa kohti vuodenvaihdetta.
Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille? Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia. Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa? Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä? Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on. Vastarintaa vaikuttaa olevan eniten sellaisilla, joille tärkeää on se työaikana jatkuvasti muusta kuin työhön liittyvästä puhuminen, tai on vaikeuksia yhä digiloikassa joko itsellä tai työnantajankin puolelta.
Työyhteisöjä on toiminnallisuudeltaan taatusti yhtä monta erilaista, kuin on eri firmojen yhteenlaskettuja toimipisteita ja ei varmaan kannata alkaa yleistämään siitä omasta ainoasta näkökulmasta asioita. Nähdäkseni lähestyin asiaa itsekkäästi ’minä itse’ vinkkelistä ja tiedän senkin, että kolmisenkymmentä vuotta nuoremmista työkavereista löytyy moneen eri lähtöön tässä etätyökysymyksessä. Toisille mahdollisuus etäilyyn tai sen puuttuminen näyttää olevan ’ranteet-auki-paikka’ ja vastaavasti osa käy 5/5 toimipisteessä vaikka olisi mahdollisuus tehdä etätyötä.
”Onko tuo käytävillä ja kahviossa tullut lätinätieto vuorostaan ihan varmasti sellaista, joka on välittynyt kaikille kollegoille?”
- On, ja kun tiimiin ikäskaala riittää kolmannesvuosisadan mittaiseksi, itse kullakin on niitä omia verkostojaan, joista tihkunut ’p-jauhantatieto’ (= työasioihin liittyviä asioita oman tiimin corejuttujen sivulta) kyllä tiivistyy live-elämässä oleellisesti tehokkaammin kuin Skypen luurien päästä.
”Se jos mikä on omiaan luomaan kuppikuntia.”
- Jopas sinulla on negatiivinen suhtautuminen työpaikan ihmissuhteisiin? Koetkos jääneesi jotenkin ulkopuoliseksi?
” Ja miksi työajalla pitäisi päästä jauhamaan p-askaa?”
- Se tarkoittamani puhuttu ’p-aska’ on kyllä osoittautunut yhden kokonaisuuden mutta tusinan laatikkoleikin organisaatiohimmelissä Skypeä ja hienoja intranettisivuja monin verroin tehokkaammaksi tiedontasaajaksi.
Jokunen hehkuttanut myös hiljaista tietoa. Miten se edistää tiimityöskentelyä?
- Oikeastaan aika hassu kysymys omasta kapeasta teknisen toimialan näkökulmasta katsottuna. Kuinkahan monella työpaikalla pohjakoulutus ja työhöntuloperehdytys valmistavat tulijaa suoraan Leijonan Kitaan, eli asiantuntijana visiteeraamaan asiakkaan luona ongelmaa selvittämään. Täydellisessä maailmassa varmaan, näkemässäni maailmassa edellämainittu on ollut aika lailla HR-jargonia ja todellinen startti uuteen duuniin tulee just sen hiljaisen tiedon kautta. Siis silloin kun tiimin henki on terve ja tähdätään yhteiseen maaliin. Ja valitettavasti kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä edes alan asiantuntija.
”Paljon hiljaista tietoa omannut kollega kun vaihtaa työpaikkaa, niin sitten muut koittavat jostain metsästää moista tai joutuvat pahimmillaan tekemään asioita uusiksi.”
- Miten’s tuo on edes mahdollista nykyfirmassa, kun asiat ainakin meillä hoidetaan yhteisten tietojärjestelmien kautta ja ainakin osastokohtaisesti suunnilleen ’kaikki näkevät kaiken’. Mitä silloin on vähääkään pidempään yhdessä toimineessa tiimissä se ”hiljainen tieto” josta kukaan muu ei tiedä muka mitään?
”Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu, ja avannut omia silmiä suuresti sen suhteen, mikä joidenkin mielestä niin hienoa siellä toimistossa fyysisesti paikalla olemisessa on.”
- Tuossa alussa varoittelin liiasta yleistämisestä eri työpaikkojen ja toimialojen kanssa. Jotenkin näyttää sille, että olet pahasti hirttäytynyt siihen uskoon, että kaikilla työpaikoilla toimitaan samalla tavalla kuin omallasi ja että 5/5 etäily olisi kaikille ongelmaton ratkaisu. Oikeastaan hyppii silmille tuo ilmiselvä kammosi mennä fyysisesti sinne toimipaikalle…?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Elät luultavasti jonkinlaisessa itsellesi luomassa harhassa kun kuvittelet, että kaikki työkaverisi valitsisivat mieluummin tulla töihin työpaikalle jos vaihtoehtona olisi etätyö. Kotona työskennellessä kun ei mene 3 tuntia työmatkoihin ihmishälinässä eikä tarvitse maanisesti esittää iloista ja sosiaalista työpaikalla silloinkin kun siltä ei tunnu, sellainen on pitemmän päälle todella kuluttavaa.
Vastauksesi kertoo ihan tarpeeksi sinusta. Me emme pidä normaalia työntekoa kuluttavana emmekä kutsu muita harhaisiksi. HR on nimenomaan saanut pyyntöjä avata toimistoa enemmän. Ikävää, jos koet, että koet olosi maaniseksi teeskentelijäksi työyhteisössäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jatkuu ja saa myös tehdä etätöitä ulkomailta käsin tietyn ajan verran.
Teillä on fiksu työnantaja.
Miten työterveya järjestyy?
Oma työni on niin asiapitoista ja täysin digitaalista, ettei käytännössä ole mitään tarvetta nähdä ihmistä fyysisesti. Olen huomannut, että voin tehdä työtä kenen kanssa tahansa pelkän chatin välityksellä tai esim. Teamsin kautta ruutua jakaen ja puhuen. Eli näkemättä koko vastapuolta tai edes tietämättä, kuka hän on. Ei sillä ole oikeastaan merkitystä.
Toisin on varmasti tehtävissä joissa pitää lukea toisen ilmeitä ja olemusta jne, mutta omassa hommassani se on epäolennaista ja saattaa jopa haitata, kun ihmiset kiinnittävät ulkoiseen olemukseen turhaan huomiota, kun pitäisi pysyä vain työtehtävässä.