Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Ihmisiä on jäänyt ja jää eläkkeelle satoja tuhansia. Koulutuksesta on leikattu vuosikausia ja kouluista valmistuu käytännössä ammattinsa osaamattomia. Pätkätyöläisyys ja työelämän heittopussina olo ei kerrytä ammattitaitoa ja moneen paikkaan on suhteettoman kovat vaatimukset. Vakituiset sopimukset ovat työmarkkinoille tuleville kiven alla. Miten opit mitään työtä jos sitä sattuu ehkä joskus olemaan muutaman kuukauden pätkissä? Lisäksi työnantaja säästää vakuutusmaksuissa kun määräaikaiset sopimukset ketjutetaan tai ovat keikkaluonteista, jolloin palkansaajan elämisestä osan maksaa valtio. Kätevää eikö? Lisäksi järkyttävät, neljännes osan palkasta toimittavat eläkemaksut jarruttavat työllistämistä, kun työnantaja ja palkansaaja elättää pulleaa yli miljoonan eläkeläiskatrasta.
Olen nuori ja tehnyt useampaa työtä, myös samanaikaisesti sekä pätkissä. En pääse vakiintuneeseen työsuhteeseen, sillä yritykset eivät pääse eroon vakituisessa työsuhteissa olevista monisairaista osa-aikatyöläisistä, koska lain mukaan se on laitonta. En pääse edes kahvilaan töihin koska en omista sitä sun tätä passia, koska en suostu tekemään mitään 9€ tunti p*akaa osa-aikaisena, ilman työterveysetuja. En ole päässyt edes niihin hampurilaisravintoloihin, koska habitus ei ilmeisesti miellytä enkä näytä mannekiinilta tai ota vastaan mitä sattuu palautetta esimieheltä (vinoilua, simputusta, nöyryyttämistä). Sitten verojen jälkeen noistakin duuneista jää käteen se 1200-1400€ nettona. Jos sairastun tai rikon paikkani noissa duuneissa niin työnantaja heittää pihalle, koska ei ole velvoitetta järjestää kallista terveydenhuoltoa. Sitten jos sairastun ei julkiselta saa mitään hoitoa vaivoihin vaan korkeintaan Kela tai TE-toimisto tivaa miksen ole jo töissä. Pahin oli Sipilän hallituksen keksimä karenssisysteemi, jossa oli pakote käydä joillakin valtion yrityksille maksamilla 'työnhakukursseilla' jotka eivät ole mitään muuta kuin julkisen rahan haaskausta. Lyhyesti vastaus:
-P*ska koulutus
-P*skat työehdot
-P*ska palkka
-Liian suuret vaatimukset työhön
-Ei etenemismahdollisuuksia
-palkka käytännössä vähenee vuosi vuodelta, koska korotukset eivät saavuta edes perusindeksejä.
Edes ulkomaalaiset korkeakoulutetut eivät suostu tulemaan tänne 'onnelaan' töihin. Suomi ei ole enää mikään länsimaa, vaan lähentelee vanhaa neuvostovaltiota, jossa kaikki ovat tasaisen köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Perinteisten miesten ammattialojen osaajat saavat hyvää palkkaa: LVIS-asentajat/korjaajat, sähköasentajat, metalliteollisuuden osaajat.
On perusteltua kysyä, miksi joillekin akateemisille aloille on tunkua, kun kaikille ei kuitenkaan riitä työtä kulttuurien tutkijana tai taidehistorioitsijana.
Ihmiset nyt vaan haluavat opiskella lyhytnäköisesti jotakin määrättyä alaa, ja sitten ihmettelevät kun töitä ei ole.
Perkkkele kirjoitti:
Ihmisiä on jäänyt ja jää eläkkeelle satoja tuhansia. Koulutuksesta on leikattu vuosikausia ja kouluista valmistuu käytännössä ammattinsa osaamattomia. Pätkätyöläisyys ja työelämän heittopussina olo ei kerrytä ammattitaitoa ja moneen paikkaan on suhteettoman kovat vaatimukset. Vakituiset sopimukset ovat työmarkkinoille tuleville kiven alla. Miten opit mitään työtä jos sitä sattuu ehkä joskus olemaan muutaman kuukauden pätkissä? Lisäksi työnantaja säästää vakuutusmaksuissa kun määräaikaiset sopimukset ketjutetaan tai ovat keikkaluonteista, jolloin palkansaajan elämisestä osan maksaa valtio. Kätevää eikö? Lisäksi järkyttävät, neljännes osan palkasta toimittavat eläkemaksut jarruttavat työllistämistä, kun työnantaja ja palkansaaja elättää pulleaa yli miljoonan eläkeläiskatrasta.
Olen nuori ja tehnyt useampaa työtä, myös samanaikaisesti sekä pätkissä. En pääse vakiintuneeseen työsuhteeseen, sillä yritykset eivät pääse eroon vakituisessa työsuhteissa olevista monisairaista osa-aikatyöläisistä, koska lain mukaan se on laitonta. En pääse edes kahvilaan töihin koska en omista sitä sun tätä passia, koska en suostu tekemään mitään 9€ tunti p*akaa osa-aikaisena, ilman työterveysetuja. En ole päässyt edes niihin hampurilaisravintoloihin, koska habitus ei ilmeisesti miellytä enkä näytä mannekiinilta tai ota vastaan mitä sattuu palautetta esimieheltä (vinoilua, simputusta, nöyryyttämistä). Sitten verojen jälkeen noistakin duuneista jää käteen se 1200-1400€ nettona. Jos sairastun tai rikon paikkani noissa duuneissa niin työnantaja heittää pihalle, koska ei ole velvoitetta järjestää kallista terveydenhuoltoa. Sitten jos sairastun ei julkiselta saa mitään hoitoa vaivoihin vaan korkeintaan Kela tai TE-toimisto tivaa miksen ole jo töissä. Pahin oli Sipilän hallituksen keksimä karenssisysteemi, jossa oli pakote käydä joillakin valtion yrityksille maksamilla 'työnhakukursseilla' jotka eivät ole mitään muuta kuin julkisen rahan haaskausta. Lyhyesti vastaus:
-P*ska koulutus
-P*skat työehdot
-P*ska palkka
-Liian suuret vaatimukset työhön
-Ei etenemismahdollisuuksia
-palkka käytännössä vähenee vuosi vuodelta, koska korotukset eivät saavuta edes perusindeksejä.
Edes ulkomaalaiset korkeakoulutetut eivät suostu tulemaan tänne 'onnelaan' töihin. Suomi ei ole enää mikään länsimaa, vaan lähentelee vanhaa neuvostovaltiota, jossa kaikki ovat tasaisen köyhiä.
Kaltaisesi valittajat saadaan töihin vain tuet poistamalla. Silloin teillekin tulee mieleen, miten mukavaa on olla kylläinen ihminen lämpöisessä kodissa. Siihen päättyy kakkaduuneista uikuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin juttu tässä on se että työntekijän palkkaaminen yritykselle on todella iso riski. Vakituisella työntekijällä on suomessa voimakas irtisanomissuoja ja työntekijäkulujen takia yleensä työnantaja joutuu maksamaan käytännössä tuplat siitä rahaa mitä työntekijä saa palkkaa.
Jos palkkaat vakkarisopimuksella jonkun joka sitten lopulta ei kykene sitä työtä tekemään, voit prosessissa menettää helposti kymmeniä tuhansia euroja.
Mitä vähemmän kokemusta ja mitä vähemmän koulutusta työntekijällä on, sitä epävarmempaa on se työssä suoriutuminen ja sitä epätodennäköisemmin kukaan haluaa ottaa sitä vakkarisoppaririskiä.
Ja mitä palkkaan tulee, monella alalla ne marginaalit on niin pienet että ei sitä palkkausta kannata edes tehdä ellei sitä työntekijää saa johonkin tiettyyn hintaan. Ei se ole mistään ahneudesta kyse vaan siitä että jos työntekijälle maksaa enemmän palkkaa kuin mitä sen tuoma tuotto yritykselle on, niin siinähän otetaan sitten takkiin ja ennen pitkää koko lafka on nurin. Kyse on nimenomaan tästä varsinkin matalapalkka-aloilla missä työn lopputulos on vaikea kvantifioida. Esim siivous. Kilpailutus ja tehostaminen on iso asia ja yleensä toimeksiannon saa se joka halvimmalla sen pystyy tuottamaan. Jos yksittäinen yritys nostaa palkkoja keskimääräistä korkeammalle, se tarkoittaa sitä että halvinta tarjousta ei voida jättää ja koko toimeksianto jää saamatta.
Jos niissä olis paljonkin löysää niissä hinnoissa niin sittenhän jonkun kannattais pystyttää yritys missä maksetaan työntekijöille enemmän ja siten pystyis valtaamaan markkinat ostamalla muilta työntekijät ulos. Mut niissä yleensä ei ole löysää. Ja toimeksiantajat ottaa halvimman riippumatta siitä mitä se tarkoittaa kenellekin.
Suomessa irtisanominen on paljon halvempaa ja helpompaa kuin esim. korkean palkkatason Saksassa. Siellä irtisanotuille joudutaan maksamaan helposti 1-2 vuoden palkka. Joka paikassa on epäluotettavaa työvoimaa, sanoisin ettei se ole vain Suomen ongelma. Suomen liiketoimintaympäristö on kovin leppoisa moniin muihin teollisuusmaihin verrattuna. Tajuatko, kuinka surkuhupaisalta tuo valitus tuntuu keskieurooppalaisin silmin katsottuna?
Huonolla johtamisella voi helposti sössiä koulutetun työvoiman edullisuudesta saadun edun, josta suomalaisyritykset nauttivat. Yritysten kannattaisi viimeistään nyt ottaa tarkasteluun oma kustannusrakenteensa sekä tuotanto- ja johtamisprosessinsa, sieltä ne säästöt löytyvät.
Saksassa on ihan samoja ongelmia kuin suomessa. Se on totta. Mutta se korkeampi palkkataso ei kyllä ole niin yksioikoista. Saksassa on matalammat eläkemaksut kuin täällä, loivempi veroprogressio ja sairausvakuutus pitää maksaa itse. Näistä johtuen saksassa ostovoima on matalapalkka-aloilla heikompi ja hyvin palkatuilla aloilla isompi kuin suomessa. Työntekijän kannalta saksassa ei ole lopulta kauhean suurta eroa suomeen ellet tosiaan ole matalapalkkaduunissa.
Suurin ero suomessa ja saksassa tulee siitä että siellä on runsaasti saatavilla koulutettua työvoimaa. Saksan työttömyysprosentti on puolet siitä mitä suomessa. Saksan työttömyys on viimiset viis vuotta ollut noin 4% tai alle parhaillaan ollaan 3% tuntumassa. Samalla kun suomessa on käyty 11 prosentissa ja nytkin surffataan parhaillaan jossain päälle 6%. Suomessa on koronan aikana irtisanottu ja lomautettu ihmiset töistä samaan aikaan kun saksassa on reagoitu kurzarbeitilla niin että ihmiset saa pitää työpaikkansa mutta tekevät sitä osa-aikaisena ja näin säilyttävät rutiinit, osaamisen ja sen työpaikan. Ja yritykset on säilyttäneet mahdollisuuden skaalata nopeasti tuotannon ylös kun markkina on sen sallinut. Lopputuloksena meillä on täällä paljon väkeä jolla on nyt kohta kahden vuoden reikiä työhistoriassa ja saksassa vastaavaa ongelmaa ei ole. Meillä on paljon pitkäaikaistyöttömiä joiden palkkaaminen on paljon epävarmempaa.
Pelkkää työttömyysprosenttia ei kannata missään tuijotella.
Kas kun tilanne voidaan piilotella helposti niin, että työttömät vain siirretään hallinnon päätöksellä sosiaalipuolelle, eli väitetään heidän olevan sosiaaliongelmaisia ilman mitään perusteita, ja tällöinhän saadaan työvoimatilastot putsattua.
En lähde Saksan tilannetta tarkistelemaan, mutta olen melko varma siitä että tuo matala työttömyysprosentti näkyy jossain muualla maan tilastoissa valtaisina ongelmina, esim. sosiaaliluukuilla voi olla pitkät jonot tmv.
Yhdysvalloissa muuten vielä tiukempi systeemi, tietääkseni, eli sosiaaliturva on sielläkin, mutta työttömäksi ei pitkään kansaa tilastoida vaan sitten pääsee hakemaan jotain ruokarahaa jostakin. Jokaisessa maassa vähän eri käytännöt, mutta työttömien kohdalla tuntuu olevan aina samat valheet.
Olin Saksassa töissä ueita vuosia ja maksoin veroina sekä epäsuorina kuluina huomattavan suuren osan palkastani. Verotus oli todella rankkaa, mutta palkkakin yli puolitoistakertainen verrattuna nykyiseen ansiotasooni Suomessa. Sosiaalikuluihin olisin ehkä voinut vaikuttaa hieman kilpailuttamalla Krankenkasset tai ottamalla terveysvakuutuksen. Elintaso tipahti rajusti kun muutin takaisin Suomeen, mutta täällä on taas muuten mukavampaa, ainakin suomalaisena.
Saksassa työttömyyskorvauksen saanti edellyttää vähintään 12 kk katkeamatonta(?) työsuhdetta ja sen lisäksi sitä että myy ensin kaiken omaisuutensa pois - muutaman tuhannen euron arvoisen auton saa omistaa. Mutta maassa on hyvin toimivat työmarkkinat - jos on koulutusta ja kokemusta, maa on suorastaan karkkikauppa tarjonnan suhteen.
Tykkäsin olla töissä Saksassa, sillä organisaatiot toimivat pääsääntöisesti tehokkaammin kuin Suomessa ja jahkailua on paljon vähemmän - ehdotukset menevät eteenpäin kun on esittää kannattavuuslaskelmat. Prosesseja kehitetään jatkuvasti erilaisilla työkaluilla. Suomessa johtajat taas arastelevat investoinneissa ja muissa isoissa päätöksissä vaikka perinpohjaiset laskelmat osoittaisivat niiden kannattavan. Suomalaisorganisaatioissa hukataan energiaa säätämiseen, improvisointiin sekä muuhun sisäiseen kitkaan, ja se ei johtoa kiinnosta niin kauan kuin riittävää tulosta syntyy. Firmojen johto on ammentanut johtamisoppinsa RUK:sta, jonka tyyli taas periytyy Preussin armeijasta.
Jos joku väittää että suomalaisten teknologiayhtiöiden organisaatiot toimivat tehokkaasti, väitteen voi torpata vastakysymyksellä, että kuinka paljon heillä on tekniikan tohtoreita töissä? Organisaatioiden suorituskyky nimittäin riittää vain alemman osaamistason työntekijöihin. Ylemmän luokan asiantuntijoille ei ole tarjota sellaisia tehtäviä, joissa heidän osaamisensa tuottaisi niin paljon lisäarvoa, että heitä olisi varaa palkata. Suomessa asiantuntijoiden urakehitys loppuu jossain 35-45 ikävuoden kohdalla. Ei siksi että heidän päällään olisi lasikatto, vaan siksi, että tikapuut yksinkertaisesti loppuvat. Insinöörikoulutuksen tasoa on huononnettu, koska elinkeinoelämä on viestittänyt, että he haluavat palvelukseensa riittävästi halpaa, keskinkertaista bulkkia. Suomalaisilla teknologiayhtiöillä ei ole kykyä hyödyntää henkilökunnan osaamista. Sen sijaan saksalaisissa yrityksissä on paljon kallispalkkaisia tekniikan tohtoreita, jotka työskentelevät vaativissa esimies- ja asiantuntijatehtävissä.
Kun puhut että tarjonta pelaa hyvin, vaikuttaa siltä että olet työnantajan asialla tai ainakin työnantajan propaganda on uponnut hienosti.
Kas kun markkina ei ole vain tarjontaa, vaan markkina on myös kysyntää. Työmarkkinoilla se tarkoittaa työn kysyntää joka tulee mm. investointien seurauksena, näillä kaikilla pidetään yllä kilpailukykyä, asianmukaista tulonjakoa ja muita hyvän talouden piirteitä. Pelkkään tarjontaan keskittyminen johtaa vain kansan työn arvon tuhoamiseen ja yritysten toiminnan täydelliseen passivoitumiseen - puhumattakaan siitä mikä vahinko tapahtuu oikeusturvalle ja kansan sosiaalisille asioille.
Luullakseni et ole Saksasta ehkä nähnytkään kaikkia piirteitä mitä siellä ehkä työmarkkinoiden toimivuuteen/toimimattomuuteen liittyy, tuo alhainen työttömyysprosentti kielii kovasti siitä että asioista valehdellaan ja tilannetta varmasti yritetään pyyhkiä maton alle piiloon, esim. väittämällä osan kansasta olevan kyvyttömiä olemaan työmarkkinoilla tai jokin muu vastaava valhe. Joku Saksan asioista paremmin perillä oleva pystynee tilanteen näkemään muistakin kulmista kuin yo. kommentin kirjoittaja.
Saksan "minijobit" on ainakin tuottaneet paljon vahinkoa kansalle, siitä asiasta onkin ilmeisen systemaattisesti vaiettu. Yritykset tietenkin aina tyytyväisiä kun kansa saadaan töihin olemattomalla korvauksella, mutta sehän ei ole mitenkään kansalaisten tehtävä subventoida työnsä alihinnoittelulla kyvyttömien firmojen elinkelpoisuutta.
Ajattele itse kirjoitti:
Kun riittävästi on työkykyä alentavia tekijöitä ja lisäksi pienet lapset, niin joutuu miettimään tarkasti mihin rajallisen jaksamisensa käyttää.
Olen kyllä täysin työnteon kannalla, mutta en lasten ja nuorten mielenterveyden kustannuksella.
Meidän helvetillisiä veroja maksavien työssäkäyvien mielenterveydellä ei siis ole mitään väliä? Meissäkin on varmasti paljon sellaisia, joilla on joku työkykyä alentava tekijä, kuten itsellä jatkuvat säryt, joihin ei löydy pysyvää ratkaisua. Mutta työssä on käytävä. Kuka tämän menon maksaisi, jos kukaan ei tekisi mitään itsensä ja muiden eteen, ja kävisi töissä verot kiltisti maksellen?! Mielelläni minäkin olisi yh:na keskittynyt äitiyteen ja kodin hoitamiseen, mutta kaikille se vaan ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saksassa on ihan samoja ongelmia kuin suomessa. Se on totta. Mutta se korkeampi palkkataso ei kyllä ole niin yksioikoista. Saksassa on matalammat eläkemaksut kuin täällä, loivempi veroprogressio ja sairausvakuutus pitää maksaa itse. Näistä johtuen saksassa ostovoima on matalapalkka-aloilla heikompi ja hyvin palkatuilla aloilla isompi kuin suomessa. Työntekijän kannalta saksassa ei ole lopulta kauhean suurta eroa suomeen ellet tosiaan ole matalapalkkaduunissa.
Esim. Berliinissä vuokrat ovat noin puolet Helsingin tasosta, sillä on aika lailla merkitystä niukemmillakin tuloilla, meneekö jo heti asumiseen 400 vai 800 euroa käteen jäävästä palkasta.
no, ei voi opiskella uutta ammattia, jos on jo kerran istunut korkeakoulussa ja siten käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet. Pitää olla hyvä työsuhde jo tai muuten pitkä työhistoria alla että pääsee aikuistuella vai mikä se onkaan. On vaan kärsittävä alalla jossa ei ole töitä.
Toinen ongelma on, että tässä maassa oletetaan kaikkien elävän vain työtä varten. Eli pitäs muuttaa helsinkiin ihan ypöyksin. jättää perhe, puoliso ja vuosikymmenten ystävyyssuhteet ja vakiintuneet harrastusporukat muualle. Elää sitten yksin ylihintasessa yksiössä vieraassa kaupungissa, ilman kavereita, perhettä ja omia harrastusporukoita kunnes sitten tarvii muka muuttaa taas toiselle paikkakunnalle ku kuitenki oli vaa pätkäduunisoppari ja toistaa sama, niin ettei varmasti edes pääse muodostaan uusia suhteita ja kuvioita. olepa siinä sitten onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Kato ku ei se riitä, että on työtä. Työtä tehdään elääkseen eikä eletä työtä tehdäkseen. Lopulta ihmissuhteet on tärkeimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Perinteisten miesten ammattialojen osaajat saavat hyvää palkkaa: LVIS-asentajat/korjaajat, sähköasentajat, metalliteollisuuden osaajat.
On perusteltua kysyä, miksi joillekin akateemisille aloille on tunkua, kun kaikille ei kuitenkaan riitä työtä kulttuurien tutkijana tai taidehistorioitsijana.
Ihmiset nyt vaan haluavat opiskella lyhytnäköisesti jotakin määrättyä alaa, ja sitten ihmettelevät kun töitä ei ole.
Näin juuri. Mielikuvat jylläävät. Itse en tiennyt nuorena yhtään mitä halusin ja mantra oli jo silloin, että pitää opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät ja alaa, joka kiinnostaa (työllistymisestä viis). Ta-daa, valmistuin lähemmäs kolmekymppisenä humanistiksi ilman hajuakaan mitä tehdä. Suututtaa ja naurattaa oma tyhmyys. Poikani opiskelee ammattikoulussa äijäalaa, valmistuu varmaan 19-vuotiaana, töitä riittänee ja palkka ok. Kumpikohan kannatti..? Ja sitten vaan vouhotetaan, kuinka koulutusastetta pitää nostaa. Olen oikeasti ylpeä pojastani, joka on viitannut kintaalla näille taivastelijoilla, että mikset mennyt lukioon, kun kaikki muutkin menevät. Olisipa itsellä ollut samassa iässä rohkeutta edes miettiä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa ja mitä töitä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret tuet, ei kannusta töihin kun saman saa sohvalla makoilusta
Miksi sitten koronan takia irtisanotuille on tullut maksuhäiriömerkintä? Eikö tuet riittäneetkään asuntolainan maksuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no, ei voi opiskella uutta ammattia, jos on jo kerran istunut korkeakoulussa ja siten käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet. Pitää olla hyvä työsuhde jo tai muuten pitkä työhistoria alla että pääsee aikuistuella vai mikä se onkaan. On vaan kärsittävä alalla jossa ei ole töitä.
Toinen ongelma on, että tässä maassa oletetaan kaikkien elävän vain työtä varten. Eli pitäs muuttaa helsinkiin ihan ypöyksin. jättää perhe, puoliso ja vuosikymmenten ystävyyssuhteet ja vakiintuneet harrastusporukat muualle. Elää sitten yksin ylihintasessa yksiössä vieraassa kaupungissa, ilman kavereita, perhettä ja omia harrastusporukoita kunnes sitten tarvii muka muuttaa taas toiselle paikkakunnalle ku kuitenki oli vaa pätkäduunisoppari ja toistaa sama, niin ettei varmasti edes pääse muodostaan uusia suhteita ja kuvioita. olepa siinä sitten onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Kato ku ei se riitä, että on työtä. Työtä tehdään elääkseen eikä eletä työtä tehdäkseen. Lopulta ihmissuhteet on tärkeimpiä.
Joskus se vaan on mentävä mukavuusalueensa ulkopuolelle, meinaatko että moni ei ole joutunut esim opiskelemaan lähtiessä jättämään sosiaalisen verkostonsa ja tutut seudut taakseen? Jos lähtö on poissuljettu niin sitten pitää miettiä, miten voisi kehittää itselleen työn sinne missä on. Ilmeisesti puoliso kuvatussa tapauksessa on töissä ja asuminen sikäli turvattu, niin se kompensoi ettei opintotukea tule vs. täysin omillaan oleva kovaa vuokraa maksamaan joutuva sinkku kaupungissa, jolle tulee pieni opintotuki joka ei edes asumiseen riitä.
Vierailija kirjoitti:
no, ei voi opiskella uutta ammattia, jos on jo kerran istunut korkeakoulussa ja siten käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet. Pitää olla hyvä työsuhde jo tai muuten pitkä työhistoria alla että pääsee aikuistuella vai mikä se onkaan. On vaan kärsittävä alalla jossa ei ole töitä.
Toinen ongelma on, että tässä maassa oletetaan kaikkien elävän vain työtä varten. Eli pitäs muuttaa helsinkiin ihan ypöyksin. jättää perhe, puoliso ja vuosikymmenten ystävyyssuhteet ja vakiintuneet harrastusporukat muualle. Elää sitten yksin ylihintasessa yksiössä vieraassa kaupungissa, ilman kavereita, perhettä ja omia harrastusporukoita kunnes sitten tarvii muka muuttaa taas toiselle paikkakunnalle ku kuitenki oli vaa pätkäduunisoppari ja toistaa sama, niin ettei varmasti edes pääse muodostaan uusia suhteita ja kuvioita. olepa siinä sitten onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Kato ku ei se riitä, että on työtä. Työtä tehdään elääkseen eikä eletä työtä tehdäkseen. Lopulta ihmissuhteet on tärkeimpiä.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita itse asuinkaupunkinsa eli työtön saa lain mukaan asua siellä missä haluaa.
Helsingin työttömyys on Helsingin oma vika, asuminen liian kallista. Helsinki voi laittaa vuokrakaton jos haluaa ja laskea omistusasuntojen hintoja tai sitten on ilman työntekijöitä, Helsingin oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no, ei voi opiskella uutta ammattia, jos on jo kerran istunut korkeakoulussa ja siten käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet. Pitää olla hyvä työsuhde jo tai muuten pitkä työhistoria alla että pääsee aikuistuella vai mikä se onkaan. On vaan kärsittävä alalla jossa ei ole töitä.
Toinen ongelma on, että tässä maassa oletetaan kaikkien elävän vain työtä varten. Eli pitäs muuttaa helsinkiin ihan ypöyksin. jättää perhe, puoliso ja vuosikymmenten ystävyyssuhteet ja vakiintuneet harrastusporukat muualle. Elää sitten yksin ylihintasessa yksiössä vieraassa kaupungissa, ilman kavereita, perhettä ja omia harrastusporukoita kunnes sitten tarvii muka muuttaa taas toiselle paikkakunnalle ku kuitenki oli vaa pätkäduunisoppari ja toistaa sama, niin ettei varmasti edes pääse muodostaan uusia suhteita ja kuvioita. olepa siinä sitten onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Kato ku ei se riitä, että on työtä. Työtä tehdään elääkseen eikä eletä työtä tehdäkseen. Lopulta ihmissuhteet on tärkeimpiä.
Joskus se vaan on mentävä mukavuusalueensa ulkopuolelle, meinaatko että moni ei ole joutunut esim opiskelemaan lähtiessä jättämään sosiaalisen verkostonsa ja tutut seudut taakseen? Jos lähtö on poissuljettu niin sitten pitää miettiä, miten voisi kehittää itselleen työn sinne missä on. Ilmeisesti puoliso kuvatussa tapauksessa on töissä ja asuminen sikäli turvattu, niin se kompensoi ettei opintotukea tule vs. täysin omillaan oleva kovaa vuokraa maksamaan joutuva sinkku kaupungissa, jolle tulee pieni opintotuki joka ei edes asumiseen riitä.
Voit meuhkata täällä palstoilla niin paljon kuin haluat. Lain mukaan jokainen saa valita oman asuinkaupunkinsa eli ei tarvitse muuttaa mihinkään jos ei halua.
Helsinki voi houkutella työttömiä sinne töihin esim. määräämällä vuokrakaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no, ei voi opiskella uutta ammattia, jos on jo kerran istunut korkeakoulussa ja siten käyttänyt kaikki opintotukikuukaudet. Pitää olla hyvä työsuhde jo tai muuten pitkä työhistoria alla että pääsee aikuistuella vai mikä se onkaan. On vaan kärsittävä alalla jossa ei ole töitä.
Toinen ongelma on, että tässä maassa oletetaan kaikkien elävän vain työtä varten. Eli pitäs muuttaa helsinkiin ihan ypöyksin. jättää perhe, puoliso ja vuosikymmenten ystävyyssuhteet ja vakiintuneet harrastusporukat muualle. Elää sitten yksin ylihintasessa yksiössä vieraassa kaupungissa, ilman kavereita, perhettä ja omia harrastusporukoita kunnes sitten tarvii muka muuttaa taas toiselle paikkakunnalle ku kuitenki oli vaa pätkäduunisoppari ja toistaa sama, niin ettei varmasti edes pääse muodostaan uusia suhteita ja kuvioita. olepa siinä sitten onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Kato ku ei se riitä, että on työtä. Työtä tehdään elääkseen eikä eletä työtä tehdäkseen. Lopulta ihmissuhteet on tärkeimpiä.
Joskus se vaan on mentävä mukavuusalueensa ulkopuolelle, meinaatko että moni ei ole joutunut esim opiskelemaan lähtiessä jättämään sosiaalisen verkostonsa ja tutut seudut taakseen? Jos lähtö on poissuljettu niin sitten pitää miettiä, miten voisi kehittää itselleen työn sinne missä on. Ilmeisesti puoliso kuvatussa tapauksessa on töissä ja asuminen sikäli turvattu, niin se kompensoi ettei opintotukea tule vs. täysin omillaan oleva kovaa vuokraa maksamaan joutuva sinkku kaupungissa, jolle tulee pieni opintotuki joka ei edes asumiseen riitä.
Voit meuhkata täällä palstoilla niin paljon kuin haluat. Lain mukaan jokainen saa valita oman asuinkaupunkinsa eli ei tarvitse muuttaa mihinkään jos ei halua.
Helsinki voi houkutella työttömiä sinne töihin esim. määräämällä vuokrakaton.
Helsingissä ei tule varmaan riittämään hoitajia ja eläkeläiset joutuvat varmaan muuttaamaan muualle Suomeen, jossa hoitajia riittää, voi voi, sitä se kallis asuminen teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On perusteltua kysyä, miksi joillekin akateemisille aloille on tunkua, kun kaikille ei kuitenkaan riitä työtä kulttuurien tutkijana tai taidehistorioitsijana.
Ihmiset nyt vaan haluavat opiskella lyhytnäköisesti jotakin määrättyä alaa, ja sitten ihmettelevät kun töitä ei ole.
Jotta ihmettelysi laantuisi, Perustuslain 18 pykälä:
"Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä."
Perustuslain pykälälle on olemassa erittäin vahvat perusteet miksi asia on juuri näin, ja lisäksi sama asia määritellään myös kansainvälisissä sopimuksissa. Sinun työasioitasi ei muut määräile, ei poliitikot eikä ay-liike, ei elinkeinoelämä eikä te-toimistokaan, vaan ne päätökset kuuluvat sinulle.
Asiaa toki YRITETÄÄN kaikin keinoin kiertää, mm. työttömyysturvan ja toimeentulotuen erilaisilla säännöillä, ja pyrkimällä kaikin keinoin saamaan kansa työttömyysturvalle jossa on täysin järjettömiäkin ehtoja, vaikka toimeentulotuki olisi vastikkeeton.
Pohjimmiltaan kyse on lähinnä siitä, että pyritään estämään valtion ajautuminen fasismiin jossa tyypillisesti lähtee myös kansanmurhat käyntiin, kaikki vain taloussyistä siksi, että työtä ei suostuta esim. jakamaan tai työstä ei suostuta maksamaan. Sosiaaliturvan tehtävä on turvata ihmisille tulonsiirtoa silloinkin jos työstä ei haluta tehdä asiallisia sopimuksia, eli jos jotkin valtaryhmät alkaa liian ahneiksi, alkaa aina vain suurempi kansanryhmä käymään entistäkin kalliimmaksi koska tulonsiirrot on taattava etenkin tällaisissa tilanteissa.
Järki voittaa lopulta, on helpompi sopia mukavat ja hyvät työehdot ja pitää melko suuri osa kansasta työssä, kuin vääntää väkisin tilanne rakenteellisesti epätasapainoon ja aiheuttaa massatyöttömyys vain siksi että on jokin ideologia halpatyöstä vaikka väkisin.
Suomen kaltaisessa maassa korjaavat toimet todennäköisesti kaventaa tuloeroja ja samalla lisätään viennin kaltaisille aloille investointeja ja työpaikkoja, toki tämäkin vaatii riittävän suurta poliittista yksimielisyyttä ennenkuin se voi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Sairaanhoitaja saa n. 3000/kk eikö sekään ole kunnon palkka?
Peruspalkka EDELLEENKIN välillä 2250-2650. Kaksi mitätöntä kokemuslisää.
Peruspalkalla ei ole monessa hommassa paljoakaan väliä jos käytännön ansiot kertyy kaikenlaisista lisistä. Olen minäkin tehnyt duunia jossa peruspalkka oli todella surkea mutta ahkeralla ja osaavalla työllä pääsi suorastaan hyvään kuukausipalkkaan.
Ylipäänsä nää palkkakeskustelut varsinkin hoitsujen tapauksessa menee liikaa siihen että tää ahnein osa hoitsuista koittaa kaikin keinoin todistaa että palkka on ihan liian pieni eikä sillä viitsi tehdä duunia mutta jokainen hoitsuja tunteva (suvussa on 2) tietää että noi tienaa ihan hyvin jos vaan tekee muitakin vuoroja kuin 8-16 ja/tai hommaa erikoisosaamista kuten leikkaussalihoitajat.
Hoitsun homma on kolmivuorotyötä ja jos et suostu tekemään kuin yhtä vuoroa niin tuskin kukaan olettaa että saat silti huippupalkkaa.
Tuo hoitsujen tilanne on osittain totta. Hoitajien huonoa peruspalkkaa perustellaan vuorotyöllä ja se on väärin. Itse olen töissä kaikki pyhät, juhlapyhät, illat, useimmat yöt, viikonloput. Tienaan hyvin, mutta minulla ei ole sosiaalista elämää eikä perhe-elämää, vapaa-aikanani lepään ja kerään voimia seuraavaan työvuoroon. Olen vähentämässä töitäni juurikin sen takia, että haluan elää elämääni myös vapaalla enkä elä vain tehdäkseni työtä. Se kyllä tietää sitä, että rahaa tulee vähemmän, mutta henkisesti ja fyysisesti sekä psyykkisesti toivon voivani paremmin. Mutta todellakin ihmettelen miksi hoitajien täytyisi olla se ammattiryhmä, jolla ei olísi oikeutta ja mahdollisuutta elämäänsä sellaisella peruspalkalla, jolla pystyy elämään?
Kaupan alalla ollaan myös iltaisin, viikonloppuisin ja pyhinä töissä. Palkka 2400 brutto ja tuossa on vuorolisät jo mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret tuet, ei kannusta töihin kun saman saa sohvalla makoilusta
Ärsyttää tämä oikeiston höpötys. Mitään kannustinloukkuja ei ole olemassa jos palkka on riittävän suuri elämiseen.
Samaa mieltä. Ne, jotka väittävät, että tuet ovat liian suuret, katsovat vain verottajalle menettämäänsä palkan osaa. Jäljelle jäävä osuus on varmasti enemmän kuin työttömälle kouraan jäävä osuus.
Kun jo terveelliseen ruokaan ei ole asumismenojen jälkeen varaa, terveyden ongelmat tai kodinkoneen särkyminen tuhoavat talouden. Vaatteetkin ovat kymmenen vuotta, tai enemmän, vanhoja käytettyjä kirpputorilöytöjä, eikä siinä serkun tai tutun jostakin vuosia sitten toimittamassa sohvanrämässä makoileminen ole mitään herkkua. Työttömät muuten taitavat maksaa tuistaan isomman osan veroa kuin saman verran palkkaa saavat pahasti alipalkkaiset halpatyöntekijät, joten kyllä työ sikäli on parempi vaihtoehto, tuo työ.
Työttömänä joutuu kummasti kyykytettäväksi, etenkin, jos sosiaalituen varassa joutuu roikkumaan. Saa olla vähän väliä täyttämässä työlomakkeita, joilla katsotaan, josko on ollut taas työttömänä viime viikolla. Tuet ovat katkolla, jos ei johonkin työkoulutukseen ole taas mennyt, jossa opetetaan, miten töitä haetaan tietokoneella. Pätkätyö parille päivälle on Mustapekka, sen kun tempaisee pakasta, katkeavat tuet kuukaudeksi, vaikka oli vain pari päivää töissä. "Rahantulo" loppuu totaalisesti.
Kun on tarpeeksi kauan työttömänä, ei edes kelpaa töihin, koska on jo henkisesti sairastunut tai muuten näivettynyt, työkyvyn tavalla tai toisella tylsistymisen seurauksena menettänyt.
Jos tuet poistettaisiin, nähtäisiin epätoivoisten ihmisten esiinmarssi. Tulisi kotimaisia kerjäläisiä. Osa poistaisi itsensä päiviltä. Osa alkaisi rosvoiksi ja ottaisi itselleen elantonsa toisilta. Rikkaat huomaisivat menettävänsä suuria määriä rahaa vartiointiyritysten taskuihin, suojamuureihin ja turvalaitteistoihin. Kadulla ei olisi turvallista kävellä, jos olisi isokenkäinen. "Koronakaranteeni", liikkuminen vain suojatuilla aluella, kun rikkaalle oli vaarallista liikkua ulkona. Keskituloisilla olisivat vielä tukalammat olot, kun samat vaarat uhkaisivat, mutta keinot ja varat suojautua olisivat paljon vähäisemmät.
* Väitän, että niiden osuus, jotka ovat huvikseen työttömänä, on verrattain pieni. Omasta halustaan kukaan tuskin kituuttaisi, eri asia olisi, jos olisi vaikkapa perinyt sellaisen potin, että voisi elää miten mielii ilman ajatuksia työstä.
Mutta.
Työtä on. Kaikki tekeminen on työtä, jos siitä maksetaan palkkaa.
Ongelma on se, että ei ole palkanmaksajia. Kohtaanto-ongelmasta on puhuttu ja se on totta. Työnantajat ovat kaukana työntekijöistä ja palkka on usein sellainen, ettei työ kannata, syystä tai toisesta. Ei ole järkevää tehdä kahdeksaa tuntia töitä, jos joutuu maksamaan siitä, että saa tehdä töitä. Tarkoitus on se, että työ elättää tekijänsä, vaikka mielekäs tekeminen ja työyhteisökin ovat tärkeitä.
Tästä maasta puuttuu sellainen instanssi, joka kartoittaisi, millaisia työttömiä on missäkin päin, ja perustaisi vaikkapa valtion varoilla työpaikkoja sen mukaan. Jos työ olisi työnantajalle nollatuottoista, jo mielenterveysongelmat sekä muut terveydelliset, henkiset ja fyysiset ongelmat vähenisivät ja tämä maksaisi itsensä takaisin pienentyneinä terveydenhoitomaksuina sekä ennen kaikkea katkaisisi sukupovilta toisille periytyvän työttömyyden. Jos joku tällainen työpaikka sitten alkaisi tuottamaan merkittävästi, voitaisiin se yksityistää, ja saisivat rikkaat itselleen uuden sijoituskohteen. Kaikki voittaisivat.
Ugh, olen puhunut.
Olen tehnyt ikäni töitä ja maksanut siinä sivussa ison siivun veroja,
että sinäkin olet kouluja saanut käydä. Tiedätkö, kuinka minua korpeaa tuollainen asenne?
Ilman omaa syytäni pääsin työttömäksi, kuten 250 työkaverianikin.
Arvaas mistä päästä karsittiin? No ikä. Ikärasismi on sitä, että lopputili on varma,
ikärasismi on sitä, ettet varmasti pääse mihinkään töihin.
Ikärasismia ei Suomessa ole??
palkallaan pitää tulla toimeen.
Sosiaaliturvan heikennykset kurjistaa taloutta entisestään.
On selvästi näkyvissä mitä lapsiperheiden etujen heikennykset
ovat tehneet syntyvyydelle.
Työttömän kurjuuden maksimointi ei hyödytä ketään.
Ei edes äärikapitalistia päinvastoin.
Siksi työttömyysrahaa pitää nostaa joka on tällä
hetkellä 540€/kk:ssa, 800:taan euroon kuukaudessa
jotta saadaan kulutus nousuun joka taas hyödyttää kaikkia tahoja.
Kapitalistikin ymmärtää ettei 100% työllisyys ole mahdollista
aina tulee olemaan työttömiä. Myös eläkeläisten verotusta tulee keventää.
Paskakokkare,Jos sun täytyy olla noin kade työttömyystuella kituuttaville,
niin ala herran nimsessä heti itsekkin työttömäksi. So simply.
Huomenna sanot heti aamusta pomolles byebye ja alat työttömäksi.
Samaa pätee täällä kaikkiin niihin jotka itkee sohvalla makoilusta.
Ei ole mitään estettä ettette vois itse tehdä samaa.
Sitten näette millasta herkua se on.
Ja tilallenne sinne töihin löytyy varmasti 500 000 tuhannen työttömän joukosta varmasti joku.
Muuten miksi olet työaikaan täällä?
On tiedossa että Vauva-lehden keskustelupalstoja moderoidaan varsin ahkerasti, on myös selvää se että esim. poliittisesti epämieluisat mielipiteet häviää palstalta nopeasti. Kyse tässäkin on siitä että palstan ylläpitäjällä on oikeus näin tehdä, ja yritys joka maksaa palstan olemassaolosta, tietenkin valikoi halutessaan julkaistavat viestit kuten myöskin poistettavat viestit. Luullakseni AV-palstalla pyritään pitämään sen tyyppiset viestit vähäisempinä jotka saattaisivat herättää myös esim. poliittisten päättäjien huomion.
Sensuuri? Ehkä, mutta sehän kuuluu palstan ylläpitäjän päätösvaltaan täysin.
Kartelli? Tuskin ainakaan firman omien tuotteiden ulkopuolelle ulottuva kartelli, eli jos on jostakin asiasta jotain mieltä, voi sen mielipiteen viedä jonnekin toisellekin palstalle jos jokin palsta ei halua julkaista sellaisia viestejä mitkä ei sovi yrityksen "pirtaan".
Tämänkin palstan toiminnan maksaa kaupallinen toimija, ja tietysti haluavat huolehtia että kirjoitettavissa viesteissä ei esiinny sellaisia viestejä joista voisi tulla ongelmia palstan omistajalle.