Lukevatko teidän lapset? Entä te itse?

Meillä ei lue ketään. Lapsena luin, nykyään en jaksa. Mies ei ole koskaan lukenut. Lapset (t14, p12) eivät ole koskaan pakollista enempää lukeneet. Ihan ok näyttää tuo koulu sujuvan. Kasi molemmilla äikkä ollut aina.

En viitsinyt lukea aloituksesta kuin otsikon. Lapsukaiseni eivät lue sitäkään!

Lukevat paljon, sekä suomeksi että englanniksi. Kaikki poikia.

Minä luen paljon, ex luki vain ammattilirjallisuutta. Aikuiset poikani pitivät jossain teinivaiheessa kirjapaussia - ehkä koulu vei ajan - mutta nyt lukevat taas, ja paljon, samoin miniät. 9-vuotias lapsenlapsi lukee valtavasti, oikea lukutoukka! Muut lapsenlapset vasta pieniä, mutta heillekin luetaan!

Olen hyvin hyvin hyvin iloinen!

Miksi juuri lukemista pidetään niin arvossaan? Omat lapseni eivät tykkää lukea, mutta laskupäätä löytyy ja samoin oppivat pelien myötä varhain englannin. Opettaja aina muistaa valittaa kun eivät tykkää lukea ylimääräistä. Mitä väliä sillä on lukeeko joku himona vai ei jos koulu ihan ok kuitenkin sujuu? Ei kai se voi ainoa sivistyksen ja fiksuuden mitta olla.

Lapsi on jo aikuinen mutta lukee edelleen kuten on lukenut jo lapsena. Itse opin lukemaan kuulemma vähän yli neljävuotiaana ja ensimmäiset kirjastomuistoni ovat ajalta ennen koulun alkamista, kun halusin hakea luettavaa. Nykyisin menee maksimissaan kirja viikossa, välillä voi mennä pari-kolme viikkoa ilman sitäkään (vähän reilut 20 kirjaa tämän vuoden aikana tähän mennessä, kun ammatti- ja opiskelukirjallisuutta ei lasketa).

Lukija190 kirjoitti:

Poika oppi lukemaan eskarissa, mutta ei ole innokas lukija. Nyt tokalla.

...

Mitenköhän pojan saisi innostumaan? Muutoin kuin että luovumme telkkarista, playstationista (saa pelata vain vkl) ja kännykästä (1/5h per päivä).

Luetteko iltasatua? Lapsille kannattaa lukea vielä pitkään senkin jälkeen, kun ovat oppineet itse lukemaan. Iltasatuina tulee luettua pala kerrallaan sellaisiakin kirjoja, joita eivät itse ehkä omatoimisesti valitsisi. Lukemaan voi innostaa niinkin, että luet ääneen ekan luvun, ja lapsi jatkaa siitä itse. Ja perheen kanssa voi pitää yhteisiä lukutunteja.

Lukemaan oppiminen ei vielä tarkoita, että lukutaito olisi valmis, vaan hyvän lukutaidon saavuttaminen vaatii tuhansien tuntien "harjoittelun". Sanavarasto kasvaa ja mekaaninen lukutaito paranee.

Lukemisen merkitys juuri sanavarastolle on todella iso. Työssäni olen huomannut, että lukemattomat isommatkaan lapset eivät meinaa ymmärtää, mitä heille puhuu. Tuijottavat silmät pyöreinä, kun kerron ohjeet, ja kysyvät heti sen jälkeen, mitä pitää tehdä.

Meillä tokaluokkalainen lukee vain pakotettuna. Oppi lukemaan eskarissa ja omaa laajan sanavaraston, mutta ei kiinnostusta lukemiseen. Pienempänä hänelle luettiin ääneen todella paljon.

Ymmärrän kyllä lukutaidon tärkeyden koulua ajatellen. Eihän koulu tulevaisuudessa suju, jos lukeminen on hankalaa tai ennen kaikkiea, lukemaansa ei ymmärrä. Itse luin nuorena paljon, nyt vanhemmiten kausiluontoisesti. Opiskelu on kyllä aina ollut suht helppoa itselleni.

Ei kaikkia lukeminen kiinnosta. Miksi pakottaa johonkin mistä ei pidä? Harrastus se on siinä missä muukin, pakottamalla vaan inhoaa koko juttua. Sen sijaan kannattaa topuutella lapsi sellaisen harrastuksen ääreen mistä oikeasti pitää ja kannustaa siinä.

Ei lukeminen autuaaksi tee. Siskoni oli himolukija jo lapsuudessa. Silti kaikki kirjoittamansa tekstit ovat tönkköjä ja mielikuvituksettomia.

Luen paljon, olen lukenut nelivuotiaasta saakka paljon. Mies luki nuorempana, mutta aikuisena ei ollenkaan. Lapset ovat alakouluikäisiä, esikoinen oppi lukemaan kuusivuotiaana ja kuopus vasta ekan loppupuolella. Kumpikaan ei lue vapaaehtoisesti, molemmilla adhd.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset ovat sujuvia lukijoita, mutta siitä huolimatta eivät innostu lukemisesta ajanvietteenä. Ei pitäisi kiikastaa siis osaamisesta, ei olla työlästä, taito riittää oman ikätason mukaisiin tarinoihin mainiosti jne. Mutta ei niin ei. Peliaikaakin pleikalla on vain viikonloppuisin ja silloinkin tunti, kännykällä saavat pelata tai tehdä muuta max tunnin päivässä arkena. Kirjastossa on rampattu pienestä asti, luettu herra ties kuinka paljon, kotona on kasapäin kirjoja, on autettu etsimään mielenkiintoisia sarjoja, kotiin tulee HS: n lasten uutiset... silti eivät lukemista näe vaihtoehtona silloin kun on "tylsää, ei oo mitään tekemistä". En tajua!

Sama meillä. Itse harrastetaan lukemista. Lapsille luettu aina paljon. Käytetty kirjastossa ja ostettu kaikki kirjat/ lehdet mihin on ollut pienintäkään kiinnostusta. Lukeminen sujuu hyvin ja nopeasti suomeksi ja englanniksi, mutta yksikään lapsista ei harrasta lukemista tai kirjallisuutta. Kiinnostusta ei yksinkertaisesti ole. Kaikilla koulumenestys ihan huippuluokkaa.

Minä luen todella paljon kolmella kielellä, puoliso satunnaisesti ja lapsi melko paljon ja nauttii lukemisesta. Ja enenn kuin lapsi oppi lukemaan, luimme joka ilta. Koulusta on aina tullut hyvää palautetta juuri siitä, että huomaa lapsen lukevan paljon. Lapselle tulee myös oma lehti ja meille tulee sanomalehti, toinen diginä ja asiapitoinen aikakausilehti. Harrastetaan me kyllä ihan viihdettäkin, mutta monipuolisesti. Mutta en harrasta esimerkiksi sarjamaratoneja ja tämän vuoksi, vaikka meillä on useampi suoratoistopalvelu, en ole nähnyt kaikkia "pakko nähdä" -sarjoja. En myöskään kuuntele podeja, vaan valitsen mieluummin kirjan. Illan viimeisen hereillä olo tunnin pyhitän lukemiselle. Tämä siis aktiivisen liikunnan lisäksi. 

Mielestäni velvollisuuteni on auttaa lasta sivistämään itseään edistämällä lukemista ja kulttuurin "harrastamista".  

Meillä vanhemmat lukee satunnaisesti. Työpäivän jälkeen ei oikein jaksa niin älyllistä puuhaa. Kirjoja meillä kyllä on paljon.

Lapset taas lukee mielellään ja paljon. Vanhempi, 6v, on lukenut itse vuoden ja kahlaa Pottereita läpi. Lukee sivussa painajaispuoteja ja muuta hiukan helpompaa, kun tuo Potter on vielä vähän raskas.

Nuorempi täyttää pian 5 ja on ihan hilkulla, että oppisi lukemaan. Sitä päivää odottelee koko suku, koska tuo lapsi rakastaa kirjoja ja sille on luettu ja luettu koko ikä. Lapsi haluaisi vielä lukea, kun yksikään aikuinen ei enää jaksa. Nyt onneksi voi pyytää isosiskoa avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri lukemista pidetään niin arvossaan? Omat lapseni eivät tykkää lukea, mutta laskupäätä löytyy ja samoin oppivat pelien myötä varhain englannin. Opettaja aina muistaa valittaa kun eivät tykkää lukea ylimääräistä. Mitä väliä sillä on lukeeko joku himona vai ei jos koulu ihan ok kuitenkin sujuu? Ei kai se voi ainoa sivistyksen ja fiksuuden mitta olla.

Lukiessa oppii monipuolisesti kieltä, jolloin viestintä on paljon helpompaa. Mutta eihän se toki ainoa mittari ole, sillä tärkeitä ovat myös esim kielelliset valmiudet.

Mutta mitä paremmin osaa äidinkieltään, sitä helpompi maailmaa ympärillä on jäsentää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri lukemista pidetään niin arvossaan? Omat lapseni eivät tykkää lukea, mutta laskupäätä löytyy ja samoin oppivat pelien myötä varhain englannin. Opettaja aina muistaa valittaa kun eivät tykkää lukea ylimääräistä. Mitä väliä sillä on lukeeko joku himona vai ei jos koulu ihan ok kuitenkin sujuu? Ei kai se voi ainoa sivistyksen ja fiksuuden mitta olla.

Peleistä opittu englanti ei ole sama kuin englanninkielen taito. Minunkin lapsi on oppinut lisää englantia pelien myötä, mutta juuri siksi on tärkeää, että hän lukee ja kuulee oikeaa englantia, jotta virheet ja puhekieli ei tartu liikaa. Sillä pärjää perusasioissa töissä, mutta jos työskentelee astetta vaativiempien asioiden kanssa, niin kielen pitää olla hyvää ja ilmaisut vivahteikkaimpia. 

Itse lukeminen on tärkeää varsinkin lukemaan opetellessa, sillä se auttaa lukutaidon kehittymistä,  kirjoittamisen oppimista ja tekstin tuottamista. Eikä unohdeta mielikuvitusta, kyllä luovuutta tarvitaan nykyään. Ymmärrän, että teini-ikäisen lukeminen voi tuntua vähemmän tärkeämmältä, mutta työmarkkinoilla voi se kulttuurista pääomaa saanut menestyä paremmin kuin siltä välttynyt. Ei se ole sattumaa, että sivityskotien lapset menestyvät, ei pelkästään perheen varallisuuden vuoksi. 

Ja tarkoitus ei todellakaan ole sanoa, että lapsesi tulevaisuus on tuomittu tai että hän on jollain tavoin huono, halusin vain tuoda näkökulmaa kysymykseesi. Voihan se lukuinto vaihdella kausittain ja ehkä hän löytää jonkun itseään kiinnostavan genren. Myös joihinkin harrastuksiin syventyminen on mielestäni lukemiseen verrattavaa, siinä voi kasvattaa kehittävää pääomaa huimasti.  

En lue nykyisin kovin paljon silloin tällöin toki. Lapset ei lue, eikä puolisokaan.

Aihetta sivuten, tuli mieleen taannoinen Teuvo Teräväisen haastattelu kun hältä kysyttiin, että minkä kirjan hän luki viimeksi, niin rykimättä vastasi, ettei hän ole eläessään lukenut ainuttakaan kirjaa. Koulussakin kuulemma katseli kirjasta tehdyn elokuvan, kun piti joku kirja lukea.

No eipä se ole erityisemmin hänen uraansa haitannut. 5 miljoonan euron vuosipalkalla voi palkata vaikka oman lukijan, jos joskus jotain lukea tarvitsisi. Mutta kyllähän tuokin kommentti antaa lisävahvistusta sille mielikuvalle, ettei kiekkoilijat ihan sitä kaikkein älykkäintä segmenttiä yhteiskunnasta edusta.

Rakastan lukemista, saa ajatuksia ja elämyksiä sekä käsittelee tunteita. Lapsena jo oli ihana kuunnella kun äiti luki talvi-iltana Ronjaa tai Salaista puutarhaa.

Lapsille luin pienenä paljon.Poika on lukiossa, ei lue vapaa-ajalla kuin minimaalisesti esim.mökillä. Tyttö on kutosella, on Soturikissojen fani ja niitä lukee päivittäin.

Tässä ketjussa lähes kaikki aikuiset lukee paljon,mutta lukuhullujen vanhempien lapset ei niinkään lue. Tuskin sitten ei lukevienkaan lapset kirjaan tarttuu. Aika huolestuttavaa. Helppoa viihdettä ja somea tarjolla niin että kirjat ei kiinnosta nuoria. Eikä tätä voi ajatella vain hyödyn takia, kyllä älylliset haasteet rikastuttaa elämää ihan itseisarvona.

Kirjastosta sai hyviä vinkkejä uudemmasta kirjallisuudesta, mitä lukea iltasatuna alakouluikäisillle. Esim. Me rosvolat on lastenromaanien sarja, jonka kirjailija kirjoitti iltasatukäyttöön lapselleen. Lapset odottavat tarinan jatkoa joka ilta.

Luku kerrallaan illassa kun lukee, kertyy jo iltasatukirjoista yllättävän iso pino vuodessa. Päälle lapset lukevat itsekin, mutta mieluummin itselleen tuttujen kirjojen jatko-osia. Joskus houkuttelen kokeilemaan uutta siten, että luen ekan luvun ääneen. Monesti lukevat itse uteliaisuudesta eteenpäin.