11v lapselle ei kelpaa vuoden vanha maastopyörä jonka itse halusi, vaan nyt pitäisi olla jopo "niinkun kaikilla muillakin" ostaisitko?

Älä tee asiasta turhan vaikeaa, ap!

Ja kaikesta ei kannata vääntää. Tulee niitä isoja vääntöjä ja vaikeuksia vielä hakemattakin. Saatte maastopyörän myyntirahoilla ostettua sen jopon ja kersa on tyytyväinen. Kunhan hankitte vielä sen kunnon lukon (n.50 €).

Ei kai se jopo nyt enää ole mikään juttu? Vai onko muoti siirtynyt ei-niin muodikkaisiin kouluihin?

Ihan turha miettiä, miksi hän halusi maastopyörän ja blaa blaa. Hän haluaa nyt jopon. Pystyt auttamaan, sillä mietit asiaa.

Varo, ettei suhteenne pyöri liikaa kompleksin & saivartelun ympärillä... Opeta nuorta käsittelemään halujaan ilman, että kaikesta tehdään aina vaikeaa filosofisesti. Hän vain tahtoisi jopon! Ei opetusta siitä, että jos jotain haluaa, asioista tulee helvetin vaikeita (eikä kannata oikeasti paljon edes yrittää...)

Minkälainen käyttö? Jopolla ei jaksa pitkiä matkoja.

Toisaalta ihan sama, molemmat kelpaa varkaille, kun jättää paikallisen ostarin eteen.

Pystytkö järjestämään asian, vai etkö pysty?

Älkää te miettikö toisen ihmisen puolesta, mitä hän jopolla tekee!

Lainatkaa jopo viikoksi niin pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu.

Mitä luulette, onko nuorten aikuisten lisääntyneillä maksuhäiriöillä ja sillä, että vanhemmat ostelevat lapsilleen kalliita juttuja, kun mieli muuttuu, mitään yhteyttä? Onko parempi opettaa lapsi ymmärtämään kulttuuria, jossa näitä haluja tulee ja menee, mutta niitä voi oppia myös käsittelemään, vai ostaa aina lapselle se in-juttu edellisen, käyttökelpoisen asian tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Sitten lapsi on hyvä ja kävelee, tai etsii torista kivan käytetyn pyörän 50 €, jonka maksaa  itse omista rahoistaan.

Raha ei kasva puussa, isoja hankintoja pitää miettiä pitkään ja miksi ostaa taas uusi, kun vanhakin toimii? Jokaisella on oma arvokas elämä, eikä muiden mielipiteiden pidä antaa vaikuttaa liikaa. 

Me ostimme lapselle vain käytettyjä pyöriä yläasteelle asti. Kun tämä linjaus oli tehty jo todella aikaisin, oli helppo vedota, että lapsen pitää odottaa "aikuisten pyörää" siihen asti, että menee yläasteelle. Lapsi odottaa sitä tärkeänä elämän virstapylväänä eikä edes ajattele asiaa säästäväisyytenä :'D

Korostan vielä, että ongelmanne ei ole pyörä, vaan sielullinen - lapsella on sosiaalinen kipukohta. Ongelma ei siis ratkea ostamalla pyörä (koska pyörä tuo kelpaamisen kokemuksen vain siksi hetkeksi, kunnes pitää olla puhelin, sitten pleikka jne.) vaan opettamalla lapselle keinoja, joiden avulla sosiaalisesta kivusta selvitään. Tärkeää on, ettet tarjoa pyörää kuin Manulle illallista. Lapselle voi opettaa toivoa kertomalla, että se uusi pyörä tulee joskus - esimerkiksi yläasteella. Lapselle voi antaa myös tilaisuuden edistää pyörän hankkimista itse - häntä voi pyytää opiskelemaan pyöräjuttuja niin, että hän tietää mitä täsmälleen haluaa pyörältään. Haaveileeko hän crossipyörästä? Kuinka monta vaihdetta siinä pitää olla? Mikä olisi hyvä merkki ja malli? Kuinka monituumainen hänen pyöränsä olisi? Jos lapsi ei osaa määritellä haavettaan kovin tarkasti, niin se vain osoittaa, kuinka paljon ongelma on "muualla" kuin pyörän puutteessa. Toisaalta hän oppii perehtymään mielenkiinnonkohteisiinsa, jos hän alkaa googlailla pyörämerkkejä, pyöränosto-opppaita jne. Haaveilu on lapselle usein hauskempaakin kuin epämääräinen "pakko saada" -tunnetila. Unelmointi on myös hyvää polttoainetta lasten välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi lapselle voi ehdottaa työntekoa unelmansa saavuttamiseksi. Lapsi todennäköisesti torjuu ehdotuksen, eikä halua lähteä postinjakoon eikä tehdä ylimääräisiä kotitöitä rupupalkalla. Silloin voi kysyä, että ehkä pyörä ei olekaan niin tärkeä kuin lapsi luulee, koska lapsi ei halua tehdä töitä unelmansa eteen? Koska ei äitikään halua tehdä niin vimmatusti töitä taas uuden pyörän eteen, äiti teki niin jo. Mutta jos lapsi onkin valmis panostamaan vimmatusti pyörän saamiseen, niin saattaisin puntaroida asiaa uudelleen. Joskus lapset yllättävät. 

Näin kasvatetaan ihmisiä, jotka hankkivat asioita, koska muillakin on.

Taloudellisista resursseistaan riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi mitään vain sen takia kun "kaikilla muillakin on".

Aika ehdoton asenne tuo yllämainittu. 😐 Toki riippuu asiasta, mitä lapsi haluaa, mutta on tärkeää myös kuunnella sitä lasta ja vaikka toiveet olisi aikuisen mielestä vähän turhiakin niin onko vaarallista, jos lapsi saa iloa saadessaan silloin tällöin juuri sen, "mikä muillakin on"... Itse ainakin muistan lapsuudesta, miten kivaa oli, kun sai jotain samanlaista kuin muillakin ja koki yhteenkuuluvuutta. Eikä kyseessä ollut aina todellakaan ollut mitään isoja juttuja, muistaakseni esim. jokin coca-cola-jojo, joka aikoinaan oli iso juttu lasten keskuudessa. Koin tarpeeni tärkeäksi, kun äiti näki vaivaa ja auttoi sitä etsimään minulle, että olisi juuri se lelu, mikä muillakin on.

En ostaisi Jopoa edes siinäkään tapauksessa jos hankinnassa olisi kokonaan uusi pyörä. Turhake!

Pitäisin lapselle puhuttelun, ettei massan mukana tarvitse valua. Kohta muodissa on taas joku uusi juttu.

Assburger kirjoitti:

Näin kasvatetaan ihmisiä, jotka hankkivat asioita, koska muillakin on.

Taloudellisista resursseistaan riippumatta.

Näinpä. Tämänkin ketjun perusteella tuntuu, että monet aikuiset eivät pysty käsittelemään näitä halujaan.

Kohta se vinkuu pärinäkonetta jota voi sitten vähän viritellä(että pääsee piinaamaan alueen asukkaita kamujen kanssa) kun "muillakin on" ja sinä tietenkin ostat..? 

Vierailija kirjoitti:

Hän haluaa jopon. Hänen pyöränsä tulee myydä/vaihtaa, jotta voisi saada jopon. Jopon arvo myös säilyy paremmin?

Eli annat kaiken mitä muksu haluaa? Koska hän haluaa? Taas yks lapanen lisää "hyvinvointi"yhteiskunnassa. Ostan muksuille uudet pyörät jos ne varastetaan, tai jää pieneksi. Jos itse hajottaa, niin sit saa kävellä. 

En ostaisi. Meidänkin 10v halusi jopon koska "kaikilla muillakin".

Kysyin sitten että kenellä, en oo koulun pihalla montaa nähnyt. Eipä tullut montaa mieleen. Mietittiin yhdessä kummalla on kivempi ajaa pidempiä matkoja, jopolla vai tavallisella pyörällä ja lapsi itsekin keskustelun jälkeen oli sitä mieltä että ei tarvi jopoa.

Sitten meni reppu rikki ja ostettiin lapsen haaveilema reppu "koska kaikilla muillakin on", löytyi tori.fi stä järkevään hintaan.

Joskus voi mennä lapsen haaveen mukana mutta jos menee aina, saa olla jatkuvasti ostamassa uutta.

Kuinka monella lapsen luokkalaisella on jopo? Ajelesiko lapsi sillä vain lyhyehköjä koulumatkoja vai muitakin ehkä pitempiä matkoja? Jopolla on todella huono ajaa mitään muutamaa kilometriä pitempiä matkoja ja mäkisille reiteille sen kanssa on täydellisen turha mennä.

Me emme ostaneet silloin aikanaan keskimmäiselle tyttärellemme jopoa, eikä hän sillä olisi sitten tehnytkään mitään. Siitä on tosin jo aikaa ainakin kuusi vuotta, joten enpä tiedä onko tuo jopoilu enää mikään kovin muodikas juttu kenenkään mielestä. Tytär on nyt 18 vuotias ja ajelee mielestäni kauniilla maastopyörällä pitkiäkin matkoja.

Jopo on polkupyöränä huono, vaikka onkin muodikas.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha miettiä, miksi hän halusi maastopyörän ja blaa blaa. Hän haluaa nyt jopon. Pystyt auttamaan, sillä mietit asiaa.

Varo, ettei suhteenne pyöri liikaa kompleksin & saivartelun ympärillä... Opeta nuorta käsittelemään halujaan ilman, että kaikesta tehdään aina vaikeaa filosofisesti. Hän vain tahtoisi jopon! Ei opetusta siitä, että jos jotain haluaa, asioista tulee helvetin vaikeita (eikä kannata oikeasti paljon edes yrittää...)

No olisikohan opetuksena ennenminkin että isoja hankintoja ei tehdä joka vuosi ja että pyörää (...puhelinta, skootteria, autoa, asuntoa, lemmikkiä, kumppania...) ei vaihdeta kuin sukkia ihan heti kun mieleen juolahtaa. Jos lapsi itse halusi maastopyörän vasta viime vuonna, miten se nyt jo on muka niin kauhea että sillä ei voisi ajaa?

Ap sanoi jo ekassa viestissä että lapsen säästöt meni puhelimeen. Lapselle ei siis mikään vieras käsite että tavarat maksaa rahaa eikä tipu taivaasta. Itse antaisin säästää joponsa. En tietenkään vaihtaisi vasta hankittua vuoden vanhaa pyörää ihan vaan tuuliviirinä vaihtuvan mielipiteen takia. Ja seuraavana vuonna se varta vasten hankittu PUNAINEN jopo pitää vaihtaa SINISEEN kun se on niin nolo ja kavereillakin on? Tuollainen ostoskiima pitää taittaa ihan alkuunsa. Pyörät on monen vuoden hankintoja, piste.

Meidänkin lapset vinkui jopoa, ja sitten eivät voineet käyttää sitä kun sillä piti polkea niin vinhasti surkean välityksen takia, ja halusivat vaihdepyörää. 

Itse tuossa tilanteessa sanoisin, että myypä pyöräsi ja osta rahoilla jopo.