Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä miksi tällainen käytös loukkaa minua
03.09.2021 |
Sanon jotain että "se ja se pitäisi tehdä" tai että "aloin nyt tekemään sitä ja sitä".
Hän EI IKINÄ SANO, että "totta" tai "hyvä idea", vaan vastaa aina, että "se ja se pitää tehdä" tai "mökilläkin odottaa se ja se".
Ja alkaa sitten jauhaa aina vain uudestaan, että ne on tekemättä.
Minä koen tämän ylikävelyksi, sivuuttamiseksi ja vähättelyksi. Kuin olisi palaverissa, jossa ei koskaan oikeasti ole äänioikeutettu.
Ja hän ei tee tätä koskaan kenellekään muulle. Ei siis "keksi ideoita" ikinä kenenkään muun kanssa näin.
Kommentit (129)
Olen itse sinkku. Ei ole pakko olla parisuhteessa jos ei taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kuulostaa ihan minun ADHD-puolisoltani. Asioita joutuu vääntämään rautalangasta, ja silti ei ole takeita, että menee perille, kun toinen keskittyy vain johonkin päähänpinttymään. Puolisolle pitää erikseen sanoa, että nyt menään ulos, minä leikkaan marjapensaat ja sinä kuljetat risut, etkä tee mitään muuta. Jos puoliso lähtee johonkin haahuilemaan, täytyy kysyä, että mitä sinä nyt teet, ja sanoa sitten, että älä nyt koske siihen omenapuuhun, vaan jatka risujen keräämistä, hoidetaan omenapuu myöhemmin. Muuten puoliso alkaa leikata omenapuuta, lähtee kauppaan ostamaan taimia, kaivaa ohimennen uuden paikan kukkapenkille, ja ne risut jää minun huoleksi. Ja puolison leikkaamat omenapuun oksat jää maahan, se ostettu taimi jää istuttamatta ja kukkapenkin kohtaan jää kuoppa.
Puolison kanssa on siis ihan sovittu, että jos hän harhautuu, niin minä saan "käskeä", koska hän tietää itsekin, että homma menee sivuraiteille ilman että hän itse tajuaa sitä, jos minä en puutu. Rasittavaahan tuo on, välillä tuntuu kuin lapsen kanssa tekisi asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies kuulostaa ihan minun ADHD-puolisoltani. Asioita joutuu vääntämään rautalangasta, ja silti ei ole takeita, että menee perille, kun toinen keskittyy vain johonkin päähänpinttymään. Puolisolle pitää erikseen sanoa, että nyt menään ulos, minä leikkaan marjapensaat ja sinä kuljetat risut, etkä tee mitään muuta. Jos puoliso lähtee johonkin haahuilemaan, täytyy kysyä, että mitä sinä nyt teet, ja sanoa sitten, että älä nyt koske siihen omenapuuhun, vaan jatka risujen keräämistä, hoidetaan omenapuu myöhemmin. Muuten puoliso alkaa leikata omenapuuta, lähtee kauppaan ostamaan taimia, kaivaa ohimennen uuden paikan kukkapenkille, ja ne risut jää minun huoleksi. Ja puolison leikkaamat omenapuun oksat jää maahan, se ostettu taimi jää istuttamatta ja kukkapenkin kohtaan jää kuoppa.
Puolison kanssa on siis ihan sovittu, että jos hän harhautuu, niin minä saan "käskeä", koska hän tietää itsekin, että homma menee sivuraiteille ilman että hän itse tajuaa sitä, jos minä en puutu. Rasittavaahan tuo on, välillä tuntuu kuin lapsen kanssa tekisi asioita.
Voi kauheeta. Muistankin, kun meillä oli kotona juhlat, ja vieraat tulossa puolen tunnin päästä, niin mies lähti yhtäkkiä ostamaan siistiä paitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Voi olla, etten ihan saanut kiinni aloituksestasi, miten replikointi noissa tilanteissa menee. Tarkoititko jotain tällaista: Menenpä pesemään matot. Mies vastaa: Laiturikin pitäisi rempata.
Jos ymmärsin oikein, olisiko mahdollista, että ihan ääneen sanoisit, että toivot miehen vastaavan esimerkiksi: Mukavaa matonpesua, huikkaa kun olet valmis niin ripustetaan ne yhdessä. Ja vasta sen jälkeen hän ottaisi laiturin puheeksi erillisesti? Tämä oli ehkä tönkkö esimerkki, mutta yritän tuoda sitä esiin, että omat toivomukset toista kohtaan kannattaa ilmaista mahdollisimman selvästi. Voihan olla, ettei mies ollenkaan käsitä, että tarvisit pientä tsemppausta 'matonpesun' suhteen ja että laituriin puheenaiheen siirtäminen kuulostaa sinusta ohittamiselta.
Parisuhdekursseilla ja myös -terapiassa usein opetellaan uusia viestintätaitoja, joihin kuuluu myös sekä toisen kuunteleminen että reilusti omista toiveista kertominen.
Ihanaa, että joku sai kiinni tuosta aloituksesta. Minä nimittäin en yhtään ymmärtänyt, mitä ap yritti sanoa. En siis ihmettele, jos ei mieskään ole ymmärtänyt. Eli: jos sanot, että matot pitäisi pestä, mitä siihen kukaan voi mitään sanoa, kuin että niin varmaan. Sano sen sijaan, "aion pestä mattoja ensi viikolla. Pääsetkö kaveriksi joku ilta, kun ne ovat märkinä painavia". Sitten sovitte vaikka torstain.
Jos vain sanot, että tuokin kukkapenkki pitäisi kunnostaa, niin se on vasta ääneen pohdintaa, ei kukaan siitä vielä sinun ajatuksia voi lukea, että mitä häneltä odotat, jos mitään.RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap
Tämä koko ketju on sellainen, että aina luetellaan uusia asioita, mutta ei esimerkiksi kysytä mitään. Mitä haluat tällä aloituksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies kuulostaa ihan minun ADHD-puolisoltani. Asioita joutuu vääntämään rautalangasta, ja silti ei ole takeita, että menee perille, kun toinen keskittyy vain johonkin päähänpinttymään. Puolisolle pitää erikseen sanoa, että nyt menään ulos, minä leikkaan marjapensaat ja sinä kuljetat risut, etkä tee mitään muuta. Jos puoliso lähtee johonkin haahuilemaan, täytyy kysyä, että mitä sinä nyt teet, ja sanoa sitten, että älä nyt koske siihen omenapuuhun, vaan jatka risujen keräämistä, hoidetaan omenapuu myöhemmin. Muuten puoliso alkaa leikata omenapuuta, lähtee kauppaan ostamaan taimia, kaivaa ohimennen uuden paikan kukkapenkille, ja ne risut jää minun huoleksi. Ja puolison leikkaamat omenapuun oksat jää maahan, se ostettu taimi jää istuttamatta ja kukkapenkin kohtaan jää kuoppa.
Puolison kanssa on siis ihan sovittu, että jos hän harhautuu, niin minä saan "käskeä", koska hän tietää itsekin, että homma menee sivuraiteille ilman että hän itse tajuaa sitä, jos minä en puutu. Rasittavaahan tuo on, välillä tuntuu kuin lapsen kanssa tekisi asioita.
Voi kauheeta. Muistankin, kun meillä oli kotona juhlat, ja vieraat tulossa puolen tunnin päästä, niin mies lähti yhtäkkiä ostamaan siistiä paitaa.
Mun puoliso lähti ennen juhlia 60 kilsan päähän leivontatarvikekauppaan ostamaan jotain sörsseliä, josta voi tehdä kakun päälle koristeita. Oltiin sovittu, että minä teen tarjoilut ja hän siivoaa. Tämä silloin, kun puolisolla ei vielä ollut diagnoosia, ja hän piti omaa käytöstään normaalina ja mun pyyntöjä "mäkättämisenä", eikä yleensä suostunut kuuntelemaan.
t. se jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan suoraakin antaa sen työkäskyn ei vihjailla mitä töitä olis tekemättä jos kerta itse et meinaa sitä tehdä
Vierailija kirjoitti:
Voisihan suoraakin antaa sen työkäskyn ei vihjailla mitä töitä olis tekemättä jos kerta itse et meinaa sitä tehdä
Tuosta näkee mainiosti, miten tärkeitä a) lukutaito b) lukemisen ymmärtämisen taito ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisihan suoraakin antaa sen työkäskyn ei vihjailla mitä töitä olis tekemättä jos kerta itse et meinaa sitä tehdä
missä tässä dialogissa minä vihjailen tai ilmaisne että en aio itse tehdä:
RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Voi olla, etten ihan saanut kiinni aloituksestasi, miten replikointi noissa tilanteissa menee. Tarkoititko jotain tällaista: Menenpä pesemään matot. Mies vastaa: Laiturikin pitäisi rempata.
Jos ymmärsin oikein, olisiko mahdollista, että ihan ääneen sanoisit, että toivot miehen vastaavan esimerkiksi: Mukavaa matonpesua, huikkaa kun olet valmis niin ripustetaan ne yhdessä. Ja vasta sen jälkeen hän ottaisi laiturin puheeksi erillisesti? Tämä oli ehkä tönkkö esimerkki, mutta yritän tuoda sitä esiin, että omat toivomukset toista kohtaan kannattaa ilmaista mahdollisimman selvästi. Voihan olla, ettei mies ollenkaan käsitä, että tarvisit pientä tsemppausta 'matonpesun' suhteen ja että laituriin puheenaiheen siirtäminen kuulostaa sinusta ohittamiselta.
Parisuhdekursseilla ja myös -terapiassa usein opetellaan uusia viestintätaitoja, joihin kuuluu myös sekä toisen kuunteleminen että reilusti omista toiveista kertominen.
Ihanaa, että joku sai kiinni tuosta aloituksesta. Minä nimittäin en yhtään ymmärtänyt, mitä ap yritti sanoa. En siis ihmettele, jos ei mieskään ole ymmärtänyt. Eli: jos sanot, että matot pitäisi pestä, mitä siihen kukaan voi mitään sanoa, kuin että niin varmaan. Sano sen sijaan, "aion pestä mattoja ensi viikolla. Pääsetkö kaveriksi joku ilta, kun ne ovat märkinä painavia". Sitten sovitte vaikka torstain.
Jos vain sanot, että tuokin kukkapenkki pitäisi kunnostaa, niin se on vasta ääneen pohdintaa, ei kukaan siitä vielä sinun ajatuksia voi lukea, että mitä häneltä odotat, jos mitään.RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap
Tämä koko ketju on sellainen, että aina luetellaan uusia asioita, mutta ei esimerkiksi kysytä mitään. Mitä haluat tällä aloituksella?
Ketju on loistava demonstraatio ap:n sekavasta kommunikaatiotyylistä ja vastaanottamattomuudesta. Eipä ihme että suhteessa mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja harvinaisen hankala tapaus . Haetko aina kaikilta jotain kiitosta ja kehua ?
Normaalistihan mies vastas.
Vierailija kirjoitti:
RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap
Apua ap, ymmärrän tilannettasi ihan täysin! Olen se joka kirjoitti aiemmin työkaverimiehestä, se on juuri tuollaista! Ja koska kumpikaan meistä ei ole ns tiiminvetäjä tai esihenkilöasemassa toiseen nähden, on kaikki asiat jotenkin saatava vain sovittua.
Eikä asiaa auta, vaikka ap menisi siltä seisomalta leikkaamaan autopaikan syreenin ja palaisi sen jälkeen pensasaitaan. Ei, miehelle tulee sillä sekunnilla mieleen kuusi liiterin takana tai vino halkopino - ihan mikä tahansa muu asia kuin se ap:n alkuperäinen asia.
Tämä todella on mielenkiintoinen juttu, sillä olen itsekin törmännyt tähän parinkin ihmisen kanssa!
Olisiko kyseessä joku kontrollin tarve? Tietää itsekin, että ei ole tekeväisintä sorttia, niin sitten kompensoi sitä tällä tärkeää tekevinään olemisella. Tai sitten vain brutaalisti kunnon laiskimuksen onnistunut konsti vältellä tekemistä?
Ei kai kukaan varsinaisesti pidä siitä, että joku toinen sanoo, että tämä pitäisi nyt tehdä. Harvoin ehdotetaan mitään jee joo tota tekemään:-), mutta suurin osa meistä ymmärtää, miksi toinen nyt asian esille otti ja että asia todellakin on tehtävä ja alkaa tekemään/sopii, milloin tehdään. Nämä, joille se ei käy, kai ajattelevat joko oikeasti olevansa oikeutettuja parempiin hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hän ei saa kertoa sinulle, mitä hän suunnittelee tekevänsä, mutta sinä saat kertoa hänelle, mitä sinä suunnittelet tekeväsi?
Totta kai hän saa kertoa.
Mutta miksi hänen pitää aina sivuuttaa, painaa alas ja mitätöidä se minun ideani? Miksei hän voi kertoa sitä omaa ideaasi milloinkaan muulloin?
Koska nyt MITÄÄN mitä minä haluaisin ei koskaan oteta yhteiselle tekemislistalle. Tai saanhan minä sen sitten yksinäni tehdä. Moni niistä sellaisia että naisihmisen tosi hankala niitä yksinään tehdä.
Mies keskittyy jauhamaan siitä "paremmasta" ideastaan eikä sitten tee edes sitä.
ap
Tuollainen passiivissa puhuminen ja vihjailu ei toimi ilmiselvästi. Jos haluat miehen tekevän jonkin mielestäsi tärkeän asian tai auttavan siinä sinua, pyydä. Ilmaise suoraan.
Nyt avaat keskustelua tyyliin joka kannustaa listaamaan tekemättömiä asioita. Mies reagoi avaukseesi vuoropuhelulla samaan tyyliin. Suotta siitä otat itseesi. Sen jälkeen kun kumpikin on listansa luetellut, olisi sen varsinaisen keskustelun paikka sopia tekpjärjestyksestä, aikataulusta, käytännöistä yms. Ilmeisesti kuitenkin lopetat tässä kohtaa vuoropuhelun uhriutumisesi tarmossa joten mies ei koskaan saa selville että sinun listasi edellyttäisi hänen apua ja on sinulle tärkeä.
Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia kielimuotoja aktiivista passiiviin jne. Enkä ole vihjaillut yhtään mitään. Ei ole tapani puhua. Mies on savolainen, eikä edes osaa aktiivia. Kaikki aina vain tapahtuu hänelle.
Lopputulos on aina se, että minun puheeni muuttuu mykäksi piipitykseksi perheenpään runnomassa käsittelyssä. Se tässä on se ongelma. Mitätöinti.
ap
Sanon jotain että "se ja se pitäisi tehdä" tai että "aloin nyt tekemään sitä ja sitä".
Hän EI IKINÄ SANO, että "totta" tai "hyvä idea", vaan vastaa aina, että "se ja se pitää tehdä" tai "mökilläkin odottaa se ja se".
Sinä siis heittelet ideoita, mitä pitäisi tehdä tai kerrot mitä aiot tehdä. Kyllä se on vihjailua jos tosiasiassa haluaisit miehen tekevän nämä asiat puolestasi tai säntäävän auttamaan sinua. Et sano mitä haluat, et ilmaise itseäsi ymmärrettävästi. Mies sen sijaan kuulee kirjaimellisesti sen mitä sanot ja vastaa samalla linjalla. Mies osaa kommunikoida, sinä et.
Viimeisin esimerkki:
Meidän pakastin on sikin sokin sekaisin uutta ja vanhaa, marjoja ja ruokien loppuja.
OIen nyt kaksi viikkoa käyttänyt sieltä tavaraa pois ja sain eilen yhden lokeron tyhjäksi, johon nyt voi laittaa niitä ruokia, joita mahdollisesti nyt jää yli.
Sanoin tästä hankkeesta jo viikko sitten ja eilen sanoin kuusi kertaa, että nyt siellä pakastimessa on yksi lokero, johon ei saa tunkea mitä sattuu vaan että nyt vähitellen pitää saada se pakastin järjestykseen.
Näytin sen tyhjän lokeron hänelle. Ja selitin miten sieltä nyt järkevimmin erottaa uudet ja vanhat marjat jne.
Tänään sanoin että otan sieltä pakastimesta mökillekin eväät.
Koska se kodin pakastin pitää saada järjestykseen.
Mies alkaa tohottaa, miten mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää. Ei kuule eikä kuuntele.
Ja kun avasin pakastimen, hän oli työntänyt sen tyhjän lokeron täyteen epämääräistä tavaraa.
Mitään säntäilyä, epäselvää tai ylivoimaista asiassa ei minun puoleltani ollut.
Hän ei kuuntele, ei rekisteröi sanomisiani, keksii aina jonkin oman jota alkaa säntäillä (mökin pakastimessa ei edes ole mitään) ja sitten vielä suuttuu, kun sanon siitä että miksi ihmeessä hänen on pitänyt erikseen mennä nyt vielä sotkemaan se pakastin.
Tämä on kuin täällä olisi uppiniskainen ongelmateini, eikä perheen toinen aikuinen.
ap
Olisit laittanut lapun siihen tyhjään lokeroon, lappuun isoilla tussikirjaimilla mitä siihen saa laittaa ja mitä ei. Voisiko miehelläsi olla adhd tai add, tai jotain aspergertyyppistä ongelmaa?
Aloittaja sanoi, ettei heillä ole paljon tavaraa, miehellä on.
Asutteko eri asunnoissa vai miten ne miehen tavarat eivät ole teillä?
Kuusi ruohonleikkuria, työkaluja riittää koko suvulle, sideharsoja ja laastareita koko armeijalle jne. Missä ne sitten ovat?
Vai myytkö ja hävitätkö miehen tavarat välittömästi.
Itse olen hiukan sellainen, että teen kyllä hommia, mutta omaan tahtiin. Ja silloin kun on fiilis siihen.
Vaikka olisin itse miettinyt pensaiden leikkaamista, mutta toinen ehtii siitä huomauttaa niin en välttämättä siihen innostu. Jos asia esitetään väärällä sävyllä tai asia täytyy tehdä sillä siunaamalla sekunnilla.
Jos miehellä on sama juttu, olet ehtinyt aina itse sanomaan tehtävistä hommista ja mies reagoi, ettei ainakaan sitä halua tehdä.
Jos on kaksi kovin erilaista ihmistä toimintatavoiltaan niin kumpikin saattaa ärsyyntyä toisen tavoista ja eritahtisuudesta.
Tulee vastarinta jolle ei löydy mitään järkevää selitystä, ainakaan sen pomottajan ja aktiivisemman mielestä.
Mitä mies muuten tekisi sille tyhjälle pakastimelle mökillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoi, ettei heillä ole paljon tavaraa, miehellä on.
Asutteko eri asunnoissa vai miten ne miehen tavarat eivät ole teillä?
Kuusi ruohonleikkuria, työkaluja riittää koko suvulle, sideharsoja ja laastareita koko armeijalle jne. Missä ne sitten ovat?
Vai myytkö ja hävitätkö miehen tavarat välittömästi.Itse olen hiukan sellainen, että teen kyllä hommia, mutta omaan tahtiin. Ja silloin kun on fiilis siihen.
Vaikka olisin itse miettinyt pensaiden leikkaamista, mutta toinen ehtii siitä huomauttaa niin en välttämättä siihen innostu. Jos asia esitetään väärällä sävyllä tai asia täytyy tehdä sillä siunaamalla sekunnilla.
Jos miehellä on sama juttu, olet ehtinyt aina itse sanomaan tehtävistä hommista ja mies reagoi, ettei ainakaan sitä halua tehdä.
Jos on kaksi kovin erilaista ihmistä toimintatavoiltaan niin kumpikin saattaa ärsyyntyä toisen tavoista ja eritahtisuudesta.
Tulee vastarinta jolle ei löydy mitään järkevää selitystä, ainakaan sen pomottajan ja aktiivisemman mielestä.Mitä mies muuten tekisi sille tyhjälle pakastimelle mökillä?
Meitä on viisi. Yhdellä on liikaa tavaraa. Neljällä ei.
Perheessä ei voi kulkea varpaisillaan odottelemassa yhden aikuisen inspiraatioita. Hommat pitää tehdä kun ne pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoi, ettei heillä ole paljon tavaraa, miehellä on.
Asutteko eri asunnoissa vai miten ne miehen tavarat eivät ole teillä?
Kuusi ruohonleikkuria, työkaluja riittää koko suvulle, sideharsoja ja laastareita koko armeijalle jne. Missä ne sitten ovat?
Vai myytkö ja hävitätkö miehen tavarat välittömästi.Itse olen hiukan sellainen, että teen kyllä hommia, mutta omaan tahtiin. Ja silloin kun on fiilis siihen.
Vaikka olisin itse miettinyt pensaiden leikkaamista, mutta toinen ehtii siitä huomauttaa niin en välttämättä siihen innostu. Jos asia esitetään väärällä sävyllä tai asia täytyy tehdä sillä siunaamalla sekunnilla.
Jos miehellä on sama juttu, olet ehtinyt aina itse sanomaan tehtävistä hommista ja mies reagoi, ettei ainakaan sitä halua tehdä.
Jos on kaksi kovin erilaista ihmistä toimintatavoiltaan niin kumpikin saattaa ärsyyntyä toisen tavoista ja eritahtisuudesta.
Tulee vastarinta jolle ei löydy mitään järkevää selitystä, ainakaan sen pomottajan ja aktiivisemman mielestä.Mitä mies muuten tekisi sille tyhjälle pakastimelle mökillä?
Ymmärrän tätä kyllä, mutta toisaalta, tuntuu kohtuuttomalta sitten joutua olemaan aina se, joka "ehtii sanomaan hommista", koska toiselle vaan ei tule sitä fiilistä, että tuokin tarvitsee tehdä.
Tuntuu siis siltä, että toinen valikoi mukavampia hommia fiiliksen mukaan ja itse on sitten tehtävä niitä, jotka on pakko tehdä.
Kokeilin kerran, kuinka kauan vessa voi olla pesemättä, koska kuulemma aina ennätän sen tehdä, kun hän vasta ajattelee pesemistä ja pyytäminenhän vie tekemisen fiiliksen. Pitkät on piuhat ja vessan pesussa paljon ajateltavaa, voin kertoa.
En ole AP, mutta voin yrittää vastausta: no tietysti se mökin tyhjän pakastimen sulattaminen on tärkeämpää kuin käytössä olevan pakastimen kaaoksen selvittäminen!
Aloittajasta tulee mieleen kunnon koti diktaattori joka vaatii että ihan kaikki menee hänen haluamalla ja määrittelemällä tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja noita loputtomia luentoja. Saattaa alkaa paasata samaa asiaa, jonka minä itse olen hänelle juuri sanonut. Tai opettamaan minulle minun alani asiaa kohdasta a.
ap
Juuri näin, ei tätä voi ymmärtää, jos ei ole tällaista tavannut. Kuulostaa adhd:lta. Ei vaan kykene pysähtymään, vaan mylly pyörii täysillä koko ajan. Ja ihan turha yrittää keskustella, että miksi aloittaja loukkaantuu ja miksi mies toimii niin kuin toimii, koska ei adhd-aivoilla varustetulla ole kykyä tarkastella omaa toimintaansa.
N56, jolla add ja perheessä useita muita nepsyaikuisia..
No, minulla on itselläni adhd ja kahdella lapsellani. Suvussä näitä tietenkin riittää pilvinpimein myös. Aika laajalla otannalla voin sanoa, että adhd ihmiset ovat ennen kaikkea mukavia ja empaattisia. Nyt meistä maalataan kuvaa aivottomina höseltäjinä (no, höselletään jonkun verran kyllä, mutta itse kutsuisin sitä esim. väsymättömäksi ja päämäärähakuiseksi uuden kokemiseksi). Usein adhd henkilöt ovat myös älykkäitä, kekseliäitä ja erittäin hauskoja. Voin epäröimättä suositella kaikille adhd ihmistä puolisoksi tai ystäväksi, et enää tylsää päivää näe. Ja ärsyttää tulla niputetuksi johonkin "nepsy"-kategoriaan, kamala vammaissana. En koe akateemisena henkilönä kuuluvani sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä julistat asioita? Sen kun alat tekemään.
Dopamiinivyöry. Aivoille riittää että asia on julistettu ja siitä saa tutkitusti samat dopamiinit kuin asian varsinaisesta tekemisestä. Kuulostaa kyllä että ovat vakka ja kansi asian kanssa.
En minä julista. Sanon että mitä minusta pitäisi tehdä seuraavaksi.
Minä teen koko ajan asioita. Samaan aikaan nytkin remontoin lapsen huonetta (poistan tapettia ja aina kun seuraava kohta kostuu tarpeeksi, menen jatkamaan). Huoneen asukki on 17, joten nyt sitten poistan ne tapetit, jotka ostin kun oli 2. Enää en jaksa odottaa, että mies on googlettanut tarpeeksi erilaisia tapetinpoistokeinoja.
Minä meillä olen rempannut myös kylpyhuoneet, maalannut autotallit, korjannut aidat ja tehnyt kaikki sisärempat.
ap
Vau.
Nyt vasta tajuan, et mun ex taisi olla ADHD. Hän pohti oikeaa tapaa tapetoida varmaan neljä vuotta, ja monta muutakin remonttikohtaa. Hän jätti tavaroitaan joka paikkaan, ja lakkasi näkemästä niitä siinä. Kun kannoin niitä kasalle hänen työhuoneeseen, hän ei pystynyt tekemään niille mitään eikä laittamaan niitä mihinkään, eikä löytänyt kaapista ikinä mitään. Hän ei siis nähnyt niitä tavaroita. Kerran hän kiukutteli minulle, minne olen piilottanut hänen jotkut ostokset. Näytin hänelle sen muovikassin, jonka hän oli kotiin tultuaan laskenut eteisen oven eteen kaksi viikkoa aiemmin. Hän oli sen jälkeen tyynesti aina astunut sen yli ulos mennessä ja sisään tullessa.En voinut ymmärtää, miten hän sai meidän kodin niin kaaokseen ja sekaisin, ja miksi kaikki paikat pursusi tavaraa, ja mitään ei saanut heittää pois. Ja mikään remontti joko ei edes alkanut, tai ei tullut valmiiksi moneen vuoteen.
Kannattaa ihmiset tunnistaa milloin olette ADHD, eikä missään nimessä hankkia omakotitaloa. Ja vaimolle kertoa, että lapset on sitten ihan hänen oma projekti tän takia.
Pakko taas tähänkin tulla puolustamaan tätä omaa heimoa...Olen adhd suurperheen kotiäiti, kasvattanut, kunnon kansalaisia (joista osalla on adhd itselläänkin) ja suurin piirtein saanut homman pysymään kasassa (ja pari muutakin hommaa siinä sivussa). En nyt sano, että se on mikään adhd:n unelma-ammatti, tai kenenkään, mutta hoituu kyllä, jos on intohimoa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja noita loputtomia luentoja. Saattaa alkaa paasata samaa asiaa, jonka minä itse olen hänelle juuri sanonut. Tai opettamaan minulle minun alani asiaa kohdasta a.
ap
Juuri näin, ei tätä voi ymmärtää, jos ei ole tällaista tavannut. Kuulostaa adhd:lta. Ei vaan kykene pysähtymään, vaan mylly pyörii täysillä koko ajan. Ja ihan turha yrittää keskustella, että miksi aloittaja loukkaantuu ja miksi mies toimii niin kuin toimii, koska ei adhd-aivoilla varustetulla ole kykyä tarkastella omaa toimintaansa.
N56, jolla add ja perheessä useita muita nepsyaikuisia..
No, minulla on itselläni adhd ja kahdella lapsellani. Suvussä näitä tietenkin riittää pilvinpimein myös. Aika laajalla otannalla voin sanoa, että adhd ihmiset ovat ennen kaikkea mukavia ja empaattisia. Nyt meistä maalataan kuvaa aivottomina höseltäjinä (no, höselletään jonkun verran kyllä, mutta itse kutsuisin sitä esim. väsymättömäksi ja päämäärähakuiseksi uuden kokemiseksi). Usein adhd henkilöt ovat myös älykkäitä, kekseliäitä ja erittäin hauskoja. Voin epäröimättä suositella kaikille adhd ihmistä puolisoksi tai ystäväksi, et enää tylsää päivää näe. Ja ärsyttää tulla niputetuksi johonkin "nepsy"-kategoriaan, kamala vammaissana. En koe akateemisena henkilönä kuuluvani sellaiseen.
Sinulla on tietenkin oikeus tunteisiisi ja tuntemuksiisi, mutta se on tosiseikka, että kuulut nepsyporukkaan. Ei se ole sinun vikasi, vaan ominaisuus,yksi monien joukossa.
[/quote]
RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap[/quote]
Apua ap, ymmärrän tilannettasi ihan täysin! Olen se joka kirjoitti aiemmin työkaverimiehestä, se on juuri tuollaista! Ja koska kumpikaan meistä ei ole ns tiiminvetäjä tai esihenkilöasemassa toiseen nähden, on kaikki asiat jotenkin saatava vain sovittua.
Eikä asiaa auta, vaikka ap menisi siltä seisomalta leikkaamaan autopaikan syreenin ja palaisi sen jälkeen pensasaitaan. Ei, miehelle tulee sillä sekunnilla mieleen kuusi liiterin takana tai vino halkopino - ihan mikä tahansa muu asia kuin se ap:n alkuperäinen asia.