Lue keskustelun säännöt.
Kaverillani on kirjahylly yhä täynnä cd-levyjä ja kirjoja
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Mutta eihän leffateatterissakaan pysty kelaamaan tai hidastamaan kuvaa.
Juu, ei pysty, mutta en anna sen vaikuttaa siihen, miten omalla sohvallani haluan nauttia elokuvani. En ole käynyt elokuvissa ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen enkä aio mennä vastaisuudessakaan.
Et silloinkaan, vaikka elokuva-arkiston näytöksessä menisi joku elokuva, jota et löydä mistään muualta?
Aika iso kynnys olisi lähteä, mutta en sulje sitä pois. En kyllä ymmärrä, miten tämä liittyy siihen asiaan, että haluan pystyä liikkumaan nopeasti ja hitaasti eteen ja taakse ja pysähtymään juuri siihen ruutuun, johon haluan pysähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheskään kaikkea EI saa digitaalisena. Se on harhakuva, joka tulee siitä että näitä palveluita on niin paljon ja niitä mainostetaan koko ajan.
Jos oikeasti haluaisi nähdä aivan mitä tykkää, pitäisi olla ensinnäkin kaikki suoratoistot. Netflix, Viaplay, CMore, HBO, Disney+, Amazon Prime, jne. jne. Jokaiseen menisin noin 10 euroa kuussa, eikä kukaan jaksa eikä ehdi katsella niitä kaikkia. Eikä silti välttämättä löytäisi juuri sitä taideleffaa, joka kolahti niin totaalisesti 25-vuotiaana, kun sen ensi kertaa näki.
Oikeastaan vain alkuperäissarjoista ja -leffoista voi olla varma, että ne ovat siellä vielä parin vuoden päästäkin. Suurin osa sisällöstä vaihtelee. Lisäksi oma kokemus on se, että suoratoistoissa ei ole juurikaan suomalaisia leffoja eikä sarjoja.
Äänikirjojen kohdalla tilanne on vielä kirjavampi. Ensinnäkään kaikkia kirjoja ei edes äänitetä. On valtava määrä kirjoja, jotka eivät ole niin suosittuja, että niitä ryhdyttäisiin pykäämään e-kirjaksi. Siihen kuuluu kuitenkin aina rahaa, eikä kustantaja välttämättä halua panostaa jokaiseen teokseen.
Toisekseen lukija on merkittävässä osassa, eli jos et tykkää näyttelijän äänestä/maneereista jne, et enää voi nauttia siitä kirjasta. Lukiessa voi kuvitella äänet itse.
Kolmanneksi sama kuin suoratoistoissa, eli esim. Audiblesta saat enkun- ja muunkielisiä kirjoja, muttei suomenkielisiä, siihen pitää olla joku tyyliin Bookbeat.
Ja pahin mahdollinen yhdistelmä, että on useampi suoratoisto JA useampi äänikirjapalvelu, kyllä niihin rahaa saa upotettua vaikka millä mitalla.
Spotifyn ja kilpailijoidensa hyvä puoli onkin kattava (joskaan ei tietenkään täydellinen) valikoima. Jos musiikkipuolella isoilla levy-yhtiöillä olisi omat erilliset palvelunsa, joissa olisi omat suppeammat valikoimansa niin eihän siitä mitään tulisi. Mutta sarja- ja leffapalveluissa vastaava on normi.
Minullakin on aika paljon kirjoja. Ostan aina kirppiksiltä. Nyt tosin jo liikaakin ja ei ole tilaa millekään kunnolliselle hyllylle niin jos yhden kirjan ottaa niin saattaa koko kasa romahtaa samalla. Sen vuoksi pitää rajoittaa. Tykkään itsekin kyllä lukea oikein kunnon kirjaa ja minulle sopii hyvin perinteinen versio. Olen nyt vähitellen alkanut tottua e-kirjaan, mutta on sitä minusta huonompi lukea kuin tavallista. En ole kuin pari kertaa kokeillut. Äänikirjaan en pystyisi keskittymään lainkaan. Muistuttavat minusta jotenkin hassusti niitä kirjoja mitä lapsena kuunteli joltain cd-levyltä, kun ei vielä osannut lukea itse. Sen vuoksi en koskaan haluaisi kuunnella niitä, kun jaksan kyllä lukea itse ja siinä pystyy palaamaan helposti taaksepäin. Äänikirjaa olisi ikävä kelata kokoajan johonkin suuntaan. Rakastan todella cd-levyjä, mutta niitäkin on jo liikaa. Nuorempani ostin aina melkein kaikki levyt niiltä bändeiltä mistä tykkäsin. Ne levyt ovat edelleen tärkeitä minulle ja toivat muistoja mieleen. En koskaan voisi niitä hävittää. Nyt myöhemmin pitää miettiä tarkkaan mitä ostaa. Olen muutamia levyjä joista oikeasta pidän hankkinut vielä uusinakin. Käytettyjä tulee joskus ostettua kirppiksiltä myös, mutta monesti kadun sitä, kun sitten on jo liikaa levyjä, joiden biiseistä saattaa vaan pari olla mieleisiä. Ei saisi ostaa kaikkea :)
Tämän hetkinen suurin huoli on varmaan se, että minulla on varmaan kymmeniä tuntemattomia ulkomaalaisia bändejä kuuntelussa ja pelkään, että joskus kun heidän biisinsä voivat esim youtubesta kadota niin mistä voin enää kuunnella niitä. Spotifyssäkään ei ole läheskään kaikkia ja monet puuttuvat. Pitäisiköhän yrittää jostain ulkomailta saada cd hommattua. Tosin uusia ei varmaan enää saa ja ovat jotain pieniä omakustanne-levyjä. Saa todella etsiä jos meinaan löytää. Kaikkialta en varmaan uskalla alkaa tilaamaan ja käytetyt voivat olla kunnoltaan huonojakin. Tästä tulee minulle uusi haaste, kun en voi menettää niitä biisejä. Tosin en tiedä voikohan cd:täkään kuunnella enää jos mennään paljon aikaa eteenpäin, onko vuosien päästä enää siihen soveltuvaa laitetta olemassa. Cd ei tosin kestä mahdottomiin muutenkaan. Jos joku voi antaa vinkkiä miten voisin säilyttää johonkin nämä bändit ja heidän musiikkinsa niin kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on iso kaappi täynnä Blu Ray -elokuvia. Sitä ennen oli VHS- ja sitten DVD -elokuvia ja viimeisimmäksi nyt sitten Blu Rayt. Olen aina kerännyt elokuvia, en käytä mitään suoratoistopalveluita, vaan haluan itselleni fyysisen kokoelman. Just tilasin 10 kpl lisää CDONilta.
Mitä järkeä?
Kuka tyhmä maksaa ja ostaa elokuvia kun voi katsoa noita Blu Rayta tai dvd-elokuvia moneen kertaan kerran maksettuaan.Nykyään ollaan tyhmiä ja ostetaan joku musiikkikin spotifaista kun voi kuunnella pelkkiä radiokanavia eikä tarvitse maksaa kuin ylemaksu.Eli maksa sinä moninkertaisesti samasta asiasta.
Ei ole olemassa yhtään sellaista radiokanavaa, jolta voisi itse valita mitä kuuntelee.
Jos haluaa kuunnella hautaan asti sitä samaa Africaa ja muita tylsiä hittibiisejä, niin totta kai radio on silloin paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Totta kai pystyy pysäyttämään ja kelaamaan. Siinä alalaidassa menee se punainen viiva, siitä hiirellä eteen- tai taaksepäin, ja pause-napista pysähtyy.
Netflixissä on lisäksi toiminto, jolla voi mennä 10 sekuntia eteen- tai taaksepäin. Varmaan riippuu suoratoistosta, miten nämä on järjestetty.
Pystyykö DVD-soittimella oikeasti hidastamaan kuvaa? En muista koskaan käyttäneeni tuota.
Et siis ole koskaan käyttänyt kunnollista kaukosäädintä fyysisellä tallenteella tai tallentavalla digiboksilla. Hiiri on käsittämättömän kömpelö kapine ja antamasi esimerkit ovat suorastaan itkettäviä. Hellyttäviä kyllä, koska et selvästi tiedä paremmasta. :(
Voi herrajumala, miten dramaattinen ja alentuva sinä olet.
Itse et osaa käyttää suoratoistopalveluja, mikä on sen yksinkertaisempaa kuin hiirellä liukuminen? Jos osaat löytää hiirellä keskusteluketjun tältä sivulta, osaat käyttää hiirtä eteenpäin ja taaksepäin kelaamiseen.
Mutta jätä sitten opettelematta, jos noin kovin itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole täydellistä.
Yksikään suoratoistopalvelu ei tarjoa 100 %kaikkea, mitkä joku yksittäinen ihminen haluaa katsella.
Yhdelläkään ihmisellä ei ole niin paljon rahaa, että voisi ostaa kaikki maailman kirjat, DVD:t ja CD-levyt. Eikä kaikkia enää löydä divareistakaan.
Todennäköisesti suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jossain vaiheessa menevät muodista, ja osa menee ennen sitä jo konkkaan. On vaikea arvata, mitä ihmiset sitten tekevät. Viihdettä ja taidettakin kulutetaan, sitä on ollut jo antiikin ajoista, eikä se mihinkään katoa, muuttaa vain muotoaan.
AP on toki väärässä oletuksessaan, että kirjojen lukija elää menneessä.
Mutta toisaalta jotkut (oletettavasti) vanhemmat kommentoijat täältä ovat sitten toista ääripäätä, että kaikki suoratoistot ja muut nettipalvelut ovat saatanasta eivätkä ole mitään OIKEAA lukemista/katselemista.
Eikö iän myötä opi jo ajattelemaan, että antaa kaikkien kukkien kukkia?
Kukaan ei ole teiltä niitä DVD-ja LP-levyjänne riistämässä. Kokoelmasta saa ollakin ylpeä, mutta onko oltava ylimielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä että monet nuoremmat pitävät fyysisten taide-esineiden omistamista turhana, mutta vastekaapissa pitää olla housuja 20 kappaletta, toppeja toiset 20 ja mekkoja 10. Sitten uutta rättiä hankitaan koko ajan. Miksette vuokraa niitäkin jostain vaatevuokraamosta? Vanhanaikaista tuollainen omistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Totta kai pystyy pysäyttämään ja kelaamaan. Siinä alalaidassa menee se punainen viiva, siitä hiirellä eteen- tai taaksepäin, ja pause-napista pysähtyy.
Netflixissä on lisäksi toiminto, jolla voi mennä 10 sekuntia eteen- tai taaksepäin. Varmaan riippuu suoratoistosta, miten nämä on järjestetty.
Pystyykö DVD-soittimella oikeasti hidastamaan kuvaa? En muista koskaan käyttäneeni tuota.
Et siis ole koskaan käyttänyt kunnollista kaukosäädintä fyysisellä tallenteella tai tallentavalla digiboksilla. Hiiri on käsittämättömän kömpelö kapine ja antamasi esimerkit ovat suorastaan itkettäviä. Hellyttäviä kyllä, koska et selvästi tiedä paremmasta. :(
Voi herrajumala, miten dramaattinen ja alentuva sinä olet.
Itse et osaa käyttää suoratoistopalveluja, mikä on sen yksinkertaisempaa kuin hiirellä liukuminen? Jos osaat löytää hiirellä keskusteluketjun tältä sivulta, osaat käyttää hiirtä eteenpäin ja taaksepäin kelaamiseen.
Mutta jätä sitten opettelematta, jos noin kovin itkettää.
Älä suutu, kun et kerran tiedä, mistä on kyse. En tarkoita sitä, että hiirellä voi siirtyä sillä ruudun alaosassa olevalla viivalla toiseen paikkaan. Kartoitetaanpa, puhummeko me edes samasta asiasta. (Emme puhu.)
- Mitä minä sinun mielestäsi tarkoitan "kelaamisella"?
- Mitä minä tarkoitan sillä, että haluan pysähtyä juuri tiettyyn ruutuun?
- Oletko sinä koskaan käyttänyt kaukosäädintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Totta kai pystyy pysäyttämään ja kelaamaan. Siinä alalaidassa menee se punainen viiva, siitä hiirellä eteen- tai taaksepäin, ja pause-napista pysähtyy.
Netflixissä on lisäksi toiminto, jolla voi mennä 10 sekuntia eteen- tai taaksepäin. Varmaan riippuu suoratoistosta, miten nämä on järjestetty.
Pystyykö DVD-soittimella oikeasti hidastamaan kuvaa? En muista koskaan käyttäneeni tuota.
Et siis ole koskaan käyttänyt kunnollista kaukosäädintä fyysisellä tallenteella tai tallentavalla digiboksilla. Hiiri on käsittämättömän kömpelö kapine ja antamasi esimerkit ovat suorastaan itkettäviä. Hellyttäviä kyllä, koska et selvästi tiedä paremmasta. :(
Voi herrajumala, miten dramaattinen ja alentuva sinä olet.
Itse et osaa käyttää suoratoistopalveluja, mikä on sen yksinkertaisempaa kuin hiirellä liukuminen? Jos osaat löytää hiirellä keskusteluketjun tältä sivulta, osaat käyttää hiirtä eteenpäin ja taaksepäin kelaamiseen.
Mutta jätä sitten opettelematta, jos noin kovin itkettää.
Sanooko "pikakelaaminen" sinulle mitään? Miten vanha sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
AP on toki väärässä oletuksessaan, että kirjojen lukija elää menneessä.
Mutta toisaalta jotkut (oletettavasti) vanhemmat kommentoijat täältä ovat sitten toista ääripäätä, että kaikki suoratoistot ja muut nettipalvelut ovat saatanasta eivätkä ole mitään OIKEAA lukemista/katselemista.
Eikö iän myötä opi jo ajattelemaan, että antaa kaikkien kukkien kukkia?
Kukaan ei ole teiltä niitä DVD-ja LP-levyjänne riistämässä. Kokoelmasta saa ollakin ylpeä, mutta onko oltava ylimielinen?
Etteikö provosointiin saisi vastata provosoinnilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Eli et osaa edes lukea?
Vierailija kirjoitti:
Jännä tyyppi... kirjoja säilyttelee kirjahyllyssä... Hyvin jännä...
Ja epäilyttävä. Ap:n on parasta välittömästi heivata noin vaarallinen kaveri elämästään.
Tiedä mitä kaikkea oppii kirjoistaan. Ettei vaan ota mallia Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikovista ja totetuta niitä ap:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole täydellistä.
Yksikään suoratoistopalvelu ei tarjoa 100 %kaikkea, mitkä joku yksittäinen ihminen haluaa katsella.
Yhdelläkään ihmisellä ei ole niin paljon rahaa, että voisi ostaa kaikki maailman kirjat, DVD:t ja CD-levyt. Eikä kaikkia enää löydä divareistakaan.
Todennäköisesti suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jossain vaiheessa menevät muodista, ja osa menee ennen sitä jo konkkaan. On vaikea arvata, mitä ihmiset sitten tekevät. Viihdettä ja taidettakin kulutetaan, sitä on ollut jo antiikin ajoista, eikä se mihinkään katoa, muuttaa vain muotoaan.
Tuskin kenenkään on tarkoitus haalia kotiinsa vain hyllymetreittäin kirjoja, elokuvia ja äänilevyjä, vaan useimmille on muodostunut tietynlainen maku ja tyyli mistä pitää. Joku saattaa kerätä juuri tietyn bändin mahdollisimman kattavan kokoelma, koska hän kokee tietynlaisen musiikin jotenkin koskettavan itseään. Toki niistä kokoelmista voi vähitellen kasvaa määrällisestikin isoja, mutta ei se määrä ole ainoa tavoite.
Jos joku sanoo olevansa "kaikkiruokainen" vaikkapa elokuvien suhteen, niin sehän on hyvin lähellä "ihan sama" mielipidettä eli kaikki kelpaa mitä tv:stä näytetään. Yksittäisestäkin elokuvasta nauttii enemmän kun sitä katsoo rauhassa ajatuksen kanssa edellyttäen toki sitä että kyseessä ei ole aivan surkea tekele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Totta kai pystyy pysäyttämään ja kelaamaan. Siinä alalaidassa menee se punainen viiva, siitä hiirellä eteen- tai taaksepäin, ja pause-napista pysähtyy.
Netflixissä on lisäksi toiminto, jolla voi mennä 10 sekuntia eteen- tai taaksepäin. Varmaan riippuu suoratoistosta, miten nämä on järjestetty.
Pystyykö DVD-soittimella oikeasti hidastamaan kuvaa? En muista koskaan käyttäneeni tuota.
Et siis ole koskaan käyttänyt kunnollista kaukosäädintä fyysisellä tallenteella tai tallentavalla digiboksilla. Hiiri on käsittämättömän kömpelö kapine ja antamasi esimerkit ovat suorastaan itkettäviä. Hellyttäviä kyllä, koska et selvästi tiedä paremmasta. :(
Voi herrajumala, miten dramaattinen ja alentuva sinä olet.
Itse et osaa käyttää suoratoistopalveluja, mikä on sen yksinkertaisempaa kuin hiirellä liukuminen? Jos osaat löytää hiirellä keskusteluketjun tältä sivulta, osaat käyttää hiirtä eteenpäin ja taaksepäin kelaamiseen.
Mutta jätä sitten opettelematta, jos noin kovin itkettää.
Älä suutu, kun et kerran tiedä, mistä on kyse. En tarkoita sitä, että hiirellä voi siirtyä sillä ruudun alaosassa olevalla viivalla toiseen paikkaan. Kartoitetaanpa, puhummeko me edes samasta asiasta. (Emme puhu.)
- Mitä minä sinun mielestäsi tarkoitan "kelaamisella"?
- Mitä minä tarkoitan sillä, että haluan pysähtyä juuri tiettyyn ruutuun?
- Oletko sinä koskaan käyttänyt kaukosäädintä?
Olet edelleen todella alentuva. Miten nuori ensinnäkin luulet minun olevan? Olen 42-vuotias, mulla on ollut VHS-nauhat käytössä lapsena. Ja kyllä, olen käyttänyt DVD-soitinta ja kaukosäädintä.
Tarkistin juuri ja Netflixissä voi valita, millä nopeudella haluaa toistaa ohjelmaa. Löytyy sekä hidastusta että nopeutusta, 5 eri vaihtoehtoa. Pysähtyminen mihin tahansa ruutuun on helppoa. Paina pause-näppäintä ja kuljeta hiirtä punaisen viivan kohdalla. Sinulle näytetään kuvakaappauksia, mitä missäkin videon kohdassa näkyy. Voit mennä juuri siihen kohtaan, mihin tahdot.
Sinä teet tästä asiasta nyt vain liian vaikean.
Ainoa asia, mitä EI voi tehdä, on se visuaalinen efekti joka tulee kelatessa eteen- ja taaksepäin. Jos sitä kaipaat, niin sitten on kai pakko käyttää soittimia.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole täydellistä.
Yksikään suoratoistopalvelu ei tarjoa 100 %kaikkea, mitkä joku yksittäinen ihminen haluaa katsella.
Yhdelläkään ihmisellä ei ole niin paljon rahaa, että voisi ostaa kaikki maailman kirjat, DVD:t ja CD-levyt. Eikä kaikkia enää löydä divareistakaan.
Todennäköisesti suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jossain vaiheessa menevät muodista, ja osa menee ennen sitä jo konkkaan. On vaikea arvata, mitä ihmiset sitten tekevät. Viihdettä ja taidettakin kulutetaan, sitä on ollut jo antiikin ajoista, eikä se mihinkään katoa, muuttaa vain muotoaan.
Ja mikä tahansa suoratoistopalvelu voi yllättäin mennä nurin tai ihan vain poistaa juuri minun suosikkimusiikkini valikoimistaan. Tai nostaa kuukausihintaa mielin määrin. Sen sijaan kerran hankkimani levyt ovat elinikäni minun käytössä ilman lisämaksuja. Suoratoistopalvelujen armoille jättäytynyt joutuu maksamaan ääni- ja kuvatallenteista yhä uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on toki väärässä oletuksessaan, että kirjojen lukija elää menneessä.
Mutta toisaalta jotkut (oletettavasti) vanhemmat kommentoijat täältä ovat sitten toista ääripäätä, että kaikki suoratoistot ja muut nettipalvelut ovat saatanasta eivätkä ole mitään OIKEAA lukemista/katselemista.
Eikö iän myötä opi jo ajattelemaan, että antaa kaikkien kukkien kukkia?
Kukaan ei ole teiltä niitä DVD-ja LP-levyjänne riistämässä. Kokoelmasta saa ollakin ylpeä, mutta onko oltava ylimielinen?Etteikö provosointiin saisi vastata provosoinnilla?
Voi toki, mutta sitten syntyy väittely, joka ärsyttää kaikkia. Niin kuin täällä joka tapauksessa aina käy, sama mistä puhutaan.
Jos haluaa oikeasti "valistaa" nuorempia, niin ei kannata ottaa liian saarnaavaa äänensävyä, koska se vain lukittaa ihmiset omiin kuoppiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli työhakemus asiantuntijatehtävään hakijalta. Nuori, tutkinnot juuri loppuvaiheessa. Katsoin hakemuksesta että miten voi joku hakea näihin tehtäviin, joissa pitää perehtyä ja valmistella asioita ja kirjoittaa lausuntoja, muttei osaa edes yhdyssanoja.
Kutsuin kuitenkin haastatteluun. Kasvotusten antoi paljon positiivisemman vaikutelman, kyllä hänestä saattaisi osaamisen puolesta ollakin töihin. Mutta se kirjoitustaito... Liekö sitten jo sitä ikäpolvea joka ei lue mitään eikä ole myöskään oppinut kirjoittamaan ja onko tässä valittava työntekijät sillä perusteella jos joku luku- ja kirjoitustaitoinen löytyy.
Tätä oon miettinyt tänä äänikirja-aikakautena useinkin. Kun tekstin kuuntelee, niin siitä aika hankala oppia yhdyssanoja, pilkkusääntöjä tai muita oikeakielisyyden normeja, jotka auttavat antamaan huolitellun, asiallisen ja ymmärrettävän kuvan itsestään.
Tuollaiset opitaan koulussa ja niitä pidetään yllä kirjoittamalla aikuisena tekstejä.
Jos ei kirjoita mitään, niin ei osaa kirjoittaa, vaikka lukisi miten paljon. Harjoitus tekee mestarin ja jos jotain ei tee vuosiin, ei sitä osaa pian ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
So?
Enta jos kirjassa on kuvia selventamassa tekstia?