Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt ovat lukuisten eri asioiden summa. Ensinnäkin nykypolvi ei enää huoli työtä, jos se työnkyva ei ole ns oma juttu. Tähän ajattelutapaan pitäisi saada muutos ja tietynlaista aktiivimallia varsinkin alle kolmekymppisille, jolla cv ammottaa tyhjyyttään. Työnantajapuoli taas yrittää polkea monien alojen työehtoja entisestään. Alat ovat juuri niitä, joille on muutoinkin vähäinen kiinnostus ja palkkaus kehno. Tämäkään ei edesauta asioita yhtään.
Näihin kaikkiin asioihin pitäisi vaikuttaa ja yksinään minkään korjaaminen ei auta asiaa.Tämäkin lähtee työnantajista.
Nuoret pitää 'höynäyttää' töihin silloin kun asuvat vielä kotona. Siinä oppivat rahan makuun - pienestäkin palkasta jää kivasti käteen, kun vanhemmat maksavat pääosan kuluista. Kun siinä tottuvat omaan rahaan, niin se (työnteko) voi jäädä jopa tavaksi. Ja sitten kertyy sitä työhistoriaa, ja voi päästä myöhemminkin ns parempiin hommiin.
Mutta jos nuorille - alle 18-vuotiaat, ei tarjota kesä- tai viikonlopputöitä, niin turha sitten jälkikäteen alkaa kenenkään ulisemaan, kun nuoret ovat oppineet systeemin säännöt. Sitä niittää mitä on kylvänyt.
Nyt jokainen joka valittaa työvoimapulasta, voisi katsoa peiliin ja miettiä montako kesätyöpaikkaa nuorelle on tarjonnut. Ja poliitikot voisivat myös miettiä, että oliko ihan pakko kaikkiin hanttihommiin laittaa edellytys parin vuoden koulutuksesta. Joskus väitettiin että tuommoinen koulutus parantaisi työllisyyttä, mutta kissanviikset - parempi työllisyys silloin jos vanhaan malliin töitä voi vaan alkaa tehdä, jos työ sellaista että normijärkiselle riittää puolen päivän perehdytys.
Tästä aivan samaa mieltä. Tuo mainitsemasi "joskus" oli 1990-luvun laman aikana. Kun töitä oli vähemmän, työttömäksi jääneitä laitettiin koulun penkille, koska uskottiin ammattitutkinnon parantavan työllistymismahdollisuuksia. Noh, sitten siihen samaan hommaan, mitä ennen lamaa oli tehnyt pelkällä peruskoulun tai lukion oppimäärällä, vaadittiinkin laman jälkeen vähintään ammattikoulututkinto. Nyt, kun ne tyypit ovat eläkkeellä tai vaihtaneet alaa eikä uusia ko ammatitutkinnon suorittaneita ole enää tarpeeksi, on työvoimapula. Vaikka sitä hommaa pystyisi ihan hyvin tekemään ilman ammattikoulututkintoakin.
Tuosta tuli mieleen, että taitaa hoitajapulassakin olla samaa sylttytehdasta. 80-luvulla tehtiin hoitoapulaisen töitä ihan vaan peruskoulu/lukio pohjalta. Nyt katsoin että hoiva-avustajankin hommiin edellytetään n. vuoden koulutusta.
Juttelin sitten vielä parin lähihoitajan kanssa, jotka valittivat työvoimapulaa ja kiirettä. Ehdotin että miltä tuntuisi, jos tulisi näitä avustajia ja heidän työnkuvaa muutettaisi kärjistetysti pyllynpesusta ohjaavampaan rooliin. Vastaus: sitten ei riittäisi tarpeeksi töitä työpäivän ajaksi.
Ei rahat riitä eikä työpaikat täyty, jos ei ole halukkuutta tehostaa työtä ja mitoittaa koulutusvaatimuksia järkevälle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun lama omaa luokkaansa
1990-luvun lama oli syvä ja pitkä. Vuosina 1990-1993 Suomen bruttokansantuote laski 10 prosenttia, ja vuoden 1990 tasolle päästiin vasta vuonna 1996.
1980-luvun lopulla asuntokauppa kävi Suomessa kuumana, ja asuntokupla oli todellinen niin kauppamäärien kuin hintojenkin osalta. Lainananto vapautui ja asuntojen hinnat nousivat selvästi nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot.
Vaikka bkt kasvoi vielä vuonna 1989 viisi prosenttia, vanhojen asuntojen kauppamäärä laski 30 prosenttia. Kauppojen määrä puolittui vuosina 1989-1990. Vuonna 1988 vanhoja osakeasuntoja ja omakotitaloja myytiin yhteensä 87 400, vuonna 1990 enää 47 500.
Vaikka kauppojen määrä romahti vuonna 1989, jatkoivat hinnat yli 20 prosentin nousua. Hintojen lasku alkoi vuonna 1990 ja jatkui vuoden 1993 loppuun asti. Hinnat laskivat yhteensä 40 prosenttia.
Hintojen romahduksen takana olivat asuntojen pakkomyynnit. Pakkomyynnit johtuivat asuntolainojen vakuuksien riittämättömyydestä eli asuntolaina ylitti asunnon markkina-arvon. Pankit olivat muutenkin vaikeuksissa eivätkä odottaneet hintojen mahdollista nousua. Lisäksi asuntolainojen korot olivat 12-15 prosenttia.
Entiselle, normaalille hintatasolle päästiin vasta vuonna 1998.
Entä sitten? 8 laihaa vuotta joo, mutta siitä on yli 20 vuotta jo. On ollut aikaa rakentaa uusi elämä, vaikka olisi tuolloin ottanut takkiin.
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
typerys, en puhu hoitoalasta missä ollaan saikulla kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
Mitä tekee täysillä tunneilla jos niistä maksetaan tessin minimit. Kukaan ei saa turvattua laadukasta elämää 11e tuntipalkalla vaikka niitä täydet 160 kuukaudessa olisikin.
Ei kannata tuhlata elämäänsä paskatöiden perässä juosemiseen. Elämällä on suurempi tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret tuet, ei kannusta töihin kun saman saa sohvalla makoilusta
Liian suuret tuet? Tiedätkö millaisia ne ovat?
No just tällä tavoin ihmiset on aivopesty tyytymään pieneen palkkaan; sekin on usein vähintään kaksinkertainen "tukiin" verrattuna. Ei tajuta kerta kaikkiaan sitä, että palkat ovat pienet, piste. Lisäksi huolestuttavan moni kuvittelee veroillaan "elättävänsä" tuensaajia, jolloin harhaluulot omasta asemasta suhteessa muihin kansalaisiin vain kasvavat (todellisuudessa veroilla rahoitetaan ennen muuta ihan jotain muuta kuin työttömien "tukia"). 🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työteknikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
Mitä tekee täysillä tunneilla jos niistä maksetaan tessin minimit. Kukaan ei saa turvattua laadukasta elämää 11e tuntipalkalla vaikka niitä täydet 160 kuukaudessa olisikin.
Ei kannata tuhlata elämäänsä paskatöiden perässä juosemiseen. Elämällä on suurempi tarkoitus.
Loisiminenko? Eipä vaan näytä tekevän onnelliseksi se loputon lomailukaan.
Pätevistä työntekijöistä on pulaa. Lisäksi yritykset hakevat nopeaa työntekijää. Heille ei kelpaa normaali työtahti. Ei ole riittävää perehdytystä, jolloin työntekijä ei pääse kehittymään. Henkilökuntaan pitää satsata ja antaa aikaa oppia työ.
Toinen asia on muualta tulleiden kielitaidon riittämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työteknikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
Mitä tekee täysillä tunneilla jos niistä maksetaan tessin minimit. Kukaan ei saa turvattua laadukasta elämää 11e tuntipalkalla vaikka niitä täydet 160 kuukaudessa olisikin.
Ei kannata tuhlata elämäänsä paskatöiden perässä juosemiseen. Elämällä on suurempi tarkoitus.
Loisiminenko? Eipä vaan näytä tekevän onnelliseksi se loputon lomailukaan.
Riippuu missä lois,, siis lomailee. Joulukuussa phukettiin taas kun ilma ei ole liian kuuma laiskalle suomipojalle, siellä kelamasseilla elää herroiksi, keväällä kotisuomeen verosta vapaisiin raksahommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun lama omaa luokkaansa
1990-luvun lama oli syvä ja pitkä. Vuosina 1990-1993 Suomen bruttokansantuote laski 10 prosenttia, ja vuoden 1990 tasolle päästiin vasta vuonna 1996.
1980-luvun lopulla asuntokauppa kävi Suomessa kuumana, ja asuntokupla oli todellinen niin kauppamäärien kuin hintojenkin osalta. Lainananto vapautui ja asuntojen hinnat nousivat selvästi nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot.
Vaikka bkt kasvoi vielä vuonna 1989 viisi prosenttia, vanhojen asuntojen kauppamäärä laski 30 prosenttia. Kauppojen määrä puolittui vuosina 1989-1990. Vuonna 1988 vanhoja osakeasuntoja ja omakotitaloja myytiin yhteensä 87 400, vuonna 1990 enää 47 500.
Vaikka kauppojen määrä romahti vuonna 1989, jatkoivat hinnat yli 20 prosentin nousua. Hintojen lasku alkoi vuonna 1990 ja jatkui vuoden 1993 loppuun asti. Hinnat laskivat yhteensä 40 prosenttia.
Hintojen romahduksen takana olivat asuntojen pakkomyynnit. Pakkomyynnit johtuivat asuntolainojen vakuuksien riittämättömyydestä eli asuntolaina ylitti asunnon markkina-arvon. Pankit olivat muutenkin vaikeuksissa eivätkä odottaneet hintojen mahdollista nousua. Lisäksi asuntolainojen korot olivat 12-15 prosenttia.
Entiselle, normaalille hintatasolle päästiin vasta vuonna 1998.
Entä sitten? 8 laihaa vuotta joo, mutta siitä on yli 20 vuotta jo. On ollut aikaa rakentaa uusi elämä, vaikka olisi tuolloin ottanut takkiin.
Näyttää vahvasti siltä että tuo toistuu lähiaikoina eli vuoden sisään ennusmerkit ovat samanlaiset kuin oli 80-luvun lopulla nyt vaan on euro mikä ei välttämättä kestä EU:n velkaisimpien talouksien romahtaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun lama omaa luokkaansa
1990-luvun lama oli syvä ja pitkä. Vuosina 1990-1993 Suomen bruttokansantuote laski 10 prosenttia, ja vuoden 1990 tasolle päästiin vasta vuonna 1996.
1980-luvun lopulla asuntokauppa kävi Suomessa kuumana, ja asuntokupla oli todellinen niin kauppamäärien kuin hintojenkin osalta. Lainananto vapautui ja asuntojen hinnat nousivat selvästi nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot.
Vaikka bkt kasvoi vielä vuonna 1989 viisi prosenttia, vanhojen asuntojen kauppamäärä laski 30 prosenttia. Kauppojen määrä puolittui vuosina 1989-1990. Vuonna 1988 vanhoja osakeasuntoja ja omakotitaloja myytiin yhteensä 87 400, vuonna 1990 enää 47 500.
Vaikka kauppojen määrä romahti vuonna 1989, jatkoivat hinnat yli 20 prosentin nousua. Hintojen lasku alkoi vuonna 1990 ja jatkui vuoden 1993 loppuun asti. Hinnat laskivat yhteensä 40 prosenttia.
Hintojen romahduksen takana olivat asuntojen pakkomyynnit. Pakkomyynnit johtuivat asuntolainojen vakuuksien riittämättömyydestä eli asuntolaina ylitti asunnon markkina-arvon. Pankit olivat muutenkin vaikeuksissa eivätkä odottaneet hintojen mahdollista nousua. Lisäksi asuntolainojen korot olivat 12-15 prosenttia.
Entiselle, normaalille hintatasolle päästiin vasta vuonna 1998.
Entä sitten? 8 laihaa vuotta joo, mutta siitä on yli 20 vuotta jo. On ollut aikaa rakentaa uusi elämä, vaikka olisi tuolloin ottanut takkiin.
Näyttää vahvasti siltä että tuo toistuu lähiaikoina eli vuoden sisään ennusmerkit ovat samanlaiset kuin oli 80-luvun lopulla nyt vaan on euro mikä ei välttämättä kestä EU:n velkaisimpien talouksien romahtaessa.
Toivottavasti ei niin käy mutta korkojen nousu, inflaatio ja sota joka voi laajentua hetkenä minä hyvänsä sekä vielä kummitteleva korona ovat taustalla ja se yhdistettynä valtavaan velkamäärään niin kotitalouksien kuin valtioiden kuin kuntienkin osalta on huolestuttavaa.Mutta, toivotaan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työteknikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
Mitä tekee täysillä tunneilla jos niistä maksetaan tessin minimit. Kukaan ei saa turvattua laadukasta elämää 11e tuntipalkalla vaikka niitä täydet 160 kuukaudessa olisikin.
Ei kannata tuhlata elämäänsä paskatöiden perässä juosemiseen. Elämällä on suurempi tarkoitus.
Loisiminenko? Eipä vaan näytä tekevän onnelliseksi se loputon lomailukaan.
Riippuu missä lois,, siis lomailee. Joulukuussa phukettiin taas kun ilma ei ole liian kuuma laiskalle suomipojalle, siellä kelamasseilla elää herroiksi, keväällä kotisuomeen verosta vapaisiin raksahommiin.
Höpö höpö. Mitä hienoa vaan asua jossakin läävässä ja ryypätä/narkata, muuta ei korvauksilla tehdä. Tyhjää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvun lama omaa luokkaansa
1990-luvun lama oli syvä ja pitkä. Vuosina 1990-1993 Suomen bruttokansantuote laski 10 prosenttia, ja vuoden 1990 tasolle päästiin vasta vuonna 1996.
1980-luvun lopulla asuntokauppa kävi Suomessa kuumana, ja asuntokupla oli todellinen niin kauppamäärien kuin hintojenkin osalta. Lainananto vapautui ja asuntojen hinnat nousivat selvästi nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot.
Vaikka bkt kasvoi vielä vuonna 1989 viisi prosenttia, vanhojen asuntojen kauppamäärä laski 30 prosenttia. Kauppojen määrä puolittui vuosina 1989-1990. Vuonna 1988 vanhoja osakeasuntoja ja omakotitaloja myytiin yhteensä 87 400, vuonna 1990 enää 47 500.
Vaikka kauppojen määrä romahti vuonna 1989, jatkoivat hinnat yli 20 prosentin nousua. Hintojen lasku alkoi vuonna 1990 ja jatkui vuoden 1993 loppuun asti. Hinnat laskivat yhteensä 40 prosenttia.
Hintojen romahduksen takana olivat asuntojen pakkomyynnit. Pakkomyynnit johtuivat asuntolainojen vakuuksien riittämättömyydestä eli asuntolaina ylitti asunnon markkina-arvon. Pankit olivat muutenkin vaikeuksissa eivätkä odottaneet hintojen mahdollista nousua. Lisäksi asuntolainojen korot olivat 12-15 prosenttia.
Entiselle, normaalille hintatasolle päästiin vasta vuonna 1998.
Entä sitten? 8 laihaa vuotta joo, mutta siitä on yli 20 vuotta jo. On ollut aikaa rakentaa uusi elämä, vaikka olisi tuolloin ottanut takkiin.
Näyttää vahvasti siltä että tuo toistuu lähiaikoina eli vuoden sisään ennusmerkit ovat samanlaiset kuin oli 80-luvun lopulla nyt vaan on euro mikä ei välttämättä kestä EU:n velkaisimpien talouksien romahtaessa.
Entä sitten? 80% oli silloinkin ihan normaalisti töissä, ja asuntojen hinnat on tuplaantuneet noista ajoista. Suhdanteet vaihtelee, turha hötkytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin että firmat hakee sellaisia tekijöitä joille tehdään nolla - jotain, eli koskaan ei tiedä onko niitä tunteja vai ei. Liitto katsoi että jos tekee 80 % töitä eli ei kokoaikainen, niin ei makseta enää senttiäkään.
siis väitän ettei niitä töitä olekaan kaikilla aloilla ainakaan kokoaikaisesti.
Minun kokemukseni mukaan täydet tunnit saa äkkiä jos on hyvä työntekijä. Aina joku sairastuu tms.
typerys, en puhu hoitoalasta missä ollaan saikulla kokoajan.
En minäkään. Vaan mm vartioinnista ja kaupan alalta. Aina niitä tunteja on tullut enemmän kun olisi halunnut, on monen vuoden kokemus opiskeluajalta.
Elämäntapatyötön ei vaan tajua, että KAIKKI on aloittaneet niistä ei-niin-hyvistä-töistä. Fiksut kokee nämä työt nuorena, niin ei aikuisena enää tarvitse.
Tyhmät odottaa että kotiin tuodaan helppo ja hyvinpalkattu työ, ilman että tarvitsee yhtään vaivautua. Ja opettaa saman lapselleen, josta myös tulee tietenkin työtön.
Onko sulle kuule tullut kertaakaan mieleen, että työttömänä on ihmisiä jotka ovat olleet vuosikausia erilaisissa hyvinkin vaativissa hommissa joista sulla ei ole minkäänlaista käryä? Luuletko, että kaikki työttömät ovat vaan parikymppisinä marssineet suoraan koulusta työkkärin listoille?
Ja mitä nuoret ihmiset tekevät kotona pitkääkin pitemmillä vanhempainvapailla ja hoitovapailla sun muilla ja samaan aikaan vievät vielä lapsia hoitoon työläisten vahdittavaksi. Nuoret töihin, koska yhteiskunnan ja heidän oma etunsa sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Työttömiin lukeutuvat:
-työpaikkakiusaamisen takia syrjäytyneet
-mielenterveystoipujat/päihdeongelmaiset
-osatyökykyiset
-työuupuneet
-eläkekuntoiset joille ei ole myönnetty eläkettä
-muuten syrjäytyneet esim. ulosotto vie palkan, ei ole järkeä yrittää, ei voimia-elämäntapatyöttömät ovat pieni marginaaliporukka
Juu, mutta unohdit normaalit työnhakijat. Esim ne, joilla on koulutus ja sen sijaan ei ole päihde- ja mt-ongelmia. Kaikilla aloilla ei riitä, että on koulutus. Työnantajat osottavat, että joku tulee palkkatuella töihin tai osa-aikaisena milloin sattuu työnantajalle sopimaan.
Suomessa on pulaa OSAAVISTA työntekijöistä ei työntekijöistä yleensä. Siinä se paradoksi.
Itse pysty ymmärtämään sitä, että miten joku sellainen henkilö, joka pystyisi tekemään työtä, jättäytyy mieluummin tukien varaan kun "ei työstä makseta tarpeeksi". (Eri asia henkilöt, jotka omien säästöjensä myötä jättäytyvät pois työelämästä.) Ihan uskomatonta, aikuiset ihmiset kuvittelevat että yhteiskunnan pitäisi kustantaa heidän elämisensä. Pitäisi varmaan tulla tukien saamiseksi joku vapaaehtoistyön velvoite työkykyisille. Ehkä sitten ne matalapalkkaisemmatkin duunit maistuisi, jos ei juuri sillä hetkellä riitä rahkeet muuhun. Kohtaan työssäni viikoittain henkilöitä, jotka kertovat etsivänsä vain hyvin pienellä tuntimäärällä töitä, jotta eivät menetä työttömyystukeaan. Ei kiinnosta heitä, vaikka mahdollisuus olisi työllistyä 30-40h viikossa.
Toivon, että henkilöt, joilla on fyysisiä/psyykkisiä haasteita työllistyä, saavat itselleen tarpeellisen taloudellisen sekä henkisen tuen niin pitkään kuin sitä kaipaavat. Ärsyttää, että näiden asennevammaisten mukatyöttömien takia kaikkia joudutaan kyykyttämään.
Olen itsekin ollut työttömänä ja lompsin silloin työkkärin kurssille, josta maksettiin ihan olematon korvaus. Sen ansiosta työllistyin matalapalkkaisille aloille moneksi vuodeksi. Tässä ohessa kävin kouluja ja nykyään työssä, jossa palkka on jo hieman parempi. Ei varmaan sekään tosin riittäisi elämiseen monella työttömällä, kun töihin raahautumisesta pitää jäädä vähintään 3000€ käteen, että kannattaa lähteä itseään rasittamaan.
Työttömiin lukeutuvat:
-työpaikkakiusaamisen takia syrjäytyneet
-mielenterveystoipujat/päihdeongelmaiset
-osatyökykyiset
-työuupuneet
-eläkekuntoiset joille ei ole myönnetty eläkettä
-muuten syrjäytyneet esim. ulosotto vie palkan, ei ole järkeä yrittää, ei voimia
-elämäntapatyöttömät ovat pieni marginaaliporukka