11v lapselle ei kelpaa vuoden vanha maastopyörä jonka itse halusi, vaan nyt pitäisi olla jopo "niinkun kaikilla muillakin" ostaisitko?
Lapsella ei ole säästöjä, sillä käytti viikkorahansa puhelimeen (minä maksoin puolet) Pyörä on ehjä ja maksoi 400€. Nyt vaan pitäisi mennä sen mukaan mitä muilla on.
Kommentit (76)
Sano sille, että niitä varastetaan aika herkästi. Minulla on ollut nuorena kaksi jopoa, eri aikaan siis. Molemmat varastettiin, vaikka pidin niitä asianmukaisesti lukossa. Noiden jälkeen aloin liikkumaan äitini mummopyörällä, johon rakastuin (ja vorot jättivät rauhaan) :D
Nyt on hyvä aika opettaa hänelle, että elämässä kaikkea ei saa, mitä haluaa.
Kotihommia vaan tekemään ja sitä kautta säästämään ja tienaamaan.
Koeajolle Jopolla, niin huomaa millainen rimpula se on. Käytetyn Jopon ostava ryhtyy lähes aina varastettuun tavaraan. Poliisi vie sen ja antaa tilalle sakon.
En ostaisi. 11-vuotias kasvaa ulos pyörästä parissa vuodessa. Teet tytölle palveluksen, kun et osta nyt pyörää.
En ostaisi heti. Laittaisin säästämään. Sinänsä Jopo hyvä jos asutte kaupungissa, pyöräiltävät matkat on lyhyet ja on kun on varasto mihin sen Jopon saa lukkojen taakse.
Vierailija kirjoitti:
En ostaisi. 11-vuotias kasvaa ulos pyörästä parissa vuodessa. Teet tytölle palveluksen, kun et osta nyt pyörää.
Missä se lapsen sukupuoli oli avauksessa?
Myy se maastopyörä ja osta käytetty jopo tilalle. Ja jos jotain joutuu maksamaan väliin, lapsi korvaa sen jollain kotihommilla takaisin. pesee pyykkit, siivoaa kämppää tms.
Ainoastaan jos nuo saisi käytettynä vaihdettua päikseen.
Meillä oli ihan samajuttu. Jopo piti olla. Tavallinen vaihdepyörä oli nolo, vaikka oli suht uusi. Mies osti sitten käytettynä Jopon jota vähän piti kunnostaa. Nyt kelpaa ajella. Toinen pyörä meni myyntiin.
En tietenkään ostaisi. Varaa olisi, mutta lapsen pitää oppia rahan arvo. Jos on hyvä uusi pyörä, niin menkööt sillä pari vuotta. Sitten voidaan miettiä Jopoa.
Vierailija kirjoitti:
En ostaisi. 11-vuotias kasvaa ulos pyörästä parissa vuodessa. Teet tytölle palveluksen, kun et osta nyt pyörää.
Ai Joposta? No eikä kasva. Samalla Jopolla pystyy ajelemaan 11v, minä ja lapsen 16v veli.
Jopo tappaa. Pyöräilyinnostuksen inakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos löytyy käytettynä edullisesti niin ostaisin. Eiköhän aika pian huomaa miten paljon mukavampi sillä maastopyörällä on ajaa. Kierrätys on tätä päivää muutenkin.
ei oikein säteile sinullakaan. toivottavasti et lisäänny.
En kyllä ostaisi, ellei tulisi jotain aivan loistavaa tarjousta vastaan. Lapselle kannattaa opettaa halun ja tarpeen ero. Ei tarvitse sitten aikuisena ihmetellä miten mikään raha ei riitä ja vouti häiritsee jatkuvasti oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Myy se maastopyörä ja osta käytetty jopo tilalle. Ja jos jotain joutuu maksamaan väliin, lapsi korvaa sen jollain kotihommilla takaisin. pesee pyykkit, siivoaa kämppää tms.
Maksetuista kotihommista: lapsi on vasta 11 vuotias, joten mitä ne hänen tekemät kotihommat periaatteessa maksaisivat? Osaako hän tehdä niitä edes kunnolla vai pitääkö siinä olla vanhemman periaatteessa päivystämässä koko ajan vierellä?
Kuinka paljon vanhempi maksaisi lapselle vaikka siitä, että lapsi laittaa pyykkikorista pesukoneeseen vaatteita, pesuaineen lokeroon ja koneen päälle? Tai että hän nostelee pyykit kuivausrumpuun? Tai tyhjentää tiskikoneen? Tai imuroi (huonosti?) keskilattiat? Entä pitääkö lasta aina käskeä tekemään jotain vai tajuaako hän ilman käskyä alkaa vaikka pesemään pyykkiä? Kuinka monta kertaa asioista tulee sanoa vai pieneneekö maksettava summa, jos käskyjä tulee useampi? Onko lapsen hyvin tehty sama kuin aikuisen hyvin tehty?
Mielestäni normaaleista kotitöistä ei voi edes olettaa saavansa mitään palkkaa, sillä ne nyt vain kuuluu tehdä. Siitähän tulisi ikuinen riesa, kun aletaan miettimään hintaa jollekin tiskikoneen tyhjentämiselle. Omasta mielestäni ainakaan se ei ole kovin kummoinen juttu.
Entä kuinka kauan rahan keräämiseen menisi? Puoli vuotta? Ainakin jos hinnat ovat kohtuulliset, eli vaikka joku 1 e/tiskikoneen tyhjennys, enempää ainakaan minä en suostuisi siitä muutaman minuutin hommasta maksamaan. Lapsi haluaa joponsa nyt, ei puolen vuoden päästä, mutta aika isoja kotitöiden taksat pitää olla, että se "nyt" onnistuisi ja homma menee käytännössä siihen, että lapsi ei tee enää yhtään mitään neuvottelematta hinnoista ensin tai sitten hän vinkuu ja vonkuu niin, että mamma heltyy. Entäs sitten, kun mahdollinen pyörä on ostettu, pitääkö sen jälkeenkin maksaa kotitöistä vai heittääkö lapsi rukkaset naulaan ja hengaa vaan? Ilmaiseksi hän ei niitä varmasti ala enää ikinä tekemään.
Me emme ole maksaneet normaaleista kotitöistä teineillemme ikinä. Voin maksaa siitä, että joku pesee autoni -hyvin-, imuroi sen ja pesee lasit sisäpuolelta + pyyhkii muoviosat pölystä Tai siitä, että joku vetää risuhakettimella ison läjän risuja hakkeeksi kompostorin viereen, mutta suurin osa töistä on normaaleja kaikille kuuluvia töitä.
Ei jopoa lapselle, ei nyt eikä parin vuoden päästä. Jos maastopyörä ei kelpaa, niin sen voi myydä ja vanhemmat luonnollisesti ottavat rahat.
Eikö maastopyörä ole raskaampi ajaa kuin jopo? Jos siis tulee kaupunkikäyttöön.
Jopo on laatu pyörä mutta myös varasmagneetti.
Häh? Ei ole filosofisesti vaikeaa, että jos on yksi hyvä pyörä, ei tarvitse toista vain elvistelyyn.
Itse olen polkenut teini-iästä asti äidin vanhalla Tunturilla. Nyt 25v ja edelleen kulkee, saan joskus kehujakin "retropyörästä". Olen tuumannut, että miksi hankkia uutta, kun vanha toimii? Samoin ajattelin jo teini-ikäisenä. Ei pidä aliarvioida nuoria. Ap voi perustella nuorelle, miksi tai miksi ei pyörää vaihdeta, ja se voi istuttaa fiksun kulutuksen siemenen.