Kertokaa pelottavimpia tilanteita joita teille on sattunnut!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 23:32"]

Kerran junassa mies alkoi juttelemaan kanssani, vaikutti mukavalta ja sinkku kun olin, vaihdettiin numeroita. Tapailtiin, olisin halunnut edetä hitaasti, mies vaikutti jotenkin yli-innokkaalta ja todella läheisyysriippuvaiselta, että mulla alkoi niskakarvat nousta pystyyn. Viestejä tuli koko ajan ja jos en vastannut viestiin puolessa tunnissa, soitti perään. Sitten alkoi tapahtua todella outoja juttuja.

Asuin siis radanvarressa, eli kuljin junalla usein. Kerran illalla olin kotiinpäin menossa, kun torkahdin siinä junassa. Samantien kännykkä piippasi "Hyvää yötä kaunokainen". Tuli todella friikki olo tuosta, mutta ajattelin että täytyi olla vain olla jännä yhteensattuma. Sitten seuraavana iltana tästä seisoin asemalla menossa tapaamaan ystävääni, niin tuli viestiä "Mihis olet matkalla?" Jälleen kerran tuli kylmät väreet, mutta edelleen koitin vakuutella itselleeni että tämä on vain sattumaa.

Sitten illalla kotiuduin, niin kuulin askelia pimeällä tiellä takanani, mutta en nähnyt ketään, kiristin tahtia ja menin kotiini (rivari) ja ovi kiinni ja lukkoon. Hetken aikaa tasasin henkeäni, liikuskelin kotona, ikkunoiden edessä verhot. Sitten keksin, että läväytän valot äkkiä kiinni ja katson näkyykö verhojen takaa ketään. Oven pielessä oli heikko pihavalo,  sisällä pimeää - ja miehen varjo piirtyi verhojen takaa. Oli samanlainen rakenne kuin tällä deitillä. Kiljaisin, ihan tahattomasti ja mies hävisi äkkiä ikkunasta. En siis koskaan nähnyt oliko oikeasti deittini.

Tämän jälkeen jätin miehen nätisti facebookissa selitin että hän on ihana mies, mutta itse en nyt koe voivani seurustella ja muuta bullshittiä. It's not you it's me. Viestejä tuli vielä jonkin aikaa, olin aina mukava, pahoitteleva, mutta etäinen. Tapasin ihanan miehen, jonka kanssa seurustelu lähti vauhdilla käyntiin, käytännössä viikon jälkeen asuin hänen luonaan. Tänä aikana viestejä alkoi tältä deitiltä sadella tavallista enemmän ja sanoin suoraan että nyt seurustelenkin, sori. Viestit loppuivat. No sitten kävikin niin, että 2kk huuman jälkeen tämän uuden miehen kanssa meni poikki. Palasin haavojani nuollen kotiini. Kun olin noin kolmisen päivää asustellut kotona, yksin, niin tämä deitti laittoi viestiä: "Oletko nyt vapaa minulle?" 

Muutin pois. Ei ole miehestä enää kuulunut, onneksi.

[/quote]

Niskakarvat nousee pystyyn tuollaisesta! Hyi!

Up

Pelottavin tapaus sattu, kun tulin töistä ja aloin ruokailemaan, samalla tajusin että oikeasta silmästä alkoi näkö hävitä. Joitkin minuutteja näin kaiken harmaana ja erittäin epätarkasti. Yritin hieroa ja painellakin mykiötä ja koitin samalla katsoa olisiko vaikka verkkokalvo irronnut. Yht'äkkiä näkö taas palautui ja mielessäni kiitin luojaa, että jos tässä ei sittenkään vielä mitään vakavampaa. Menin kuitenkin nettiin katsomaan lisätietoa ja päättelin saaneeni laskimotukoksen, jolloinka soitin vielä vastaanottoon. Tutkimuksissa todettiin, että tukos oli ollut todellinen ja määrättiin pysyvä aivohalvauksen esto lääkitys.

Lisää!

up

up

Uppistauppistauppista!

joo näitä lisää

Pelottavinta kokemusta en osaa sanoo, mutta pari kertaa on saanu juosta karkuun "henkensä edestä". Kerran loppukesästä aikaa sitten oltiin kaverin kans terassilla, kaveri fillarilla, minä kävellen. Sanoin, että jatkaa matkaa, kun oli pidemmältä. Katuvaloja tietenkin säästeltiin, eikä ollee päällä, olin kohdassa, jossa ei oikeastaan asuintaloja. Yht`äkkiä vieressä oli joku mies pyöränsä kanssa, tuli takaa päin. Mitä pimeessä hahmotin, niin joku matkalaukku oli takaritsillä ja vaikutelma jäi, että tyyliin 70-luvun puku päällä iältään viisissä-kuusissakymmenissä. Ajo siinä vieressä mun kävelyvauhtia, sano jotain lämpimästä yöstä, johon myöntelin. Edestä alko lähestyyn vastaantulevan auton ajovalot ja tää polkas tiehensä. En kokenu siinä hetkessä tilannetta erityisen pelottavaks, mutta jälkeen päin aateltuna oli kyllä häijy juttu, eikä viitti edes ajatella mahdollisuuksia, jos auto ei olis lähestyny. No suuremmalla todennäkösyydellä ehkä ihan harmiton kaveri, mutta ihmeesti siitä kyllä liukeskin.

Nisti

Olin kerran menossa avopuolisoni kanssa kävellen kotiin iltamyöhällä, oltiin kyläilty hänen veljellään joka asui lähellä kotiamme. Pian huomasimme että sivukujalta meitä lähestyi mustaan huppariin pukeutunut mies. Hidastettiin kävelyä ja vilkuilemme hieman oliko miehellä joku hätänä, kun huojui kävellessään. Mies oli n. 30 metrin päässä meistä, kun yhtäkkiä tyyppi lähti juoksemaan meitä kohti. Lähdimme juoksemaan karkuun kotia kohti, ja hupparimies juoksu perässämme! En ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin silloin, pakokauhu sai minut pinkomaan henkeni edestä. Avopuolisoni jättäytyi tahallaan taakseni, varmisti näin että pääsen varmasti karkuun ja että hän voisi käydä hyökkääjän kimppuun jos tarve vaati. Kuulin miehen juoksuaskeleet IHAN takanamme, mutta onneksi kotiin ei ollut enää pitkä matka. Juoksimme rappuun, ja rapun ovi pamahti juuri kiinni tuon hiipparin edestä. Kuulimme kun jäi hakkaamaan ja potkimaan rapun ovea, mutta katsomaan emme jääneet kun kiirehdimme vain kotiin. Kotona vain väsähdin eteiseen pelosta ja väsymyksestä. Pelottavampaa en ole ikinä kokenut, ties mitä tuo hiipparinarkkari olisi tehnyt...

Menin mummon luo käymään ja hissillä 4. Kerrokseen. Hissin ikkunasta olin näkevinäni alastoman miehenrappukäytävässä, mutta ajattelin nähneeni näkyjä. Jäin hissistä ja kuulin askeleet ylempänä. Kurkkasin rappsiin ja siellä tosiaan meni alaston mies reppu selässään. Onneksi minulla oli avain kädessä ja menin äkkiä mummon luo sisään. Pienen hetken päästä menin kurkkaamaan ovisilmästä ja siinä tämä suht nuori mies runkkasi oven takana ja tuijotti outo hymy naamallaan ovisilmään. Olin niin paniikissa enkä uskaltanut pitkään aikaan lähteä sieltä pois.

Olin siskoni kanssa kaverini tykönä yötä. Taidettiin olla yläasteella joten aikaa tapahtumasta on melkein kymmenen vuotta. Oli ilta ja pimeä. Pelattiin koneellaja oltiin aika väsyneitä ja aateltiin et mennään nukkumaan. Kaveri otti rintaliivinsä pois ja minä siskon kanssa pelailin. Jostain syystä satuin katsomaan ikkunaan päin ja näin huoneesta lankeavassa valossa ihmisen jalat. Osoitin järkyttyneenä ikkunaan ja sanoin tuolla seisoo joku. Se joku otti jalat alleen. Kaveri herätti isänsä, joka lähti ulos katsomaan. Ei löytänyt kyttäriä mutta tämä oli juossut ohi liiketunnistimella varustetusta lampusta, joten en nähnyt omiani. Kaverini onneksi hän otti rintaliivinsä niin pois ettei kyttärikusipää nähnyt mitään. Tästä syystä mulla on pakkomielle aina pimeellä pitää kaikki verhot kiinni. Oli niin karmea kokemus.

Tämä tapahtui kun olin suunnilleen ala-asteen loppupuolella. Kävelin tietä koululleni päin iltapäivällä tapaamaan ystäviä tms, kun viereeni pöllähti auto ja nainen alkoi huutamaan pelkääjän paikalta että "Netta, nyt heti autoon!!" Huusin takaisin etten ole kukaan Netta, nimeni ei ole lähimaillakaan sitä. Takaisin sain vain vihaisia huutoja "Nyt Netta heti autoon siitä!"
Lähdin juoksemaan koululle päin kun ajattelin että siellä olisi kaverit kuitenkin turvana. Kävelytien ja autotien väliin tuli pieni kalliokohta, jossa tämä auto pysähtyi bussipysäkille ja nainen alkoi taas huutamaan minua sisään autoon ja tuli autosta ulos minua kohti. Itku kurkussa huusin naiselle, ja näytin Samsungin simpukkapuhelinta että onkos teidän Netalla tälläinen puhelin, en ole mikään Netta! Yhtäkkiä nainen hiljeni, ja lähti takasin autoon. Huusin perään että soitan poliisille ja otan rekisterinumeron ylös, en kylläkään toteuttanut näitä koska en nähnyt rekkaria kun se pieni kalliopätkä oli välissä. Siinä kyllä sydän paukkoi niin kovaa tahtia. En sitten tiedä kuka hemmetti oli kyyditsemässä sitä naista, joku toinen hamehelma siinäkin oli.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:00"]muutama vuosi sitten lähdin ajamaan pitkää matkaa ensimmäistä kertaa ( olin sitä ennen saanut juuri 4kk sitten ajokortin). Pitkään olin körötellyt pikkuiselle autollani rekan perässä. Hyvä tilaisuus ohittaa rekka. Lähdin ohittamaan ja samalla tuli outo tunne ja ihan kuin joku olisi minulle sanonut, että mene takasin, älä ohita. Menin takaisin rekan taakse ja samassa rekka ajoi peuraa päin. Sain auton juuri ja juuri pysähtymään niin etten olisi ollut rekan perään ajanut.
Ahdistaa edelleenkin se tapahtuma. Jollen olisi kuollut peurakolarissa, niin viimeistään sitten kun se rekka olisi tullut päälle.
Anteeksi sekava teksti.
[/quote] Keijukainenko se tuli korvaasi kuiskuttamaan, että älä ohita? :)
[/quote]

Sulla ehkä keijukaiset hiippailee seuranas, mut mulla on monestikin tienpäällä ja muuallaki tullu vahvoja tuntemuksia, joihin aina kun olen luottanut olen välttynyt isoilta onnettomuuksilta.
Kerrankin eksäni oli moottoripyörällä lähdössä ohi linja-autosta kun koputin jalkaansa ja sanoin, ettei lähe. Vänkäs vastaa kunnes ihan ärähdun ettei mene ohi vaan uskoo mua. Samassa linja-auto jarrutti voimakkaasti ja kun oltii hivuteltu rinnalle niin pari hirven vasaa kipitteli ohi nenämme edestä. Jos olisimme menneet ohi, niin enpä olisi tätä kirjoittelemassa.
Eikä kyseessä ollu keijukaiset tms, vaan vaisto / intuitio / vahva tunne jostain muusta.

Odotin kesällä ratikkaa Kolmikulman pysäkillä, kello oli n. 9 illalla ja ihan valosaa vielä. Kuuntelin puhelimesta musiikkia ja tekstasin kaverille. Ympärilleni ilmestyi kaksi tummaihoista ja suomea murtaen puhuvaa humalaista miestä. Toinen vaati saada kuunnella minkälaista musiikkia kuuntelen ja alkoi repimään puhelinta kädestäni. Onnistuin pitämään sen vain omassa kädessäni ja sain ukon työnnettyä kauemmas. Samassa huomasin että toisella herralla oli käsi kyynärpäätä myöten laukkuni sisällä(!). Luultavasti lompakkoa tms. oli hapuilemassa mutta koska olin käynyt heräteostoksilla ja laukku oli kirjaimellisesti täynnä kaikkea krääsää lompakon ollessa alimpana, sain pitää omaisuuteni.

Naapurin akka pani mua ja voihki niin saatanasti. Vaimo asuu kerrosta ylempänä

Up

Miten paljon näitä "outo mies lähti seuraamaan"-tarinoita oikein riittää?

hups