Eutanasia ei etene. Valmistelijat ei yksimielisiä. Saattohoitoa yritetään parantaa lakiteitse. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hitto tämän kanssa. Onneksi voi tehdä itsemurhamatkan Sveitsiin. Harmi vaan, että kaikki ei voi, vaan ajavat mieluummin junan alle tai mopoautoa päin.

Mutta miten sitä jaksaisi niin sairaana matkustaa.

Siksipä ihmiset joutuvat lähtemään vielä ollessaan varmasti matkustuskykyisiä, vaikka elämää olisi voinut vielä olla hyvin jäljellä,

Jos eutanasia olisi saatavissa läheltä, niin kenties sitä ei tarvittaisikaan, vaan voisi odottaa rauhassa,tuntuuko se todella välttämättömältä,

Mitä elvyttämättä jättämispäätös on muuta kuin eutanasiaa? Minäkin olen päättänyt isäni kuolemasta kun lääkäri pyysi isäni papereihin luvan olla elvyttämättä sairauskohtauksen sattuessa.

Kehitysvammaisilla lapsilla on suoraan elvyttämättä jättämispäätös ja täällä joku kirjoitti että heidät pitää jättää mahdollisen eutanasian ulkopuolelle. Hah, he ovat jo sen piirissä.

Hyvä miete. Sellaista tapahtuu jo nykyään. Vanhus kokee olevansa riesa perheelle ja yhteiskunnalle. Jos lääkäri tai hoitajatkin antavat vinkkiä, onhan se aikamoista. Vanhusten itsemurhariski on jo nykyisin aika järkyttävä.

Hollanisssa esim. on ryöstäytynyt käsistä , tuhansia kuolemia vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ettei etene. Olisikin ihan kaiken sivistyksen ja ihmisarvon vastaista alkaa sallimaan ja jopa mainostamaan eutanasiaa.

Minkä ikäinen olet?

Kun katson nyt mieheni  (65v) kärsimyksiä syöpää vastaan, niin ainoa vaihtoehto olisi eutanasia.

Mutta, kun näitä vastustajia on, jotka kuvittelevat kuolevansa kivutta. Sallikaa nimeenomaan heille kivulias kuolema.

Kun oma kuolema tulee ja on tuskissaan, niin elkää valittako. Sanokaa hoitajille, etten tarvitse kipulääkkeitä, koska olen luomukuolemaa tekevä ihminen.

Hoitajana tiedän, että kipulääkkeitä on olemassa ja niitä myös annetaan. Kyllä tässä puolen vuosisadan iässä jo tietää elämästä ja kivuista yhtä jos toista.

Meillä on hyvä saattohoitokulttuuri jos vaan sitä jatketaan ja rahoitusta annetaan.

En todellakaan kannata muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti kuormitetun hoitohenkilökunnan päälle vielä armomurhan aiheuttamien huolien kasaamista. Minä en ainakaan suostuisi sellaiseen. Lääkärit ja hoitajat ovat elämän puolella, ei sitä vastaan. Emme me voi ryhtyä teloittajiksi.

Kipulääkkeet ei kaikkeen auta tai jos annetaan niin on huumattuna loppuvaiheen eikä ymmärrä kuusta eikä maasta enää mitään. Ei kai kukaa toisen puolesta mitään voi päättääkään vaan ihminen itse silloin kun on vielä sielun ja ruumiin voimissa. Jos kuormitettu sairaanhoito ei voi vastata laadukkaasta loppuelämän saattohoidossaluten ei voi saattohoidon erikoistuneita yksiköitä on harvassa ja niihin on vaikea päästä. Suurin osa on terveyskeskusten vuodeosastoilla tai pitkäaikaisosastolla vanhusten keskellä.. On armollisempaa kun saa lähteä levollisena eikä kuolinkamppailussa kipujen ja pelon keskellä. Jos ei ketään velvoitetakaan eutanasiaa toimittamaan niin pitää antaa vapaus matkustaa maahan joka on siihen erikoistunut ja eutanasia on laillista.

Toivoisin, että mieheni saisi lähteä levollisella ja rauhallisella mielellä perheen ja lähimmäisillä ystävillä ympäröiden. Lähellä, kädestä pidellen, vielä sanoa kaikille hyvästi ja muistella kivutta kaikkia kivaa. Suudella ja sanoa, että nähdään kultaseni.

Tätä minäkin toivoisin, jos niin parantumaton sairaus olisi, ettei toivoa ole ja lääkärit antavat elinaikaa vähän ja tulee olemaan tuskallinen kuolema. Itsemurha ei ole ratkaisu lähimmäisiä kohtaan, koska he eivät ole saaneet antaa jäähyväisiä.

Kaunis ajatus, mutta äärimmäisen harva ihminen kuolee tällä tavalla luonnollisen kuoleman. Lähes jokainen lähtee kivuliaasti tai/ja yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.

Niin ja sitä kutsutaan lisäksi arvokkaaksi kuolemaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Kyllä minä haluaisin eutanasian, jos tietäisin että se mitä loppuelämästä on jäljellä on pelkkää kipua.

Mikset tee itsemurhaa sitten? Keinoja kyllä löytyy kuten hukuttautuminen tai hyppääminen korkealta pää edellä maahan. Junan alle jääneet kuolevat myös. Eutanasia tarkoittaa että jonkun pitää tappaa sinut ja siitä voi tulla omantunnon ongelma surmaajalle.

Sen kun näkisi, että saattohoitovaiheen potilaalla olisi voimia kiivetä jonnekin talon katolle josta hypätä alas. Asiat olisi kuitenkin mahdollista tehdä siististi, nopeasti ja kivuttomasti. En ymmärrä tuota omantunnon ongelmaa, jos päästää toisen kärsimyksestään.

Hirttäytminen ei toki vaadi katolle kiipeämistä, mutta jaan näkemyksesi, että silti eutanasia tapahtuisi ihmisarvoisemmin lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Et ole ilmeisesti itse kokenut juuri mitään kipua. Kyllä halua viimeisen kokemukseni tässä maailmassa kohdata selvin päin. Puhun itsestäni. Olen maannut onnettomuuden jälkeen teholla luut murskana. Juuri pahempaa ei voi olla tiedossa. Jos valellaan bensalla ja sytytetään tuleen niin se voisi olla karmea loppu mutta siinäkin kipushokki on niin raju että sydän pyshähtyy ennekuin kipu käy sietämättömäksi. Mutta vähiten haluan että joku muu päättää puolestani miten täältä maailmasta lähden. Et ainakaan sinä.

Vierailija kirjoitti:

Hollanisssa esim. on ryöstäytynyt käsistä , tuhansia kuolemia vuodessa.

Tuhansia kitumisia menetetty, voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Tietenkin suunnittelen itselleni, itseni takia minua ahdistaa se mahdollisuus ettei sitä ole saatavilla. Ymmärrät kai, ettei eutanasiaa tulla sallimaan kenelle tahansa vanhukselle tai työkyvyttömälle vaan AINOASTAAN niille, jotka kuolevat joka tapauksessa hyvin lyhyen ajan sisällä.

Kuvittele tämä tilanne: sairastat parantumatonta sairautta. Tiedät, että tulet kuolemaan pian. Tälle ei voida tehdä mitään, kivut ovat kovat lääkityksestä huolimatta, hengen vetäminen on vaikeaa. Et kykene keskittymään edes televisioon, katsot tuskissasi kattoa ja lasket tunteja.

Aikaisemmin et tehnyt itsemurhaa, kun halusit nauttia hyvästä voinnistasi niin pitkään kuin mahdollista - käydä viimeisen kerran uimassa, syödä pannukakkua, leikkiä lapsesi kanssa. Nyt kun mikään noista ei onnistu ja voit vain odottaa, olet fyysisesti liian heikko tappamaan itseäsi.

Haluaisitko tässä vaiheessa nopean ja kivuttoman kuoleman? Vai kärsiä viikon, jotta voit kuolla hitaammin ja tuskallisemmin?

Kestän kipua. Minua on kursittu kasaan leikkaussalissa monta kertaa uudestaan. Haluan katsoa itse oman pelini loppuun saakka.

En anna muiden ihmisten puuttua siihen.

Sama mieltä. En anna muille valtuuksia päättää milloin mä muka kärsin liikaa.  Kyllä Jumala ottaa pois, sitten kun päivieni määrä on täysi.

Tarkoitat varmaan metsänkeijua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Et ole ilmeisesti itse kokenut juuri mitään kipua. Kyllä halua viimeisen kokemukseni tässä maailmassa kohdata selvin päin. Puhun itsestäni. Olen maannut onnettomuuden jälkeen teholla luut murskana. Juuri pahempaa ei voi olla tiedossa. Jos valellaan bensalla ja sytytetään tuleen niin se voisi olla karmea loppu mutta siinäkin kipushokki on niin raju että sydän pyshähtyy ennekuin kipu käy sietämättömäksi. Mutta vähiten haluan että joku muu päättää puolestani miten täältä maailmasta lähden. Et ainakaan sinä.

Katsos kun eutanasiasta päättäisikin ihminen ihan itse. Et ole ihan ymmärtänyt ideaa.

Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää elämänsä niin halutessaan ilman, että tarvitsee joutua käyttämään äärimmäisen vaarallisia ja epävarmoja keinoja. Mielestäni rajaus vain kuolemansairaisiin on turha, sillä on paljon esimerkiksi monisairaita tai vammaisia, joiden elämä on tuskaa joka päivä. Jos itse olisin vammainen, joka ei pysty liikkumaan itse, eikä tekemään mitään muuta kuin hengittämään, haluaisin pois. Jos elämä menisi sairauksien takia nukkuessa ja valvelilla oloaika lääketokkurassa, haluaisin myös pois. Ei sellainen ole mitään elämisen arvoista elämää. Tiedän myös monta vanhaa vanhaa ihmistä, joiden ainoa toive on päästä pois kun elämänlaatu on mitä on, vaikkei olisikaan kuolemansairas. Kaikki läheiset kuolleet pois ympäriltä ja oma toimintakyky ja jaksaminen hyvin rajallista. Aivan turhaa kitumista elämän pyhyyden nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.

Niin ja sitä kutsutaan lisäksi arvokkaaksi kuolemaksi.

Minusta lopettaminen on kuin koiran tappaminen. Olen muutaman koiran ampunut. Omiani.

Toisen ihmisen elämään en koskaan puuttuisi. Minusta se on itsekästä peliä siinä lopettaja ajattelee vain itseään. Haluaa helpottaa omaa tuskaansa. Se on kuin joululahjan antaminen tuottaa mielihyvää itsellen kun saa antaa. Sitäkö tällä kuoleman avustamisella haetaa. Itselle lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Et ole ilmeisesti itse kokenut juuri mitään kipua. Kyllä halua viimeisen kokemukseni tässä maailmassa kohdata selvin päin. Puhun itsestäni. Olen maannut onnettomuuden jälkeen teholla luut murskana. Juuri pahempaa ei voi olla tiedossa. Jos valellaan bensalla ja sytytetään tuleen niin se voisi olla karmea loppu mutta siinäkin kipushokki on niin raju että sydän pyshähtyy ennekuin kipu käy sietämättömäksi. Mutta vähiten haluan että joku muu päättää puolestani miten täältä maailmasta lähden. Et ainakaan sinä.

Katsos kun eutanasiasta päättäisikin ihminen ihan itse. Et ole ihan ymmärtänyt ideaa.

Entä kun hän ei pysty siihen. Tai ei ole täysin henkisesti siihen kykenevä. Päätätkö sinä hänen puolestaan koska hänet tapetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.

Niin ja sitä kutsutaan lisäksi arvokkaaksi kuolemaksi.

Minusta lopettaminen on kuin koiran tappaminen. Olen muutaman koiran ampunut. Omiani.

Toisen ihmisen elämään en koskaan puuttuisi. Minusta se on itsekästä peliä siinä lopettaja ajattelee vain itseään. Haluaa helpottaa omaa tuskaansa. Se on kuin joululahjan antaminen tuottaa mielihyvää itsellen kun saa antaa. Sitäkö tällä kuoleman avustamisella haetaa. Itselle lohtua.

Ehkä me keskustellaan eri asioista. Sä koiriesi ampumisesta ja pitäisikö jotain sellaista tehdä ihmiselle.

Itse puhun ihmisen omasta oikeudesta päättää, että ei halua enää jatkaa kärsimyksiään, vaan saisi määrätä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.

Itseäsi sinä ajattelet. Itsellesi haet helpotusta. Kukaan ei voi kokea ja tuntea toisen puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Et ole ilmeisesti itse kokenut juuri mitään kipua. Kyllä halua viimeisen kokemukseni tässä maailmassa kohdata selvin päin. Puhun itsestäni. Olen maannut onnettomuuden jälkeen teholla luut murskana. Juuri pahempaa ei voi olla tiedossa. Jos valellaan bensalla ja sytytetään tuleen niin se voisi olla karmea loppu mutta siinäkin kipushokki on niin raju että sydän pyshähtyy ennekuin kipu käy sietämättömäksi. Mutta vähiten haluan että joku muu päättää puolestani miten täältä maailmasta lähden. Et ainakaan sinä.

Katsos kun eutanasiasta päättäisikin ihminen ihan itse. Et ole ihan ymmärtänyt ideaa.

Entä kun hän ei pysty siihen. Tai ei ole täysin henkisesti siihen kykenevä. Päätätkö sinä hänen puolestaan koska hänet tapetaan?

Miks jankutat jotain että minä siitä päättäisin? Lopeta turhan jankuttaminen.

Eutanasia ei tarkoita, että joku muu päättäisi toisen ihmisen elämän lopettamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Et ole ilmeisesti itse kokenut juuri mitään kipua. Kyllä halua viimeisen kokemukseni tässä maailmassa kohdata selvin päin. Puhun itsestäni. Olen maannut onnettomuuden jälkeen teholla luut murskana. Juuri pahempaa ei voi olla tiedossa. Jos valellaan bensalla ja sytytetään tuleen niin se voisi olla karmea loppu mutta siinäkin kipushokki on niin raju että sydän pyshähtyy ennekuin kipu käy sietämättömäksi. Mutta vähiten haluan että joku muu päättää puolestani miten täältä maailmasta lähden. Et ainakaan sinä.

Heitän tähän väliin että jos eutanasia olisi olemassa niin kaikki saisivat valita oman kuolintapansa. Ei ole pakko kuolla eutanasian kautta jos ei halua. Se olisi vain vaihtoehto. Tällä hetkellä omaa kuolintapaansa ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.

Itseäsi sinä ajattelet. Itsellesi haet helpotusta. Kukaan ei voi kokea ja tuntea toisen puolesta. 

Jos kuolemansairas läheiseni toivoisi eutanasiaa, niin mistä vedät tuon, että kyse on minun helpotuksen halemisesta?

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että saan pyytää aseluvallisen naapurin ampumaan kärsivän rottweilerin mutta en isoisääni. Onko sen rottweilerin kärsimykset jotenkin pahempi juttu vai mikä tässä on ideana?

Ei ampuminen olisi inhimillistä kumpaakaan kohtaan.Eläinkin pitää viedä eläinlääkäriin lopetettavaksi .