Kaverillani on kirjahylly yhä täynnä cd-levyjä ja kirjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

En muista, mutta arvelen hahmottaneeni. Opin kyllä lukemaan nelivuotiaana, joten minulle ei tarvinnut lukea kovin monta vuotta. Eikä Pekka Töpöhännän seikkailuissa ollut niin mutkikkaita juonenkäänteitä, etten olisi pysynyt perässä. Aikuisten äänikirjoissa, siis sekä faktassa että fiktiossa, en vain pysy perässä millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on iso kaappi täynnä Blu Ray -elokuvia. Sitä ennen oli VHS- ja sitten DVD -elokuvia ja viimeisimmäksi nyt sitten Blu Rayt. Olen aina kerännyt elokuvia, en käytä mitään suoratoistopalveluita, vaan haluan itselleni fyysisen kokoelman. Just tilasin 10 kpl lisää CDONilta.

Mitä järkeä?

Kuka tyhmä maksaa ja ostaa elokuvia kun voi katsoa noita Blu Rayta tai dvd-elokuvia  moneen kertaan kerran maksettuaan.Nykyään ollaan tyhmiä ja ostetaan joku musiikkikin  spotifaista   kun voi kuunnella pelkkiä radiokanavia eikä tarvitse maksaa kuin ylemaksu.Eli maksa sinä moninkertaisesti samasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Tuo on osittain totta, että aivot työskentelevät eri tavalla kuunnellessa kuin lukiessa. Sellainen ero on havaittu, mutta se liittyy siihen, että joitakin kieliä kirjoitetaan ja lausutaan hyvin eri tavalla. Kyse ei ole siis siitä, että kuultu lause olisi jotenkin vaikeampi ymmärtää kuin luettu tai että kuunteleminen tekisi tyhmäksi.

Tuli työhakemus asiantuntijatehtävään hakijalta. Nuori, tutkinnot juuri loppuvaiheessa. Katsoin hakemuksesta että miten voi joku hakea näihin tehtäviin, joissa pitää perehtyä ja valmistella asioita ja kirjoittaa lausuntoja, muttei osaa edes yhdyssanoja.

Kutsuin kuitenkin haastatteluun. Kasvotusten antoi paljon positiivisemman vaikutelman, kyllä hänestä saattaisi osaamisen puolesta ollakin töihin. Mutta se kirjoitustaito... Liekö sitten jo sitä ikäpolvea joka ei lue mitään eikä ole myöskään oppinut kirjoittamaan ja onko tässä valittava työntekijät sillä perusteella jos joku luku- ja kirjoitustaitoinen löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Kuinka sitten hahmotat esim. radio-ohjelmia tai yleensä ihmisten puheita ja keskusteluja? Täytyyhän niistä jotain jäädä mieleen, muuten sitä olisi aika avuton jos ei muistaisi mitään juttuja joita on kuullut.

Keskustelut etenevät ihan toisella tavalla kuin ääneen luettu kirjallisuus. Radio-ohjelmia ja esimerkiksi nyt niin suosittuja minikuunnelmia (tarkoitan siis "podcasteja") en jaksa kuunnella ollenkaan. Luen mieluiten itse ja hoidan homman murto-osassa siitä ajasta, mikä kuuntelemiseen menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

Useimmissa oli kuvia joita katsoa koko ajan/välillä, mutta sen enempää en muista kun opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen luin itse.

-Eri, mutta jolle myöskään äänikirjat eivät toimi

Veikkaan, että jos vain sitkeästi kuuntelisit äänikirjoja, niin ne jossain vaiheessa alkaisivat toimia. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan.

Miksi ihmeessä pitäisi sitkeästi kuunnella kuunnella äänikirjoja, jos ne eivät vaan toimi eikä niistä tykkää. Ei ole mikään pakko väkisin opetella kuuntelemaan niitä. En minäkään tykkää äänikirjoista enkä aio opetella tykkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Tuli työhakemus asiantuntijatehtävään hakijalta. Nuori, tutkinnot juuri loppuvaiheessa. Katsoin hakemuksesta että miten voi joku hakea näihin tehtäviin, joissa pitää perehtyä ja valmistella asioita ja kirjoittaa lausuntoja, muttei osaa edes yhdyssanoja.

Kutsuin kuitenkin haastatteluun. Kasvotusten antoi paljon positiivisemman vaikutelman, kyllä hänestä saattaisi osaamisen puolesta ollakin töihin. Mutta se kirjoitustaito... Liekö sitten jo sitä ikäpolvea joka ei lue mitään eikä ole myöskään oppinut kirjoittamaan ja onko tässä valittava työntekijät sillä perusteella jos joku luku- ja kirjoitustaitoinen löytyy.

Tätä oon miettinyt tänä äänikirja-aikakautena useinkin. Kun tekstin kuuntelee, niin siitä aika hankala oppia yhdyssanoja, pilkkusääntöjä tai muita oikeakielisyyden normeja, jotka auttavat antamaan huolitellun, asiallisen ja ymmärrettävän kuvan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?

Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.

Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".

Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)

Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.

Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.

Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.

Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli? 

Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.

Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.

Mutta eihän leffateatterissakaan pysty kelaamaan tai hidastamaan kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

Useimmissa oli kuvia joita katsoa koko ajan/välillä, mutta sen enempää en muista kun opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen luin itse.

-Eri, mutta jolle myöskään äänikirjat eivät toimi

Veikkaan, että jos vain sitkeästi kuuntelisit äänikirjoja, niin ne jossain vaiheessa alkaisivat toimia. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan.

En usko. Muutamassa minuutissa "sieluni silmien" eteen ilmestyy eräänlaisia ohuista viiruista koostuvia nauhoja, jotka liikkuvat näkökentässä hitaasti. Samalla tajunta alkaa hämärtyä. Pystyn ravistamaan ne pois muutaman kerran, mutta ne palaavat nopeasti ja minä nukahdan. Olisi kiva tietää, onko jollakulla muulla samanlaisia kokemuksia. Kai tämä jostakin kertoo. :D

Mulla on kirpparipöytä parhaillaan ja yllätyin, että kirjat ja dvd:t kelpaa. Itse en maksaisi enää mitään niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

Useimmissa oli kuvia joita katsoa koko ajan/välillä, mutta sen enempää en muista kun opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen luin itse.

-Eri, mutta jolle myöskään äänikirjat eivät toimi

Veikkaan, että jos vain sitkeästi kuuntelisit äänikirjoja, niin ne jossain vaiheessa alkaisivat toimia. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan.

Miksi ihmeessä pitäisi sitkeästi kuunnella kuunnella äänikirjoja, jos ne eivät vaan toimi eikä niistä tykkää. Ei ole mikään pakko väkisin opetella kuuntelemaan niitä. En minäkään tykkää äänikirjoista enkä aio opetella tykkäämään.

No, miksi yleensä mitään taitoa kannattaa opetella? Ei se tietysti pakko ole, mutta luulisi, että on mukavaa ja hyödyllistä oppia uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?

Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.

Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".

Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)

Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.

Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.

Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.

Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli? 

Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.

Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.

Mutta eihän leffateatterissakaan pysty kelaamaan tai hidastamaan kuvaa.

Juu, ei pysty, mutta en anna sen vaikuttaa siihen, miten omalla sohvallani haluan nauttia elokuvani. En ole käynyt elokuvissa ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen enkä aio mennä vastaisuudessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole pystynyt enää lukemaan kirjoja sairastumisen jälkeen. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pystyn lukemaan. Nykyään kuuntelen siis äänikirjoja. Kirjat ovat kyllä edelleen kirjahyllyssä enkä aio luopua niistä.

Mikä sairaus se tommonen on?

Vaikka joku mikä tilapäisesti heikentää näkökykyä.

-Eri

Miten ko. henkilö sitten pystyy lukemaan tätä palstaa 🤔?

Vierailija kirjoitti:

CD-levyjä?Mitä ne on?

Piano, mika se on?

Kaikki puhelimessa = sinulla ei ole mitään.

Jossain siellä sopimuksen pikkupräntissä todetaan, että palvelun tarjoaja voi ties minkä höpö-höpö syyhyn perustuen nypätä kaiken pois sun mielipidettäsi kysymättä. Toki voit sitten hankkia tilalle uuden sopimuksen, entistäkin "kilpailukykyisempään" hintaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?

Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.

Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".

Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)

Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.

Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.

Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.

Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli? 

Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.

Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.

Mutta eihän leffateatterissakaan pysty kelaamaan tai hidastamaan kuvaa.

Juu, ei pysty, mutta en anna sen vaikuttaa siihen, miten omalla sohvallani haluan nauttia elokuvani. En ole käynyt elokuvissa ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen enkä aio mennä vastaisuudessakaan.

Et silloinkaan, vaikka elokuva-arkiston näytöksessä menisi joku elokuva, jota et löydä mistään muualta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

Useimmissa oli kuvia joita katsoa koko ajan/välillä, mutta sen enempää en muista kun opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen luin itse.

-Eri, mutta jolle myöskään äänikirjat eivät toimi

Veikkaan, että jos vain sitkeästi kuuntelisit äänikirjoja, niin ne jossain vaiheessa alkaisivat toimia. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan.

Ohis, mutta itse luen pääsääntöisesti tietokirjallisuutta ja äänikirjat eivät ole siinä erityisen hyviä. Fyysisessä kirjassa merkkaan olennaiset kohdat muistulapuilla ja saatan kirjoittaa niihin myös huomioita. Usein käy myös niin, että joudun lukiessani palaamaan johonkin aikaisempaan kohtaan tarkistamaan jonkin yksityiskohdan. Monissa tietokirjoissa myös kuvamateriaali on tärkeässä osassa, pari viimeksi ostamaani historian kirjaa esimerkiksi on todella upeasti kuvitettuja. Äänikirjoilla on paikkansa, mutta ei ne ihan mitä hyvänsä kirjallisuutta korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.

Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.

Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.

Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.

Etkö lapsenakaan hahmottanut sinulle luettuja lastenkirjoja?

Useimmissa oli kuvia joita katsoa koko ajan/välillä, mutta sen enempää en muista kun opin lukemaan 4-vuotiaana ja sen jälkeen luin itse.

-Eri, mutta jolle myöskään äänikirjat eivät toimi

Veikkaan, että jos vain sitkeästi kuuntelisit äänikirjoja, niin ne jossain vaiheessa alkaisivat toimia. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan.

Miksi ihmeessä pitäisi sitkeästi kuunnella kuunnella äänikirjoja, jos ne eivät vaan toimi eikä niistä tykkää. Ei ole mikään pakko väkisin opetella kuuntelemaan niitä. En minäkään tykkää äänikirjoista enkä aio opetella tykkäämään.

No, miksi yleensä mitään taitoa kannattaa opetella? Ei se tietysti pakko ole, mutta luulisi, että on mukavaa ja hyödyllistä oppia uusia asioita.

No ei se ole kivaa kun on paljon mukavampaa olla huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole pystynyt enää lukemaan kirjoja sairastumisen jälkeen. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pystyn lukemaan. Nykyään kuuntelen siis äänikirjoja. Kirjat ovat kyllä edelleen kirjahyllyssä enkä aio luopua niistä.

Mikä sairaus se tommonen on?

Vaikka joku mikä tilapäisesti heikentää näkökykyä.

-Eri

Miten ko. henkilö sitten pystyy lukemaan tätä palstaa 🤔?

Ruudunlukuohjelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?

Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.

Pitäisi heittää cd-soitin roskiin vai?