Lue keskustelun säännöt.
En enää uskalla etsiä parisuhdetta ja olen nainen 40+, muita?
03.09.2021 |
Olen aina toivonut löytäväni hyvän parisuhteen, jossa on kunnioitusta, läheisyyttä sekä hyvää seksiä.
Olen pitänyt itsestäni huolta, saavuttanut hyvän aseman työelämässä ja kaikki muukin on kohdallallaan. Olen sekä fyysisesti että henkisesti terve, minulla ei ole riippuvuuksia eikä sitoumuksia. Lapsia olisin halunnut mutta sopivaa kumpania ei ikinä tullut vastaan. Olen sinut asian kanssa.
Olen kuitenkin useamman parisuhteen myötä tullut siihen tulokseen, ettei vertaisiani miehiä ole vapaana. On ongelmaa alkoholin kanssa, on työttömyyttä, on terveydellisiä ongelmia, on taloudellisia ongelmia, on katkeruutta koko naissukupuoleen, on mustasukkaisuutta, on halua kumppanin kontrollointiin jne.
Olenko yksin mietteineni? Onko joku 40+ nainen löytänyt ns. terveen ihmissuhteen terveet elämäntavat omaavasta ja elämässään pärjävästä miehestä? En ole kiinnostunut terapiasuhteesta tai omaishoitajaksi joutumisesta.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia hyviä parisuhteita on lähinnä vain fiktioelokuvissa, ei kannata huijata itseään. Suomen mieslaatu on ehdottomasti maailman huonoin - sekä ulkonäöltään että persoonaltaan. Parempi olla yksin kuin sairastua tavalla tai toisella kenenkään juntin takia.
Kannattaa muistaa kun tällaisia paskasia aivopieruja päästää, et suomalaiset miesten geenit tulee 50 % naisilta. Kyllä on säälittävää taas. Kaiken JÄRJEN, LOGIIKAN ja elämänkokemuksen mukaan, naiset on tasan yhtä "huonoja" kuin miehetkin. Mene itsees.
Jos naiset olisi yhtä laaduttomia yhtä suurissa määrin kuin miehet niin mikään ei tässä yhteiskunnassa pyörisi ja lastenkodit olisi täynnä orpoja 7/10 naisesta on ihan hyvä kun miehistä niitä on positiivisenkin arvion mukaan ehkä2/10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä hyviäkin miehiä löytyy, mutta pitää tosiaan etsimällä etsiä ja olla tarkkana tutustuessa. Olin 46-vuotias, kun aloin etsimään tositarkoituksella loppuelämän kumppania ja siihen tarkoitukseen kelpasi vain itseni tasoinen mies, joka on raitis, päihteetön, savuton, rauhallinen, hyväsydäminen, liikunnallinen, älykäs, yhteistä aikaa arvostava, ahkera, kädentaitoinen, kotona viihtyvä, lapset jo hankkinut ja elämä hallinnassa kaikin puolin. Löysin etsimäni tiukan seulonnan jälkeen. Käytin aikaani paljon deittiprofiilien lukemiseen ja sieltä hänet bongasin.
Todellisuudessa mies on osoittautunut vieläkin paremmaksi kuin osasin kuvitella. Bonuksena hän on myös intohimoinen kokkaaja ja olen saanut hänestä myös harrastuskaverin useampaan liikuntaharrastukseeni. Hänen kanssaan elämäni on ollut onnellista ja täyttä. Mies on todellakin tuonut elämääni paljon lisäarvoa. Muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen uskallan jo sanoa, että löysin itselleni täydellisesti sopivan miehen. Kannatti lähteä löytöretkelle.
Miehet ovat nyt taas niin loukattuja tässä ketjussa, nyyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nirso olet koska miehiä on älytön määrä vapaana.
Miehiä on läytön määrä vapaana mutta suurimmalla osalla on sinkkuuteensa jokin ihan merkittävä syy- Tyyliin elämäntapavalinnoista johtuva sairaus. Esim. Ilihavuus >> diabetes/sydänongelmat jne, työttömyys, masennus, alkoholismi.
ap
Myös nelikymppisillä naisilla on paljon elmänvalinnoista johtuvia vikoja kuten esim; ylipaino ja lapset edellisestä suhteesta.
Niin, vähintään 180 cm pitkä mies voi valita.
Höpsistä. Mieheni oli reilu 170 cm ja naiset kuolasivat hänen peräänsä.
Ei ole ollut ongelmaa. Oikeastaan minulla on hyviä miehiä tarjolla moniakin. Olen aika köyhä ja onneton tapaus, mutta olen mukava, hauska, hyvävartaloinen, kiltti, rento ja ehkä hieman konservatiivinen miesten ja naisten roolien suhteen. Tiedän olevani ensisijaisesti hyvä intiimiin, romanttiseen suhteeseen. Elämänkumppanuuteen, siis sellaiseen "hankitaan kesämökki, kiva sisustus ja keskusteluyhteys" -elämään en ole niitä parhaita, mutta minusta tuntuu, että ihmisiä (ja etenkin miehiä) ohjaa enemmän muut vietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet selvästikin täydellinen nainen. Vertaistasi miestä ei ikävä kyllä ole olemassa. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias ja ihan samoja juttuja pohdin! Päihdeongelmaisia, jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä, työnarkomaaneja ja naisvihamielisiä katkeroituneita vässyköitä löytyy yllättävän paljon. Kai se on ne ylisukupolviset traumat. Vielä kun ei ole valmis tyytymään mihinkään "ihankivaan", niin melkoisen vaikealta tuntuu kumppanin löytäminen... Huoh. Enkä etsi mitään täydellistä ihmistä, en ole täydellinen itsekään, mutta mieluummin olen yksin kuin tyydyn ihmiseen jota kohtaan en pysty tuntemaan täyttä kunnioitusta
Ehkä se on toi sun asenne. En minäkään naisena katselis miestä, joku puhuis samalla tavalla yleistäen naisista.
Te nykysinkut vaaditte kyllä itsellenne kunnioitusta, mutta ette anna sitä. Etta tajua kuinka törkeitä olette. Ette siedä toiselta, mitä itsellenne sallitte.
Ei se toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat nyt taas niin loukattuja tässä ketjussa, nyyh.
Kaksinaismoralisti haluais päästä haukkumaan rauhassa miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia hyviä parisuhteita on lähinnä vain fiktioelokuvissa, ei kannata huijata itseään. Suomen mieslaatu on ehdottomasti maailman huonoin - sekä ulkonäöltään että persoonaltaan. Parempi olla yksin kuin sairastua tavalla tai toisella kenenkään juntin takia.
Kannattaa muistaa kun tällaisia paskasia aivopieruja päästää, et suomalaiset miesten geenit tulee 50 % naisilta. Kyllä on säälittävää taas. Kaiken JÄRJEN, LOGIIKAN ja elämänkokemuksen mukaan, naiset on tasan yhtä "huonoja" kuin miehetkin. Mene itsees.
Jos naiset olisi yhtä laaduttomia yhtä suurissa määrin kuin miehet niin mikään ei tässä yhteiskunnassa pyörisi ja lastenkodit olisi täynnä orpoja 7/10 naisesta on ihan hyvä kun miehistä niitä on positiivisenkin arvion mukaan ehkä2/10
Voi kulta.. Naiset eivät ole mitään viattomia hyviksiä. Katso ympärillesi. Lue näitä ketjuja. Naiset osaa olla todella vittumaisia ja tiedät sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ole Ap ainoa, joka ei uskalla etsiä oarisuhdetta. Minä itse (miehenä) saattaisin uskaltaakin. Mutta vaikka en ole sen paremmin ekso tai intro -vertti, niin koen ja olen kokenut oman elämäni antavan niin paljon (tai vähän), että en ole eläessäni nimenomaisesti etsinyt ja tai kuten sanotaan metsästänyt kumppania. Voi tietysti olla, että tämä on myös merkittävin syy siihen miksi olen ja ollut sinkkuna.
Olen ollut jo niin kauan sinkkuna, että joitain kertoja kun olen vastannut rehellisesti kuinka monta vuotta niin tämä on aiheuttanut jokusen kerran kauniisti sanoen minua hivenen hämmentänyttä ennakkoluuloisuutta. - Siis ikään kuin heteromies ei voisi mitenkään selvitä, eikä ainakaan olla tyytyväinen omaan eloonsa, jos tai kun häneltä on vuosia puuttunu kumppani rinnalta.
En voi kehua, etä olisin erityisen meneynyt. tulen toimeen omillani ja saan tuloistani aina jotain säästöökin. Huoehdin niin itsesstäni (sekä henkisesti että fyysisesti) kuin ympäritöstäni, kuten asuntoni siisteydestä. En siksi, että kokisin tai tavoittelsin näin samalla itselleni kumppania, vaan koska koen näin voivani itsekin paremmin.
Iloinen olen ja hyvilläni olen läheisistäni, joiden kanssa saatan viettää aikaa ja joiden kannsa voin pallotella ajatuskia ja tai vain olla olla oma itseni (Olen onnekas, koska läheisiin ihmsiin kuuluu erilaisia ihmisiä sekä miehiä että naisia).
Voi olla, että olen ollut myös aina hieman sinisilmäinen ja hölmö kun olen uskonut ja luottanut siihen, että löydän ja kohtaan mahd. tulevan kumppanini jos niin on tarkoitetttu. Ellei niin jatkan eloani sinkkuna.
Sinkkuna ja parisuhteessa eläimisissä on molemmissa omat niin hyvät kuin huonot puolensa. Mutta totta kai jos tilaisuus ja mahdollisuus parisuhteessa olemiseen tulis kohdalleni, niin totta kai silloin haluaisin kokea, että se olisi parempi vaihtoehto kuin jatkaa eloani sinkkuna. .
Mutta vähemmästäkin tulisi odotuksia parisuhteen onnistumiselle, jos alkaisin uskomaan jo nyt, että vasta parisuhteen myötä elämäni muuttuisi mielekkääksi ja tyydyttäväksi. - Tiedän joidenkin mielesä kuullostavani hieman itseriittoiselta kun väitän olevani jopa mahd. parempi kumppani siksi, että tiedän pärjääväni, ainakin toistaiseksi sinkkuna; enkä odota tai vaadi kumppanin täyttävän elämäni puutteita ja vikoja.
Ehkä hän saattaisi tuoda elämääni vielä jotain sellaista, jota en vielä osaa nimettäkään. Toki minulla on Hänestä ja hänen kanssaan olemisesta omia haaveitani ja unelmiani, jotka saattaisin haluta vielä joskus telää todeksi. Vaikka toisaalta välillä on vain parasta kun voi ja saa vapaasti unelmoida ja haaveksia. Toisia unelmia kohti olen itse yritänyt pyrkiä saavuttamaan ja aina joskus olen onnistunut ne saavuttamaankin.
Ehkä siis joskus haaveeni parisuhteenkin käy toteen, jos niin on tarkoitettu. - Ja jotta pariuhteeni pysyisi ehyenä ja eläisi, niin minulla toivottavasti olisi omalta osaltani riittvästi kykyjä ja taitoa, joilla pitää se elossa.
Jaaha.. tänään tällänen rooli... 😂
Anteeksi mitä? - En tainnu ymmärtää, mitä tarkoitat? Mutta olen tällä palstalla havainnut monia muitakin itseäni hämmentäneitä ja vierailta vaikuttaneita käsityskiä sinkuista, joita kyllä saattavat yllpitää niin he, jotka ovat eläneet enempi parisuhteesa kuin sinkkuna kuin moni sinkku itsekin (, ehkä minäkin). - Yleisesti luulisinkin sinkkuuden saanen osakseen uudempia sävyjä ja kulmia viime vuosikymmeninä. Suomessa elää yksin yli miljoona ihmistä (joista osa toki voi olla yksin asumisesta huolimatta parisuhteessa).
Jos ei ole tuohon ikään mennessä löytänyt edes muutaman vuoden toiminutta parisuhdetta, kannattaa katsoa peiliin. Ei kukaan ole täydellinen, et sinäkään. Moni noiden ongelmien kanssa painiva todennäköisesti odottaa, että se kumppani täyttäisi kaikki odotukset. Jonkun kanssa ne kivatkin miehet on, kannattaa miettiä miksi ei sinun. Ei ole varmaan sinussa sinänsä vikas, vaan enemmänkin odotuksissa ja asenteissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hanki lasta ysin?
Niin minä aion tehdä.
Naiset elää pidempään, kun ei ole miestä aiheuttamassa harmia.
No ei kai ap lapsen kanssa pärjää jos ei kissan laatikkoa jaksa siivota.
Totut vaan sinkkuuteen ap. Miehen kaltaista rajoitetta ja työmaata ei kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No unohda ainakin pakstamiesten neuvot että ainoa vaihtoehto on kuusikymppiset. Itse erosin 40-vuotiaana ja löysin melko pian ihan mahtavan, itseäni 2 vuotta nuoremman miehen jonka kanssa yhdessä onnellisesti edelleen. Ja en ole mitenkään erityisen kaunis, melko tavallinen tallaaja.
Suurin osa ihmisistä, myös nelikymppiset naiset, pariutuvat suurin piirtein ikäisensä ihmisen kanssa. Ne miehet jotka väittävät sinun kelpaavan vain eläkeläisille, eivät ole itse olleet minkäänlaisessa parisuhteessa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Nii-i, karuselli pyöri nuoruuden parhaat vuodet ja uikutiuikuti kun kiertopalkinto ei kelpaakaan hyville miehille.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa 1) kissa 2) lähipubista vertaisesi luuserimies
Itse aloin seurustella 16-vuotiaana toisen poikaystäväni kanssa ja ensimmäisen, jonka kanssa harrastin seksiä. Kun erosimme, huomasin, että tapaamillani miehillä oli aina ollut hirvittävä määrä seksisuhteita, mikä ällötys minua. En todellakaan halunnut suhteisiin sellaisten kanssa. Vai onko tässä eri säännöt miehille ja naisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, pystyn niin samastumaan tilanteeseesi. Ei ole hääviä olla 40+ nainen ilman parisuhdetta. Yksinäisyys on jotenkin todella musertavaa. Pahinta on, kun ei voi tietää, jatkuuko se koko loppuelämän. Niin moniin asioihin voi itse vaikuttaa edes jotenkin, mutta hyvän kumppanin löytäminen tässä iässä ei ole mitenkään taattua. Kun ikähaarukka on max 5v kumpaankin suuntaan. Onneksi on edes muutamia lapsettomia kavereita seurana, perheelliset elävät niin omaa elämäänsä ruuhkavuosiensa pyörteissä.
En sano ilkeyttäni, mutta minä en mitenkään enää pysty - vaikka yrittäisin - noteerata ikäisiäni naisia mahdollisina kumppaneina. Olen urheilullinen ja hyvät elämäntavat niin aidosti koen olevani fyysisesti 30-35v naisen kanssa yhteensopivampi. 40v naiset näyttävät silmääni matameilta ja olisin sellaisen kanssa hyvin erisuhtainen pari.
Voi hyvänen aika tätä miesten itsepetosta! Miehillä on todella haasteellista näyttää vanhempana hyvältä. Jos on laiha, niin näyttää kuivakalta. Useimpien miesten pakaralihakset häviävät ja housut pussittavat tyhjinä. Vanhassa miehessä ei ole sellaista nuoren miehen seksikästä lihaspyöreyttä. Ylipaino on tietysti toinen ongelma. Hiukset lähtevät aika monilta ja kalju vaatii tiettyä kallonmuotoa, jotta se näyttäisi hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias ja ihan samoja juttuja pohdin! Päihdeongelmaisia, jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä, työnarkomaaneja ja naisvihamielisiä katkeroituneita vässyköitä löytyy yllättävän paljon. Kai se on ne ylisukupolviset traumat. Vielä kun ei ole valmis tyytymään mihinkään "ihankivaan", niin melkoisen vaikealta tuntuu kumppanin löytäminen... Huoh. Enkä etsi mitään täydellistä ihmistä, en ole täydellinen itsekään, mutta mieluummin olen yksin kuin tyydyn ihmiseen jota kohtaan en pysty tuntemaan täyttä kunnioitusta
Eipä yksikään mun miessinkkukavereistani ole tuollainen. Kaikki ovat keskustelutaitoisia, akateemisia ja kaikin puolin järkeviä. Ehkä lainatun kannattaisi miettiä mistä miehiä etsii.
Et ole yksin tämän asian kanssa. Kävin pari vuotta sitten treffisivustojen treffeillä noin 25 kertaa. Lähes kaikki, minun ikäiseni miehet 50+ olivat joko alkoholisoituneet tai kiinni vielä entisessä liitossa. Kyllä siinä sai useamman kerran kuunnella tilitystä exästä. Yksi mies jopa kehui entistä panoaan niin kovasti että kahvit juotuani kiitin ja lähdin menemään. Yhden kanssa seurustelin muutaman kuukauden, mutta sitten hänessä alkoi paljastumaan sellainen soppa mt-ja alko-ongelmaa ja velkataakkaa myös.
Miksi miehet pilaavat itsensä eron jälkeen alkolla? Monta hyvää miestä menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin tämän asian kanssa. Kävin pari vuotta sitten treffisivustojen treffeillä noin 25 kertaa. Lähes kaikki, minun ikäiseni miehet 50+ olivat joko alkoholisoituneet tai kiinni vielä entisessä liitossa. Kyllä siinä sai useamman kerran kuunnella tilitystä exästä. Yksi mies jopa kehui entistä panoaan niin kovasti että kahvit juotuani kiitin ja lähdin menemään. Yhden kanssa seurustelin muutaman kuukauden, mutta sitten hänessä alkoi paljastumaan sellainen soppa mt-ja alko-ongelmaa ja velkataakkaa myös.
Miksi miehet pilaavat itsensä eron jälkeen alkolla? Monta hyvää miestä menee hukkaan.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei hyvästä miehestä erota. Yleensä se nainen ottaa eron, kun lapset lentää pesästä ja joku syy siihen on.
Onko täällä enää normaaleja ihmisiä lainkaan .
?