Lue keskustelun säännöt.
En enää uskalla etsiä parisuhdetta ja olen nainen 40+, muita?
03.09.2021 |
Olen aina toivonut löytäväni hyvän parisuhteen, jossa on kunnioitusta, läheisyyttä sekä hyvää seksiä.
Olen pitänyt itsestäni huolta, saavuttanut hyvän aseman työelämässä ja kaikki muukin on kohdallallaan. Olen sekä fyysisesti että henkisesti terve, minulla ei ole riippuvuuksia eikä sitoumuksia. Lapsia olisin halunnut mutta sopivaa kumpania ei ikinä tullut vastaan. Olen sinut asian kanssa.
Olen kuitenkin useamman parisuhteen myötä tullut siihen tulokseen, ettei vertaisiani miehiä ole vapaana. On ongelmaa alkoholin kanssa, on työttömyyttä, on terveydellisiä ongelmia, on taloudellisia ongelmia, on katkeruutta koko naissukupuoleen, on mustasukkaisuutta, on halua kumppanin kontrollointiin jne.
Olenko yksin mietteineni? Onko joku 40+ nainen löytänyt ns. terveen ihmissuhteen terveet elämäntavat omaavasta ja elämässään pärjävästä miehestä? En ole kiinnostunut terapiasuhteesta tai omaishoitajaksi joutumisesta.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias ja ihan samoja juttuja pohdin! Päihdeongelmaisia, jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä, työnarkomaaneja ja naisvihamielisiä katkeroituneita vässyköitä löytyy yllättävän paljon. Kai se on ne ylisukupolviset traumat. Vielä kun ei ole valmis tyytymään mihinkään "ihankivaan", niin melkoisen vaikealta tuntuu kumppanin löytäminen... Huoh. Enkä etsi mitään täydellistä ihmistä, en ole täydellinen itsekään, mutta mieluummin olen yksin kuin tyydyn ihmiseen jota kohtaan en pysty tuntemaan täyttä kunnioitusta
Todella monella kolmekymppisellä on jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Asutaan vanhempien nurkissa, ei käydä töissä saatika opiskella. Mamma laittaa ruuat ja pesee pyykit. Ei tuollaisesta ole kumppaniksi. Enkä nyt kirjoita tätä missään vihamielessä, vaan ihan aidosti ihmettelen että miten tilanne voi olla tuollainen.
Omituisia porukoita tunnet, minä en tunne yhtäkään, päin vastoin!! 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 39-v kun tapasin minua muutamaa vuotta vanhemman, itsenäisen, päämäärätietoisen, liikunnallisen, älykkään, ruoanlaittotaitoisen, pyykkinsä silittävän, akateemisen, auton renkaidenvaihto -taitoisen, viinejä tuntevan, kielitaitoisen, kolme lasta kasvattaneen, tyylitietoisen, empaattisen, rehellisen, huumorintajuisen, keskustelutaitoisen, naisia kunnioittavan, suvaitsevaisen miehen. Onneksi en ehtinyt yli 40 vuoden ikään. Olin kyllä luovuttaa monta kertaa etsinnät. Toisella kierroksella siis olin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i, karuselli pyöri nuoruuden parhaat vuodet ja uikutiuikuti kun kiertopalkinto ei kelpaakaan hyville miehille.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa 1) kissa 2) lähipubista vertaisesi luuserimies
Lähipubin luuserimies ei valitettavasti ole vertaiseni. Kissat ovat mukavia mutten jaksa siivota hiekkalaatikkoa eikä kissan kanssa voi keskustella saati harrastaa hyvää seksiä.
ap
Ironista kyllä se lähipubin mies saattaa ajatella sinusta samalla tavalla, ettet ole hänen tasoaan. Objektiivisesti hän saattaa olla lähempänä totuutta.
En käy lähipubeissa joten aika vaikeaa hahmottaa sitä, mitä lähipubin kaljasieppo minusta ajattelisi. Rehellisest sanottuna en voisi ikinä kiinnostua lähipubissa kaljaa kittaavasta Penasta tai Terosta.
ap
Joo aika hauskaa. Et ole käynyt lähipubissa, mutta tiedät jo ennakkoon otsallasi, että siellä on "penoja", ketkä eivät ole arvoisiasi.
Itse olen käynyt lähi- ja kaukopubeissa.
Olen myös käynyt "muka paremmissa" ravitsemusliikkeissä.
Kun minulla tässä on nyt sinua enemmän kompetenssiä kertoa millaista siellä lähipubissa on, niin sanon vaan, että siellä käy ihan kivojakin ja fiksujakin ihmisiä.
Sinä olet kirjoitustesi perusteella ennakkoluuloinen, ylimielinen ja mustavalkoinen ihminen, joka korkeaan ikäänsä nähden ihan naurettavan lapsekas.
Tee testi!
Käy lähipubissa, ja älä ole siellä noin kuspäinen mitä tässä palstalla nyt olet ollut.
Kohtaa ne ihmiset siellä, ja tutustu heihin!
Älä katsele ihmisiä nenänvarttasi pitkin ja ole kuin olisit joku pomo kuka palkkaa itselleen alaista.
Pelkkä läski provo.. Älä nyt usko..😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
En sano ilkeyttäni, mutta minä en mitenkään enää pysty - vaikka yrittäisin - noteerata ikäisiäni naisia mahdollisina kumppaneina. Olen urheilullinen ja hyvät elämäntavat niin aidosti koen olevani fyysisesti 30-35v naisen kanssa yhteensopivampi. 40v naiset näyttävät silmääni matameilta ja olisin sellaisen kanssa hyvin erisuhtainen pari.
Näetkö esim Maria Jungnerin ja Piritta Hagmanin matameina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
Katse vain rohkeasta 6-kymppisiin, sisko! Heille olet kuumis, ikäisesi eivät enää näe sinua.
Aika monelle menestyvälle 6-kymppiselle miehelle nelikymppinen nainen on jo auttamattomasti liian vanha. Niille kapakoiden miehille saattaa hyvinkin vielä kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nirso olet koska miehiä on älytön määrä vapaana.
Miehiä on läytön määrä vapaana mutta suurimmalla osalla on sinkkuuteensa jokin ihan merkittävä syy- Tyyliin elämäntapavalinnoista johtuva sairaus. Esim. Ilihavuus >> diabetes/sydänongelmat jne, työttömyys, masennus, alkoholismi.
ap
Myös nelikymppisillä naisilla on paljon elmänvalinnoista johtuvia vikoja kuten esim; ylipaino ja lapset edellisestä suhteesta.
Ja nuo on ne yleisimmät ja pahimmat. Useimmiten ne on vielä kasautuneet samoille yksilöille ja yhtä aikaa. Siihen päälle/pohjille 20-25 v. QulliCarusellillä ajelua niin että laakerit on hehkuneet punaisena, joten tarviiko tuota jakojäännös-osaansa enää ihmetellä?
Ap:llä ei tainnut olla näitä haittoja elämässään, kuten aiemmin totesi, mutta kiitos tästä täydentävästä mielipiteestäsi!
Tuossa iässä kannattaa miettiä omia arvojaan. Kannattaisiko joitakin arvoja muuttaa iän karttuessa? Mä tein perusteellista arvojen pohdintaa 40 vuotiaana eron jälkeen. Mietin, että mitkä asiat ovat minulle todella tärkeitä loppuelämän ajan? Huomasin, että ne samat pinnalliset ja pinttyneet nuoruuden arvot olivat jääneet päälle.
Löysin kyllä pian elämäni miehen, kun en ajatellut asioita niin pinnallisesti kuin ennen. Nykyinen mieheni on esimerkiksi vähemmän koulutettu kuin minä ja ei kovin varakas. Pidän kuitenkin tärkeämpänä, että hän on huolehtivainen, empaattinen, urheilullinen, luotettava, tasapainoinen, raitis ja hellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ole Ap ainoa, joka ei uskalla etsiä oarisuhdetta. Minä itse (miehenä) saattaisin uskaltaakin. Mutta vaikka en ole sen paremmin ekso tai intro -vertti, niin koen ja olen kokenut oman elämäni antavan niin paljon (tai vähän), että en ole eläessäni nimenomaisesti etsinyt ja tai kuten sanotaan metsästänyt kumppania. Voi tietysti olla, että tämä on myös merkittävin syy siihen miksi olen ja ollut sinkkuna.
Olen ollut jo niin kauan sinkkuna, että joitain kertoja kun olen vastannut rehellisesti kuinka monta vuotta niin tämä on aiheuttanut jokusen kerran kauniisti sanoen minua hivenen hämmentänyttä ennakkoluuloisuutta. - Siis ikään kuin heteromies ei voisi mitenkään selvitä, eikä ainakaan olla tyytyväinen omaan eloonsa, jos tai kun häneltä on vuosia puuttunu kumppani rinnalta.
En voi kehua, etä olisin erityisen meneynyt. tulen toimeen omillani ja saan tuloistani aina jotain säästöökin. Huoehdin niin itsesstäni (sekä henkisesti että fyysisesti) kuin ympäritöstäni, kuten asuntoni siisteydestä. En siksi, että kokisin tai tavoittelsin näin samalla itselleni kumppania, vaan koska koen näin voivani itsekin paremmin.
Iloinen olen ja hyvilläni olen läheisistäni, joiden kanssa saatan viettää aikaa ja joiden kannsa voin pallotella ajatuskia ja tai vain olla olla oma itseni (Olen onnekas, koska läheisiin ihmsiin kuuluu erilaisia ihmisiä sekä miehiä että naisia).
Voi olla, että olen ollut myös aina hieman sinisilmäinen ja hölmö kun olen uskonut ja luottanut siihen, että löydän ja kohtaan mahd. tulevan kumppanini jos niin on tarkoitetttu. Ellei niin jatkan eloani sinkkuna.
Sinkkuna ja parisuhteessa eläimisissä on molemmissa omat niin hyvät kuin huonot puolensa. Mutta totta kai jos tilaisuus ja mahdollisuus parisuhteessa olemiseen tulis kohdalleni, niin totta kai silloin haluaisin kokea, että se olisi parempi vaihtoehto kuin jatkaa eloani sinkkuna. .
Mutta vähemmästäkin tulisi odotuksia parisuhteen onnistumiselle, jos alkaisin uskomaan jo nyt, että vasta parisuhteen myötä elämäni muuttuisi mielekkääksi ja tyydyttäväksi. - Tiedän joidenkin mielesä kuullostavani hieman itseriittoiselta kun väitän olevani jopa mahd. parempi kumppani siksi, että tiedän pärjääväni, ainakin toistaiseksi sinkkuna; enkä odota tai vaadi kumppanin täyttävän elämäni puutteita ja vikoja.
Ehkä hän saattaisi tuoda elämääni vielä jotain sellaista, jota en vielä osaa nimettäkään. Toki minulla on Hänestä ja hänen kanssaan olemisesta omia haaveitani ja unelmiani, jotka saattaisin haluta vielä joskus telää todeksi. Vaikka toisaalta välillä on vain parasta kun voi ja saa vapaasti unelmoida ja haaveksia. Toisia unelmia kohti olen itse yritänyt pyrkiä saavuttamaan ja aina joskus olen onnistunut ne saavuttamaankin.
Ehkä siis joskus haaveeni parisuhteenkin käy toteen, jos niin on tarkoitettu. - Ja jotta pariuhteeni pysyisi ehyenä ja eläisi, niin minulla toivottavasti olisi omalta osaltani riittvästi kykyjä ja taitoa, joilla pitää se elossa.
Jaaha.. tänään tällänen rooli... 😂
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löytänyt vertaistasi nuorempana? Vai oliko miehissä silloinkin vikaa?
Joo, vähän haiskahtaa tuollainen toisen sukupuolen yleistäminen ja syyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
En sano ilkeyttäni, mutta minä en mitenkään enää pysty - vaikka yrittäisin - noteerata ikäisiäni naisia mahdollisina kumppaneina. Olen urheilullinen ja hyvät elämäntavat niin aidosti koen olevani fyysisesti 30-35v naisen kanssa yhteensopivampi. 40v naiset näyttävät silmääni matameilta ja olisin sellaisen kanssa hyvin erisuhtainen pari.
Toki omasta mielestäsi oletkin, miehillä on niin usein hyvin omahyväinen kuva itsestään ja itseluottamus kohdallaan sekä kokovartalopeili hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias nainen ja kohdannut myös ihan järkeviä tyyppejä. Ei kellään ole ollut vakavia ongelmia, muuta kuin sitoutumishaluttomuus, jos se nyt on ongelma. Kaikilla miehillä on ollut myös omia lapsia eikä suhteet ole lapsiin kaatuneet. Jotkut miehet ovat jääneet ihan kaveriksi. Ei ole vain romanttisessa mielessä natsannut tai elämäntilanteet eivät ole suosineet suhdetta.
On nämä miehet sittemmin pariutuneet myös jälkeeni, ja ihan ikäistensä ”perusnaisten” kanssa, jotka ovat kaikenkokoisia, näköisiä ja lapsiakin on kuvioissa.
En tiedä, mitä hoikalla tarkoitetaan, mutta olen normaalipainoinen ja liikunnallinen ja mulla on kaksi lasta . Olen aina saanut helposti treffiseuraa ja matchejä ihan asiallisista normaaleista miehistä. Ystäväni ovat myös löytäneet eronneena suhteita tervepäisten miesten kanssa. Ei se mitenkään mahdotonta ole. Toivon ja uskon itsekin löytäväni, olen vain laiska etsimään.
..jaksaa jaksaa... ei kukaan toisten lapsia halua... sori...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
En sano ilkeyttäni, mutta minä en mitenkään enää pysty - vaikka yrittäisin - noteerata ikäisiäni naisia mahdollisina kumppaneina. Olen urheilullinen ja hyvät elämäntavat niin aidosti koen olevani fyysisesti 30-35v naisen kanssa yhteensopivampi. 40v naiset näyttävät silmääni matameilta ja olisin sellaisen kanssa hyvin erisuhtainen pari.
Näetkö esim Maria Jungnerin ja Piritta Hagmanin matameina?
Eivät taida olla ihan.. luonnontilassa. Eiköhän niille ole tehty vaikka ja mitä. Piritalle ainakin. Ei normaali 40 v tuolta näytä
Et ole yksin. Kaltaisiasi naisia, jotka syyttävät miehiä kaikesta ja kuvittelevat olevansa parempia, on pilvin pimein.
Ei peiliin vilkaista millään, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias nainen ja kohdannut myös ihan järkeviä tyyppejä. Ei kellään ole ollut vakavia ongelmia, muuta kuin sitoutumishaluttomuus, jos se nyt on ongelma. Kaikilla miehillä on ollut myös omia lapsia eikä suhteet ole lapsiin kaatuneet. Jotkut miehet ovat jääneet ihan kaveriksi. Ei ole vain romanttisessa mielessä natsannut tai elämäntilanteet eivät ole suosineet suhdetta.
On nämä miehet sittemmin pariutuneet myös jälkeeni, ja ihan ikäistensä ”perusnaisten” kanssa, jotka ovat kaikenkokoisia, näköisiä ja lapsiakin on kuvioissa.
En tiedä, mitä hoikalla tarkoitetaan, mutta olen normaalipainoinen ja liikunnallinen ja mulla on kaksi lasta . Olen aina saanut helposti treffiseuraa ja matchejä ihan asiallisista normaaleista miehistä. Ystäväni ovat myös löytäneet eronneena suhteita tervepäisten miesten kanssa. Ei se mitenkään mahdotonta ole. Toivon ja uskon itsekin löytäväni, olen vain laiska etsimään.
..jaksaa jaksaa... ei kukaan toisten lapsia halua... sori...
Miestenkö lapsia ei lasketa? Koska hyvin suurella osalla ikäisistäni niitä on ja osalla myös ihan pieniä, alle kouluikäisiä ja alakoululaisia. Ja viikko-viikko -systeemillä usein. Itsellä on jo teinejä, jotka eivät enää roiku housunlahkeessa.
- sama -
Ei löydy juuri näistä ap:n mainitsemista syistä.
Ehkä sun nyt kannattaisikin olla itseksesi, elää itsellesi? Eikä ainakaan etsimällä etsiä jotain siihen rinnalle elämään, se jo antaa epätoivoisen kuvan. Mitäs jos 'vain' nauttisit elämästäsi ja katsoisit, mihin se vie ja keitä se tuo mukanaan. Siinä voisi jopa voittaakin...
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia hyviä parisuhteita on lähinnä vain fiktioelokuvissa, ei kannata huijata itseään. Suomen mieslaatu on ehdottomasti maailman huonoin - sekä ulkonäöltään että persoonaltaan. Parempi olla yksin kuin sairastua tavalla tai toisella kenenkään juntin takia.
Kannattaa muistaa kun tällaisia paskasia aivopieruja päästää, et suomalaiset miesten geenit tulee 50 % naisilta. Kyllä on säälittävää taas. Kaiken JÄRJEN, LOGIIKAN ja elämänkokemuksen mukaan, naiset on tasan yhtä "huonoja" kuin miehetkin. Mene itsees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia hyviä parisuhteita on lähinnä vain fiktioelokuvissa, ei kannata huijata itseään. Suomen mieslaatu on ehdottomasti maailman huonoin - sekä ulkonäöltään että persoonaltaan. Parempi olla yksin kuin sairastua tavalla tai toisella kenenkään juntin takia.
Jäätävät huutikset tälle Harrrrrpulle! :D
On meinaan AIKA paksua tekstiä maailman luokkatomimpaan nais-materiaaliin kuuluvalta :D Ei kannattaisi sinunkaanlaisen, möhömahaisen jakojäännöksen paljoa huudella kenekään laadusta.
Tulit sitten alleviivaamaan edellisen sanojan viestin, että hän on oikeassa. Noin sinä nimittelet parisuhteessakin eikös? Nimittelet päin naamaa ja selän takana. Sinä olet juuri se pohjasakka mikä tekee naisista ikisinkkuja kun on suhteessa ollut kaltaisesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
En sano ilkeyttäni, mutta minä en mitenkään enää pysty - vaikka yrittäisin - noteerata ikäisiäni naisia mahdollisina kumppaneina. Olen urheilullinen ja hyvät elämäntavat niin aidosti koen olevani fyysisesti 30-35v naisen kanssa yhteensopivampi. 40v naiset näyttävät silmääni matameilta ja olisin sellaisen kanssa hyvin erisuhtainen pari.
Toki omasta mielestäsi oletkin, miehillä on niin usein hyvin omahyväinen kuva itsestään ja itseluottamus kohdallaan sekä kokovartalopeili hukassa.
Toisin ku naisilla, niinkö? Ootko lukenu tätä ketjua? Ihan vaikka aloituksesta lähtien... Ei yhtään omahyväistä, ei... Ei koroteta suotta itseään, ei.. Ei haukuta miesten tasoa ja kuvitella olevansa itse parempia...
Niin, vähintään 180 cm pitkä mies voi valita.