Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Taitavat nämä eläkkeellä olevat duunarit sanoa ehkä suurimman totuuden siitä mikä aiheuttaa osaajapulan ns.suoritusportaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paradoksi ei kestä kauaa kun lama on tulossa.
Sitten ihmiset huutavat kuin 90-luvun alussa eduskuntatalon edessä: Töitä, töitä!
Silloin oli auki noin 5000 työpaikkaa ja työttömyys oli 530 000 eli yli 22%
Odottakaahan ensi kesää se näyttää mitä on kurjuus.
Joo muistan 1990 luvulla kun kukaan ei oikeen ostanut mitään kun ei ollut rahaa, jopa Helsingin keskustasta sai kämppiä pilkkahintaan.
Tarvitaan 1000 lääkäriä, tarjolla on 1200 kaivinkoneenkuljettajaa ja 300 kokkia.
Siinä paradoksi pähkinänkuoressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotoilussa se työkyky menee parissa vuodessa sellaiseltakin joka sentään ennen oli töissä. Näin läheltä miten tämä kävi äidilleni, sitten mukaan hiipi alkoholiongelma ja lopputulos oli se tavallinen, työtön ihminen joka ei oikeasti pysty työhön. Lopulta hän sai onnella ihan hyvän työpaikan, mutta lähti sieltä kuukaudessa koska kuulemma oli "liian vaikeaa". Kotona vaan passivoituu ja aika nopeasti.
Sitten on elämäntapatyöttömiä jo kolmannessa polvessa, niin aika selvää etteivät tule koskaan työllistymään.
Nyt on yhä suurempi osa ihmisiä, jotka luulee että työ on jotakin kivaa kuten harrastus, ja heti uuvutaan jos ei ole yhtä löysää kuin koulussa. Minun sukupolveni aloitti kesätyöt jo nuorena, nykyään voi olla 25+ vailla mitään työkokemusta. Ei niistä ole aloitustason töihin, jotka on raskaita ja huonosti palkattuja.
Tuota ihmettelen että ihmiset alkoholisoituu mulla kävi päinvastoin kun ei ollut enää työvitutusta ei tarvinnut viinakaan kun ei töihin tarvinnut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei koskaan puhuta siitä että me erikoiskoulutetut, armeijaan 11 kuukautta elämästämme hukanneet emme ole työttömiä vaikka emme kävisikään töissä vaan olemme reservissä, pitäisi ajatella niin että ikään kuin se hikinen viissatanen mitä kela maksaa työttömälle reserviläiselle onkin päivystyskorvaus eikä siihen pitöäisi olla mitään vaatimuksia hakee töitä joka kuukausi tuen menetyksen uhalla.
Kelan maksama päivystyskorvaus tosin on erittän huono jos verrataan vaikka Vpk,n 1200 euron verottomaan korvaukseen saatika kansanedustajan 5500-8000 euron palkkaan jossa työvelvote rajoittuu tostain täysistuntoon. Kyllä työttömiä kusetetaan melko säälimättömästi.
Näin vähän asunnot maksoivat kesällä 1993:
(Keräsimme summittaisesti esimerkkejä Helsingin Sanomien asuntosivuilta 6. kesäkuuta 1993. Markkasummat muutettiin nykyeuroiksi Nordean rahanarvolaskurilla, joka ottaa huomioon ostovoiman muutoksen.)
Helsinki:
Alppila, hyväkuntoinen ja valoisa yksiö Viipurinkadulla - 30 neliötä, 1h - 235 000 markkaa, nykyrahassa 51 000 euroa (vuokralla tuolloin hintaan 2100 markkaa, nykyrahassa 450 euroa) - Alppilassa sijaitseva 25-35-neliöinen asunto maksoi perjantaina 110 000 - 164 500 euroa.
Punavuori, viidennen kerroksen kerrostaloasunto Korkeavuorenkadulla - 70 neliötä, 2h, k, palvelijan huone - 700 000 markkaa, nykyrahassa 152 000 euroa - 65-75-neliöiset asunnot Punavuoressa maksoivat perjantaina 363 000 - 684 000 euroa.
Töölö, juuri remontoitu kerrostaloasunto Töölönkadulla - 116 neliötä, 4h, k - 785 000 markkaa, nykyrahassa 170 000 euroa - 100-120-neliöiset töölöläiskämpät maksoivat perjantaina 448 000 - 625 000 euroa. Asunnot löydät täältä.
Marjaniemi, tiilipintainen omakotitalo - 298 neliötä, 7-8 h, k, s, kaksi autotallia - 1 950 000 markkaa, nykyrahassa 422 000 euroa - Muuta: Uima-allas pihalla, tontin koko 1240 neliötä - Perjantaina Marjaniemessä oli myynnissä kolme 250-350-neliöistä taloa hintaan 694 000 - 890 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyt ovat lukuisten eri asioiden summa. Ensinnäkin nykypolvi ei enää huoli työtä, jos se työnkyva ei ole ns oma juttu. Tähän ajattelutapaan pitäisi saada muutos ja tietynlaista aktiivimallia varsinkin alle kolmekymppisille, jolla cv ammottaa tyhjyyttään. Työnantajapuoli taas yrittää polkea monien alojen työehtoja entisestään. Alat ovat juuri niitä, joille on muutoinkin vähäinen kiinnostus ja palkkaus kehno. Tämäkään ei edesauta asioita yhtään.
Näihin kaikkiin asioihin pitäisi vaikuttaa ja yksinään minkään korjaaminen ei auta asiaa.
Tämäkin lähtee työnantajista.
Nuoret pitää 'höynäyttää' töihin silloin kun asuvat vielä kotona. Siinä oppivat rahan makuun - pienestäkin palkasta jää kivasti käteen, kun vanhemmat maksavat pääosan kuluista. Kun siinä tottuvat omaan rahaan, niin se (työnteko) voi jäädä jopa tavaksi. Ja sitten kertyy sitä työhistoriaa, ja voi päästä myöhemminkin ns parempiin hommiin.
Mutta jos nuorille - alle 18-vuotiaat, ei tarjota kesä- tai viikonlopputöitä, niin turha sitten jälkikäteen alkaa kenenkään ulisemaan, kun nuoret ovat oppineet systeemin säännöt. Sitä niittää mitä on kylvänyt.
Nyt jokainen joka valittaa työvoimapulasta, voisi katsoa peiliin ja miettiä montako kesätyöpaikkaa nuorelle on tarjonnut. Ja poliitikot voisivat myös miettiä, että oliko ihan pakko kaikkiin hanttihommiin laittaa edellytys parin vuoden koulutuksesta. Joskus väitettiin että tuommoinen koulutus parantaisi työllisyyttä, mutta kissanviikset - parempi työllisyys silloin jos vanhaan malliin töitä voi vaan alkaa tehdä, jos työ sellaista että normijärkiselle riittää puolen päivän perehdytys.
Vierailija kirjoitti:
Näin vähän asunnot maksoivat kesällä 1993:
(Keräsimme summittaisesti esimerkkejä Helsingin Sanomien asuntosivuilta 6. kesäkuuta 1993. Markkasummat muutettiin nykyeuroiksi Nordean rahanarvolaskurilla, joka ottaa huomioon ostovoiman muutoksen.)
Helsinki:
Alppila, hyväkuntoinen ja valoisa yksiö Viipurinkadulla - 30 neliötä, 1h - 235 000 markkaa, nykyrahassa 51 000 euroa (vuokralla tuolloin hintaan 2100 markkaa, nykyrahassa 450 euroa) - Alppilassa sijaitseva 25-35-neliöinen asunto maksoi perjantaina 110 000 - 164 500 euroa.
Punavuori, viidennen kerroksen kerrostaloasunto Korkeavuorenkadulla - 70 neliötä, 2h, k, palvelijan huone - 700 000 markkaa, nykyrahassa 152 000 euroa - 65-75-neliöiset asunnot Punavuoressa maksoivat perjantaina 363 000 - 684 000 euroa.
Töölö, juuri remontoitu kerrostaloasunto Töölönkadulla - 116 neliötä, 4h, k - 785 000 markkaa, nykyrahassa 170 000 euroa - 100-120-neliöiset töölöläiskämpät maksoivat perjantaina 448 000 - 625 000 euroa. Asunnot löydät täältä.
Marjaniemi, tiilipintainen omakotitalo - 298 neliötä, 7-8 h, k, s, kaksi autotallia - 1 950 000 markkaa, nykyrahassa 422 000 euroa - Muuta: Uima-allas pihalla, tontin koko 1240 neliötä - Perjantaina Marjaniemessä oli myynnissä kolme 250-350-neliöistä taloa hintaan 694 000 - 890 000 euroa.
Ketään kiinnosta mitä kämpät helssinkissä maksaa. Kukaan sinne ulkomaalaisten sekaan halua muuttaa Päijjänteen rannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei koskaan puhuta siitä että me erikoiskoulutetut, armeijaan 11 kuukautta elämästämme hukanneet emme ole työttömiä vaikka emme kävisikään töissä vaan olemme reservissä, pitäisi ajatella niin että ikään kuin se hikinen viissatanen mitä kela maksaa työttömälle reserviläiselle onkin päivystyskorvaus eikä siihen pitöäisi olla mitään vaatimuksia hakee töitä joka kuukausi tuen menetyksen uhalla.
Kelan maksama päivystyskorvaus tosin on erittän huono jos verrataan vaikka Vpk,n 1200 euron verottomaan korvaukseen saatika kansanedustajan 5500-8000 euron palkkaan jossa työvelvote rajoittuu tostain täysistuntoon. Kyllä työttömiä kusetetaan melko säälimättömästi.
Kotoillut reserviläinen on turha reserviläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt ovat lukuisten eri asioiden summa. Ensinnäkin nykypolvi ei enää huoli työtä, jos se työnkyva ei ole ns oma juttu. Tähän ajattelutapaan pitäisi saada muutos ja tietynlaista aktiivimallia varsinkin alle kolmekymppisille, jolla cv ammottaa tyhjyyttään. Työnantajapuoli taas yrittää polkea monien alojen työehtoja entisestään. Alat ovat juuri niitä, joille on muutoinkin vähäinen kiinnostus ja palkkaus kehno. Tämäkään ei edesauta asioita yhtään.
Näihin kaikkiin asioihin pitäisi vaikuttaa ja yksinään minkään korjaaminen ei auta asiaa.Tämäkin lähtee työnantajista.
Nuoret pitää 'höynäyttää' töihin silloin kun asuvat vielä kotona. Siinä oppivat rahan makuun - pienestäkin palkasta jää kivasti käteen, kun vanhemmat maksavat pääosan kuluista. Kun siinä tottuvat omaan rahaan, niin se (työnteko) voi jäädä jopa tavaksi. Ja sitten kertyy sitä työhistoriaa, ja voi päästä myöhemminkin ns parempiin hommiin.
Mutta jos nuorille - alle 18-vuotiaat, ei tarjota kesä- tai viikonlopputöitä, niin turha sitten jälkikäteen alkaa kenenkään ulisemaan, kun nuoret ovat oppineet systeemin säännöt. Sitä niittää mitä on kylvänyt.
Nyt jokainen joka valittaa työvoimapulasta, voisi katsoa peiliin ja miettiä montako kesätyöpaikkaa nuorelle on tarjonnut. Ja poliitikot voisivat myös miettiä, että oliko ihan pakko kaikkiin hanttihommiin laittaa edellytys parin vuoden koulutuksesta. Joskus väitettiin että tuommoinen koulutus parantaisi työllisyyttä, mutta kissanviikset - parempi työllisyys silloin jos vanhaan malliin töitä voi vaan alkaa tehdä, jos työ sellaista että normijärkiselle riittää puolen päivän perehdytys.
Tästä aivan samaa mieltä. Tuo mainitsemasi "joskus" oli 1990-luvun laman aikana. Kun töitä oli vähemmän, työttömäksi jääneitä laitettiin koulun penkille, koska uskottiin ammattitutkinnon parantavan työllistymismahdollisuuksia. Noh, sitten siihen samaan hommaan, mitä ennen lamaa oli tehnyt pelkällä peruskoulun tai lukion oppimäärällä, vaadittiinkin laman jälkeen vähintään ammattikoulututkinto. Nyt, kun ne tyypit ovat eläkkeellä tai vaihtaneet alaa eikä uusia ko ammatitutkinnon suorittaneita ole enää tarpeeksi, on työvoimapula. Vaikka sitä hommaa pystyisi ihan hyvin tekemään ilman ammattikoulututkintoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on yhä suurempi osa ihmisiä, jotka luulee että työ on jotakin kivaa kuten harrastus, ja heti uuvutaan jos ei ole yhtä löysää kuin koulussa. Minun sukupolveni aloitti kesätyöt jo nuorena, nykyään voi olla 25+ vailla mitään työkokemusta. Ei niistä ole aloitustason töihin, jotka on raskaita ja huonosti palkattuja.
Nykyisin nuorten on vaikeampi päästä töihin. Ei heitä voi yksin syyttää tilanteesta. Jos hakee ja hakee kesätöitä, muttei saa kuin parin viikon "tienaa satanen" -keikan, niin minä ymmärrän hyvin, ettei kohta kiinnosta työt ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jotkut yritykset sanovat sitä, että eivät ota töihin kun ei ole työkokemusta. Ei tunnu olevan kykyä nähdä potentiaalia eikä resursseja työnohjaukseen.
Seurasin äskettäin yhden ysiluokkalaisen TET - paikan hakua. Poika soitti kymmeniin yrityksiin - ihan hyvällä asenteella - eikä paikkaa irronnut. Jos yrityselämä parkuu nuorison huonoista työelämätaidoista niin on kyllä peiliin katomisen paikka. Mistäs helvetistä niitä taitoja saa muualta kuin työelämästä?
(Pojalle löytyi sitten paikka päiväkodista. Tykkäsi olla siellä ja sai hyvät palautteet tädeiltäkin. Mutta ei kai tarkoituksena ole että kunta/kaupunki hoitaa kaikki tettiläiset)
1990-luvun lama omaa luokkaansa
1990-luvun lama oli syvä ja pitkä. Vuosina 1990-1993 Suomen bruttokansantuote laski 10 prosenttia, ja vuoden 1990 tasolle päästiin vasta vuonna 1996.
1980-luvun lopulla asuntokauppa kävi Suomessa kuumana, ja asuntokupla oli todellinen niin kauppamäärien kuin hintojenkin osalta. Lainananto vapautui ja asuntojen hinnat nousivat selvästi nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot.
Vaikka bkt kasvoi vielä vuonna 1989 viisi prosenttia, vanhojen asuntojen kauppamäärä laski 30 prosenttia. Kauppojen määrä puolittui vuosina 1989-1990. Vuonna 1988 vanhoja osakeasuntoja ja omakotitaloja myytiin yhteensä 87 400, vuonna 1990 enää 47 500.
Vaikka kauppojen määrä romahti vuonna 1989, jatkoivat hinnat yli 20 prosentin nousua. Hintojen lasku alkoi vuonna 1990 ja jatkui vuoden 1993 loppuun asti. Hinnat laskivat yhteensä 40 prosenttia.
Hintojen romahduksen takana olivat asuntojen pakkomyynnit. Pakkomyynnit johtuivat asuntolainojen vakuuksien riittämättömyydestä eli asuntolaina ylitti asunnon markkina-arvon. Pankit olivat muutenkin vaikeuksissa eivätkä odottaneet hintojen mahdollista nousua. Lisäksi asuntolainojen korot olivat 12-15 prosenttia.
Entiselle, normaalille hintatasolle päästiin vasta vuonna 1998.
Tää on niin tyhmä alotus että täytyy olla provo. Mitäs sitten kun kaikki alkaa innolla kouluttatua sairaanhoitajiks ja 4 vuoden päästä valmistuttuaan huomaa että sillä aikaa sh-pula on korjattu thai hoitajilla ja suhdanteesta johtuen nyt tarvittaisiinkin koodareita?
Ilmaiseksi yritetään teettää työtä...siinä syy!
Suomessa vallanpitäjät taisivat olla kokonaisen sukupolven (sukupolvi X) ajan "myöhässä" yritysten toiveisiin liittyen. Tai ainakin tuosta sukupolvesta tuli pahasti "väliinputoaja" vallanpitäjien päätösten ja yritysten toiveiden välillä.
Vallanpitäjät olivat sitä mieltä että sukupolvi X:ää tulee kouluttaa, kouluttaa, kouluttaa,... mutta yrittäjät tahtovat väkeä joilla on työkokemusta. Joten yrittäjät puhuvat juurikin että nuo ihmiset ovat turhia koska "heillä on kaikenmaailman koulutuksia vaikka millä mitalla mutta ei ollenkaan työkokemusta". Tuo sukupolvi on maailman modernin historian kaikkein koulutetuin sukupolvi - ja myös kaikkein työttömin sukupolvi.
Varmaankin sekä vallanpitäjät että yrittäjät olivat/ovat väärässä. Vallanpitäjät olivat väärässä kun panostivat pelkkään kouluttamiseen. Yrittäjät ovat väärässä kun arvostavat pelkästään kokemusta. Vallanpitäjät ja yrittäjät ovat eri ääripäissä. Ja sukupolvi X putosi noiden ääripäiden väliin, tyhjän päälle, tuo sukupolvi on muiden ihmisten ristiriitaisten ääripäävaatimusten uhri. Yritäpäs siinä sitten jotenkin ihmeellisesti revetä kumpaankin suuntaan, miellyttää kumpaakin vaatijaa.
Mutta ei se mitään. Onneksi Suomen koululaitos on oppinut virheestään: nykyään lapsilta jo koulussa vaaditaan mahdottomia, vaaditaan ristiriitaisuuksia, vaaditaan joka suuntaan venymistä. Joten lapset eivät koulujen jälkeen putoa tyhjän päälle koska heidät poltetaan loppuun jo koulussa. Jes! Kun ihmiset mahdottomilla vaatimuksilla tuhotaan jo lapsina niin ei enää tarvitse murehtia sitä mitä heille aikuisina työnhaussa tapahtuu!
t. Sukupolvi X edustaja, tietysti työtön