Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Omien havaintojeni pohjalta eniten etätöistä ovat kärsineet ne, joille työyhteisö on iso osa omaa elämää. Ja tavallaan ymmärrän sen hyvin, jos asuu sinkkuna pienessä asunnossa voi seinät kaatua päälle. Kaikillla ei ole kovin laajaa sosiaalista elämää töiden ulkopuolella, ja/tai harrastuksetkin ovat ehkä olleet jäähyllä koronan takia.
Toinen joukko on sitten se, joiden työelämä/siinä menestyminen linkittyy pitkälti sosiaalisuuteen. Eli ehkä ei olla niin tehokkaita/hyviä, mutta sen on saanut piilotettua sillä että on (oikeille ihmisille) työpaikalla niin mukavan ihmisen maineessa että asiaa katsotaan sormien läpi/muut paikkaavat tarvittaessa.
Esim. yksi tuttu on onnistui n.10 vuotta välttelemään yhtä suht helppoa hommaa kun ei sitä oppinut tekemään, etäaikaan ei enää kukaan ollutkaan auttamassa selän takana, niin hänen oli vihdoinkin oikeasti opeteltava tuo. Tavallaan pikku juttu, mutta onhan häntä auttaneiden aika nyt muuhun käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle etätyö on paljon tehokkaampaa ja työnantaja tienaa paremmin kun olen etänä sillä teen keskimäärin enemmän toimeksiantoja etänä kuin toimistolla. Ja tätä on ihan mitattu työpaikalla joten työnantaja antaa minun olla etänä mielellään myös tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Omien havaintojeni pohjalta eniten etätöistä ovat kärsineet ne, joille työyhteisö on iso osa omaa elämää. Ja tavallaan ymmärrän sen hyvin, jos asuu sinkkuna pienessä asunnossa voi seinät kaatua päälle. Kaikillla ei ole kovin laajaa sosiaalista elämää töiden ulkopuolella, ja/tai harrastuksetkin ovat ehkä olleet jäähyllä koronan takia.
Toinen joukko on sitten se, joiden työelämä/siinä menestyminen linkittyy pitkälti sosiaalisuuteen. Eli ehkä ei olla niin tehokkaita/hyviä, mutta sen on saanut piilotettua sillä että on (oikeille ihmisille) työpaikalla niin mukavan ihmisen maineessa että asiaa katsotaan sormien läpi/muut paikkaavat tarvittaessa.
Esim. yksi tuttu on onnistui n.10 vuotta välttelemään yhtä suht helppoa hommaa kun ei sitä oppinut tekemään, etäaikaan ei enää kukaan ollutkaan auttamassa selän takana, niin hänen oli vihdoinkin oikeasti opeteltava tuo. Tavallaan pikku juttu, mutta onhan häntä auttaneiden aika nyt muuhun käytössä.
Hyvin kiteytetty. Muistuu mieleen yksi iäkkäämpi nainen aiemmalta työpaikalta, joka ei vain ollut kovin mukava ihminen, joten hänellä ei oikein ollut ketään ihmisiä elämässään. Oli edelleen katkera 20 vuotta aiemmin tapahtuneesta avioerosta, ei sen jälkeen mitään uusia suhteita, ei ollut sukulaisten kanssa tekemisissä, ei ollut yhtään ystävää. Tuli toimistolle joka aamu klo 7 aamulla ja lähti sieltä vasta klo 22 illalla. Siis oikeasti liioittelematta. Yleinen vitsi oli, että hän ilmeisesti asui toimistolla koska oli siellä aina kun muut tulivat ja jäi sinne kun muut lähtivät. Teki viikonloputkin töitä, kertoi niistä innostuneena maanantaisin. Eikä hänellä edes varsinaisesti paljon töitä ollut, joten keksi vain tekemistä, osallistui mahdollisimman moneen kokoukseen ja halusi toimistolla jutella puutarhaharrastuksestaan kaikille ja avautua katkeruudestaan siitä 20 vuotta sitten tapahtuneesta avioerosta. Sellaisille ihmisille toimistolla olo on varmaan aivan keskeinen juttu elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kumppani töissä tehtaalla. Siellä on oltu normaalisti töissä siitä päivästä lähtien kun pandemia Suomeen iskeytyi. Mutta nämä onkin sitä Suomen peruskalliota, duunarit, eikä vinkuvat paperinpyörittäjät.
Sun kumppani liittyy aiheeseen miten? Ilmeisesti sun ainoa työelämässä oleva kontaktisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Kertaakaan ei ole ollut flunssaa etätyöaikana,kun ei tarvitse kulkea joukkoliikenteessä ja olla avokonttorissa.Vapaa-aikaa jää yli 3 t enemmän päivässä kun ei ole työmatkoja.On pirteämpi koko päivän ja työt sujuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Tuota noin, ei kukaan mielestäni tässä ketjussa vihaa työpaikkaansa..?
Minä pidän työstäni/työkavereistani paljon, mutta se ei sulje pois sitä että mielummin teen työni jatkossakin etänä.
Jos etäily ei jostain syystä sopisi jatkossa työnantajalleni, niin etsisin uuden työn. Mutta en katkerana ja kiukkuisena, vaan ihan siksi että omat vaatimukseni sille miten haluan tehdä työni on muuttuneet.
Mitä itse tekisit, jos työpaikkasi määräisi että jatkossa kaikki olette 100% etänä: jättäisitkö työsi ja etsisit uuden työpaikan jossa porukka on yhdessä toimistolla, vai jäisitkö tekemään nykyistä työtäsi kotiin?
Viesteistäsi päätellen "et pystyisi" tekemään työtäsi ilman sen face-to-face sosiaalista puolta, eli sitä samaa mitä ilman suurin osa tässä ketjussa pärjää töissää paremmin. Suurimmalle osalle samassa tilassa oleminen ei ole edellytys yhteistyölle, sillä tiedostoja ja näytön voi jakaa ja pohtia asiaa yhdessä vaikka ollaankjn eri paikoissa.
Monille on muutenkin arkipäivää olla kontaktissa asiakkaisiin eri puolille maailmaa, eli asiat on pakko hoitaa etänä, muuten ei saman päivän aikana ehdi hoitamaan "Saksan ja Singaporen" asioita koska välimatkaa on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ja lisäisin vielä sen, että työkavereita ei ole välttämätöntä nähdä VAIN töissä.
Olen saanut hyviä ystäviä nykyisestä, ja myös entisistä, työpaikasta. Pidän noihin ystäviin yhteyttä omissa asioissa pääsoin työajan ulkopuolella. Töissä tehdään töitä ja toki jutellaan välillä muustakin kun vain työasioista, mutta ei työpaikka ole paikka missä "vain hengaillaan" frendien kanssa.
Pidän työstäni, en "mene katkerana" toimistolle, mutta kun teen töitä haluan keskittyä niihin, olin sitten kotona tai toikistolla. Ystävien kanssa sitten menen mieluusti muualle, syömään/teatteriin/matkoille, ja nyt korona-aikaan nuo ovat korvautuneet pitkälti yhteisillä lenkeillä, suppailulla, pihakahvitteluilla ymv.
Sama täällä. Ja miten niitä ystäviä entisistä työpaikoista, sekä kaikkia muita ystäviä, sekä muita läheisiä ehtii edes näkemään, jos pakotetaan ajan puolesta keskittämään kaikki sosiaalinen elämä työpaikalle? Kun pahimmillaan työnteko venyy vapaa-ajalle jotta saa kaikki tehtävät tehtyä siksi, että työpäivä avotoimistossa on harvoin tehokas, kun joku tulee jatkuvasti keskeyttämään. Kun työ on vaativaa ja työpäivät venyvät pitkiksi ja päälle tulevat vielä työmatkat, niin siinä jää monesti hyvin vähän aikaa nähdä muita ihmisiä kuin niitä, joita tapaa toimistolla. Mikä tarkoittaa, että ei ole kunnolla aikaa 99% ystävistä ja läheisistä. En minä ainakaan sen pienen toimistolla olevan joukon kanssa halua viettää kaikkea aikaani, vaan nähdä myös minulle tärkeitä ihmisiä, joka mahdollistuu, kun työtehtävät saa tehdä tehokkaasti. Ja kyllä se monessa työtehtävässä on erittäin selkeästi ja helposti mitattavissa, kuinka tehokas ihminen on, eli missä ajassa saa kaikki tavoitteissa olevat projektit laadukkaasti hoidettua. Meillä ainakin on tarkat mittarit työn tuloksille ja säännölliset performance review-keskustelut, joissa käydään läpi onko kaikki tavoitteet saavutettu ja kuinka laadukkaasti, eli miltä KPIt näyttävät.
Haluaisin käydä toimistolla vain parina päivänä kuussa, mutta lokakuusta alkaen etätöitä saa taas tehdä vain 2 pv viikossa. Minusta parasta olisi että ne jotka haluavat toimistolle tapaamaan ihmisiä voivat mennä sinne ja muut saavat etäillä, kerran kuussa voisi järjestää tiimipäivän jolloin kaikki olisivat paikalla verkostoitumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
llmeisesti sinulla on hyvin vaillinainen kyky ymmärtää muita ihmisiä sekä työtehtäviä. Kannattanee pyrkiä kehittämään sitä. Tässäkään et edes kykene ymmärtämään, mistä keskustelussa ja viesteissä on kyse, vaan yrität pakottaa omaa väärää tulkintaasi. Toimintasi ei todellakaan ole toimivan työyhteisön rakentavan jäsenen toimintaa. Tulkintasi ovat myös täysin vääriä, sillä ne ovat täysin ristiriidassa kaikkien yritysjohtajien ja johtamisasiantuntijoiden tulkintojen kanssa nykytilanteessa. Eiköhän joku Nokian pääjohtaja ymmärrä sinua paremmin työyhteisön dynamiikkaa ja vaativan asiantuntijatyön olemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
Tunnen aika monta yrittäjää, ja kyllä heitä kaikkia kiinnostaa se, että heillä töissä olevat asiantuntijat ovat mahdollisimman tuottavia ja menestyksekkäitä asiakastöissä, tyytyväisiä työpaikkaansa ja hyvinvoivia. Ja kaikki jatkavat edelleenkin täydellä vapaudella tehdä etätöitä vaikka 100%, eli paikkavapaasti kuten nykytermi kuuluu (etätyö on käsitteenä täysin vanhentunut), niin kauan kuin asiakastyöt hoituvat erinomaisesti ja työntekijä on itse tyytyväinen.
Luulo ei ole tiedon väärti, eli vaikka kuinka luulet, niin tieto kertoo että olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
Työn tekeminen tehostui kyllä ihan tolkuttomasti kun siirryttiin etätöihin ja alkoi kaikki laitteet ja muut yhteydet ja systeemit toimia. Todella merkittävästi nopeammin tulee tehtyä asioita ilman jatkuvia keskeytyksiä. Ymmärrän tietenkin että on erilaisia elämäntilanteita jne. mitkä vaikuttavat yksilötasolla asiaan, mutta yleisesti ottaen on kyllä suurta typeryyttä työnantajilta jotka jatkossa eivät salli etätyötä.