Isä kieltäytyy tapaamasta lapsia jos

Aloittaja kirjoitti:

Lisätään vielä että äiti on tämän vuoden ajan yrittänyt asiallisesti sopia elareista, hänelle riittäisi ne minimit vaikka isän tulojen mukaan voisi enemmänkin vaatia. Isä on kuitenkin sitä mieltä että hänen ei tarvitse maksaa mitään koska hän koko yhdessäoloajan oli se enemmän tienaava puoliso, lisäksi äiti oli välissä kotiäitinä joten isän mukaan äiti olisi hänelle velkaa noista vuosista.

Isä on varmasti katkera äidille erosta. Äiti siis jätti isän. Toisaalta taustalla oli pettämistä isän osalta.

Isän sukulaiset ilmoittivat jo eron aikoja äidille että eivät halua olla tämän kanssa missään tekemisissä, tapaavat lapsia vain isän kautta.

Kuulostaa koko suku sellaiselta porukalta, että parempi jättää taakseen. 

Meillä vietettiin kesällä esikoisen rippijuhlia. Paikalla olivat ex nykyisen puolisonsa kanssa ja molempien puolien suku, kaikki iloisia jälleennäkemisestä. Juttua riitti ja kaikkia meitä yhdistää rakkaat lapset ja lapsenlapset. 

On ihan mahdollista pysyä hyvissä väleissä eron jälkeen. Se vaatii vastuunottoa omasta käytöksestä ja aikuisena olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koko elari systeemiä muuttaa siihen suuntaa että elarit maksetaan kuittien eli todellisten maksujen mukaan eikä pelkkien puheiden mukaan? Itse maksaisin mielelläni jos ne rahat menisi lapsen elämän rahoittamiseen eikä näin eksän elättämiseen lapsen varjolla

Jos meille tulisi miehen kanssa ero ja jäisin etävanhemmaksi, niin en minä mitään kuitteja alkaisi nuuskimaan. Jokainen penni minkä maksaisin menisi tavalla tai toisella lapseni hyväksi. Ja muuten voittehan te katkerat etäisät avata lapsillenne vaikka sijoitusrahastot, jonne maksatte hänelle tulevaisuuden varalle pottia. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koko elari systeemiä muuttaa siihen suuntaa että elarit maksetaan kuittien eli todellisten maksujen mukaan eikä pelkkien puheiden mukaan? Itse maksaisin mielelläni jos ne rahat menisi lapsen elämän rahoittamiseen eikä näin eksän elättämiseen lapsen varjolla

Yhteiskuntako maksaa kalliin kuitti-/todistusrumban, jotta uskot, että esim. päiväkoti- ja harrastusmaksut menee joka kuukausi ja lapsi syö, pukeutuu ja asuu joka päivä?

Tottakai äiti hakee ne elarit ja mahdollisimman isot vielä kun isä on noin sekaisin, että yrittää pelata itsensä vapaaksi elareista laskemalla sen varaan, että lasten äiti haluaa hänen tapaavan lapsia. Kaverisi pitäisi nyt hetki miettiä miten naurettava tuo koko kuvio on: käytännössä jättämällä elarit hakematta HÄN KÄYTÄNNÖSSÄ MAKSAA MIEHELLE YLI 300€ KUUSSA siitä, että tämä suostuu tapaamaan omia lapsiaan silloin tällöin.

Silloin voisin ymmärtää että elareita ei haeta, jos lapset asuisivat 50/50 ja kaikki kulut jaettaisiin puoliksi.

Loppujen lopuksi mitä ne lapset oppii tuollaisella suvulta? Lasten kulut kasvavat ja lapsilla on oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta. Jos isä maksaisi vaikka harrastukset tms. Niin sitten voisin antaa olla. Tai en taida olla paras puhumaan, koska en itse vaatinut lapsen isältä mitään. Mutta isä ei oikein ollut isän malli ja ajatteli, että lapset kuuluu äidin hoidettavaksi. Isä ei maksanut tai juuri tavannut.

Väärin Kela ei voi periä yhtään mitään eikä muutkaan viranomaiset.  Lisäksi voi aina käydä riehumassa Kelassa ja muualla mikäli eivät usko eivätkä voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Meillä on tämän äidin kanssa yhteinen kaveri joka on kasvanut isättömänä, isänsä siis häipyi hänen ollessa alle kouluikäinen ja siinä vaiheessa kun hän aikuisena etsi isää käsiinsä tämä oli kerennyt jo kuolla.

Tälle kaverille isättömyys on ollut kova paikka ja hän on nyt hokenut tälle äidille kuinka väärin on katkaista isän ja lapsien välit vain rahan takia. Että hän itse olisi mielellään elänyt köyhemmän lapsuuden jos olisi saanut tavata isäänsä edes sen pari tuntia kuussa. Jos hän nyt jälkikäteen kuulisi että isänsä oli jättänyt tapaamatta häntä siksi että äiti vaati elareita, olisi hän ikuisesti katkera äidilleen.

Näiden perusteella kaveri nyt miettii että onko lapsille kuitenkin tärkeintä säilyttää edes jonkinlainen kontakti isään. Tuntea tämä ja tämän puolen suku.

Sanoisin että elareista kannattaa yleensä yrittää sopia asiallisesti. Kyllähän monelle miehelle on ensireaktio ärtymys (En kyllä maksa sille inhottavalle ex-naiselle yhtään mitään!), mutta kun perustelee asian lasten hyvinvoinnilla ja sopii isän tilanteeseen nähden KOHTUULLISET elatusmaksut niin suurin osa isistä haluaa hoitaa velvollisuutensa eikä leimaantua lusmuilijaksi.

Tilanne on tietysti hieman haastavampi jos mies uhkailee lasten hylkäämisellä, mutta ehkä kannattaisi varata aika lastenvalvojalle ja sanoa miehelle, että siellä keskustellaan asiasta ja yritetään sopia eikä siellä pakoteta mihinkään. Kumpaakin tyydyttävä sopimus voi neutraalilla lähestymistavalla onnistuakin.

Oman kokemuksen mukaan elatusmaksut ovat useimmille isille itsestään selvyys ja moni haluaa maksaa enemmänkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi omalle lapselleen köyhyyttä ja osattomuutta. Elatusmaksut harvemmin ovat yhtä suuret kuin mitä kuluja lähivanhemmalle lapsesta koituu. Elatusmaksuilla ja tapaamisasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja lapsella on muuten oikeus myös laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. On törkeää pitää lasta kotona ilman leikkiseuraa vain säästääkseen päivähoitomaksuissa, jotka ovat erittäin pienet muutenkin tässä maassa. 

Itse maksan mielummin suoraan lapselle, esim. ostan vaatteita tai puhelimen, kuin lapsen äidille joka voi törsätä rahat miten haluaa. Tai kuittia vastaan siirrän rahaa.

Eikä nyt sentään liioitella. Kyllä suurin osa isistä haluaa huolehtia lastensa hyvinvoinnista, mutta ei maksamalla rahat lasten äidille jolla on rajaton valta käyttää näitä rahoja miten huvittaa.

Olen ollut lähiäiti, ja kyllä minä jotenkin ymmärrän tämän ajattelumallin, varsinkin, jos isällä on rajattu määrä rahaa. Silloin vaihtoehdot ovat:

1) isä maksaa elatusta 150 e kk, eikä koskaan mitään ylimääräistä. Ei ostaa vaatteita, puhelimia, ei vie ulkomaille.

2) isä ei maksa elatusta, mutta tekee kaikkea muuta. Ei se ole äidiltä pois: äidin ei tarvitse ostaa niitä vaatteita tai maksaa lomia.

Eikö lopputulos ole ihan sama?

Ei ole, sillä isän mukana lapset eivät matkusta yhtään mihinkään. Miehet eivät tykkää matkustelusta, ei edes Suomessa eikä missään nimessä ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin hakea elareita, lakikin sen jo sanoo. Sitten taas se on kaverin ihan oma asia miettiä että kumpi on tärkeämpää lapsille elarit vai isän puolen suku. 

Ei tässä ole mitään joko tai tilannetta vaan molemmat.

Se on jännä miten tuommoiset ns isät sitten haluaisi olla aikuisten lastensa kanssa tekemisissä ja ovat ihmeissään kun itse hylkäämänsä ja elättämättömät lapsensa ei halua outoa ilkeää ihnistä tavata. Luokkatoverin yli 10 vuotta aiemmin kadonnut 'isä' olisi halunnut tulla lakkiaisiin. Luokkatoveri oli tosi ahdistunut asiasta. Ei onneksi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koko elari systeemiä muuttaa siihen suuntaa että elarit maksetaan kuittien eli todellisten maksujen mukaan eikä pelkkien puheiden mukaan? Itse maksaisin mielelläni jos ne rahat menisi lapsen elämän rahoittamiseen eikä näin eksän elättämiseen lapsen varjolla

Kuka ne kuitit sitten tarkistaa, etävanhemmatko? Lähi toimittaa kuukauden kauppalaskut, josta etä laskee lapsen syömät ruuat ja päivittäistavarat, selvittää lapsen käyttämän veden ja sähkön kulutuksen, tarkistaa, että menikö toppahanskat oikeasti rikki vai ostiko lähi muuten vaan uudet hanskat, kun halusi shoppailla. Sinulla on ihan hirveän paljon luppoaikaa, kun tuollaiseen viitsit lähteä. Toinen vaihtoehto on, että palkataan ulkopuolisia ihmisiä tarkistamaan kaikkien eroperheiden kuitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koko elari systeemiä muuttaa siihen suuntaa että elarit maksetaan kuittien eli todellisten maksujen mukaan eikä pelkkien puheiden mukaan? Itse maksaisin mielelläni jos ne rahat menisi lapsen elämän rahoittamiseen eikä näin eksän elättämiseen lapsen varjolla

Jos meille tulisi miehen kanssa ero ja jäisin etävanhemmaksi, niin en minä mitään kuitteja alkaisi nuuskimaan. Jokainen penni minkä maksaisin menisi tavalla tai toisella lapseni hyväksi. Ja muuten voittehan te katkerat etäisät avata lapsillenne vaikka sijoitusrahastot, jonne maksatte hänelle tulevaisuuden varalle pottia. 

Tuon siotusrahaston olen tehnytkin, eksä yritti saada sinnekkin hallintaoikeuden niin se täytyi muuttaa niin että poika saa sen itselleen vasta kun täyttää 18

Ompas kinkkinen tilanne! 

Lapsilla on oikeus isäänsä ja isän puolen sukuunsa, vaikka vanhemmat itse olisi miten riidoissa. Toisaalta ei lapsiperhe-elämä ole vain rusinoiden keräämistä pullasta saati ilmaista touhua.

Onko isä itse sanonut, että suku laittaa välit poikki, eli voisiko vain uhkailla elareiden peloissaan vai onko suku ilmaissut saman tahdon? Jos näin on, äiti sukuineen ja isä sukunoineen voisi keskustella lasten kuullen asiasta. Harvempi mummo tai vaari kehtaa sanoa lasten kuullen, että isi ei maksa teistä joten me ei enää nähdä koskaan. Toisaalta lasten pitäminen pelinappulana on väärin, mutta mielestäni silloin isän puolen täytyy kantaa vastuunsa ja itse kertoa päätöksensä lapsen ikä huomioiden ymmärrettävästi, jos elarit menee omien sukulaisten edelle.

Voisiko isä maksaa sitten puolet kuluista esim. kuittia vastaan? Vai eikö haluaisi maksaa lapsista mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Meillä on tämän äidin kanssa yhteinen kaveri joka on kasvanut isättömänä, isänsä siis häipyi hänen ollessa alle kouluikäinen ja siinä vaiheessa kun hän aikuisena etsi isää käsiinsä tämä oli kerennyt jo kuolla.

Tälle kaverille isättömyys on ollut kova paikka ja hän on nyt hokenut tälle äidille kuinka väärin on katkaista isän ja lapsien välit vain rahan takia. Että hän itse olisi mielellään elänyt köyhemmän lapsuuden jos olisi saanut tavata isäänsä edes sen pari tuntia kuussa. Jos hän nyt jälkikäteen kuulisi että isänsä oli jättänyt tapaamatta häntä siksi että äiti vaati elareita, olisi hän ikuisesti katkera äidilleen.

Näiden perusteella kaveri nyt miettii että onko lapsille kuitenkin tärkeintä säilyttää edes jonkinlainen kontakti isään. Tuntea tämä ja tämän puolen suku.

Sanoisin että elareista kannattaa yleensä yrittää sopia asiallisesti. Kyllähän monelle miehelle on ensireaktio ärtymys (En kyllä maksa sille inhottavalle ex-naiselle yhtään mitään!), mutta kun perustelee asian lasten hyvinvoinnilla ja sopii isän tilanteeseen nähden KOHTUULLISET elatusmaksut niin suurin osa isistä haluaa hoitaa velvollisuutensa eikä leimaantua lusmuilijaksi.

Tilanne on tietysti hieman haastavampi jos mies uhkailee lasten hylkäämisellä, mutta ehkä kannattaisi varata aika lastenvalvojalle ja sanoa miehelle, että siellä keskustellaan asiasta ja yritetään sopia eikä siellä pakoteta mihinkään. Kumpaakin tyydyttävä sopimus voi neutraalilla lähestymistavalla onnistuakin.

Oman kokemuksen mukaan elatusmaksut ovat useimmille isille itsestään selvyys ja moni haluaa maksaa enemmänkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi omalle lapselleen köyhyyttä ja osattomuutta. Elatusmaksut harvemmin ovat yhtä suuret kuin mitä kuluja lähivanhemmalle lapsesta koituu. Elatusmaksuilla ja tapaamisasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja lapsella on muuten oikeus myös laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. On törkeää pitää lasta kotona ilman leikkiseuraa vain säästääkseen päivähoitomaksuissa, jotka ovat erittäin pienet muutenkin tässä maassa. 

Itse maksan mielummin suoraan lapselle, esim. ostan vaatteita tai puhelimen, kuin lapsen äidille joka voi törsätä rahat miten haluaa. Tai kuittia vastaan siirrän rahaa.

Eikä nyt sentään liioitella. Kyllä suurin osa isistä haluaa huolehtia lastensa hyvinvoinnista, mutta ei maksamalla rahat lasten äidille jolla on rajaton valta käyttää näitä rahoja miten huvittaa.

Olen ollut lähiäiti, ja kyllä minä jotenkin ymmärrän tämän ajattelumallin, varsinkin, jos isällä on rajattu määrä rahaa. Silloin vaihtoehdot ovat:

1) isä maksaa elatusta 150 e kk, eikä koskaan mitään ylimääräistä. Ei ostaa vaatteita, puhelimia, ei vie ulkomaille.

2) isä ei maksa elatusta, mutta tekee kaikkea muuta. Ei se ole äidiltä pois: äidin ei tarvitse ostaa niitä vaatteita tai maksaa lomia.

Eikö lopputulos ole ihan sama?

Ei ole, sillä isän mukana lapset eivät matkusta yhtään mihinkään. Miehet eivät tykkää matkustelusta, ei edes Suomessa eikä missään nimessä ulkomailla.

Miehet eivät tykkää matkustelusta…? Kyllä minun molemmat aviomieheni ovat tykänneet.

Ja se oli vain esimerkki. Voit korvata sen vaikka ”ostaa pelikonsolin” tai ”vie kahdesti kuussa hoploppiin”.

Meidän lapset olivat aikanaan vuoroviikkolapsia eikä meillä vaihdettu elareita. Lopputuloksena minä siinä säästin: lapset alkoivat valittaa liian aktiivista elämää. Kesälomasta piti kuukausi (2x2 vkoa) olla ulkomailla, joka viikonloppu leffassa yms. Lapset sanoivat, että haluavat välillä olla kotonakin.

Minä lopetin leffailut ja kesälomamatkat. Iso penni säästyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin hakea elareita, lakikin sen jo sanoo. Sitten taas se on kaverin ihan oma asia miettiä että kumpi on tärkeämpää lapsille elarit vai isän puolen suku. 

Ei tässä ole mitään joko tai tilannetta vaan molemmat.

Se on jännä miten tuommoiset ns isät sitten haluaisi olla aikuisten lastensa kanssa tekemisissä ja ovat ihmeissään kun itse hylkäämänsä ja elättämättömät lapsensa ei halua outoa ilkeää ihnistä tavata. Luokkatoverin yli 10 vuotta aiemmin kadonnut 'isä' olisi halunnut tulla lakkiaisiin. Luokkatoveri oli tosi ahdistunut asiasta. Ei onneksi tullut.

Tällä palstalla eräässä toisessa keskustelussa joku mies arveli, että hän voi sitten mennä kaljalle aikuisten lastensa kanssa. Varmaan kuvittelee voivansa pummia ilmaiset oluet sillä, että on isä ja haluaa tavata lapsensa. On sitä joillain mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koko elari systeemiä muuttaa siihen suuntaa että elarit maksetaan kuittien eli todellisten maksujen mukaan eikä pelkkien puheiden mukaan? Itse maksaisin mielelläni jos ne rahat menisi lapsen elämän rahoittamiseen eikä näin eksän elättämiseen lapsen varjolla

Yhteiskuntako maksaa kalliin kuitti-/todistusrumban, jotta uskot, että esim. päiväkoti- ja harrastusmaksut menee joka kuukausi ja lapsi syö, pukeutuu ja asuu joka päivä?

Pitäisikö jokainen sukkapari ostaa eri kuitille? Pitäisikö ruokapöydässä laskea jokainen lapsen syömä peruna?

Kyllä ne elarit ihan varmasti menee lapsen hyväksi, eikä riitäkään!

Ps. Itse olen naimisissa lasteni isän kanssa, ei ole oma lehmä ojassa.

Miksi olisi väärin?! Suututtaa oikeeen tuo että kysyt, elatusmaksu on lapselle. Haet niitä lapselle tai lapsi hakee niitä ”itse”siis oikeudesta. Nehän ovat vain hänen parhaaksi ja häntä varten joten isä taitaa nyt olla hieman itsekäs. Kyse on siittä et oot lähi maksat muutenkin kaikesta enemmän ja sun tulis miettiä isän raha pussia ja kitua sen takia enemmän? Isä on törkeä ja itsekäs jos rhan takia kiristää ettei sit halua nähdä lapsia. Kertoo rakkaudestaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Meillä on tämän äidin kanssa yhteinen kaveri joka on kasvanut isättömänä, isänsä siis häipyi hänen ollessa alle kouluikäinen ja siinä vaiheessa kun hän aikuisena etsi isää käsiinsä tämä oli kerennyt jo kuolla.

Tälle kaverille isättömyys on ollut kova paikka ja hän on nyt hokenut tälle äidille kuinka väärin on katkaista isän ja lapsien välit vain rahan takia. Että hän itse olisi mielellään elänyt köyhemmän lapsuuden jos olisi saanut tavata isäänsä edes sen pari tuntia kuussa. Jos hän nyt jälkikäteen kuulisi että isänsä oli jättänyt tapaamatta häntä siksi että äiti vaati elareita, olisi hän ikuisesti katkera äidilleen.

Näiden perusteella kaveri nyt miettii että onko lapsille kuitenkin tärkeintä säilyttää edes jonkinlainen kontakti isään. Tuntea tämä ja tämän puolen suku.

Sanoisin että elareista kannattaa yleensä yrittää sopia asiallisesti. Kyllähän monelle miehelle on ensireaktio ärtymys (En kyllä maksa sille inhottavalle ex-naiselle yhtään mitään!), mutta kun perustelee asian lasten hyvinvoinnilla ja sopii isän tilanteeseen nähden KOHTUULLISET elatusmaksut niin suurin osa isistä haluaa hoitaa velvollisuutensa eikä leimaantua lusmuilijaksi.

Tilanne on tietysti hieman haastavampi jos mies uhkailee lasten hylkäämisellä, mutta ehkä kannattaisi varata aika lastenvalvojalle ja sanoa miehelle, että siellä keskustellaan asiasta ja yritetään sopia eikä siellä pakoteta mihinkään. Kumpaakin tyydyttävä sopimus voi neutraalilla lähestymistavalla onnistuakin.

Oman kokemuksen mukaan elatusmaksut ovat useimmille isille itsestään selvyys ja moni haluaa maksaa enemmänkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi omalle lapselleen köyhyyttä ja osattomuutta. Elatusmaksut harvemmin ovat yhtä suuret kuin mitä kuluja lähivanhemmalle lapsesta koituu. Elatusmaksuilla ja tapaamisasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja lapsella on muuten oikeus myös laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. On törkeää pitää lasta kotona ilman leikkiseuraa vain säästääkseen päivähoitomaksuissa, jotka ovat erittäin pienet muutenkin tässä maassa. 

Itse maksan mielummin suoraan lapselle, esim. ostan vaatteita tai puhelimen, kuin lapsen äidille joka voi törsätä rahat miten haluaa. Tai kuittia vastaan siirrän rahaa.

Eikä nyt sentään liioitella. Kyllä suurin osa isistä haluaa huolehtia lastensa hyvinvoinnista, mutta ei maksamalla rahat lasten äidille jolla on rajaton valta käyttää näitä rahoja miten huvittaa.

Ai kun nainen elättää lähes 100% sinunkin lapsesi niin sinä luulet että maksamasi 150e kk jää naiselle törsättäväksi? Et selvästikään edes ennen eroa osallistunut lastesi kustannuksiin.

150e ei riitä yhtään mihinkään.

Missä miesten kunnia ja vastuuntunto? Sitä ei monella suomimiehellä nykyään ole.

Maksoin suhteen aikana (useita vuosia) suurimman osan kuluista, joten minusta on vain oikeutta jos nainen joutuu nyt itse laskemaan pennejä ja miettimään rahankäyttöään. Tiedän todellakin mitä eläminen maksaa. Lapselle voin maksaa elatusta, äidille en halua antaa penniäkään. Erossakin annoin valita irtaimistosta parhaat päältä. Mutta nyt se on loppu!

Veikkaan , että monelle äidille sopii että isä maksaa suoraan lapsen menoja. Mutta yleensä se ei toimi. Kaikki ex (olen lapseton, mutta seurustellut usean eronneen isän kanssa, eli ollut äitipuoli jonkun kerran) ovat maksaneet elarit ja paljon muuta ylimääräistä. Esim.lapsen äiti tilaa lapsille vaateita netistä ja isä maksaa laskun. Tai isä maksaa elarit ja hoitaa lasten harrastukset. Tämä on se normaali jonka olen sivusta nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas tarkkaan harkittu, kenen kanssa lapsia hankitaan. Oikea saalis on.

Totuushan nyt vaan on että suurin osa miehistä on pskaa. Hyvä mies on lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Meillä on tämän äidin kanssa yhteinen kaveri joka on kasvanut isättömänä, isänsä siis häipyi hänen ollessa alle kouluikäinen ja siinä vaiheessa kun hän aikuisena etsi isää käsiinsä tämä oli kerennyt jo kuolla.

Tälle kaverille isättömyys on ollut kova paikka ja hän on nyt hokenut tälle äidille kuinka väärin on katkaista isän ja lapsien välit vain rahan takia. Että hän itse olisi mielellään elänyt köyhemmän lapsuuden jos olisi saanut tavata isäänsä edes sen pari tuntia kuussa. Jos hän nyt jälkikäteen kuulisi että isänsä oli jättänyt tapaamatta häntä siksi että äiti vaati elareita, olisi hän ikuisesti katkera äidilleen.

Näiden perusteella kaveri nyt miettii että onko lapsille kuitenkin tärkeintä säilyttää edes jonkinlainen kontakti isään. Tuntea tämä ja tämän puolen suku.

Sanoisin että elareista kannattaa yleensä yrittää sopia asiallisesti. Kyllähän monelle miehelle on ensireaktio ärtymys (En kyllä maksa sille inhottavalle ex-naiselle yhtään mitään!), mutta kun perustelee asian lasten hyvinvoinnilla ja sopii isän tilanteeseen nähden KOHTUULLISET elatusmaksut niin suurin osa isistä haluaa hoitaa velvollisuutensa eikä leimaantua lusmuilijaksi.

Tilanne on tietysti hieman haastavampi jos mies uhkailee lasten hylkäämisellä, mutta ehkä kannattaisi varata aika lastenvalvojalle ja sanoa miehelle, että siellä keskustellaan asiasta ja yritetään sopia eikä siellä pakoteta mihinkään. Kumpaakin tyydyttävä sopimus voi neutraalilla lähestymistavalla onnistuakin.

Oman kokemuksen mukaan elatusmaksut ovat useimmille isille itsestään selvyys ja moni haluaa maksaa enemmänkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi omalle lapselleen köyhyyttä ja osattomuutta. Elatusmaksut harvemmin ovat yhtä suuret kuin mitä kuluja lähivanhemmalle lapsesta koituu. Elatusmaksuilla ja tapaamisasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja lapsella on muuten oikeus myös laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. On törkeää pitää lasta kotona ilman leikkiseuraa vain säästääkseen päivähoitomaksuissa, jotka ovat erittäin pienet muutenkin tässä maassa. 

Itse maksan mielummin suoraan lapselle, esim. ostan vaatteita tai puhelimen, kuin lapsen äidille joka voi törsätä rahat miten haluaa. Tai kuittia vastaan siirrän rahaa.

Eikä nyt sentään liioitella. Kyllä suurin osa isistä haluaa huolehtia lastensa hyvinvoinnista, mutta ei maksamalla rahat lasten äidille jolla on rajaton valta käyttää näitä rahoja miten huvittaa.

Olen ollut lähiäiti, ja kyllä minä jotenkin ymmärrän tämän ajattelumallin, varsinkin, jos isällä on rajattu määrä rahaa. Silloin vaihtoehdot ovat:

1) isä maksaa elatusta 150 e kk, eikä koskaan mitään ylimääräistä. Ei ostaa vaatteita, puhelimia, ei vie ulkomaille.

2) isä ei maksa elatusta, mutta tekee kaikkea muuta. Ei se ole äidiltä pois: äidin ei tarvitse ostaa niitä vaatteita tai maksaa lomia.

Eikö lopputulos ole ihan sama?

Ei ole, sillä isän mukana lapset eivät matkusta yhtään mihinkään. Miehet eivät tykkää matkustelusta, ei edes Suomessa eikä missään nimessä ulkomailla.

Miehet eivät tykkää matkustelusta…? Kyllä minun molemmat aviomieheni ovat tykänneet.

Ja se oli vain esimerkki. Voit korvata sen vaikka ”ostaa pelikonsolin” tai ”vie kahdesti kuussa hoploppiin”.

Meidän lapset olivat aikanaan vuoroviikkolapsia eikä meillä vaihdettu elareita. Lopputuloksena minä siinä säästin: lapset alkoivat valittaa liian aktiivista elämää. Kesälomasta piti kuukausi (2x2 vkoa) olla ulkomailla, joka viikonloppu leffassa yms. Lapset sanoivat, että haluavat välillä olla kotonakin.

Minä lopetin leffailut ja kesälomamatkat. Iso penni säästyi.

No sinulle sattui kaksi Suomen kymmenestä matkustelusta tykkäävästä miehestä.

Kukas sitä pelikonsolia oikeasti käyttää? Isukki sillä pelaa. Joku hoploppikäynti on yhtä tyhjän kanssa maksun suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ompas kinkkinen tilanne! 

Lapsilla on oikeus isäänsä ja isän puolen sukuunsa, vaikka vanhemmat itse olisi miten riidoissa. Toisaalta ei lapsiperhe-elämä ole vain rusinoiden keräämistä pullasta saati ilmaista touhua.

Onko isä itse sanonut, että suku laittaa välit poikki, eli voisiko vain uhkailla elareiden peloissaan vai onko suku ilmaissut saman tahdon? Jos näin on, äiti sukuineen ja isä sukunoineen voisi keskustella lasten kuullen asiasta. Harvempi mummo tai vaari kehtaa sanoa lasten kuullen, että isi ei maksa teistä joten me ei enää nähdä koskaan. Toisaalta lasten pitäminen pelinappulana on väärin, mutta mielestäni silloin isän puolen täytyy kantaa vastuunsa ja itse kertoa päätöksensä lapsen ikä huomioiden ymmärrettävästi, jos elarit menee omien sukulaisten edelle.

Voisiko isä maksaa sitten puolet kuluista esim. kuittia vastaan? Vai eikö haluaisi maksaa lapsista mitään?

Sehän on isän ihan oma päätös jos ei halua nähdä lapsia ja katkaista välit😂 oikeus on mutta eri asia jos uhkailee ettei sit halua nähdä jos äiti perii elareita joka kuuluu lapselle. Voit hakea niitä myös Kelasta mutta jokainen lapsi niihin oikeutettu on. Ihan tiedoksi! Et ole itsekäs äiti vaan päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Meillä on tämän äidin kanssa yhteinen kaveri joka on kasvanut isättömänä, isänsä siis häipyi hänen ollessa alle kouluikäinen ja siinä vaiheessa kun hän aikuisena etsi isää käsiinsä tämä oli kerennyt jo kuolla.

Tälle kaverille isättömyys on ollut kova paikka ja hän on nyt hokenut tälle äidille kuinka väärin on katkaista isän ja lapsien välit vain rahan takia. Että hän itse olisi mielellään elänyt köyhemmän lapsuuden jos olisi saanut tavata isäänsä edes sen pari tuntia kuussa. Jos hän nyt jälkikäteen kuulisi että isänsä oli jättänyt tapaamatta häntä siksi että äiti vaati elareita, olisi hän ikuisesti katkera äidilleen.

Näiden perusteella kaveri nyt miettii että onko lapsille kuitenkin tärkeintä säilyttää edes jonkinlainen kontakti isään. Tuntea tämä ja tämän puolen suku.

Sanoisin että elareista kannattaa yleensä yrittää sopia asiallisesti. Kyllähän monelle miehelle on ensireaktio ärtymys (En kyllä maksa sille inhottavalle ex-naiselle yhtään mitään!), mutta kun perustelee asian lasten hyvinvoinnilla ja sopii isän tilanteeseen nähden KOHTUULLISET elatusmaksut niin suurin osa isistä haluaa hoitaa velvollisuutensa eikä leimaantua lusmuilijaksi.

Tilanne on tietysti hieman haastavampi jos mies uhkailee lasten hylkäämisellä, mutta ehkä kannattaisi varata aika lastenvalvojalle ja sanoa miehelle, että siellä keskustellaan asiasta ja yritetään sopia eikä siellä pakoteta mihinkään. Kumpaakin tyydyttävä sopimus voi neutraalilla lähestymistavalla onnistuakin.

Oman kokemuksen mukaan elatusmaksut ovat useimmille isille itsestään selvyys ja moni haluaa maksaa enemmänkin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi omalle lapselleen köyhyyttä ja osattomuutta. Elatusmaksut harvemmin ovat yhtä suuret kuin mitä kuluja lähivanhemmalle lapsesta koituu. Elatusmaksuilla ja tapaamisasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja lapsella on muuten oikeus myös laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. On törkeää pitää lasta kotona ilman leikkiseuraa vain säästääkseen päivähoitomaksuissa, jotka ovat erittäin pienet muutenkin tässä maassa. 

Itse maksan mielummin suoraan lapselle, esim. ostan vaatteita tai puhelimen, kuin lapsen äidille joka voi törsätä rahat miten haluaa. Tai kuittia vastaan siirrän rahaa.

Eikä nyt sentään liioitella. Kyllä suurin osa isistä haluaa huolehtia lastensa hyvinvoinnista, mutta ei maksamalla rahat lasten äidille jolla on rajaton valta käyttää näitä rahoja miten huvittaa.

Olen ollut lähiäiti, ja kyllä minä jotenkin ymmärrän tämän ajattelumallin, varsinkin, jos isällä on rajattu määrä rahaa. Silloin vaihtoehdot ovat:

1) isä maksaa elatusta 150 e kk, eikä koskaan mitään ylimääräistä. Ei ostaa vaatteita, puhelimia, ei vie ulkomaille.

2) isä ei maksa elatusta, mutta tekee kaikkea muuta. Ei se ole äidiltä pois: äidin ei tarvitse ostaa niitä vaatteita tai maksaa lomia.

Eikö lopputulos ole ihan sama?

Ei ole, sillä isän mukana lapset eivät matkusta yhtään mihinkään. Miehet eivät tykkää matkustelusta, ei edes Suomessa eikä missään nimessä ulkomailla.

Miehet eivät tykkää matkustelusta…? Kyllä minun molemmat aviomieheni ovat tykänneet.

Ja se oli vain esimerkki. Voit korvata sen vaikka ”ostaa pelikonsolin” tai ”vie kahdesti kuussa hoploppiin”.

Meidän lapset olivat aikanaan vuoroviikkolapsia eikä meillä vaihdettu elareita. Lopputuloksena minä siinä säästin: lapset alkoivat valittaa liian aktiivista elämää. Kesälomasta piti kuukausi (2x2 vkoa) olla ulkomailla, joka viikonloppu leffassa yms. Lapset sanoivat, että haluavat välillä olla kotonakin.

Minä lopetin leffailut ja kesälomamatkat. Iso penni säästyi.

No sinulle sattui kaksi Suomen kymmenestä matkustelusta tykkäävästä miehestä.

Kukas sitä pelikonsolia oikeasti käyttää? Isukki sillä pelaa. Joku hoploppikäynti on yhtä tyhjän kanssa maksun suhteen.

No korvaa ne ”vie leffaa, vie ulos syömään, vie lintsille. Ostaa mopokortin, ostaa mopon, maksaa lukiokirjat”. Ihan mikä tahansa, mikä maksaa.