Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Työn tekeminen tehostui kyllä ihan tolkuttomasti kun siirryttiin etätöihin ja alkoi kaikki laitteet ja muut yhteydet ja systeemit toimia. Todella merkittävästi nopeammin tulee tehtyä asioita ilman jatkuvia keskeytyksiä. Ymmärrän tietenkin että on erilaisia elämäntilanteita jne. mitkä vaikuttavat yksilötasolla asiaan, mutta yleisesti ottaen on kyllä suurta typeryyttä työnantajilta jotka jatkossa eivät salli etätyötä.
Jep, ja palaverit alkaa just silloin kun nappia painaa, eikä tartte ajella ympäri kyliä ja etsimässä parkkipaikkoja ja jauhaa pakolliset ennen palaveria "shitit".. Paljon tehokkaampaa, myös kustannustehokkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
llmeisesti sinulla on hyvin vaillinainen kyky ymmärtää muita ihmisiä sekä työtehtäviä. Kannattanee pyrkiä kehittämään sitä. Tässäkään et edes kykene ymmärtämään, mistä keskustelussa ja viesteissä on kyse, vaan yrität pakottaa omaa väärää tulkintaasi. Toimintasi ei todellakaan ole toimivan työyhteisön rakentavan jäsenen toimintaa. Tulkintasi ovat myös täysin vääriä, sillä ne ovat täysin ristiriidassa kaikkien yritysjohtajien ja johtamisasiantuntijoiden tulkintojen kanssa nykytilanteessa. Eiköhän joku Nokian pääjohtaja ymmärrä sinua paremmin työyhteisön dynamiikkaa ja vaativan asiantuntijatyön olemusta.
Minulla on ongelma, koska en koe ongelmana olla fyysisesti läsnä työpaikalla, mutta ne jotka puhuvat negatiivisesti työpaikasta, sen ihmisistä ja haluavat irtisanoutua, jos joutuvat toimistolle edes osa-aikaisesti ovat ongelmattomia supertyöntekijöitä.
Tulkintani oli ilmeisesti ristiriidassa ajatustesi kanssa, mutta tuskin edustat kaikkia työelämän asiantuntijoita ja epäilen, että osaat nimetä edes yhtä heistä tai tutkimusta.
Luepa nyt vähän ketjua. Kukaan ei ole puhunut negatiivisesti työpaikasta tai sen ihmisistä. Tässä se ongelma juuri on, yrität täällä riidellä itse kehittelemäsi väitteen kanssa, jota kukaan ei ole esittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
En missään vaiheessa kirjoittanut, että vietän aikaa työkavereiden kanssa. Kiihdyksissäsi vain päätit näin. Sanoin, että pidän työskentelystä kollegoideni kanssa. Saamme paljon aikaan. Ihmettelen todella paljon tätä,että jos sanoo pitävänsä työyhteisöstä, niin se tulkitaan kahvinjuonniksi, juoruiluksi ja yhteisen ajan vietoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn tekeminen tehostui kyllä ihan tolkuttomasti kun siirryttiin etätöihin ja alkoi kaikki laitteet ja muut yhteydet ja systeemit toimia. Todella merkittävästi nopeammin tulee tehtyä asioita ilman jatkuvia keskeytyksiä. Ymmärrän tietenkin että on erilaisia elämäntilanteita jne. mitkä vaikuttavat yksilötasolla asiaan, mutta yleisesti ottaen on kyllä suurta typeryyttä työnantajilta jotka jatkossa eivät salli etätyötä.
Jep, ja palaverit alkaa just silloin kun nappia painaa, eikä tartte ajella ympäri kyliä ja etsimässä parkkipaikkoja ja jauhaa pakolliset ennen palaveria "shitit".. Paljon tehokkaampaa, myös kustannustehokkaampaa.
Niinpä. Ajattele nyt, jos on tunnin paltsu pois toimistolta, niin joku puoli tuntia ainakin menee lyhimmilläänkin matkaan, mukaanlukien parkkipaikan etsimisen, sitten ilmoittautuminen respaan hyvissä ajoin, odottelu, sitten kahvin kaataminen ja muu, niin siinä menee pelkästään noihin joku tunti ennen paltsua. Ja sitten lähemmäs toinen tunti palaamiseen toimistolta. Yhteen tunnin paltsuun saa poltettua kolme tuntia ja vielä monesti työnantajan piikkiin taksikustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.
Lopeta jo, alat olla liian säälittävä.
Olen säälittävä, koska en inhoa työpaikkaani ja kollegoitani? No olkoot, mieluummin olen onnellinen ja silmissäsi säälittävä kuin negatiivinen ihmisvihaaja, joka inhoaa työpaikkaansa.
Sinulla nyt selvästi on joku ongelma, vaikka et halua sitä myöntää. Sinullahan ja työpaikallasihan on kaikki hyvin, jos kerran kaikki tykkäätte olla siellä paikalla toimistolla, "taotte siellä kovaa tulosta" ja nyt kohta pääsette kaikki sinne palaamaan.
Joten miksi ihmeessä sinulle on ongelma se, että ihmisiä ja töitä on erilaisia ja monelle toimii muunlainen toiminta paremmin? Monella meistä kun tosiaan iso osa työkontakteista on ulkomaille, joten ne hoidetaan sieltä toimistolta joka tapauksessa netin kautta, kuten tuolla joku jo kirjoittikin, kun ei sitä saman päivän aikana pysty hoitamaan paltsuja Kiinaan, Eurooppaan ja USA:aan fyysisesti samassa paikassa muiden kanssa ollen. Joten monelle se työ on jo vuosikausia ollut paljolti netissä, jolloin sillä ei ole mitään väliä, hoitaako sen jostain toimistolta Espoosta vai kotoaan mistälie. Ainoa ero monelle on siinä, että kotoaan kun sen hoitaa niin säästyy avokonttorin työtehoa heikentävältä hälyltä sekä aikaa tuhlaavilta työmatkoilta. Se sosiaalinen kanssakäyminen on ihan samanlaista joka tapauksessa.
Joten jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä se olisi ongelma, että toiset ihmiset ovat erilaisia ja että työtehtävissä on eroja? Kun jokaisessa työpaikassa järjestetään työt sen mukaan, mikä parhaiten työntekoon ja työhyvinvointiin sopii, niin sittenhän kaikki voittavat. Sinä voit kahvitella mukavien työkavereidesi kanssa jatkossakin, muut voivat tehdä toisin. Niin miksi ihmeessä sinulla on tarve täällä kiukutella?
Miksi kuvittelet, että kahvittelen kollegoideni kanssa? Minusta on mukava työskennellä heidän kanssa ei kahvitella. En vietä vapaa-aikaakaan heidän kanssaan.
Ikävää, että koet, että minulla on ongelma, koska viihdyn työssäni ja mielestäni on outoa, että joku kutsuu minua säälittäväksi.
Olen samaa mieltä, työpaikoissa järjestetäköön asiat parhaalla tavalla, joskus se tarkoittaa, että työnantaja näkee parhaaksi edellyttää osittaista läsnäoloa ja se tuntuu herättävän ärtymystä. Jos kaikki ovat niin aikaansaavia kuin sanovat ja etäyhteydet riittävät asioiden hoitoon, niin silloinhan työnantaja suo täyden vapauden.
Sinä itse kirjoitit, että teette työkavereittesi kanssa toimistolla muutakin kuin töitä. Olkoon se sitten teen juontia, whatever, niin pointti on se, että itse kerroit, että ette keskity vain työntekoon toimistolla vaan tykkäät olla siellä viettämässä muuten aikaa mukavan työporukkasi kanssa.
En missään vaiheessa kirjoittanut, että vietän aikaa työkavereiden kanssa. Kiihdyksissäsi vain päätit näin. Sanoin, että pidän työskentelystä kollegoideni kanssa. Saamme paljon aikaan. Ihmettelen todella paljon tätä,että jos sanoo pitävänsä työyhteisöstä, niin se tulkitaan kahvinjuonniksi, juoruiluksi ja yhteisen ajan vietoksi.
Sinulla on nyt tosiaan paljon ongelmia. Nyt kuvittelet jonkun olevan "kiihdyksissään".
Ja katsopa sitä aiempaa viestiäsi. Kirjoitit "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä".
Voit nyt jatkaa riitelyä ihan itseksesi. On kyllä aika selvä, miksi sinulla ei ole kavereita vaan tarvitset työpaikan ihmisiä pakkokavereiksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia, jota kaipaan konttorilta, on käytäväjuorut, mutta ilman niitäkin pärjään.
Etätyössä on lukemattomia hyviä puolia, muun muassa se, ettei tarvitse kuluttaa aikaa ja hermoja työmatkoihin ja se, ettei tarvitse laittautua aamuisin. Lisäksi voin päivän mittaan esimerkiksi pyykätä tai siivota, mikäli työtilanne sen sallii. Konttorilla ollessa nuo joutohetket menisivät hukkaan.
Vielä ei ole tietoa kuinka paljon voin tehdä etänä jatkossa. Luultavasti jonkinlaista painetta osittaiseen lähityöhön on työnantajan taholta luvassa.
"Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle"
-> Tämä on todennäköisesti jonkun paikallisen, alemman tason suorittavaa työtä tekevän työpaikan pikkupomo, jonka alaiset ovat laajasti vastustaneet toimistolle palaamista, eli nuo hänen kuvittelemansa valittavat ihmiset ovat tosiasiassa hänen alaisiaan. Ja hän haluaa kuvitella, tosiasioiden vastaisesti, että kaikki kyllä innosta puhkuvat palaamaan hänen kytättäväkseen toimistolle. On varmaan kauheaa tuollaisille pikkupomoille tajuta, että aika on ajanut heidän ohitseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertaakaan ei ole ollut flunssaa etätyöaikana,kun ei tarvitse kulkea joukkoliikenteessä ja olla avokonttorissa.Vapaa-aikaa jää yli 3 t enemmän päivässä kun ei ole työmatkoja.On pirteämpi koko päivän ja työt sujuvat.
Totta muuten, minäkään en ole ollut kertaakaan kipeänä puoleentoista vuoteen.
Jännä muuten nähdä tullaanko jatkossa työpaikoille räkäisenä niin kuin ennen korona-aikaa oli tapana.
En tajua miksi ihmiset kauhistelee sitä että etätöissä jotkut laittaa pyykinpesukoneen päälle. Ethän sinä toimistollakaan tee koko ajan sata lasissa, vaan sielläkin on hetkiä jolloin käyt lukemassa nettilehdestä uutisia vaikka ei ole kahvitauko, tai lähdet pienelle kävelylle työpisteeltä kun istuminen puuduttaa. Kuinka paljon aikaa ihmiset viettivätkään kahviautomaattijonossa tai ohimennessään pysähtyivät selailemaan iltiksen tai selittämään mökinrakennuskuvioitaan jollekin työakverille taukojen ulkopuolella. Kaikki tuollaiset pikkutauot voi kotona käyttää hyödyksi, mutta yhtäkkiä se ettei teekään joka minuutti töitä on kauhistus kun se tapahtuu kotona, vaikka toimistolla sitä tapahtuu myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan."
Miten tällä tavalla ajatteleva ihminen voi olla työelämässä? Jonka mielestä työntekijöiden parantunut elämänlaatu, josta vielä työnantajakin hyötyy, on jotenkin niin kauheaa että työnantajan pitää se kieltää tai sitten pyrkiä irtisanomaan tällaista haluava ihminen? Hemmetin sadistista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi ihmiset kauhistelee sitä että etätöissä jotkut laittaa pyykinpesukoneen päälle. Ethän sinä toimistollakaan tee koko ajan sata lasissa, vaan sielläkin on hetkiä jolloin käyt lukemassa nettilehdestä uutisia vaikka ei ole kahvitauko, tai lähdet pienelle kävelylle työpisteeltä kun istuminen puuduttaa. Kuinka paljon aikaa ihmiset viettivätkään kahviautomaattijonossa tai ohimennessään pysähtyivät selailemaan iltiksen tai selittämään mökinrakennuskuvioitaan jollekin työakverille taukojen ulkopuolella. Kaikki tuollaiset pikkutauot voi kotona käyttää hyödyksi, mutta yhtäkkiä se ettei teekään joka minuutti töitä on kauhistus kun se tapahtuu kotona, vaikka toimistolla sitä tapahtuu myös.
Samoin se, että jonkun mielestä on törkeää olla tyytyväinen siitä, että aikaa ei tuhlaannu työmatkoihin. Itse asun pk-seudulla ja vaikka työmatka on periaatteessa lyhyt, kyllä siihen silti puoli tuntia suuntaansa menee. Tunti päivässä, viisi tuntia viikossa, 20 tuntia kuukaudessa. Täysin hukkaanheitettyä aikaa. Miten kenenkään mielestä on jotenkin tosi hienoa jostain syystä, että ihmiset tuhlaavat aikaansa tällä tavalla? Ja monella on vielä helposti tuplasti pidempi työmatka. Ne ovat kaikki tunteja joita voi käyttää paremmin. On myös ympäristölle ja ilmastolle parempi, kun liikennettä on vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teistä kenelläkään ole pieniä lapsia? Miten keskittyä töihin kun pikkukoululainen tulee usein puoli yhdeltä jo koulusta kotiin.
Eikö teillä mene vapaa-aika pilalle kun työpaikka on teidän kotona, keittiössä tai sängyn vieressä tai jotain? Te asutte työpaikallanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teistä kenelläkään ole pieniä lapsia? Miten keskittyä töihin kun pikkukoululainen tulee usein puoli yhdeltä jo koulusta kotiin.
Meillä ainakin lapset olivat ison osan korona-ajasta etäkoulussa, joten sinänsä haaste oli vielä isompi. Mutta koulupäivän ajan keskittyivät kouluun huoneissaan, sen jälkeen läksyihin ja etäharrastuksiin (nekin olivat täällä koronan aikana etänä). Heille etänä olo oli raskasta, mutta muuten se ei aiheuttanut haasteita, vaan monella tapaa helpotti tilannetta että oltiin kaikki kotona, kun pystyi syömään yhdessä lämpimän lounaan, laittamaan välipalan, ja lapset tykkäsivät siitä että saivat viettää enemmän aikaa yhdessä perheen kanssa. Ja vaikka se jotakuta niin kiukuttikin, niin nauttivat myös siitä, että kesällä pystyi olemaan pidempään eri mökeillä kun aikuiset pystyivät tekemään etätöitä, eli mökeillä olo ei ollut sidottu pelkkiin kesälomaviikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä mene vapaa-aika pilalle kun työpaikka on teidän kotona, keittiössä tai sängyn vieressä tai jotain? Te asutte työpaikallanne?
Ei, miksi ihmeessä menisi? Oma työhuone on, mutta tykkään tehdä olohuoneessa töitä. Tila on paljon mukavampi kuin toimisto, paljon luonnonvaloa, hiljaista ja rauhallista tehdä töitä, kauniit merimaisemat. Alueella on paljon lounasravintoloita, joista pystyy hakemaan lounasta jos ei halua itse kokata. Työpäivän päätteeksi pystyy lähtemään heti ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
Ei suhtautuminen välttämättä ole negatiivista. Työtä on esim. omassa työpaikassani (vsltiosektori) kehitetty valtakunnallisen mallin mukaan, jolloin ihmiset eivät välttämättä tee mitään yhteisiä työtehtävä samalla paikalla olevien kanssa. Itse työskentelen Turussa ja sama työtä kanssani tekevät henkilöt ovat ovat Helsingissä (2 hlöä), Vaasa (1), Kuopio (1), Jyväskylä (1) ja Rovaniemi (1). Teen projektityötä vaihtelevissa projekteissa läheisemmin noin sadan ihmisen kanssa ja he ovat ympäri maata.
Työpaikalle menemisellä ei ole työni kannalta mitään lisäarvoa ja esim. esimieheni on satojen kilometrien päässä. Onneksi saamme jatkaa työntekoa kotona, kunhan joskus käymme työpaikalla. Voisin käydä työpaikalla vaikka kerran kahdessa tai kolmessa viikossa ja hoitaa tällöin kuulumisten vaihtamisen paikallisten lähimpien työkavereiden kanssa ja käydä tällöin vaikka yhdessä lounaalla.
Se on kanssa ihanaa, että kesällä pystyi hoitamaan etäpaltsut vaikka puistosta, sai olla paljon enemmän ulkona, silloinkin kun ei ollut mökillä. Monet työkaverit hoitivat myös työpuheluja samalla kun käyttivät koiraa päivän aikana kävelyllä, koirankin elämänlaatu koheni. Ihan samalla tavalla se työpuhelu tulee hoidetuksi metsässä kävellessä kuin toimistolla istuessa. Itseasiassa kävelyn on todistettu virkistävän aivotoimintaa ja on tietysti tosi hyväksi terveydelle, ettei istu niin paljon, sillä liika istuminen on nykyajan pahin terveysongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIVITTUMÄ NAURAN JA NAUTIN KUN TE PASKAT JOUDUTTE SINNE TÖIHIN🤣😂😅
Oletpa sinä kateellinen. Et taida olla kovin onnellinen omassa elämässäsi.
Ja mikä pahentaa sinun oloasi on se uutinen, että suurimmalla osalla työpaikoista ei tarvitse palata toimistolle enää kuin max. kahtena päivänä viikossa, mahdollisesti vain yhtenä. Lopun aikaa saa jatkaa etänä.
Nyt kyllä tuntuu että täällä kirjoittavat kaikki kotona lorvivat töistä luistavat lusmut - siis oikeat työpaikan ilopillerit. Jos oma etätyö noin kiinnostaa perustakaa oma yritys älkääkä olko kiviriippana muulle duuniporukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.
Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.
Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.
Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.
Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.
Tässähän se olennainen tuli: "vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä." Eli istuskelette toimistolla kahvittelemassa ja juoruilemassa, ette töitä tekemässä. Onhan se varmaan jollekulle kivaa, mutta kuten tuolla joku jo sanoi, ei se työntekoon kuulu. Kavereiden kanssa kahvittelu kuuluu jokaisen järjestää ihan itse vapaa-ajalla.
Selvästi sinulla on myös pelko siitä, että työkaverisi eivät halua palaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kanssasi. Ethän sinä muuten niin katkerasti ja kateellisesti ottaisi kantaa siihen, että valtaosa ihmisistä ei näin halua tehdä.
Sori vaan, mutta työpaikka ei ole ystäväpalvelu. Se sun pitää hoitaa itse.
Ettekö te oikeasti tee yhteistyötä muiden kanssa työajalla. Kaikille tuntuu ainoa kosketus muihin työpaikalla olijoihin olevan kahvittelu. Meillä omasn työhön liittyy muut funktiot ja yhdessä saadaan asiat toimimaan ja tulosta. Sillä ei ole mitään tekemistä kahvihuoneessa nojailun kanssa. Koska emme ole suorittavassa työssä joudumme kehittämään, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta eri osaamisalueiden yhteistyönä.
Itse teen tosi laajasti useiden kymmenien ihmisten kanssa jatkuvasti yhteistyötä, jotka vielä vaihtuvat lähes jatkuvasti, koska työn vaatimukset vaativat laajaa tiedon jakoa, viestintää, yhteistyöverkostoa ja verkostoitumista. Heistä vain kaikki ovat oman tiimini, ja suurin osa oman yritykseni, ulkopuolella, iso osa muissa maissa. Joten heidän kanssaan kommunikaatio tapahtuu joka tapauksessa digitaalisesti. Joten ei, sen varsinaisen pienen tiimin kanssa, joka siellä samalla toimistolla olisi, ei ole juurikaan yhteistä tekemistä ja nekin tapahtuvat tehokkaimmin online-paltsuina. Dokumentit joka tapauksessa jaetaan ja muokataan Sharepointissa. Joten
Siis omassakin työssä iso osa työstä tapahtuu yli rajojen ja meillä on omat vastuualueet. Mutta aluellisessa pääkonttorissa on hoidettava ydinasioita eri toimintojen yhteistyönä ja osa niistä sujuisi jouhevammin jos olisimme välillä yhdessä asioita ratkaisemassa. Tietyt asiat eivät vain hoidu yhtä hyvin videon ja dokumenttien jakamisen välityksellä. Ja kaikki luova työskentely ja ideointi melkein vaatii face to face työskentelyä.
Osan työskentelystä, varsinkin kahdevälisen yli rajojen tehtävän voi hoitaa hyvin etänä. Mutta osa ei rutiininomaisista ja ei suorittavista asioista saa paremman tuloksen jos ei olla vain etäyhteyksien päässä. Ja varsinkin jos tulee uusia ihmisiä avainrooleihin.
Onhan tässä jo yli puolitoista vuotta pärjätty ja pärjätään edelleen, mutta on niitä huonojakin puolia. Ja minusta on hienoa, että suurin osa kysyy, että milloin pääsee talaisin ja voisiko rajoituksia höllätä. Se on positiivinen merkki työyhteisön tilasta.
En ole etätyöskentelyn vastustaja, en vsin käsitä, miten niin monella voi olla todella negatiivinen suhtautuminen työpaikkaansa ja sen ihmisiin. Ja täysi sokeus sille, että saattaa olla huonojakin puolia. Jos olisin yrittäjä, olisin todella huolissani rekrytoinnin suhteen, pelkäisin, että hakijoissa olisi monta henkilöä, jotka eivät voi sietää työkavereitaan, eikä huvita tulla toimistolle kuin kerran kuukaudessa.
Ei suhtautuminen välttämättä ole negatiivista. Työtä on esim. omassa työpaikassani (vsltiosektori) kehitetty valtakunnallisen mallin mukaan, jolloin ihmiset eivät välttämättä tee mitään yhteisiä työtehtävä samalla paikalla olevien kanssa. Itse työskentelen Turussa ja sama työtä kanssani tekevät henkilöt ovat ovat Helsingissä (2 hlöä), Vaasa (1), Kuopio (1), Jyväskylä (1) ja Rovaniemi (1). Teen projektityötä vaihtelevissa projekteissa läheisemmin noin sadan ihmisen kanssa ja he ovat ympäri maata.
Työpaikalle menemisellä ei ole työni kannalta mitään lisäarvoa ja esim. esimieheni on satojen kilometrien päässä. Onneksi saamme jatkaa työntekoa kotona, kunhan joskus käymme työpaikalla. Voisin käydä työpaikalla vaikka kerran kahdessa tai kolmessa viikossa ja hoitaa tällöin kuulumisten vaihtamisen paikallisten lähimpien työkavereiden kanssa ja käydä tällöin vaikka yhdessä lounaalla.
Itsellä ihan sama juttu. Ei minulla ole mitään niitä henkilöitä vastaan, jotka siellä samassa fyysisessä konttorissa istuvat, mutta kun minulla ei ole mitään yhteisiä työtehtäviä heidän kanssaan. Paikalle menemisestä ei ole mitään hyötyä työtehtävien tai työyhteisön suhteen, koska ne ovat kuitenkin hajautettu.
Minulla on ongelma, koska en koe ongelmana olla fyysisesti läsnä työpaikalla, mutta ne jotka puhuvat negatiivisesti työpaikasta, sen ihmisistä ja haluavat irtisanoutua, jos joutuvat toimistolle edes osa-aikaisesti ovat ongelmattomia supertyöntekijöitä.
Tulkintani oli ilmeisesti ristiriidassa ajatustesi kanssa, mutta tuskin edustat kaikkia työelämän asiantuntijoita ja epäilen, että osaat nimetä edes yhtä heistä tai tutkimusta.