Lue keskustelun säännöt.
Kaverillani on kirjahylly yhä täynnä cd-levyjä ja kirjoja
Kommentit (220)
CD-levyä ei ole pakko kuunnella siinä järjestyksessä missä kappaleet levyllä ovat. Voi ohjelmoida mieleisensä soittojärjestyksen ja valikoida soitettavaksi vain haluamansa kappaleet, mutta eihän nykyjonnet semmoista osaa eikä älyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
monesti ihmisillä silmät vääntyy päässä kun kerron kerääväni vinyyleitä! "täh vinyyleitä" kyllä VINYYLEITÄ! en käytä spotifytä enkä todellakaan kuuntele äänikirjoja! sehän onse juttu kun saat ite hypistellä vinyyleitä tai kirjoja! ihme touhua nykyään kun puhelimen kautta kattellaa leffoja, kuunnellaa musaa yms yms....
Se juttu on nimenomaan se, että ei tuijota yhtään mitään NÄYTTÖÄ missään laitteessa! Koska sitä näyttöä tuijottaa muutenkin päivän aikana vaikka kuinka paljon.
Äänikirjoissa ei tuijoteta mitään. Ainakin itse kuuntelen niitä, koska silmät eivät jaksa pitkän työpäivän jälkeen enää lukea pientä pränttiä. Ja näkökin on huonontunut iän myötä, mutta kuulo ei.
Vierailija kirjoitti:
CD-levyä ei ole pakko kuunnella siinä järjestyksessä missä kappaleet levyllä ovat. Voi ohjelmoida mieleisensä soittojärjestyksen ja valikoida soitettavaksi vain haluamansa kappaleet, mutta eihän nykyjonnet semmoista osaa eikä älyä...
Miten tuo eroaa Spotifysta?
Sitä paitsi CD-soittimissa ei ole kaikissa tuota toimintoa.
Ap, kaverillasi voi olla myös pää taynnä tietoa ja sivistystä. Kysy häneltä, mitä sivistys tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin aikanaan paljonkin DVD-levyjä, kun ei ollut vielä suoratoistoja. Nyt tuntuu hölmöltä ajatukselta, että maksaisin yhden sarjan yhdestä kaudesta 20 euroa tai jopa enemmän, kun voin katsoa 10 eurolla kuussa kymmenien, ehkä satojen sarjojen kaikki kaudet.
Jos olisi paljon rahaa ja olisin himoharrastaja, ehkä ostelisinkin vanhoja TV-sarjoja ja leffoja DVD:llä, en tiedä. Soitin hajosi jo aikaa sitten, enkä ole ostanut uutta. Siellä ne DVD:t odottavat kaapissa, että jonain päivänä kokeilen niitä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on seinän kokoinen kirjahylly, jossa ylimmät rivit ovat täynnä kirjoja ja alin rivi on omistettu levyille. Siis vinyylisille LP-levyille. :)
Vinyylit ovat p***seestä. Kuka urpo jaksaa kuunnella samat biisit samassa järjestyksessä ja sitten vaihtaa puolta
Vinyylien idea nimenomaan on se, että levyn puoliskot tai koko levy sinänsä muodostaa yhden ehjän kokonaisuuden.
On monia tunnettuja levyjä, joissa se A-puoli on luonteeltaan vähän erilainen kuin se B-puoli, mutta molemmat puoliskot ovat hyvin ehjiä sinänsä. Ja se, että ei heti rupea skippaamaan kappaleita kun tuntuu vähänkin tylsältä, niin on pelkästään hyvä asia. Se kasvattaa pitkäjänteisyyttä.
LP:ssä oli se hyvä puoli, että kun formaatille ei voinut laittaa kovin paljon tavaraa, niin sinne päätyi sitten se ehdoton huippu artistin tuotannosta.
Cd on jo pilannut tätä kun levylle on voinut laittaa täysin turhaa täytemateriaalia.
LP-levy jossa on yhteensä 10 kpl, on ihanteellinen.
Kieltämättä se kuuntelukokemus on erilainen jos valmistautuu kuuntelemaan 75 minuuttia pitkää CD-levyä kuin 45 minuuttia pitkää LP-levyä. Jos bändillä oli ennen 70 minuutin edestä materiaalia, he saattoivat julkaista tupla-LP:n tai säästää osan materiaalista pelkästään singleinä julkaistavina A- ja B-puolina. Esimerkiksi 1990-luvulla Oasis julkaisi vielä singlejen B-puolina kappaleita, joita ei ollut varsinaisilla LP-levyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Keräilyharrastuksena LP- ja CD-levyt sekä paperille painetut kirjat ja lehdet ovat huomattavasti mielenkiintoisempia eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi nettiyhteydestä. Erilainen käyttöliittymä tuottaa myös erilaisen kokemuksen kuten musiikin kuuntelu kunnollisista stereoista tai painetun kirjan lukeminen ruudun tuijottamisen sijasta. Digitaalinen lataaminen ei myöskään tuota samanlaista muistoa tehdystä hankinnasta kuten "löysin tuon CD:n Anttilan alennuslaarista vuonna 2012".
Tai "sain tuon lahjaksi Häneltä vuonna 1987". :)
Minä en keräile mitään, mutta minulle on kertynyt kiva vinyylikokoelma ja mahtava kirjakokoelma. Katselen kyllä vanhoja musiikkivideoita YouTubesta ja elokuvia suoratoistopalveluista, mutta on ikävä tunne tietää, että niitä katoaa sieltä jatkuvasti ja varoittamatta.
Suoratoistopalvelut ovat kuin syöminen vanhoissa tieteiselokuvissa: ilmassa lilluva avaruusmatkailija nauttii illalliseksi ravintopillerin ja jatkaa sitten lillumistaan. Kirjat ja levyt ovat kuin viiden ruokalajin illallinen pellavaisen pöytäliinan päällä.
Älä nyt viitsi, kyllä se leffa on sama suoratoistonakin. Ja sen voi sieltäkin katsoa monta kertaa. Voi jopa valita ääniraidan, tekstitykset ja muuta, mitä DVD:ssäkin voi tehdä. Ekstrat kuten poistetut kohtaukset löytyvät Youtubesta.
Varmaan ne kommenttiraidat, jota jossain vaiheessa harrastettiin, ovat nyt kadonneet. Mutta kuka niitä oikeasti kuunteli?
Onhan se leffa sama suoratoistonakin, mutta vain silloin, kun se on saatavilla.
Kaikkein inhottavinta suoratoistossa on se, että elokuvassa ei pysty siirtymään eteen- ja taaksepäin "pikakelauksella", pysäyttämään juuri tiettyyn kuvaan ja katsomaan hidastuksia. Varsinkin dokumenteissa siirtyminen, pysähteleminen ja poukkoileminen on aivan olennaista. Fyysisissä tallenteissa on sekin kiva puoli, että lopputekstit ovat tallella eikä mitään tarvitse mennä arpomaan muista lähteistä.
Totta kai pystyy pysäyttämään ja kelaamaan. Siinä alalaidassa menee se punainen viiva, siitä hiirellä eteen- tai taaksepäin, ja pause-napista pysähtyy.
Netflixissä on lisäksi toiminto, jolla voi mennä 10 sekuntia eteen- tai taaksepäin. Varmaan riippuu suoratoistosta, miten nämä on järjestetty.
Pystyykö DVD-soittimella oikeasti hidastamaan kuvaa? En muista koskaan käyttäneeni tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Ja sen takia niillä, jotka mieluummin lukevat kirjoja, ei saisi olla kirjahyllyssä kirjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto sokeille ja vanhuksille, jotka eivät esim. näe kunnolla pientä tekstiä. Kaikille muille, joilla siis ei ole fyysisiä esteitä lukea, äänikirjat ovat tyhmennyslaitteita. Aivot työskentelevät ihan eri tavalla kuunnellessa ja lukiessa. Ihmiset kuvittelee että kirjojen kuunteleminen olisi sama asia kuin niiden lukeminen. Ei ole. Mutta hyvin kuvaavaa tälle ajalle että ihmiset kuvittelee näin. Halutaan tietää mistä puhutaan ja mitä kirjallisuudessa tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ehditä/jakseta/viitsitä vaivautua lukemaan ja sitten kuunnellaan äänikirja, jotta ei vaikutettaisi typerältä keskusteluissa muiden kanssa. Itsepetosta.
Eiväthän äänikirja ja oikea kirja sulje toisiaan pois! Minä käytän molempia, äänikirjoja töissä ja autossa, paperikirjoja ja e-kirjoja vapaalla.
Minä käytän äänikirjoja nukahtamiseen. En ole vielä kertaakaan pysynyt hereillä yli viittätoista minuuttia äänikirjan parissa. Tai kuunnelman, jossa on äänitehosteita mukana. Autonratissa en uskalla ajatellakaan äänikirjan kuuntelemista.
Äänikirjojen teksti kulkee sanojen nauhana korvien läpi ilman mitään kiinnekohtaa. Henkilöiden nimet eivät pysy muistissani sen enempää kuin juonenkäänteetkään. En tiedä, mikä aivoissani on niin erilaista kuin niillä, jotka tykkäävät äänikirjoista. Minäkin haluaisin tykätä, mutta en vain hahmota niitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on palstan kirjahyllyhullu, joka jankuttaa e-kirjoista kuin messiaan toisesta tulemisesta.
Tällä palstalla on myös tietokonehullu, joka jaksaa ihmetellä sitä miksi joillakin on pöytätietokone isolla näytössä sen sijaan että näpräisin aina ja kaikkialla sitä samaa älypuhelinta pienellä näytöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
CD-levyä ei ole pakko kuunnella siinä järjestyksessä missä kappaleet levyllä ovat. Voi ohjelmoida mieleisensä soittojärjestyksen ja valikoida soitettavaksi vain haluamansa kappaleet, mutta eihän nykyjonnet semmoista osaa eikä älyä...
Niin, mutta on silti sidottu siihen noin 20 raitaan, siltä yhdeltä bändiltä, sen yhdeltä levyltä.
Spotifyssa voi oikeasti valikoida, mitä biisejä haluaa kuulla. Tuolta artistilta tuo ja tältä tämä biisi. Sitten voi tehdä mieleisiään soittolistoja, vaikka "rauhoittumiseen", "biletysmusaa", "huumoria" jne. Nopeaa ja helppoa. Toki se maksaa 10 euroa kuussa, mutta jos kuuntelee paljon, niin kyllä kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä tyyppi... kirjoja säilyttelee kirjahyllyssä... Hyvin jännä...
Itsehän säilytän kirjoja vessassa. Varmuuden vuoksi suihkautan kirjapinon päälle vettä samalla kun kiillotan pimpulilla hanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kaveri kuulostaa tyypiltä, jonka haluaisin kaverikseni. Ihanaa, kun omassa kodissaan tuo persoonaansa esiin kirjojen ja levyjen kautta, toisin kuin nämä tyhjäksi sisustajat.
Nimenomaan "tyhjäksi sisustajat". Minulla on myös yhä kirjoja, levyjä ja kasetteja. Porukka saa nauraa niille ihan rauhassa. Minusta ne ovat myös suloinen sisustuselementti.
Siskoni tyyli sisustaa on juuri tuo "tyhjyys". Hän halusi maalata mökkimme seinätkin valkoisiksi ja osti isoja muovilaatikoita, joihin kasasi kaikki irtotavarat piiloon. Mitään ei saa olla näkyvillä, ikään kuin ei mitään elämän jälkiä. Kynääkin jos tarvitset, sitä joutuu etsimään jostain kaappiin jemmatusta muovilaatikosta, koska hän ei voi sietää, että olisi joku kynäteline näkyvillä. Kaiken pitää olla tyhjää ja sitten harkitusti joku koriste-esine ainoastaan esillä. Hän heitti jopa hyvän veitsi telineen pois, koska veitset pitää hänen mielestään olla kaapissa, ei pöydällä näkyvillä.
Ja tätä pidetään nykyään normaalina. Minusta tuollainen on sairautta. En minäkään sekasotkusta tykkää, mutta kyllä kämppä saa näyttää siltä, että siellä tehdäänkin jotain eikä vaan pönötetä.
Aika noloa, että niin moni on mennyt siihen lankaan, että maksaa aina vaan, mutta ei omista mitään.
Kirjahylly on kirjoja varten myös CD-levyjä voi siinä säilyttää. Etkö tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaverillasi voi olla myös pää taynnä tietoa ja sivistystä. Kysy häneltä, mitä sivistys tarkoittaa.
En ole AP enkä kaverinsa, mutta sivistykselle on hyvä määritelmä:
Kun on lukenut kaiken ja unohtanut kaiken, niin se, mikä jää jäljelle, on sivistystä.
Läheskään kaikkea EI saa digitaalisena. Se on harhakuva, joka tulee siitä että näitä palveluita on niin paljon ja niitä mainostetaan koko ajan.
Jos oikeasti haluaisi nähdä aivan mitä tykkää, pitäisi olla ensinnäkin kaikki suoratoistot. Netflix, Viaplay, CMore, HBO, Disney+, Amazon Prime, jne. jne. Jokaiseen menisin noin 10 euroa kuussa, eikä kukaan jaksa eikä ehdi katsella niitä kaikkia. Eikä silti välttämättä löytäisi juuri sitä taideleffaa, joka kolahti niin totaalisesti 25-vuotiaana, kun sen ensi kertaa näki.
Oikeastaan vain alkuperäissarjoista ja -leffoista voi olla varma, että ne ovat siellä vielä parin vuoden päästäkin. Suurin osa sisällöstä vaihtelee. Lisäksi oma kokemus on se, että suoratoistoissa ei ole juurikaan suomalaisia leffoja eikä sarjoja.
Äänikirjojen kohdalla tilanne on vielä kirjavampi. Ensinnäkään kaikkia kirjoja ei edes äänitetä. On valtava määrä kirjoja, jotka eivät ole niin suosittuja, että niitä ryhdyttäisiin pykäämään e-kirjaksi. Siihen kuuluu kuitenkin aina rahaa, eikä kustantaja välttämättä halua panostaa jokaiseen teokseen.
Toisekseen lukija on merkittävässä osassa, eli jos et tykkää näyttelijän äänestä/maneereista jne, et enää voi nauttia siitä kirjasta. Lukiessa voi kuvitella äänet itse.
Kolmanneksi sama kuin suoratoistoissa, eli esim. Audiblesta saat enkun- ja muunkielisiä kirjoja, muttei suomenkielisiä, siihen pitää olla joku tyyliin Bookbeat.
Ja pahin mahdollinen yhdistelmä, että on useampi suoratoisto JA useampi äänikirjapalvelu, kyllä niihin rahaa saa upotettua vaikka millä mitalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa CD-levyissä ja kirjoissa on?
Kaiken kun saa nykyään digitaalisena. Itse kuuntelen kirjat nykyään puhelimesta.
Tiedoksi vaan että kirjoja luetaan, ei kuunnella.
Olen 46v mies ja kyllä mullakin on edelleen cd-levyjä ja jopa kasettejakin. Lisäksi Blu-Ray, ja DVD elokuva, jopa VHS kasettejakin, koska omistan edelleen kunnossa olevan vhs-nauhurin.
En ole koskaan käyttänyt Spotifya, joku 10v sitten oli jonkunaikaa Netflix, mutta lakkautin senkin enkä ole mitään muitakaan maksullisia suoratoistopalveluja sen jälkeen hankkinut. En pidä semmoisista mitkä imee joka kuukausi rahaa tililtä kuin loiset. Pidän paljon enemmän siitä, että kerran maksat tuotteen ja sitten se on käytettävissä jatkuvasti milloin vain ilman lisämaksuja.
Kirjoja ei hiveästi ole koskaan ollutkaan, mutta lehtiä kylläkin, enkä ole niitäkään heittämässä pois.