Lukevatko teidän lapset? Entä te itse?

Itse luen todella paljon. Mies ei lue lainkaan. Kumpikin olemme korkeasti koulutettuja. Lapset ovat teinipojat, joista isompi ei lue mitään, nuorempi vähän, lähinnä jos on pakko. Kummankin sanavarasto on hyvä, johtuen ehkä siitä, että luin heille valtavasti, kun he olivat pieniä ja pikkukoululaisia. Isompi, lukematon, on erittäin oikeakielinen, nuorempi kirjoittaa ihan miten sattuu. Alakoulussa ei ollut mitään väliä, laittoiko tekstiin välimerkkejä ym., lapsi sanoi suoraan, ettei opettaja merkitse niitä virheitä mitenkään. Voin näyttää esimerkkiä maailman tappiin, muttei heitä kiinnosta. Kummankin luetun ymmärtäminen on hyvällä tasolla. 

Kyllä lukevat. Koko ajan. Kuten minäkin.

Poika oppi lukemaan eskarissa, mutta ei ole innokas lukija. Nyt tokalla.

Itse tykkään lukea, melkein aina joku kirja menossa. Nykyään myös kuuntelen äänikirjoja,useimmiten lenkillä, työmatkalla tai imuroidessa.

Myös mies ahkera lukija.

Mitenköhän pojan saisi innostumaan? Muutoin kuin että luovumme telkkarista, playstationista (saa pelata vain vkl) ja kännykästä (1/5h per päivä).

Ei lue. Yläasteella väkisin luki kirjan, kun piti kirjoittaa esitelmä (muistelen että meidän piti kirjoittaa useampikin). Ei ole koskaan nauttinut lukemisesta, ei pysty keskittymään, vaikkei muuten ole mikään ADHD. Olen ajatellut ettei lukeminen vain ole "kolahtanut" niin kuin se parhaimmillaan voi. Itse luen hiukan kausittain, välillä kaiken liikenevän hetken, välillä menee useita kuukausia etten yhtään kirjaa. 

Kaikki luetaan, mutta todella huomattavan paljon vähemmän kuin lapsuudessani tehtiin.

Itse, mieheni ja isovanhemmat luemme paljon. Meillä on tuhansia kirjoja omassa kirjastohuineessa. Lapset eivät lue mitään ylimääräistä. Kaikki hyviä, nopeita lukijoita, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Lapsille on myös luettu ala-asteikäisenä paljon- joka ilta iltasaduksi sekä satuja, lastenkirjoja, tietokirjoja että esim Tolkien Taru sormusten herrasta trilogia, Harry Potterit, Ellat, Fatal ninjat. Lukemattomia ei vaikuttanut koulumenestyksen. Äidinkielestä kirjoittivat L, E, E. Muiden kirjoitus- ja argumentaatiovirheistä nillittävät pätevästi myös.

Ei vielä ajankohtainen, kun lapset eivät itse osaa lukea, mutta olen miettinyt samaa asiaa..

Joku palkitsemis systeemi? Yhdessä lukeminen myös isompien lasten kanssa?

Lukija190 kirjoitti:

Poika oppi lukemaan eskarissa, mutta ei ole innokas lukija. Nyt tokalla.

Itse tykkään lukea, melkein aina joku kirja menossa. Nykyään myös kuuntelen äänikirjoja,useimmiten lenkillä, työmatkalla tai imuroidessa.

Myös mies ahkera lukija.

Mitenköhän pojan saisi innostumaan? Muutoin kuin että luovumme telkkarista, playstationista (saa pelata vain vkl) ja kännykästä (1/5h per päivä).

Monille pojille tietokirjat omista kiinnostuksen kohteista on lähes ainoa mikä innostaa lukemaan . Näitähän löytyy myös lapsille tarkoitettuja. Esim. Avaruus, legot, tekniikka, dinosaurukset, eläimet, ennätykset jne jne.

Minä luen paljon. Lapsi luki tosi paljon n. 5-13-vuotiaana, sen jälkeen ei ole viiteen vuoteen lukenut varmaan yhtään kirjaa, ei edes niitä koulun pakollisia.

Luen todella paljon. Luin myös lapselleni, ehkä siksi hän oppi lukemaan nelivuotiaana. Kuten minäkin olin oppinut, minullekin luettiin paljon.

Lapseni ei kuitenkaan ole koskaan ollut innokas lukemaan. Lukee toisinaan jonkun itseään kovasti kiinnostavan kirjan, mutta tätä tapahtuu harvoin. Pystyy lukemaan hyvin myös englanninkielisiä kirjoja.

Mutta onneksi kuitenkin on kiinnostunut asioista ja ilmiöistä ja etsii paljon tietoa. Aina välillä hämmästyin yleistietonsa määrää, mutta nykyäänhän se tieto on helposti saatavilla muualtakin kuin kirjoista.

Lapseni on jo nuori aikuinen.

En juuri lue mitään kovin pitkäjänteisesti saati sivistävää. Esikoinen oppi lukemaan ennen kouluikää ja lukee ekaluokkalaisena enemmän kuin minä lapsena. Kirjastossa en ole tottunut käymään vaan olen ostanut kirjoja kirppareilta ja kirjakaupoista ja niitä lukee joskus päivisin, yleensä iltaisin. Omaan lukuinnottumuuteeni vaikuttaa ehkä vain se, että koen muut asiat kiinnostava miksi, esimerkiksi piirtämisen ja musiikin. En pidä lukemista varsinaisesti vastenmielisenä ja joskus kirjat herättelevät ajatuksia. Minulle on vaikea palata saman kirjan ääreen kuitenkaan, olen hidas lukija jne. En myöskään seuraa samoja ohjelmia tai dokumenttisarjoja pidemmälle kuin yhdeltä istumalta pääsen.

Minä luen, lähes aina on yksi kirja kesken, eteneminen riippuu vähän innostuksesta ja ajasta. Lasten kanssa vähän vaikea lukea, kun tulevat kylkeen kiehnäämään.

Lapset eivät osaa vielä itse lukea, mutta heille luetaan päivittäin ja isompi 6 v. selailee paljon akuankkoja ja kuvakirjoja "lukee" kun muistaa tarinan ulkoa. Akuinnostus on kestänyt varmaan vuoden päivät, mutta muutkin kirjat menee, pääosin kuvakirjoja tai satuja kyllä vielä.

Kaksivuotias nauttii myös kirjoista ja raahaa niitä usein luettavaksi. Hän ei kovin pitkiä tarinoita vielä jaksa kuunnella, mutta sitten luetaan monta lyhyttä.

Tytär oppi lukemaan 5-vuotiaana. Kuitenkaan hän ei juuri lukenut omin päin. Koulussa piti keksiä joku oma oppimistavoite, joten laitoimme toisella ja kolmannella luokalla tavoitteeksi ruveta lukemaan omia kirjoja. Kakkosluokalla tytär luki pikkuisen joka ilta, mutta ei innostunut sen enempää. Kolmosluokalla sen sijaan lukuharrastus jäi päälle, ja nyt hän lukee päivittäin.

Itse luen aina ennen nukkumaan menoa sekä edelleen 10-vuotiaalle tyttärelle iltasadun joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Minä luen, lähes aina on yksi kirja kesken, eteneminen riippuu vähän innostuksesta ja ajasta. Lasten kanssa vähän vaikea lukea, kun tulevat kylkeen kiehnäämään.

Lapset eivät osaa vielä itse lukea, mutta heille luetaan päivittäin ja isompi 6 v. selailee paljon akuankkoja ja kuvakirjoja "lukee" kun muistaa tarinan ulkoa. Akuinnostus on kestänyt varmaan vuoden päivät, mutta muutkin kirjat menee, pääosin kuvakirjoja tai satuja kyllä vielä.

Kaksivuotias nauttii myös kirjoista ja raahaa niitä usein luettavaksi. Hän ei kovin pitkiä tarinoita vielä jaksa kuunnella, mutta sitten luetaan monta lyhyttä.

Mä opin juuri noin lukemaan. Rakkaimmat tarinat osasin ulkoa ja kerran vaan joissain kuinka sanat muodostuvat. Oli vähän todistamista äidille,että tosiaan osaan oikeasti lukea. Jotain Keskisuomalaisen otsikkoa sitten todisteena luin.

Mun lapset, 10 ja 7, lukevat paljon. Itsekin harrastan lukemista. Mieheni ei "huvilue" juurikaan.

Luen paljon ja usein englanniksi. Lapsistani vanhin, tokaluokkalainen, lukee paljon ja usein, eskarilainen taas ei ihan vielä osaa lukea, mutta lähellä on. Minä tai mieheni luemme lapsille joka päivä ja ennen koronaa kävimme usein yhdessä kirjastossa valitsemassa kivoja kirjoja. Aloitimme iltasadut heti synnäriltä tultuamme ja on mahtavaa katsoa, kuinka lapset nauttivat lukuhetkistä. 

Meilläkin lapset ovat sujuvia lukijoita, mutta siitä huolimatta eivät innostu lukemisesta ajanvietteenä. Ei pitäisi kiikastaa siis osaamisesta, ei olla työlästä, taito riittää oman ikätason mukaisiin tarinoihin mainiosti jne. Mutta ei niin ei. Peliaikaakin pleikalla on vain viikonloppuisin ja silloinkin tunti, kännykällä saavat pelata tai tehdä muuta max tunnin päivässä arkena. Kirjastossa on rampattu pienestä asti, luettu herra ties kuinka paljon, kotona on kasapäin kirjoja, on autettu etsimään mielenkiintoisia sarjoja, kotiin tulee HS: n lasten uutiset... silti eivät lukemista näe vaihtoehtona silloin kun on "tylsää, ei oo mitään tekemistä". En tajua!

Teini on lukenut pääasiassa netistä englanninkielisiä romaaneja ja mangoja. Ei kuitenkaan ole himolukija. Itse olen lukenut aina ja on oltava aina romaani kesken yöpöydällä. Jos ei ole, ostan ekirjoja ja luen tabletilta. 

Minä luen paljon ja olen pitänyt todella tärkeänä, että lapsille luetaan iltasadut ja käydään usein kirjastossa. Olen kantanut heille selkä vääränä kirjoja, joista he ”saattaisivat pitää”, vaikka tiedän että itse jo tuossa iässä kävin yksinäni kirjastossa ja luin kirjan päivässä. Mutta ilman panostusta poikani eivät lukisi. Nyt lukevat sentään nukkumaan mennessä (kun ei ole muutakaan tehtävää) ja joskus innostuvat myös lukemaan keskellä päivää, enemmän kyllä kuuntelevat äänikirjoja, mutta parempi sekin kun telkkari. Isä ei lue itse juuri ollenkaan, mutta lapsille kuitenkin lukee iltasatuja ja positiivisesti suhtautuu muutenkin lukemiseen ja käy poikiensa kanssa kirjastossa.

Toisaalta olisinko itsekään lukenut, jos olisi ollut kaikki pelit ja vehkeet silloin 80-luvulla. Tuskinpa. Olin myös aika yksinäinen, että mielummin olisin ottanut enemmän kavereita kirjojen sijaan. Lapsillani taas on paljon kavereita.

Harmillisen vähän näkyy lapsia kirjastoissa.

Luen pari tuntia sanomalehteä päivittäin. Mitään perusartikkelia pidempää tekstiä en pysty lukemaan, koska keskittymiskykyni on surkea.