Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Vierailija kirjoitti:
ex-sh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Sairaanhoitaja saa n. 3000/kk eikö sekään ole kunnon palkka?
No, ensinnäkään sairaanhoitaja ei saa n. 3000 e/kk, vaan noin 2500 e/kk. Tiedän, kun olen ollut sairaanhoitajana. Läheskään kaikki sairaanhoitajat ei saa vuorolisiä, jotka nostavat kk-ansioita. Nykyään on paljon työpaikkoja, joissa sairaanhoitajat tekevät joko pelkkää päivävuoroa tai vain aamu- ja iltavuoroa, mutta ei yövuoroja tai viikonloppuja. Lopetin sairaanhoitajan työt viime vuonna ja siirryin muihin töihin. On aina suhteellista, mikä on riittävän hyvä palkka. Jos on muita vaihtoehtoja, niin ihminen valitsee paremman vaihtoehdon, Nykyinen työni on henkisesti kevyempää ja palkkani on noin 4000 e/kk.
En usko että vaihtoehdot ovat olla työttömänä tai sairaanhoitajana. Kyllä ne tyypit saavat töitä, joilla on vaihtoehtona alkaa sairaanhoitajaksi. Monella vaan on muitakin vaihtoehtoja, eikä sote-ala ole tällä hetkellä kovin houkutteleva.
Suurin ongelma sote-alalla ei ole palkkataso.
Esimerkiksi lähärit kyllä mielellään uhoavat sillä kuinka siirtyvät parempiin hommiin elleivät saa lisää rahaa. Mutta ei huvita opiskelu tai aivoty, eikä "miesten alat".
Aika harvalla sairaanhoitajallakaan riittää niitä ominaisuuksia joita vaaditaan 4 000 eur/kk töihin. Onhan siihen syynsä miksi ala on valittu, ja se syy ole kutsumustyö.
Isoin ongelma sote-alalla on että työhön tarvitaan oikeaa luonnetta ja sitä joko on tai ei. Minä tienaisin paremmin sairaanhoitajana kuin vaativassa asiantuntijatyössä, mutta perusluonne ei sovellu ihmisten hoivaamiseen, riippumatta siitä olisiko työ vaativaa vai ei. Palkkatason nosto ei auttaisi saamaan hoitajiksi sopivia ihmisiä.
Öh, minusta kyllä suurin ongelma nimenomaan on palkkataso! Jos palkka olisi parempi, moni voisi palata sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajan työ on asiantuntijatyötä, josta tulee maksaa sellainen palkka, joka riittää normaaliin, keskiluokkaiseen elämään. Tosi moni on lähtenyt siksi, että ei halua pienipalkkaisena joutua asumaan jossain kämäisessä vuokrakopissa huonolla alueella, joutua kulkemaan työmatkoja suttuisissa busseissa ja junissa ja syömään työpaikalla lounaaksi oma eväitä, yleensä jotain edellisen päivän tähteitä, kun kunnon työpaikkalounaaseenkaan ei ole varaa. Sellainen ei ole sitä hyvää elämää, mitä ihmiset haluavat. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä moni sh saa sen neljä tonnia aika helposti muissa töissä, yksi melko helppo ja suosittu tapa on hankkia sh-koulutuksen päälle vuoden kestävät pedagogiset opinnot ja alkaa opettaa toisella asteella lähihoitajia. Toinen melko suosittu tapa on tehdä työn ohessa psykoterapeuttiopinnot ja alkaa päätoimiseksi psykoterapeutiksi. Kolmas suosittu tapa on vaihtaa myyntipuolelle ja alkaa myymään hoitotarvikkeita tai välineitä esimerkiksi sairaaloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Palkkaaminen ei usein kannata - Suomessa on kovin joustamattomat työmarkkinat, jossa etenkin pienelle yritykselle voi olla erilaisten kustannusten takia liian suuri riski palkata uusi työntekijä. Työntekijän voi potkia vain YT:den kautta pois koeajan jälkeen.
2) Kannustinloukut - kyllähän työnantajat maksaisivat korkeampaa palkkaa jos olisi varaa. Nyt tilanne on, että kaikkiin töihin ei saada työntekijää koska tukien jälkeen kukaan ei mene töihin jos tulot kasvavat 50 euroa tai ei ollenkaan. Osa töistä jää tekemättä. Vaikka selitetään että "pitäisikö sitten jättää ihmiset puille paljaille?", niin kyllä korkeat tuet myös nostavat osaltaan työttömyysprosenttia. Julkinen sektori on asia erikseen, mutta firmat eivät voi periaatteessa maksaa työntekijöille enemmän kuin he tuottavat. Jos se niin tekee, niin kohta firmaa ei ole. Ette itsekään pyörittäisi firmaanne tappiolla vaan maksaisitte ihan sitä samaa matalaa palkkaa sen sijaan että ajaisitte firman konkurssiin.
3) Työntekijät ja työpaikat sijaitsevat eri puolilla maata. Helsingissä on töitä, Kainuussa ei. Työkkäri ei edellytä muuttamaan 500 km työn perässä. Pitäisikö? En tiedä, mutta tämä on yksi syy.
4) Pitkäaikaistyöttömät syrjäytyvät pysyvästi. Tämä on ihan tunnettu fakta jo sen pohjalta, mitä on tutkittu 90-luvun lamassa työttömäksi jääneitä. Lisäksi joka laman jälkeen ns. tasapainotyöttömyys jää pikkuisen korkeammalle tasolle. Aikoinaan normityöttömyys oli 1 %, myöhemmin 3 %, nykyään 5-6 %. Nämä asiat luultavasti liittyvät toisiinsa. Pitkäaikaistyötön ei monestakin syystä (päihteet, muu syrjäytyminen ja velkaisuus, toivottomuus) enää löydä niitä töitä, joihin hänet otettaisiin mielellään.
5) On aloja, joille ei vaan löydy osaajia. Niitä ei kouluteta Suomessa tarpeeksi ja ulkomailta ei saada. Ei sairaanhoitajaksi tai joksikin tekniseksi suunnittelijaksi voida palkata työtöntä raksamiestä. Ei edes rakennusmestaria. Optimitilanteessa ulkomailta löytyisi reserviä, mutta harva haluaa muuttaa tänne, koska ansiotuloverotuksemme on korkea (palkasta ei jää paljon käteen), ihmiset tympeitä sekä epäsosiaalisia ja ilmasto ankea.
Miksi tätäkin oli alapeukutettu? Ihan hyvää pohdintaa, paitsi kohdassa 4 oletettiin TAAAAS että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat syrjäytyneitä ja velkaantuneita surkeita Penoja jotka istuvat alepubissa. Kohdassa viisi olisi voinut myös olla se, että hoitajia kyllä on mutta työ on muuttunut niin kammottavaksi että ei kiitos.
Enkä olettanut! Mainitsin päihteet ja velkaisuuden, mutta muitakin syitä. Onhan se selvää että kierre työttömyys -> avioero -> syrjäytyminen, johtaa usein päihde- ja velkaongelmiin, jotka taas vaikeuttavat työllistymistä. Mutta ylipäätään työttömyyden negatiiviset vaikutukset psyykeen parisuhdeongelmien, sosiaalisen piirin pienenemisen ja ihan vaan ahdistuksen kautta (mikä helposti tulee kun ei tienaa omaa elantoaan), rajoittavat ihmisen mahdollisuutta edistää asemaansa. Töitä on työläämpää hakea, työhaastatteluissa olemus on lannistuneempi kuin työssä jo olevalla, tarvittavia riskejä uudelleenkoulutuksen ja paikkakunnan vaihdon avulla on vaikeampi ottaa jne. Tätä kautta pitkäaikaistyöttömyys on erittäin paha kenelle tahansa. Itsellänikin varmasti elämä menisi monelta osin päin prinkkalaa kohta ja alkaisi masentaa, jos työ menisi alta.
Eli päätit sitten jatkaa pitkäaikaistyötön-on-reppana-narratiiviasi oikein urakalla saatuasi palautetta? Sosiaalinen piiri, salli mun nauraa:D
On niitäkin työttömiä, jotka tuntuvat ihan viihtyvän ja osaavan ottaa ilon irti joutenolosta. Tunnen yhden, tosin olen mielessäni miettinyt onko tilanne sama viiden vuoden päästä.
Mutta hän on raitis, seuraa aikaansa ja lapset tuovat elämään mieltä. Osaa elää vähillä rahoillaan ja nauraa statuspelleilylle. Ja tätäkin porukkaa työttömissä riittää jotka haistattavat pitkät perinteisille elämässä menestymisen mittareille.
Arvostan tuota asennoitumista (tuokin menisi töihin jos sellaista hänelle tarjottaisiin) ja toivon kaikenlaisen antimaterialismin arvostuksen näkyvän tulevaisuudessa yhä selvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-sh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Sairaanhoitaja saa n. 3000/kk eikö sekään ole kunnon palkka?
No, ensinnäkään sairaanhoitaja ei saa n. 3000 e/kk, vaan noin 2500 e/kk. Tiedän, kun olen ollut sairaanhoitajana. Läheskään kaikki sairaanhoitajat ei saa vuorolisiä, jotka nostavat kk-ansioita. Nykyään on paljon työpaikkoja, joissa sairaanhoitajat tekevät joko pelkkää päivävuoroa tai vain aamu- ja iltavuoroa, mutta ei yövuoroja tai viikonloppuja. Lopetin sairaanhoitajan työt viime vuonna ja siirryin muihin töihin. On aina suhteellista, mikä on riittävän hyvä palkka. Jos on muita vaihtoehtoja, niin ihminen valitsee paremman vaihtoehdon, Nykyinen työni on henkisesti kevyempää ja palkkani on noin 4000 e/kk.
En usko että vaihtoehdot ovat olla työttömänä tai sairaanhoitajana. Kyllä ne tyypit saavat töitä, joilla on vaihtoehtona alkaa sairaanhoitajaksi. Monella vaan on muitakin vaihtoehtoja, eikä sote-ala ole tällä hetkellä kovin houkutteleva.
Suurin ongelma sote-alalla ei ole palkkataso.
Esimerkiksi lähärit kyllä mielellään uhoavat sillä kuinka siirtyvät parempiin hommiin elleivät saa lisää rahaa. Mutta ei huvita opiskelu tai aivoty, eikä "miesten alat".
Aika harvalla sairaanhoitajallakaan riittää niitä ominaisuuksia joita vaaditaan 4 000 eur/kk töihin. Onhan siihen syynsä miksi ala on valittu, ja se syy ole kutsumustyö.
Isoin ongelma sote-alalla on että työhön tarvitaan oikeaa luonnetta ja sitä joko on tai ei. Minä tienaisin paremmin sairaanhoitajana kuin vaativassa asiantuntijatyössä, mutta perusluonne ei sovellu ihmisten hoivaamiseen, riippumatta siitä olisiko työ vaativaa vai ei. Palkkatason nosto ei auttaisi saamaan hoitajiksi sopivia ihmisiä.
Öh, minusta kyllä suurin ongelma nimenomaan on palkkataso! Jos palkka olisi parempi, moni voisi palata sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajan työ on asiantuntijatyötä, josta tulee maksaa sellainen palkka, joka riittää normaaliin, keskiluokkaiseen elämään. Tosi moni on lähtenyt siksi, että ei halua pienipalkkaisena joutua asumaan jossain kämäisessä vuokrakopissa huonolla alueella, joutua kulkemaan työmatkoja suttuisissa busseissa ja junissa ja syömään työpaikalla lounaaksi oma eväitä, yleensä jotain edellisen päivän tähteitä, kun kunnon työpaikkalounaaseenkaan ei ole varaa. Sellainen ei ole sitä hyvää elämää, mitä ihmiset haluavat. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä moni sh saa sen neljä tonnia aika helposti muissa töissä, yksi melko helppo ja suosittu tapa on hankkia sh-koulutuksen päälle vuoden kestävät pedagogiset opinnot ja alkaa opettaa toisella asteella lähihoitajia. Toinen melko suosittu tapa on tehdä työn ohessa psykoterapeuttiopinnot ja alkaa päätoimiseksi psykoterapeutiksi. Kolmas suosittu tapa on vaihtaa myyntipuolelle ja alkaa myymään hoitotarvikkeita tai välineitä esimerkiksi sairaaloille.
Ei hoitoalalta pois lähteneet sairaanhoitajat ole jääneet työttömiksi, eikä se kai olisi mahdollistakaan, koska hoitoalan työpaikkoja on niin paljon avoinna. Ongelma onkin, mistä saadaan uusia tulijoita pois lähteneitten tilalle?
Jos neljännes pitkäaikatyöttömistä on jollain tavalla vajaakuntoisia tai muuten työrajoitteisia, niin onhan siellä silti vielä ne 75%, jotka kelpaavat töihin. Miten on mahdollista olla työkuntoinen ja pitkäaikatyötön, jos on kuitenkin paljon avoimia työpaikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Jos neljännes pitkäaikatyöttömistä on jollain tavalla vajaakuntoisia tai muuten työrajoitteisia, niin onhan siellä silti vielä ne 75%, jotka kelpaavat töihin. Miten on mahdollista olla työkuntoinen ja pitkäaikatyötön, jos on kuitenkin paljon avoimia työpaikkoja?
Hoidettavia ovat, ei hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloussanomat-lehti kerää nyt kokemuksia:
Oletko työtön? Millaisia kokemuksia sinulla on työnhausta? Tai onko työtä tarjolla, mutta et löydä sopivaa työntekijää? Ota yhteyttä toimitukseen: taloussanomat@sanoma.fi ja kerro tilanteestasi. Käsittelemme yhteydenotot luottamuksella.
Vierailija kirjoitti:
Jos neljännes pitkäaikatyöttömistä on jollain tavalla vajaakuntoisia tai muuten työrajoitteisia, niin onhan siellä silti vielä ne 75%, jotka kelpaavat töihin. Miten on mahdollista olla työkuntoinen ja pitkäaikatyötön, jos on kuitenkin paljon avoimia työpaikkoja?
Työnantaja arvelee, että se häneltä töitä hakeva pitkäaikaistyötön kuuluu niihin vajaakuntoiseen neljännekseen kuitenkin, eikä palkkaa. Tai että se hakee vain työkkärin pakottamana, eikä palkkaa siksi. Pitkäaikaistyötön on työnantajan silmissä ihan pohjasakkaa ja riski-investointi, josta luultavammin on kuluja kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Liian suuret tuet (työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa)
-Liian suuret vaatimukset (on tullut kouluttauduttua "hienolle" alalle, joka ei työllistä, ei kehdata opiskella sen jälkeen lähihoitajaksi tms.)
-Liian kyvytöntä porukkaa. Osa ihmisistä on vaan niin kummallista, ettei kukaan halua palkata.- Eikä ole mitään järkeä akateemisesti koulutetun ihmisen lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi, kun pulaa on myös esimerkiksi sairaanhoitajista, laboratoriohoitajista, puheterapeuteista ja psykoterapeuteista. On siis tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, joilla myös työllistyy hyvin.
Pula jostakin puheterapeuteista ei sillä helpottuisi, että akateemiset työttömät kouluttautuisivat siihen tehtävään. Alan opintoihin on hakijoita paljon enemmän kuin voidaan ottaa, eli siitä ei ole kysymys, ettei ala kiinnostaisi. Sama psykoterapeuttien kanssa.
Ja kun alanvaihtoa suunnittelee, on sekin mietittävä, millä opiskeluaikansa elää. Nuo muut koulutukset kestävät pidempään kuin lähihoitajaksi opiskelu. Lähihoitajaksi ehtii sinä aikana, minkä työttömyysetuudella saa opiskella. Kyllä sellaisia alanvaihtajia muutaman tiedänkin.
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisillä on ostovoimaa, muilla ryhmillä ei niinkään. Katsoin eilen kaupassa taas vaihteeksi, kun vanhempi pariskunta, hiukset lähiaikoina leikattuina ja vaatteet uutuutta hohtaen, lastasi mukaansa 5 kassillista ruokaa uudehkoon ja kalliinpuoleiseen autoonsa. Voihan siinä olla joo parinkin viikon ruoat, mutta harva työssäkäyvä käyttää tuollaista summaa ruokaostoksiin kerralla (koska ei ole varaa).
Puolisoni oli hetki sitten töissä puodissa, jossa myytiin käsintehtyjä herkkuja. Eläkeläiset olivat käytännössä ainoa asiakasryhmä; ei työikäisillä ollut varaa hemmotella itseään ainakaan säännöllisesti, kun taas vanhemmat ihmiset kävivät jatkuvasti ostoksilla.
Mihin johtaa kehitys, jossa nykyisillä kolmekymppisillä + nuoremmilla ei ole vakituista työpaikkaa, palkka on mitä on, ei päästä käsiksi omistusasuntoon jne.? Onko silloin ihmekään, että kantasuomalaiset eivät enää lisäänny?
Kuulostaa ihan meiltä. Olemme 56 ja 57. Vakinaiset työpaikat nykyään, itse olin 5 vuotta lapsia hoitamassa ja sen jälkeen meni yli 10 vuotta saada "kunnon työ", piti kouluttautua uudelleen. On se nyt selvää, että kun molemmat lapsemme ovat työelämässä, nin meillä jää rahaa itsellekin vähän. Nyt vasta voi nauttia, tosi tiukoilla kituutettiin vuosikausia. Auto näyttää uudemmalta kuin on, kun on aikaa pitää se siistinä ja puhtaana ja käytettynä se on ostettu. Viidessä kassillisessa kun on sämpyläjauhoja, vehnäjauhoja, kananamunia niin täyttyyhän se, mutta tosiasiassa viiden kassin loppusumma jäi alle sataan euroon. Ostettiin myös mm. kaalia ja porkkanoita, ei maksa paljon 1,5 kg kaalia ja 3 kg porkkanoita; tähän vuoden aikaan ei maksa paljon ne.
Kun olin työtön, suurin ongelma työn saamisessa oli asenteet työttömiä kohtaan. Olen tavallinen siisti kouluja käynyt perheenäiti, mutta moni paikka jäi saamatta työttömyyden vuoksi. Sitten sattui kohdalle työnantaja, joka näki potentiaalini. Se oli muiden menetys, että eivät minua ottaneet. Tietysti ikääkin oli, sekin vaikutti. Mutta nyt on hyvä työ ja olemme työnantajan kanssa molemminpuolin tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija6363646464 kirjoitti:
Ongelmana on suomen holhoava yhteiskunta etuineen yms. Kun tuet otettaisiin pois niin makaili loppuisi hyvin lyhyyeen.
Periaatteessa samaa mieltä; osalle nykyisistä työttömistä olisi sitten hommia vartijoina ja sellaisina - kun pieni vähemmistö lopettaisi sohvalla oleilua ja alkaisi tehtailla rikoksia.
En ole täysin vakuuttunut että se olisi hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukien määrää pitäisi vähentää ja kestoa lyhentää siten, että alkaisi kiinnostaa.
Kaiken kaikkiaan tilanteen pitäisi olla sellainen, että jos työtä on tarjolla, sitä itsestäänselvästi kannattaa tehdä.
Mutta eikö tämäkin ole paradoksi - eihän se työ voi olla kannattavaa, jos sillä ei elä?
Ei se paradoksi ole, tuet liian suuret.
Tai palkat liian pienet. Eikä niillä tule toimeen..
Menisitkö itse sellaiseen työhön jos toimeentulotukesi olisi 10 € / päivä ja palkka 9 € / päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisillä on ostovoimaa, muilla ryhmillä ei niinkään. Katsoin eilen kaupassa taas vaihteeksi, kun vanhempi pariskunta, hiukset lähiaikoina leikattuina ja vaatteet uutuutta hohtaen, lastasi mukaansa 5 kassillista ruokaa uudehkoon ja kalliinpuoleiseen autoonsa. Voihan siinä olla joo parinkin viikon ruoat, mutta harva työssäkäyvä käyttää tuollaista summaa ruokaostoksiin kerralla (koska ei ole varaa).
Puolisoni oli hetki sitten töissä puodissa, jossa myytiin käsintehtyjä herkkuja. Eläkeläiset olivat käytännössä ainoa asiakasryhmä; ei työikäisillä ollut varaa hemmotella itseään ainakaan säännöllisesti, kun taas vanhemmat ihmiset kävivät jatkuvasti ostoksilla.
Mihin johtaa kehitys, jossa nykyisillä kolmekymppisillä + nuoremmilla ei ole vakituista työpaikkaa, palkka on mitä on, ei päästä käsiksi omistusasuntoon jne.? Onko silloin ihmekään, että kantasuomalaiset eivät enää lisäänny?
Kuulostaa ihan meiltä. Olemme 56 ja 57. Vakinaiset työpaikat nykyään, itse olin 5 vuotta lapsia hoitamassa ja sen jälkeen meni yli 10 vuotta saada "kunnon työ", piti kouluttautua uudelleen. On se nyt selvää, että kun molemmat lapsemme ovat työelämässä, nin meillä jää rahaa itsellekin vähän. Nyt vasta voi nauttia, tosi tiukoilla kituutettiin vuosikausia. Auto näyttää uudemmalta kuin on, kun on aikaa pitää se siistinä ja puhtaana ja käytettynä se on ostettu. Viidessä kassillisessa kun on sämpyläjauhoja, vehnäjauhoja, kananamunia niin täyttyyhän se, mutta tosiasiassa viiden kassin loppusumma jäi alle sataan euroon. Ostettiin myös mm. kaalia ja porkkanoita, ei maksa paljon 1,5 kg kaalia ja 3 kg porkkanoita; tähän vuoden aikaan ei maksa paljon ne.
Kun olin työtön, suurin ongelma työn saamisessa oli asenteet työttömiä kohtaan. Olen tavallinen siisti kouluja käynyt perheenäiti, mutta moni paikka jäi saamatta työttömyyden vuoksi. Sitten sattui kohdalle työnantaja, joka näki potentiaalini. Se oli muiden menetys, että eivät minua ottaneet. Tietysti ikääkin oli, sekin vaikutti. Mutta nyt on hyvä työ ja olemme työnantajan kanssa molemminpuolin tyytyväisiä.
Korona aikana ei viitsi käydä kaupassa joka pvä joten tulee ostettua kerralla enemmän ruokaa.
Eikö ihmisellä saa olla muuta elämää kuin työ? Töitä pitäisi tehdä kunnes olet liikuntakyvytön. Tietysti byrokraatit on huolissaan että verorahat riitäisi heidän ylisuuriin palkkoihin.Tämä suomen laillinen mafia eli verottaja ottaa kyllä joka paikasta omansa. Nyt eläkeläisien pitäs raahautua töihin. Naurettavaa pelleilyä.Ottakaa Ruotsista mallia kunnon palkat ja eläkkeet niin raha ja tavara liikkuu. Täälä työssäkäyvätkin joutuu kerjäämään sosiaalitukia. Työhalut = palkan suuruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija6363646464 kirjoitti:
Ongelmana on suomen holhoava yhteiskunta etuineen yms. Kun tuet otettaisiin pois niin makaili loppuisi hyvin lyhyyeen.
Töihin ei voi väkisin mennä, yrittäjä päättää antaako töitä vai ei
Eipä niillä aloilla juuri pulaa työvoimasta olekaan joilla maksetaan hyvää palkkaa.. ja joissa työsuhteet ovat muutakin kuin heittopusseja.
Mutta jos palkanmakauhalu puuttuu niin ei löydy tekiköitäjään.
Hyvä esimerkki viime viikolta.. haettiin lähihoitajaa ja palkka tarjous oli riittävä niin hakijoita oli yli 300 . Vaikka väitetään että alalla on työvoimapula..
Palkan vaan pitää olla sellanen että sen lisäksi ei tarvitse tukia hakea.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se että työn vastaanottamisestakin tulee usein kuluja. Olen muuttanut pari kertaa muutaman kkn työn perässä ja siitä koituneet kustannukset (muutto, päällekkäiset vuokrat, auto jne) ovat nollanneet swn hyödyn. Jossain vaiheessa ei enää ollut varaa tehdä samaa uudelleen eli muuttaa työn perässä. Varsinkaan osa-aikatyön tai alipalkatun työn perässä työrtömällä ei ole varaa muuttaa. Siis huom lyse ei ole siitö ettei työtön viitsi ottaa vastaan alipalkattua työtä vaan siitä ettei hänellä ole varaa ottaa sitä vastaan.
Esimerkkinä lähihoitaja-kaverini, yksinhuoltaja. Oli jo sovittu että aloittaa työt (lähihoitajana), mennessään allekirjoittamaan paperia, selvisi ettei tunteja olisikaan riittävästi. Oli jo ilmoittanut te-toimistolle saaneensa työn, lapsille oli hommattu hoitopaikka. Joutui etsimään hädissään työn aivan eri alalta pikaisesti, koska hoitopaikka oli jo hankittu. Usean pienen lapsen hoitokustannuksilla ei olisi rahallisesti ollut mahdollista käydä työssä, jossa tunnit eivät riitä.
Niin ja kaikista meistä ei tule lähihoitajia tai putkimiehiä. Se vaatii sen että se sopii terveydelle esimerkiksi. Kaikista ei myöskään tule hyviä levyseppähitsaajia, jotka tekee hyvää jälkeä. Kaikilla ei ole myöskään matikkapäätä sitä vaativiin hommiin tai tarkkaavaksuutta koneistajaksi.
Itselleni yllätyksenä työttömyydessä tuli:
-ettei yhteiskunta myönnä tukea koulutukseen työttömälle (siksi ne eivät opiskele!), pikemminikn päinvastoin vievät tuet jos opiskelet liikaa. Samoin jos teet töitä liikaa (n.400e kuussa). Samoin aloitat yritystoiminnan, et saa mitään.
-se, ettei koulutettuja haluta palkata koska "ne lähtee kumminkin pois". Ei kukaan kelpuuta mäkkärin kassalle amk-tutkintoa.
-koulutuksesi muka vanhentuu jos olet työttömänä, samoin työkokemus
-jos olet liian monta kk työttömänä sinussa katsotaan olevan "jotain vikaa", mutta kukaan ei tiedä mikä se jokin on.
Tämä juuri. Ja tästä kohdasta on omakohtaisiakin kokemuksia: "Ongelma on se että työn vastaanottamisestakin tulee usein kuluja. Olen muuttanut pari kertaa muutaman kkn työn perässä ja siitä koituneet kustannukset (muutto, päällekkäiset vuokrat, auto jne) ovat nollanneet swn hyödyn. Jossain vaiheessa ei enää ollut varaa tehdä samaa uudelleen eli muuttaa työn perässä."
Itse muutin työttömänä todella kauas kotipaikkakunnaltani työn perässä - mutta minulla oli kaksi plussaa puolellani. Ensinnäkin kyseessä oli oman alani vakituinen, kuukausipalkkainen kokoaikainen työ ja toiseksi minulla on oma asunto kotipaikkakunnallani, eli pystyin ottamaan sitä vasten kolme tonnia lainaa, jotta pystyin korjauttamaan autoni sekä maksamaan töitä varten vuokraamani pikkuyksiön takuun ja yhden kuukauden vuokran. Jos jompikumpi näistä ei olisi täyttynyt, en olisi edes hakenut työpaikkaa. (Yksinasujana en saa tukia kahdella paikkakunnalla asumiseen, mikä on todella suuri epäoikeudenmukaisuus, etenkin kun meille yksineläjille tällainen on perheellisiä helpompaa - ja pariskunnilla muutenkin on kahden ihmisen tulot.)
Alkuun kitkuttelin rahallisesti, mutta nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, pystyn hyvin maksamaan molemmat asuntoni ja elämiseni (ja lainakin on kohta maksettu pois).
Yliopistokaupungeissa on paljon työttömiä korkeakoulutettuja. Ennen oli mahdollista lähteä maakuntiin ja esim.opettajan viran sai helposti maaseudulta. Nyt pienet koulut ja lukiot on lakkautettu - maaseutu on tyhjentymässä lapsista ja nuorista, joten työpaikkoja opettajille ei ole paljoa. Vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt due to English. Niinpä esim.ranskan tai venäjän kielen opettajia ei tarvita. Digitalisaatio muuttaa työmaailmaa, jolloin sihteereitä ja toimistotyöntekijöitä ei tarvita. Toimittajia koulutetaan liikaa, samoin esim.biologeja ja taidealan maistereita. Liikakoulutus ja ylimitoitettu yliopistokoulutuksen arsenaali valmistaa turhautuneita työttömiä.
Vuosituhannen vaihteen rakennemuutoksessa hävisi työpaikka 300 000 suomalaiselta.
Suomesta puuttuu 100 000 yritystä jotka työllistäisivät ne 0,5 miljoonaa jotka ovat työttömiä tai työllistämiskursseilla.
Suuret puolueet SDP ja KOK sekä niiden takana olevat korporaatiot kannattavat pysyvää suurtyöttömyyttä.
Suomen työttömyydelle ei ole tulossa mitään hoitotoimenpiteitä maan hallitukselta.
Eläkeläisillä on ostovoimaa, muilla ryhmillä ei niinkään. Katsoin eilen kaupassa taas vaihteeksi, kun vanhempi pariskunta, hiukset lähiaikoina leikattuina ja vaatteet uutuutta hohtaen, lastasi mukaansa 5 kassillista ruokaa uudehkoon ja kalliinpuoleiseen autoonsa. Voihan siinä olla joo parinkin viikon ruoat, mutta harva työssäkäyvä käyttää tuollaista summaa ruokaostoksiin kerralla (koska ei ole varaa).
Puolisoni oli hetki sitten töissä puodissa, jossa myytiin käsintehtyjä herkkuja. Eläkeläiset olivat käytännössä ainoa asiakasryhmä; ei työikäisillä ollut varaa hemmotella itseään ainakaan säännöllisesti, kun taas vanhemmat ihmiset kävivät jatkuvasti ostoksilla.
Mihin johtaa kehitys, jossa nykyisillä kolmekymppisillä + nuoremmilla ei ole vakituista työpaikkaa, palkka on mitä on, ei päästä käsiksi omistusasuntoon jne.? Onko silloin ihmekään, että kantasuomalaiset eivät enää lisäänny?