Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä miksi tällainen käytös loukkaa minua
03.09.2021 |
Sanon jotain että "se ja se pitäisi tehdä" tai että "aloin nyt tekemään sitä ja sitä".
Hän EI IKINÄ SANO, että "totta" tai "hyvä idea", vaan vastaa aina, että "se ja se pitää tehdä" tai "mökilläkin odottaa se ja se".
Ja alkaa sitten jauhaa aina vain uudestaan, että ne on tekemättä.
Minä koen tämän ylikävelyksi, sivuuttamiseksi ja vähättelyksi. Kuin olisi palaverissa, jossa ei koskaan oikeasti ole äänioikeutettu.
Ja hän ei tee tätä koskaan kenellekään muulle. Ei siis "keksi ideoita" ikinä kenenkään muun kanssa näin.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap tutustua ADHD oireisiin. Ei se miehen käytöstä muuta, mutta auttaa ehkä sinua. Ja erityisesti auttaa tarkkailemaan lasten käytöstä, ADHD on periytyvä.
Tämä on todennäköinen vaihtoehto, jos mies on aina ollut tuollainen. ADHD voi ilmetä paitsi saamattomuutena ja sotkuisuutena, myös loputtomana touhuamisena ja valtavana puhetulvana, josta ei kukaan lopulta ota selvää mikä oli asiana. Oli syy touhuiluun ja pälpätykseen mikä hyvänsä, se rasittaa muita ja häiritsee keskittymistä, varsinkin niiden joilla on ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä julistat asioita? Sen kun alat tekemään.
Dopamiinivyöry. Aivoille riittää että asia on julistettu ja siitä saa tutkitusti samat dopamiinit kuin asian varsinaisesta tekemisestä. Kuulostaa kyllä että ovat vakka ja kansi asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä julistat asioita? Sen kun alat tekemään.
Dopamiinivyöry. Aivoille riittää että asia on julistettu ja siitä saa tutkitusti samat dopamiinit kuin asian varsinaisesta tekemisestä. Kuulostaa kyllä että ovat vakka ja kansi asian kanssa.
En minä julista. Sanon että mitä minusta pitäisi tehdä seuraavaksi.
Minä teen koko ajan asioita. Samaan aikaan nytkin remontoin lapsen huonetta (poistan tapettia ja aina kun seuraava kohta kostuu tarpeeksi, menen jatkamaan). Huoneen asukki on 17, joten nyt sitten poistan ne tapetit, jotka ostin kun oli 2. Enää en jaksa odottaa, että mies on googlettanut tarpeeksi erilaisia tapetinpoistokeinoja.
Minä meillä olen rempannut myös kylpyhuoneet, maalannut autotallit, korjannut aidat ja tehnyt kaikki sisärempat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pakastin-homma kuulostaa ihan kauhean sekavalta. Miksi te molemmat pyöritte siellä pakastimella koko ajan? Teillä pitäisi varmaan olla kaksi pakastinta. Toinen, jossa on muutama laatikko eineksiä ja sellaista varten ja sitten sulle oma, isompi, mihin voit tehdä omenasosetta ja laittaa mustikat ja muut.
Ja sitten tästä lähtien tee vain sellaisia hommia, mistä itse tykkäät. Jos haluat leikata pensasaidan, niin leikkaat, eikä sitä tarvitse kertoa sille miehelle ollenkaan. Jos taas haluat jotain, niin sanot sille miehelle että: "Haluaisin, että pensasaita näyttäisi vähän siistimmältä." Mies sitten leikkaa sen, jos ehtii tai haluaa tehdä sinulle mieliksi. Mutta älä nalkuta siitä, äläkä enää vihjaile ja v i t t u i l e tuolla passiivis-agressiivisella tavalla koko ajan. Kauhea työleiri teillä siellä tuntuu olevan...
MINÄ EN VIHJAILE TAI VITTUILE.
Minä sanon asiallisesti ja selkeästi mitä pitää tehdä, milloin ja millä tai että mitä odotan mieheltä (riittää että ei sotke), ja sitten alkaa järjetön säntäily autopaikan syreenistä tai mökin pakastimesta.
AINA.
Ja minä en ikinä saa tehdä mitään mieluista, koska kaikki aika menee tähän sotkuun.
Tällä viikolla siivosin mm eteisen ja löysin 6 erilaista kassia, jotka roikkui lasten naulakossa ja joissa oli miehen vaatteita. Hän ei siis ole osannut laittaa mökiltä tullessa omia vaatteitaan omista kasseista omaan vaatekaappiin SEN JÄLKEEN KUN MINÄ OLEN ENSIN VIENYT NE KASSIT SINNE HÄNEN KAAPPINSA ETEEN, vaan hän on tuuppinut ne lasten tavaroiden sekaan.
Ja nyt on kolme viikkoa sitten etsitty takkia, joka oli yhdessä näistä kasseista.
ap
No, mukava, ettet vihjaile tai veetuile, mutta et varmaan kauhean kivaa seuraa ole kumminkaan. Tuo ei vaikuta avioliitolta, vaan työsuhteelta, jossa sinä olet se kellokalle. Ainakin tavaraa teillä on liikaa, se on ihan selvä. Onko mies muuttunut lähiaikoina? Jos on, niin aivotoiminnassa on sitten jotain vikaa. Jos on aina ollut tuollainen höösä, niin sitten on. Ihmiset voi kyllä muuttua, mutta ei käskyttämällä.
Ei meillä ole liikaa tavaraa. Miehellä on, koska hän ei osaa tehdä mitään ostamatta siihen ensin uutta työkalua tai välinettä. Olen mm nyt inventoinut täältä kuusi isoa laukullista sideharsoja ja laastareita, koska hän ei osaa koskaan katsoa ensin kotoa, vaan menee aina apteekkiin ostamaan uudet. Olisi viime viikolla mennyt taas apteekkiin, mutta kielsin. Ja eihän hän mitään löydäkään koska törkkii kaiken ihan minne sattuu.
Ja siitä pakastimesta sanoin siksi, että haluan nyt että se syödään ensin tyhjäksi, sen sijaan että hän ostaa ja ostaa lisää ja säilöö kaiken sinne sikin sokin.
ap
Kuulostaa ADHD:lta. Yksi ADHD:n ongelma on, että poissa silmistä, poissa mielestä. Jotkut ADHD-ihmiset eivät ihan oikeasti muista mitä kotona on, mitä sinne on hankittu, mitä puuttuu. Jotkut tekevät jääkaapin oveen listan, että mitä jääkaapissa on, koska muuten sinne homehtuu esimerkiksi kasvikset tai unohtuu paketti lihaa, kun sitä ei ole nähnyt kaappia avatessa ja sen ostamisen on jo ehtinyt unohtaa (samoin kuin mahdollisen sopimisen puolison kanssa, että ylihuomenna tehdään siitä jauhelihasta, joka ostetaan nyt, jauhelihakeitto). Jotkut huomaavat ostaneensa sen 15 muistivihkoa, kun aina unohtuu, että ai niin, mulla on kaapissa/lokerossa/vetolaatikossa/kirjahyllyssä/kassissa muistivihko. Sinun miehesi on hamstrannut laastareita, sidetarpeita ja työkaluja.
Riippuen ADHD:n tasosta, unohteleminen voi olla lievää tai vakavaa, tai sitä ei välttämättä ole lainkaan.
Tietty höseltäminen kuuluu ADHD:lle, tavalla tai toisella. Minulla on ADHD-ystävä, joka höseltää ajatuksissaan kamalasti ja ehtii miettiä 1459 kauhuskenaariota ja elää ne läpi koskien yksinkertaisienkin asioiden pilallemenomahdollisuuksia, kun toiset ovat tässä vaiheessa vielä sisäistämässä, että mistä onkaan kyse. Näitä kauhuskenaarioita sitten höselletään ääneen kaikille kuulijoille vaikka 4h monologina ja seuraavana päivänä sama levy uudestaan. Samoin hän höseltää ohjeiden kanssa. Niiden pitää olla mahdollisimman simppelit, jos asia on uusi. Tyyliin "Ota RUOKAlusikka ja mittaa sillä KAKSI ruokalusikallista LÄMMINTÄ maitoa. Voitele PYÖREÄ vuoka VOISULALLA käyttäen PULLASUTIA. Kuutioi KANTTARELLIT noin 1CM paloiksi ISOLLA veitsellä."
Autismin piirteisiin voi kuulua myös sitä, että pitää olla uusi työkalu, vaikka vanhakin olisi. Tai sitten se on vaan persoonapiirre. Minustakin on mukavaa ostaa uusia saippuoita, vaikka en ole ehtinyt käyttää entisiäkään, koska hei, UUSI SAIPPUA! Ihan varmana suihkukokemus on erilainen sillä kuin tutuilla saippuoilla :D
Luulen että ymmärrän mistä ap puhuu. En kyllä välttämättä hahmottaisi ehkä muuten, mutta mulla on just samanlainen miespuolinen työkaveri!
Vastaamme kahdestaan yhden osaston järjestyksestä, ja todellakin joka kerta kun otan puheeksi jotain tehtävää asiaa, mies jyrää omalla listallaan - asioita joita pitäisi toteuttaa, mutta joiden tekemiseksi hän ei todellakaan laita rikkaa ristiin. Luento sen sijaan kestää pahimmillaan kolme varttia ja jatkuu seuraavana päivänä!
Ap, ei tuolle voi yhtään mitään, en usko että mikään määrä rautalankaa riittää vääntämään miehellesi mistä kiikastaa. Parhaimmillaankin voit kehitellä tekniikoita, jotka estävät häntä sabotoimasta sen hetkisiä puuhiasi, mutta en usko että saat häntä kuuntelemaan ja vetämään yhtä köyttä.
Tuo on ihan järjettömän raskasta kun mihinkään ei saa apua, asioita ei kuunnella, ja miehen panos lähes kaikkeen on eri suuntaan kiskomista. Ohittaa, pätee, neuvoo, ohjeistaa, kouhottaa, mutta itse ei ikinä mitään edes tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan järjettömän raskasta kun mihinkään ei saa apua, asioita ei kuunnella, ja miehen panos lähes kaikkeen on eri suuntaan kiskomista. Ohittaa, pätee, neuvoo, ohjeistaa, kouhottaa, mutta itse ei ikinä mitään edes tee.
Juuri tätä.
Ja noita loputtomia luentoja. Saattaa alkaa paasata samaa asiaa, jonka minä itse olen hänelle juuri sanonut. Tai opettamaan minulle minun alani asiaa kohdasta a.
Tai suomentaa lapsillemme minun puheitani. Siis selittää uudelleen kaiken mitä minä sanoin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja noita loputtomia luentoja. Saattaa alkaa paasata samaa asiaa, jonka minä itse olen hänelle juuri sanonut. Tai opettamaan minulle minun alani asiaa kohdasta a.
ap
Juuri näin, ei tätä voi ymmärtää, jos ei ole tällaista tavannut. Kuulostaa adhd:lta. Ei vaan kykene pysähtymään, vaan mylly pyörii täysillä koko ajan. Ja ihan turha yrittää keskustella, että miksi aloittaja loukkaantuu ja miksi mies toimii niin kuin toimii, koska ei adhd-aivoilla varustetulla ole kykyä tarkastella omaa toimintaansa.
N56, jolla add ja perheessä useita muita nepsyaikuisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Voi olla, etten ihan saanut kiinni aloituksestasi, miten replikointi noissa tilanteissa menee. Tarkoititko jotain tällaista: Menenpä pesemään matot. Mies vastaa: Laiturikin pitäisi rempata.
Jos ymmärsin oikein, olisiko mahdollista, että ihan ääneen sanoisit, että toivot miehen vastaavan esimerkiksi: Mukavaa matonpesua, huikkaa kun olet valmis niin ripustetaan ne yhdessä. Ja vasta sen jälkeen hän ottaisi laiturin puheeksi erillisesti? Tämä oli ehkä tönkkö esimerkki, mutta yritän tuoda sitä esiin, että omat toivomukset toista kohtaan kannattaa ilmaista mahdollisimman selvästi. Voihan olla, ettei mies ollenkaan käsitä, että tarvisit pientä tsemppausta 'matonpesun' suhteen ja että laituriin puheenaiheen siirtäminen kuulostaa sinusta ohittamiselta.
Parisuhdekursseilla ja myös -terapiassa usein opetellaan uusia viestintätaitoja, joihin kuuluu myös sekä toisen kuunteleminen että reilusti omista toiveista kertominen.
Ihanaa, että joku sai kiinni tuosta aloituksesta. Minä nimittäin en yhtään ymmärtänyt, mitä ap yritti sanoa. En siis ihmettele, jos ei mieskään ole ymmärtänyt. Eli: jos sanot, että matot pitäisi pestä, mitä siihen kukaan voi mitään sanoa, kuin että niin varmaan. Sano sen sijaan, "aion pestä mattoja ensi viikolla. Pääsetkö kaveriksi joku ilta, kun ne ovat märkinä painavia". Sitten sovitte vaikka torstain.
Jos vain sanot, että tuokin kukkapenkki pitäisi kunnostaa, niin se on vasta ääneen pohdintaa, ei kukaan siitä vielä sinun ajatuksia voi lukea, että mitä häneltä odotat, jos mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä julistat asioita? Sen kun alat tekemään.
Dopamiinivyöry. Aivoille riittää että asia on julistettu ja siitä saa tutkitusti samat dopamiinit kuin asian varsinaisesta tekemisestä. Kuulostaa kyllä että ovat vakka ja kansi asian kanssa.
En minä julista. Sanon että mitä minusta pitäisi tehdä seuraavaksi.
Minä teen koko ajan asioita. Samaan aikaan nytkin remontoin lapsen huonetta (poistan tapettia ja aina kun seuraava kohta kostuu tarpeeksi, menen jatkamaan). Huoneen asukki on 17, joten nyt sitten poistan ne tapetit, jotka ostin kun oli 2. Enää en jaksa odottaa, että mies on googlettanut tarpeeksi erilaisia tapetinpoistokeinoja.
Minä meillä olen rempannut myös kylpyhuoneet, maalannut autotallit, korjannut aidat ja tehnyt kaikki sisärempat.
ap
Vau.
Nyt vasta tajuan, et mun ex taisi olla ADHD. Hän pohti oikeaa tapaa tapetoida varmaan neljä vuotta, ja monta muutakin remonttikohtaa. Hän jätti tavaroitaan joka paikkaan, ja lakkasi näkemästä niitä siinä. Kun kannoin niitä kasalle hänen työhuoneeseen, hän ei pystynyt tekemään niille mitään eikä laittamaan niitä mihinkään, eikä löytänyt kaapista ikinä mitään. Hän ei siis nähnyt niitä tavaroita. Kerran hän kiukutteli minulle, minne olen piilottanut hänen jotkut ostokset. Näytin hänelle sen muovikassin, jonka hän oli kotiin tultuaan laskenut eteisen oven eteen kaksi viikkoa aiemmin. Hän oli sen jälkeen tyynesti aina astunut sen yli ulos mennessä ja sisään tullessa.
En voinut ymmärtää, miten hän sai meidän kodin niin kaaokseen ja sekaisin, ja miksi kaikki paikat pursusi tavaraa, ja mitään ei saanut heittää pois. Ja mikään remontti joko ei edes alkanut, tai ei tullut valmiiksi moneen vuoteen.
Kannattaa ihmiset tunnistaa milloin olette ADHD, eikä missään nimessä hankkia omakotitaloa. Ja vaimolle kertoa, että lapset on sitten ihan hänen oma projekti tän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä asiaa on vaikea selkeästi esimerkein osoittaa ja toki APn mies taitaa olla aika erikoistapaus muutenkin, mutta kyllä minä käsitän. Erityisen hyvin oli asenne kuvattuna työkaverin ja pomon kautta.
Meillä ei asiat nyt aivan noin ole, mitä AP kuvailee, mutta juuri tänään otimme vastaavasta asiasta todella pahan riidan aamulla. Meillä riidat ovat harvinaisia, mutta jos niitä minun puoleltani on, ne koskettelevat juuri tätä asiaa.
Yhteinen ystävämme soitti ja sanoi, että jos tullaan teille (siis pariskunta) pe, miten olisi? Ei tartte tietää, mutta kertokaa. Minä sitten sanoin miehelle, että kai tää meille pitkästä aikaa käy, aloin suunnittelemaan tarjottavia, jne. aika innoissanikin, kavereiden vierailu näin korona-aikaan on harvinaista herkkua. Eilen illalla myöhään hän alkoi puhumaan, että niin se toinen kaveri Y tuleekin sitten töistä huomenna tekemään yhtä juttua (homma seissyt 4 kk huolimatta minun hampaiden kiristelyistä). Minä siihen, että täh. Jos tulee töistä (tuleeko suoraan, ei tiiä) niin on täällä keittiössä tekemässä sitä hommaa juuri silloin, kun pitäisi laittaa tarjoamisia. Lisäksi, aikooko hän jäädä sitten myös illanviettoon (sopii vähän huonosti porukkaan, ikävä sanoa, sillä on haastanut riitaa aina tämän toisen kaverimiehen kanssa jostain syystä). Nimittäin homman tekeminen nyt ajallisesti menee niin, että teette sitä kun mun pitäis tehdä ruokaa ja olette valmiina suunnilleen siinä kun pariskunta tulee ja kohta pitäisi siirtyä pöytään. Ei kai häntä siinä kohtaa ulos heitetä, vaan kutsutaan syömään. Toisaalta syödään kun toiset tulee, koska varmaan ovat jo nälissään. Että meitä onkin sitten 5 ja mä teen hankalasti ne tarjottavat ja tarkastan, että ruoka riittää.
Eli tämä homma, jolla ei ole mitään kiirettä neljään kuukauteen yht'äkkiä pitää saada tänään tehtyä ja näillä asioillahan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa niin sen vuoksi ei siitä ole mulle tarvinnut kertoa edes silloin kun kavereiden vierailusta alettiin puhumaan.
Vähän sama monen asian kanssa: just jos mä sanon, että joku homma pitää tehdä, keksitään jotain muuta tärkeämpää, minkä vuoksi ei mun haluamaa ja usein ihan oikeasti tarvitsemaa voi tehdä, kun ensin tämä. Keittiöremonttia ei voi suunnitella, ellei kellaria ole siivottu. Kellaria en voi minä siivota, kun se on täynnä hänen tavaroitaan ja en mä ala a) kysymään joka tavarasta b) heittämään pois kysymättä toisen tavaroita.
Vaihtoehdoksi jää vain itse alkaa tekemään hommia kyselemättä ja se tuntuu todellakin aika kurjalta. Miksi tässä pariskunta ollaan, ellei niillä mun hommilla koskaan ole mitään yhteistä merkitystä? Välillä tuntuu, että muutetaan vain kumpikin omaan kämppään niin siinähän sitten saa molemmat tehdä mitä haluaa ja hän keskittyä täysin näihn tärkeisiin ja parempiin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hän ei saa kertoa sinulle, mitä hän suunnittelee tekevänsä, mutta sinä saat kertoa hänelle, mitä sinä suunnittelet tekeväsi?
Totta kai hän saa kertoa.
Mutta miksi hänen pitää aina sivuuttaa, painaa alas ja mitätöidä se minun ideani? Miksei hän voi kertoa sitä omaa ideaasi milloinkaan muulloin?
Koska nyt MITÄÄN mitä minä haluaisin ei koskaan oteta yhteiselle tekemislistalle. Tai saanhan minä sen sitten yksinäni tehdä. Moni niistä sellaisia että naisihmisen tosi hankala niitä yksinään tehdä.
Mies keskittyy jauhamaan siitä "paremmasta" ideastaan eikä sitten tee edes sitä.
ap
Tuollainen passiivissa puhuminen ja vihjailu ei toimi ilmiselvästi. Jos haluat miehen tekevän jonkin mielestäsi tärkeän asian tai auttavan siinä sinua, pyydä. Ilmaise suoraan.
Nyt avaat keskustelua tyyliin joka kannustaa listaamaan tekemättömiä asioita. Mies reagoi avaukseesi vuoropuhelulla samaan tyyliin. Suotta siitä otat itseesi. Sen jälkeen kun kumpikin on listansa luetellut, olisi sen varsinaisen keskustelun paikka sopia tekpjärjestyksestä, aikataulusta, käytännöistä yms. Ilmeisesti kuitenkin lopetat tässä kohtaa vuoropuhelun uhriutumisesi tarmossa joten mies ei koskaan saa selville että sinun listasi edellyttäisi hänen apua ja on sinulle tärkeä.
Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia kielimuotoja aktiivista passiiviin jne. Enkä ole vihjaillut yhtään mitään. Ei ole tapani puhua. Mies on savolainen, eikä edes osaa aktiivia. Kaikki aina vain tapahtuu hänelle.
Lopputulos on aina se, että minun puheeni muuttuu mykäksi piipitykseksi perheenpään runnomassa käsittelyssä. Se tässä on se ongelma. Mitätöinti.
ap
Sanon jotain että "se ja se pitäisi tehdä" tai että "aloin nyt tekemään sitä ja sitä".
Hän EI IKINÄ SANO, että "totta" tai "hyvä idea", vaan vastaa aina, että "se ja se pitää tehdä" tai "mökilläkin odottaa se ja se".
Sinä siis heittelet ideoita, mitä pitäisi tehdä tai kerrot mitä aiot tehdä. Kyllä se on vihjailua jos tosiasiassa haluaisit miehen tekevän nämä asiat puolestasi tai säntäävän auttamaan sinua. Et sano mitä haluat, et ilmaise itseäsi ymmärrettävästi. Mies sen sijaan kuulee kirjaimellisesti sen mitä sanot ja vastaa samalla linjalla. Mies osaa kommunikoida, sinä et.
Viimeisin esimerkki:
Meidän pakastin on sikin sokin sekaisin uutta ja vanhaa, marjoja ja ruokien loppuja.
OIen nyt kaksi viikkoa käyttänyt sieltä tavaraa pois ja sain eilen yhden lokeron tyhjäksi, johon nyt voi laittaa niitä ruokia, joita mahdollisesti nyt jää yli.
Sanoin tästä hankkeesta jo viikko sitten ja eilen sanoin kuusi kertaa, että nyt siellä pakastimessa on yksi lokero, johon ei saa tunkea mitä sattuu vaan että nyt vähitellen pitää saada se pakastin järjestykseen.
Näytin sen tyhjän lokeron hänelle. Ja selitin miten sieltä nyt järkevimmin erottaa uudet ja vanhat marjat jne.
Tänään sanoin että otan sieltä pakastimesta mökillekin eväät.
Koska se kodin pakastin pitää saada järjestykseen.
Mies alkaa tohottaa, miten mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää. Ei kuule eikä kuuntele.
Ja kun avasin pakastimen, hän oli työntänyt sen tyhjän lokeron täyteen epämääräistä tavaraa.
Mitään säntäilyä, epäselvää tai ylivoimaista asiassa ei minun puoleltani ollut.
Hän ei kuuntele, ei rekisteröi sanomisiani, keksii aina jonkin oman jota alkaa säntäillä (mökin pakastimessa ei edes ole mitään) ja sitten vielä suuttuu, kun sanon siitä että miksi ihmeessä hänen on pitänyt erikseen mennä nyt vielä sotkemaan se pakastin.
Tämä on kuin täällä olisi uppiniskainen ongelmateini, eikä perheen toinen aikuinen.
ap
Kirjoita hänelle aanelonen, jossa on numeroituina kappaleina asia.
1. Tyhjensin pakastimesta lokeron x.
2. Tämän ansiosta uudet marjat menevät siihen ja siihen ja vanhoja marjoja syödään muualta pakastimesta ensin.
3. Tyhjään tilaan tulee jatkossa vain ruokasatseja.
4. Muut pakastimeen laitettavat asiat menevät sinne ja sinne.
Ja sitten alle päiväys ja miehen allekirjoitus.
Vai jäikö mieheltä ymmärtämättä se, mihin ne omat lisäykset olisi pitänyt laittaa - mitä ne siis olivat?
Täytyy myöntää, että minä luin tuon viestisi, ja menin sekaisin pitikö sinne siis laittaa marjoja vai mitä sinne uuteen tilaan ja mihin muut lisäykset tulevat. Minä kuitenkin luin sen ja olin kiinnostunut. Kun luin uudelleen, huomasin ymmärtäneeni miten sattuu. Jos mies on ahdistunut ja viesti suullinen, niin hiukan hankalaa hänen on ehkä hahmottaa ohjeet vaikkei olisikaan mitään aggressiivista hänen touhussaan.
Niissä lokeroissa on aina ollut edessä selkeät nimet, mitä laittaa minnekin.
Ja ainoa toive oli, että "älä tunge siihen tyhjään mitään" eli mitään en pyytänyt miestä tekemään.
Kerroin vain miten se aarrekaappipakastin on nyt minun tarkoitus setviä.
Mutta nyt meidän perheen ykkösprioriteetti on varmaan vielä koko viikonlopunkin se mökin tyhjä pakastin.
ap
Nyt minä en ymmärrä. Kirjoitin tuon listaviestin johon nyt vastaat. Puretaanpa nyt hiukan viestiäsi.
- miksi kerrot minulle, että lokeroissa on aina ollut selkeät nimet. Nehän eivät ole auttaneet vaan niitä on lakattu noudattamasta. Yleensä siihen on jokin selvä syy, kaappi on ollut jossain vaiheessa sen verran täysi, että on pitänyt laittaa väärään lokeroon. Tulos on aarrekaappi kuten sanoit. Miksi siis nyt kerrot tämän ikään kuin se olisi toiminnassa oleva ohjeistus jota miehen vain pitäisi ymmärtää noudattaa?
- miksi kerrot minulle, että mitään et pyytänyt miestä tekemään. Eihän minun viestini anna siihen mitään aihetta eikä sinun vastauksesi vastaa minulle lainkaan vaan ilmeisesti kommentoi jonkun tahallaan häijyilevän paineistukseen. Samalla et vastaa lainkaan asioihin joita viestissäni esitin. Seuraa jatkokysymys - miksi luennoit miehellesi pakastimesta jos samaan aikaan korostat, ettet pyytänyt häntä tekemään mitään. Tekemisestä pidättäytymiseen pyytäminen on myös pyytämistä. Että jos käytät pakastinta niin tee x äläkä y. Ja ilmeisestihän mies käyttää pakastinta. Eli teillä on kaksi enemmän tai vähemmän hysteeristä kokkia jotka eivät ymmärrä toisiaan ja kumpikaan ei ymmärrä miksi.
- seuraava lauseesi on kertakaikkiaan outo. Ethän sinä kertonut miehelle vain, miten aiot seuraavaksi pakastimen setviä. Jos et pyytänyt häneltä tuossa mitään niin minkä takia miehen piti sitä luentoa kuunnella? Esitelmöit vain siitä, mitä itse aiot tehdä, miksi? Minä en voi ymmärtää sitä sivullisena joten olen varma että mieskään ei ymmärrä, mitä haluat häneltä siinä tilanteessa. Ymmärrän että viestit ristiriitaisesti jos olet pitkään tottunut siihen että metsään menee joka tapauksessa, ja suoran pyytämisen vaihtoehto on käytetty loppuun. Vai eikö mies normaalisti käytä pakastinta lainkaan ja nyt kun luennoit siitä, hän alkoikin välittömästi säheltää sinne jotain. Mutta jos näin oli, niin sitten ymmärrän luentoa vielä heikommin. Siinä tapauksessa miehen sähellys mökkipakastimen kanssa kuulostaa piilevästi lapsen ahdistuneelta kotileikiltä, jossa tämä ulkoistaa ahdistuksensa noin.
Summa summarum, tarvitset jotain apua. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että miehellä voi olla jotain neurologista häikkää ja kaikki sen jälkeen tuleva kaaos ja ahdistus on kerrostumaa sen päälle. Mutta sinun täytyy rauhoittua ja opetella vastaamaan siihen mitä toinen kysyy ja keskustelemaan uudelleen.
Ilkiöistä älä piittaa, he ovat täällä vain lyömässä löylyä työkseen.
Minusta kuulostaa, että heillä molemmilla on jotain neurologista ongelmaa. En saa ap:n vastauksista mitään selkoa. Meillä on töissä yksi tuollainen, jonka kanssa puhuminen on ihan kuin yrittäisi setviä kissan sotkemaa lankakerää. Otetaan kiinni vain jostain keskeltä asiaa, ei mistään jäkevästä eikä loogisesta alkukohdasta. Luulen että hän on joku asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on vaikea selkeästi esimerkein osoittaa ja toki APn mies taitaa olla aika erikoistapaus muutenkin, mutta kyllä minä käsitän. Erityisen hyvin oli asenne kuvattuna työkaverin ja pomon kautta.
Meillä ei asiat nyt aivan noin ole, mitä AP kuvailee, mutta juuri tänään otimme vastaavasta asiasta todella pahan riidan aamulla. Meillä riidat ovat harvinaisia, mutta jos niitä minun puoleltani on, ne koskettelevat juuri tätä asiaa.
Yhteinen ystävämme soitti ja sanoi, että jos tullaan teille (siis pariskunta) pe, miten olisi? Ei tartte tietää, mutta kertokaa. Minä sitten sanoin miehelle, että kai tää meille pitkästä aikaa käy, aloin suunnittelemaan tarjottavia, jne. aika innoissanikin, kavereiden vierailu näin korona-aikaan on harvinaista herkkua. Eilen illalla myöhään hän alkoi puhumaan, että niin se toinen kaveri Y tuleekin sitten töistä huomenna tekemään yhtä juttua (homma seissyt 4 kk huolimatta minun hampaiden kiristelyistä). Minä siihen, että täh. Jos tulee töistä (tuleeko suoraan, ei tiiä) niin on täällä keittiössä tekemässä sitä hommaa juuri silloin, kun pitäisi laittaa tarjoamisia. Lisäksi, aikooko hän jäädä sitten myös illanviettoon (sopii vähän huonosti porukkaan, ikävä sanoa, sillä on haastanut riitaa aina tämän toisen kaverimiehen kanssa jostain syystä). Nimittäin homman tekeminen nyt ajallisesti menee niin, että teette sitä kun mun pitäis tehdä ruokaa ja olette valmiina suunnilleen siinä kun pariskunta tulee ja kohta pitäisi siirtyä pöytään. Ei kai häntä siinä kohtaa ulos heitetä, vaan kutsutaan syömään. Toisaalta syödään kun toiset tulee, koska varmaan ovat jo nälissään. Että meitä onkin sitten 5 ja mä teen hankalasti ne tarjottavat ja tarkastan, että ruoka riittää.
Eli tämä homma, jolla ei ole mitään kiirettä neljään kuukauteen yht'äkkiä pitää saada tänään tehtyä ja näillä asioillahan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa niin sen vuoksi ei siitä ole mulle tarvinnut kertoa edes silloin kun kavereiden vierailusta alettiin puhumaan.
Vähän sama monen asian kanssa: just jos mä sanon, että joku homma pitää tehdä, keksitään jotain muuta tärkeämpää, minkä vuoksi ei mun haluamaa ja usein ihan oikeasti tarvitsemaa voi tehdä, kun ensin tämä. Keittiöremonttia ei voi suunnitella, ellei kellaria ole siivottu. Kellaria en voi minä siivota, kun se on täynnä hänen tavaroitaan ja en mä ala a) kysymään joka tavarasta b) heittämään pois kysymättä toisen tavaroita.
Vaihtoehdoksi jää vain itse alkaa tekemään hommia kyselemättä ja se tuntuu todellakin aika kurjalta. Miksi tässä pariskunta ollaan, ellei niillä mun hommilla koskaan ole mitään yhteistä merkitystä? Välillä tuntuu, että muutetaan vain kumpikin omaan kämppään niin siinähän sitten saa molemmat tehdä mitä haluaa ja hän keskittyä täysin näihn tärkeisiin ja parempiin hommiin.
Meillä elämästä tuli valtavan paljon helpompaa, kun muutimme erilleen. Valitettavaa mutta totta. Nykyään pystyn suunnittelemaan ja toteuttamaan järjestyksessä pari remonttia vuodessa. Ei enää sitä kauheaa ketjutusta, että sitä ei voi aloittaa ennen kuin tämä on tehty, ja sitä ennen pitää tehdä tuo... Ei tarvitse. Tehdään vähän säätäen ja hyväksytään epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä
Myykää mökki ja asukaa kerrostalossa. Eikä tuo mies varmaan pahaa tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hän ei saa kertoa sinulle, mitä hän suunnittelee tekevänsä, mutta sinä saat kertoa hänelle, mitä sinä suunnittelet tekeväsi?
Totta kai hän saa kertoa.
Mutta miksi hänen pitää aina sivuuttaa, painaa alas ja mitätöidä se minun ideani? Miksei hän voi kertoa sitä omaa ideaasi milloinkaan muulloin?
Koska nyt MITÄÄN mitä minä haluaisin ei koskaan oteta yhteiselle tekemislistalle. Tai saanhan minä sen sitten yksinäni tehdä. Moni niistä sellaisia että naisihmisen tosi hankala niitä yksinään tehdä.
Mies keskittyy jauhamaan siitä "paremmasta" ideastaan eikä sitten tee edes sitä.
ap
Tuollainen passiivissa puhuminen ja vihjailu ei toimi ilmiselvästi. Jos haluat miehen tekevän jonkin mielestäsi tärkeän asian tai auttavan siinä sinua, pyydä. Ilmaise suoraan.
Nyt avaat keskustelua tyyliin joka kannustaa listaamaan tekemättömiä asioita. Mies reagoi avaukseesi vuoropuhelulla samaan tyyliin. Suotta siitä otat itseesi. Sen jälkeen kun kumpikin on listansa luetellut, olisi sen varsinaisen keskustelun paikka sopia tekpjärjestyksestä, aikataulusta, käytännöistä yms. Ilmeisesti kuitenkin lopetat tässä kohtaa vuoropuhelun uhriutumisesi tarmossa joten mies ei koskaan saa selville että sinun listasi edellyttäisi hänen apua ja on sinulle tärkeä.
Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia kielimuotoja aktiivista passiiviin jne. Enkä ole vihjaillut yhtään mitään. Ei ole tapani puhua. Mies on savolainen, eikä edes osaa aktiivia. Kaikki aina vain tapahtuu hänelle.
Lopputulos on aina se, että minun puheeni muuttuu mykäksi piipitykseksi perheenpään runnomassa käsittelyssä. Se tässä on se ongelma. Mitätöinti.
ap
Sanon jotain että "se ja se pitäisi tehdä" tai että "aloin nyt tekemään sitä ja sitä".
Hän EI IKINÄ SANO, että "totta" tai "hyvä idea", vaan vastaa aina, että "se ja se pitää tehdä" tai "mökilläkin odottaa se ja se".
Sinä siis heittelet ideoita, mitä pitäisi tehdä tai kerrot mitä aiot tehdä. Kyllä se on vihjailua jos tosiasiassa haluaisit miehen tekevän nämä asiat puolestasi tai säntäävän auttamaan sinua. Et sano mitä haluat, et ilmaise itseäsi ymmärrettävästi. Mies sen sijaan kuulee kirjaimellisesti sen mitä sanot ja vastaa samalla linjalla. Mies osaa kommunikoida, sinä et.
Viimeisin esimerkki:
Meidän pakastin on sikin sokin sekaisin uutta ja vanhaa, marjoja ja ruokien loppuja.
OIen nyt kaksi viikkoa käyttänyt sieltä tavaraa pois ja sain eilen yhden lokeron tyhjäksi, johon nyt voi laittaa niitä ruokia, joita mahdollisesti nyt jää yli.
Sanoin tästä hankkeesta jo viikko sitten ja eilen sanoin kuusi kertaa, että nyt siellä pakastimessa on yksi lokero, johon ei saa tunkea mitä sattuu vaan että nyt vähitellen pitää saada se pakastin järjestykseen.
Näytin sen tyhjän lokeron hänelle. Ja selitin miten sieltä nyt järkevimmin erottaa uudet ja vanhat marjat jne.
Tänään sanoin että otan sieltä pakastimesta mökillekin eväät.
Koska se kodin pakastin pitää saada järjestykseen.
Mies alkaa tohottaa, miten mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää, mökin pakastin pitää tyhjentää. Ei kuule eikä kuuntele.
Ja kun avasin pakastimen, hän oli työntänyt sen tyhjän lokeron täyteen epämääräistä tavaraa.
Mitään säntäilyä, epäselvää tai ylivoimaista asiassa ei minun puoleltani ollut.
Hän ei kuuntele, ei rekisteröi sanomisiani, keksii aina jonkin oman jota alkaa säntäillä (mökin pakastimessa ei edes ole mitään) ja sitten vielä suuttuu, kun sanon siitä että miksi ihmeessä hänen on pitänyt erikseen mennä nyt vielä sotkemaan se pakastin.
Tämä on kuin täällä olisi uppiniskainen ongelmateini, eikä perheen toinen aikuinen.
ap
Kirjoita hänelle aanelonen, jossa on numeroituina kappaleina asia.
1. Tyhjensin pakastimesta lokeron x.
2. Tämän ansiosta uudet marjat menevät siihen ja siihen ja vanhoja marjoja syödään muualta pakastimesta ensin.
3. Tyhjään tilaan tulee jatkossa vain ruokasatseja.
4. Muut pakastimeen laitettavat asiat menevät sinne ja sinne.
Ja sitten alle päiväys ja miehen allekirjoitus.
Vai jäikö mieheltä ymmärtämättä se, mihin ne omat lisäykset olisi pitänyt laittaa - mitä ne siis olivat?
Täytyy myöntää, että minä luin tuon viestisi, ja menin sekaisin pitikö sinne siis laittaa marjoja vai mitä sinne uuteen tilaan ja mihin muut lisäykset tulevat. Minä kuitenkin luin sen ja olin kiinnostunut. Kun luin uudelleen, huomasin ymmärtäneeni miten sattuu. Jos mies on ahdistunut ja viesti suullinen, niin hiukan hankalaa hänen on ehkä hahmottaa ohjeet vaikkei olisikaan mitään aggressiivista hänen touhussaan.
Niissä lokeroissa on aina ollut edessä selkeät nimet, mitä laittaa minnekin.
Ja ainoa toive oli, että "älä tunge siihen tyhjään mitään" eli mitään en pyytänyt miestä tekemään.
Kerroin vain miten se aarrekaappipakastin on nyt minun tarkoitus setviä.
Mutta nyt meidän perheen ykkösprioriteetti on varmaan vielä koko viikonlopunkin se mökin tyhjä pakastin.
ap
Nyt minä en ymmärrä. Kirjoitin tuon listaviestin johon nyt vastaat. Puretaanpa nyt hiukan viestiäsi.
- miksi kerrot minulle, että lokeroissa on aina ollut selkeät nimet. Nehän eivät ole auttaneet vaan niitä on lakattu noudattamasta. Yleensä siihen on jokin selvä syy, kaappi on ollut jossain vaiheessa sen verran täysi, että on pitänyt laittaa väärään lokeroon. Tulos on aarrekaappi kuten sanoit. Miksi siis nyt kerrot tämän ikään kuin se olisi toiminnassa oleva ohjeistus jota miehen vain pitäisi ymmärtää noudattaa?
- miksi kerrot minulle, että mitään et pyytänyt miestä tekemään. Eihän minun viestini anna siihen mitään aihetta eikä sinun vastauksesi vastaa minulle lainkaan vaan ilmeisesti kommentoi jonkun tahallaan häijyilevän paineistukseen. Samalla et vastaa lainkaan asioihin joita viestissäni esitin. Seuraa jatkokysymys - miksi luennoit miehellesi pakastimesta jos samaan aikaan korostat, ettet pyytänyt häntä tekemään mitään. Tekemisestä pidättäytymiseen pyytäminen on myös pyytämistä. Että jos käytät pakastinta niin tee x äläkä y. Ja ilmeisestihän mies käyttää pakastinta. Eli teillä on kaksi enemmän tai vähemmän hysteeristä kokkia jotka eivät ymmärrä toisiaan ja kumpikaan ei ymmärrä miksi.
- seuraava lauseesi on kertakaikkiaan outo. Ethän sinä kertonut miehelle vain, miten aiot seuraavaksi pakastimen setviä. Jos et pyytänyt häneltä tuossa mitään niin minkä takia miehen piti sitä luentoa kuunnella? Esitelmöit vain siitä, mitä itse aiot tehdä, miksi? Minä en voi ymmärtää sitä sivullisena joten olen varma että mieskään ei ymmärrä, mitä haluat häneltä siinä tilanteessa. Ymmärrän että viestit ristiriitaisesti jos olet pitkään tottunut siihen että metsään menee joka tapauksessa, ja suoran pyytämisen vaihtoehto on käytetty loppuun. Vai eikö mies normaalisti käytä pakastinta lainkaan ja nyt kun luennoit siitä, hän alkoikin välittömästi säheltää sinne jotain. Mutta jos näin oli, niin sitten ymmärrän luentoa vielä heikommin. Siinä tapauksessa miehen sähellys mökkipakastimen kanssa kuulostaa piilevästi lapsen ahdistuneelta kotileikiltä, jossa tämä ulkoistaa ahdistuksensa noin.
Summa summarum, tarvitset jotain apua. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että miehellä voi olla jotain neurologista häikkää ja kaikki sen jälkeen tuleva kaaos ja ahdistus on kerrostumaa sen päälle. Mutta sinun täytyy rauhoittua ja opetella vastaamaan siihen mitä toinen kysyy ja keskustelemaan uudelleen.
Ilkiöistä älä piittaa, he ovat täällä vain lyömässä löylyä työkseen.
Minusta kuulostaa, että heillä molemmilla on jotain neurologista ongelmaa. En saa ap:n vastauksista mitään selkoa. Meillä on töissä yksi tuollainen, jonka kanssa puhuminen on ihan kuin yrittäisi setviä kissan sotkemaa lankakerää. Otetaan kiinni vain jostain keskeltä asiaa, ei mistään jäkevästä eikä loogisesta alkukohdasta. Luulen että hän on joku asperger.
Se että sinä et ymmärrä töissä etkä täällä kertoo vain sinun omista hahmotusongelmistasi.
Normaalia.
Itselläkin on se, että hommaa x ei voi ruveta tekemään, jos tärkeämpi homma y on tekemättä.
Sillä ei ole mitään merkitystä, että hommaa y ei pysty nyt tekemään, mutta homman x voisi.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vain on tietty tapa reagoida asioihin, ehkä kotona opittu. Ärsyttävä tapa kyllä.
Minulla oli pomo, jolla oli aina asioihin parempi/pahempi versio. Jos kerroin, että äidilläni on syöpä, hänen äidillään oli vähintään kaksi ja harmaakaihi vielä päälle. Jos iloitsin, että sain lomalla ongella kalan, hän oli saanut vähintään puolet isomman lohen. Tai Blue Marlinin. Aina ylitti kaikkien kommentit.
Näitä ihmisiä todellakin on! Sukua ystäville, jotka ensin mankuu, että ikinä ei tehdä mitään yhdessä ja kun jotain ehdottaa, heillä on aina parempi idea. Eli tehdään vain jotain yhdessä, silloin ja sitä, mitä minä haluan!
En tiedä, ehkä tässä miehillä tosiaan on joku alitajuinen "et sä mua määrää"-vänkäyskin takana. Olen ihmetellyt tätä samaa meilläkin, että miksi aina tulee just toi "sekin pitää tehdä" vastaukseksi. Meillä ei taatusti ole mitään ADHD-juttuja takana, hyvinkin järjestelmällinen ja rauhallinen tapaus, aikaansaavakin. Mutta nähtävästi vain omilla ehdoillaan ja harvinaisesti mun täkyihin tarttuva.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Voi olla, etten ihan saanut kiinni aloituksestasi, miten replikointi noissa tilanteissa menee. Tarkoititko jotain tällaista: Menenpä pesemään matot. Mies vastaa: Laiturikin pitäisi rempata.
Jos ymmärsin oikein, olisiko mahdollista, että ihan ääneen sanoisit, että toivot miehen vastaavan esimerkiksi: Mukavaa matonpesua, huikkaa kun olet valmis niin ripustetaan ne yhdessä. Ja vasta sen jälkeen hän ottaisi laiturin puheeksi erillisesti? Tämä oli ehkä tönkkö esimerkki, mutta yritän tuoda sitä esiin, että omat toivomukset toista kohtaan kannattaa ilmaista mahdollisimman selvästi. Voihan olla, ettei mies ollenkaan käsitä, että tarvisit pientä tsemppausta 'matonpesun' suhteen ja että laituriin puheenaiheen siirtäminen kuulostaa sinusta ohittamiselta.
Parisuhdekursseilla ja myös -terapiassa usein opetellaan uusia viestintätaitoja, joihin kuuluu myös sekä toisen kuunteleminen että reilusti omista toiveista kertominen.
Ihanaa, että joku sai kiinni tuosta aloituksesta. Minä nimittäin en yhtään ymmärtänyt, mitä ap yritti sanoa. En siis ihmettele, jos ei mieskään ole ymmärtänyt. Eli: jos sanot, että matot pitäisi pestä, mitä siihen kukaan voi mitään sanoa, kuin että niin varmaan. Sano sen sijaan, "aion pestä mattoja ensi viikolla. Pääsetkö kaveriksi joku ilta, kun ne ovat märkinä painavia". Sitten sovitte vaikka torstain.
Jos vain sanot, että tuokin kukkapenkki pitäisi kunnostaa, niin se on vasta ääneen pohdintaa, ei kukaan siitä vielä sinun ajatuksia voi lukea, että mitä häneltä odotat, jos mitään.
RAUTALANGASTA:
ap: Pensasaita pitää leikata. Se pitää leikata yhdessä, koska sitä on vaikea saada tehtyä nätisti yksin. Milloin sinulle käy?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata, autopaikan syreeni pitää leikata.
ap: Se pensasaita. Milloin ehtisit tehdä sen kanssani?
ap:n mies: Autopaikan syreeni pitää leikata. Autopaikan syreeni pitää leik... (uppoutuu nettiin etsimään työkaluvertailuja ja leikkausohjeita).
Mikä tässä on se kohta, joka minun viestinnässäni on epäselvää?
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on vaikea selkeästi esimerkein osoittaa ja toki APn mies taitaa olla aika erikoistapaus muutenkin, mutta kyllä minä käsitän. Erityisen hyvin oli asenne kuvattuna työkaverin ja pomon kautta.
Meillä ei asiat nyt aivan noin ole, mitä AP kuvailee, mutta juuri tänään otimme vastaavasta asiasta todella pahan riidan aamulla. Meillä riidat ovat harvinaisia, mutta jos niitä minun puoleltani on, ne koskettelevat juuri tätä asiaa.
Yhteinen ystävämme soitti ja sanoi, että jos tullaan teille (siis pariskunta) pe, miten olisi? Ei tartte tietää, mutta kertokaa. Minä sitten sanoin miehelle, että kai tää meille pitkästä aikaa käy, aloin suunnittelemaan tarjottavia, jne. aika innoissanikin, kavereiden vierailu näin korona-aikaan on harvinaista herkkua. Eilen illalla myöhään hän alkoi puhumaan, että niin se toinen kaveri Y tuleekin sitten töistä huomenna tekemään yhtä juttua (homma seissyt 4 kk huolimatta minun hampaiden kiristelyistä). Minä siihen, että täh. Jos tulee töistä (tuleeko suoraan, ei tiiä) niin on täällä keittiössä tekemässä sitä hommaa juuri silloin, kun pitäisi laittaa tarjoamisia. Lisäksi, aikooko hän jäädä sitten myös illanviettoon (sopii vähän huonosti porukkaan, ikävä sanoa, sillä on haastanut riitaa aina tämän toisen kaverimiehen kanssa jostain syystä). Nimittäin homman tekeminen nyt ajallisesti menee niin, että teette sitä kun mun pitäis tehdä ruokaa ja olette valmiina suunnilleen siinä kun pariskunta tulee ja kohta pitäisi siirtyä pöytään. Ei kai häntä siinä kohtaa ulos heitetä, vaan kutsutaan syömään. Toisaalta syödään kun toiset tulee, koska varmaan ovat jo nälissään. Että meitä onkin sitten 5 ja mä teen hankalasti ne tarjottavat ja tarkastan, että ruoka riittää.
Eli tämä homma, jolla ei ole mitään kiirettä neljään kuukauteen yht'äkkiä pitää saada tänään tehtyä ja näillä asioillahan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa niin sen vuoksi ei siitä ole mulle tarvinnut kertoa edes silloin kun kavereiden vierailusta alettiin puhumaan.
Vähän sama monen asian kanssa: just jos mä sanon, että joku homma pitää tehdä, keksitään jotain muuta tärkeämpää, minkä vuoksi ei mun haluamaa ja usein ihan oikeasti tarvitsemaa voi tehdä, kun ensin tämä. Keittiöremonttia ei voi suunnitella, ellei kellaria ole siivottu. Kellaria en voi minä siivota, kun se on täynnä hänen tavaroitaan ja en mä ala a) kysymään joka tavarasta b) heittämään pois kysymättä toisen tavaroita.
Vaihtoehdoksi jää vain itse alkaa tekemään hommia kyselemättä ja se tuntuu todellakin aika kurjalta. Miksi tässä pariskunta ollaan, ellei niillä mun hommilla koskaan ole mitään yhteistä merkitystä? Välillä tuntuu, että muutetaan vain kumpikin omaan kämppään niin siinähän sitten saa molemmat tehdä mitä haluaa ja hän keskittyä täysin näihn tärkeisiin ja parempiin hommiin.
Meillä elämästä tuli valtavan paljon helpompaa, kun muutimme erilleen. Valitettavaa mutta totta. Nykyään pystyn suunnittelemaan ja toteuttamaan järjestyksessä pari remonttia vuodessa. Ei enää sitä kauheaa ketjutusta, että sitä ei voi aloittaa ennen kuin tämä on tehty, ja sitä ennen pitää tehdä tuo... Ei tarvitse. Tehdään vähän säätäen ja hyväksytään epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä
Oli kieltämättä niin kova riita ja vieläkin kunnolla paha mieli, että tätäkin vaihtoehtoa ajattelen. Pakkohan tämä asia on vielä puida, mutta otin jotenkin niin itseeni että mietin jo koko illan perumista myös kavereiden kanssa, kun en tiedä, saanko harmini nieltyä.
Samaan syssyyn voisi lisätä sitten senkin, että jos vihdoin jotain päästään tekemään, jokainen asia minkä teen on väärin tai jos jotain menee vikaan, se on ilman muuta jonkun mun laiminlyönnin vika. Ja saa tuntea, että tämmöiseen toisen pakotin.
Saakeli. Nyt riitti. Uusi riita edessä.
Mun miehen isällä on jokin auktoriteettiongelma. Hän jauhaa kahta asiaa: "minuahan ei herrat määrää" ja "akathan ei mun silmille hypi".
Ja tosiaankin kaikesta alkaa tuo sama saakelin vänkäys. Luulen että taustalla on heikko itsetunto.
Joillakin ihmisillä vain on tietty tapa reagoida asioihin, ehkä kotona opittu. Ärsyttävä tapa kyllä.
Minulla oli pomo, jolla oli aina asioihin parempi/pahempi versio. Jos kerroin, että äidilläni on syöpä, hänen äidillään oli vähintään kaksi ja harmaakaihi vielä päälle. Jos iloitsin, että sain lomalla ongella kalan, hän oli saanut vähintään puolet isomman lohen. Tai Blue Marlinin. Aina ylitti kaikkien kommentit.