11v lapselle ei kelpaa vuoden vanha maastopyörä jonka itse halusi, vaan nyt pitäisi olla jopo "niinkun kaikilla muillakin" ostaisitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi. 11-vuotias kasvaa ulos pyörästä parissa vuodessa. Teet tytölle palveluksen, kun et osta nyt pyörää.

Missä se lapsen sukupuoli oli avauksessa?

Ihan voi ulkona katsoa kuka niillä jopoilla ajaa: tytöt. Pojilla on maastopyörät.

Vierailija kirjoitti:

Eikö maastopyörä ole raskaampi ajaa kuin jopo? Jos siis tulee kaupunkikäyttöön.

Ei todellakaan ole. Jopolla ajaminen on aivan kauheaa ihan sama missä ollaan. Pienet pyörät ja huono ajoasento.

En ostaisi. Näin hän vain oppisi että kun vinkuu niin saa kaiken mitä haluaa.

Vuosi sitten on saanut maastopyörän jonka halusi mutta nyt haluaakin jopon.

Jopon jälkeen keksii jonkun uuden jutun jonka haluaa.

Selittäisin että isoja hankintoja ei tehdä sen perusteella että "kaikilla muillakin on". Ymmärrän toki että viime kesänä hankittu vempain ei ehkä enää ole viimeisintä huutoa, mutta yritän kasvattaa lapsia siihen ettei kaikkea voi saada heti. Sanoisin että Jopon saa sitten kun nykyinen pyörä on mennyt pieneksi. Ei ne lapset rikki mene vaikkeivat heti kaikkea haluamaansa saisikaan. Vähän pitää oppia sietämään myös epämukavuutta ja kateuttakin (kun kavereilla no ne jopot ja itsellä ei) Curling-vanhemmuus ja maalaisjärjen puute ovat kyllä nykypäivän vitsauksia...

Istuisin lapsen kanssa alas ja miettisi, millä tavalla hän voisi tienata ainakin 70% rahoista itse ko. hankintaa varten. Samalla lapsi oppisi sen, että pitää tehdä työtä ostaakseen ylimääräisiä, kivoja juttuja ja se raha pitää säästää. En antaisi tuollaista ylimääräistä kulua tuosta noin vaan, sillä opettaisin vääriä asioita niin tehdessäni.

Ostaisin!

Niin teen omienkin tavaroiden kanssa. Vanhat kiertoon/myyntiin ja uutta kohti.

Ei sentään. Maastopyörä voi olla käytännöllisempi. Ehkä jos jää pieneksi. Mahtaako enää siinä vaiheessa haluta jopoa.

Älä nyt missään nimessä jopoa osta lapselle. Jopot sopii kilsan pyöräilyyn jossa ei tarvi mennä ylämäkeen. Nopeasti lapsi huomaisi että se maastopyörä oli paljon helpompi ajettavaksi vaikka ei ole samanlainen kuin muilla. Asuin lapsena n. 3km päässä koulusta ja kaikilla jotka asui sen matkan päässä oli käytännöllinen pyörä eikä jopoa. Ne jotka asui ihan koulun lähellä omistivat jopon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy se maastopyörä ja osta käytetty jopo tilalle. Ja jos jotain joutuu maksamaan väliin, lapsi korvaa sen jollain kotihommilla takaisin. pesee pyykkit, siivoaa kämppää tms.

Maksetuista kotihommista: lapsi on vasta 11 vuotias, joten mitä ne hänen tekemät kotihommat periaatteessa maksaisivat? Osaako hän tehdä niitä edes kunnolla vai pitääkö siinä olla vanhemman periaatteessa päivystämässä koko ajan vierellä?

Kuinka paljon vanhempi maksaisi lapselle vaikka siitä, että lapsi laittaa pyykkikorista pesukoneeseen vaatteita, pesuaineen lokeroon ja koneen päälle? Tai että hän nostelee pyykit kuivausrumpuun? Tai tyhjentää tiskikoneen? Tai imuroi (huonosti?) keskilattiat? Entä pitääkö lasta aina käskeä tekemään jotain vai tajuaako hän ilman käskyä alkaa vaikka pesemään pyykkiä? Kuinka monta kertaa asioista tulee sanoa vai pieneneekö maksettava summa, jos käskyjä tulee useampi? Onko lapsen hyvin tehty sama kuin aikuisen hyvin tehty?

Mielestäni normaaleista kotitöistä ei voi edes olettaa saavansa mitään palkkaa, sillä ne nyt vain kuuluu tehdä. Siitähän tulisi ikuinen riesa, kun aletaan miettimään hintaa jollekin tiskikoneen tyhjentämiselle. Omasta mielestäni ainakaan se ei ole kovin kummoinen juttu.

Entä kuinka kauan rahan keräämiseen menisi? Puoli vuotta? Ainakin jos hinnat ovat kohtuulliset, eli vaikka joku 1 e/tiskikoneen tyhjennys, enempää ainakaan minä en suostuisi siitä muutaman minuutin hommasta maksamaan. Lapsi haluaa joponsa nyt, ei puolen vuoden päästä, mutta aika isoja kotitöiden taksat pitää olla, että se "nyt" onnistuisi ja homma menee käytännössä siihen, että lapsi ei tee enää yhtään mitään neuvottelematta hinnoista ensin tai sitten hän vinkuu ja vonkuu niin, että mamma heltyy. Entäs sitten, kun mahdollinen pyörä on ostettu, pitääkö sen jälkeenkin maksaa kotitöistä vai heittääkö lapsi rukkaset naulaan ja hengaa vaan? Ilmaiseksi hän ei niitä varmasti ala enää ikinä tekemään.

Me emme ole maksaneet normaaleista kotitöistä teineillemme ikinä. Voin maksaa siitä, että joku pesee autoni -hyvin-, imuroi sen ja pesee lasit sisäpuolelta + pyyhkii muoviosat pölystä Tai siitä, että joku vetää risuhakettimella ison läjän risuja hakkeeksi kompostorin viereen, mutta suurin osa töistä on normaaleja kaikille kuuluvia töitä.

Meillä opetetaan tekemään noita kotitöitä, jos imurointijälki on huonoa, se tehdään uudelleen opastuksen kanssa. 11v meillä: ulkoiluttaa koiraa, siivoaa oman huoneensa (pyyhkii pölyt, imuroi, pesee lattian), leikkaa nurmikon kesällä, tekee lumitöitä talvella. Purkaa kauppatilaukset kaappeihin. En näe, miten ei oppisi hoitamaan pyykiä, jos sen hänelle opettaisin, jos osaa ruohonleikkuriakin käyttää? Ja itselleen välillä ruuankin ekemään, jos tiukka paikka tulee. Mä maksaisin siivouksesta ulkopuoliselle, kuten maksan kaupassakäynnistä, miksi en voisi maksaa noista lapselle, jos hän ne tekee? 

Jos jo nyt lähdet toteuttamaan kaikkea mitä haluaa „kun muillakin on“, teet Karhunpalveluksen itsellesi ja lapselle! Hän on vielä vuosia siinä haluamassa sitä ja tätä!

Lapset on ihan pellejä.

Anna se adoptoitavaksi ja viskaa polkupyörä mereen.

Pistät sen lapsen miettimään mitä hän oikeasti haluaa ja miksi. Lapsi kirjoittaan pyörien plussat ja miinukset ylös ja pohtikoon mihin käyttöön se tulee. Älä hyvänen aika kasvata siitä lauman mukana juoksevaa lammasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy se maastopyörä ja osta käytetty jopo tilalle. Ja jos jotain joutuu maksamaan väliin, lapsi korvaa sen jollain kotihommilla takaisin. pesee pyykkit, siivoaa kämppää tms.

Maksetuista kotihommista: lapsi on vasta 11 vuotias, joten mitä ne hänen tekemät kotihommat periaatteessa maksaisivat? Osaako hän tehdä niitä edes kunnolla vai pitääkö siinä olla vanhemman periaatteessa päivystämässä koko ajan vierellä?

Kuinka paljon vanhempi maksaisi lapselle vaikka siitä, että lapsi laittaa pyykkikorista pesukoneeseen vaatteita, pesuaineen lokeroon ja koneen päälle? Tai että hän nostelee pyykit kuivausrumpuun? Tai tyhjentää tiskikoneen? Tai imuroi (huonosti?) keskilattiat? Entä pitääkö lasta aina käskeä tekemään jotain vai tajuaako hän ilman käskyä alkaa vaikka pesemään pyykkiä? Kuinka monta kertaa asioista tulee sanoa vai pieneneekö maksettava summa, jos käskyjä tulee useampi? Onko lapsen hyvin tehty sama kuin aikuisen hyvin tehty?

Mielestäni normaaleista kotitöistä ei voi edes olettaa saavansa mitään palkkaa, sillä ne nyt vain kuuluu tehdä. Siitähän tulisi ikuinen riesa, kun aletaan miettimään hintaa jollekin tiskikoneen tyhjentämiselle. Omasta mielestäni ainakaan se ei ole kovin kummoinen juttu.

Entä kuinka kauan rahan keräämiseen menisi? Puoli vuotta? Ainakin jos hinnat ovat kohtuulliset, eli vaikka joku 1 e/tiskikoneen tyhjennys, enempää ainakaan minä en suostuisi siitä muutaman minuutin hommasta maksamaan. Lapsi haluaa joponsa nyt, ei puolen vuoden päästä, mutta aika isoja kotitöiden taksat pitää olla, että se "nyt" onnistuisi ja homma menee käytännössä siihen, että lapsi ei tee enää yhtään mitään neuvottelematta hinnoista ensin tai sitten hän vinkuu ja vonkuu niin, että mamma heltyy. Entäs sitten, kun mahdollinen pyörä on ostettu, pitääkö sen jälkeenkin maksaa kotitöistä vai heittääkö lapsi rukkaset naulaan ja hengaa vaan? Ilmaiseksi hän ei niitä varmasti ala enää ikinä tekemään.

Me emme ole maksaneet normaaleista kotitöistä teineillemme ikinä. Voin maksaa siitä, että joku pesee autoni -hyvin-, imuroi sen ja pesee lasit sisäpuolelta + pyyhkii muoviosat pölystä Tai siitä, että joku vetää risuhakettimella ison läjän risuja hakkeeksi kompostorin viereen, mutta suurin osa töistä on normaaleja kaikille kuuluvia töitä.

Meillä opetetaan tekemään noita kotitöitä, jos imurointijälki on huonoa, se tehdään uudelleen opastuksen kanssa. 11v meillä: ulkoiluttaa koiraa, siivoaa oman huoneensa (pyyhkii pölyt, imuroi, pesee lattian), leikkaa nurmikon kesällä, tekee lumitöitä talvella. Purkaa kauppatilaukset kaappeihin. En näe, miten ei oppisi hoitamaan pyykiä, jos sen hänelle opettaisin, jos osaa ruohonleikkuriakin käyttää? Ja itselleen välillä ruuankin ekemään, jos tiukka paikka tulee. Mä maksaisin siivouksesta ulkopuoliselle, kuten maksan kaupassakäynnistä, miksi en voisi maksaa noista lapselle, jos hän ne tekee? 

Maksaako sinulle joku siitä, että käytät koiraa ulkona? Tai että teet ruokaa perheelle tai jopa vain itsellesi? Jotenkin outoa.

Pienet kotityöt ovat pieniä kotitöitä ja ne kuuluvat kaikille. Oman huoneen siivous varsinkin kuuluu tasan sille, joka huoneessa sotkee, eli lapsi siivoaa sen ihan omin pikku kätösin viimeistään eskari-ikäisenä. Vanhempi voi hieman auttaa tarvittaessa, mutta en antaisi lapsen mennä viheltäen vain mielekkäämpiin puuhiin, kun pitäisi siivota.

Miten paljon maksat sitten jostakin koiran ulkoilutuksesta lapselle? Minkälaiset summat yleensäkin ovat?

Vierailija kirjoitti:

Asun paikassa, jossa on lähellä paljon kouluja. Lähimmässä koulussa on 1-9 lk ja toisessa lukio. Jopoja ei ole todellakaan enää paljoa, vaan enemmän on ihan tavallisia fiksuja pyöriä. En ostaisi siis enää mitään Jopoa, joka on jo vanha juttu kaikin puolin.

Jopot ovat todellakin ihan entinen juttu. En edes suostuisi puhumaan sellaisesta.

Kysyisin, että jos Jannica ja Jemmiinakin saavat mennä kadunkulmaan myymään huumeita, niin mitäpä luulet, saatko sä? Olenko antanut ymmärtää, että kiinnostaa mitä "kaikki muut" saa?

Tässä kulkee raja.