Eutanasia ei etene. Valmistelijat ei yksimielisiä. Saattohoitoa yritetään parantaa lakiteitse. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Minä! Olen myös valmis viemään läheiseni (jos pyytävät) Sveitsiin ennemmin kuin katsomaan kärsimistään.

Sama! Keski-iässä ja vielä terveenä toivon itselleni mahdollisuutta päättää päivieni määrästä ja saada armollisen lopun kun sairaudet vievät voiton kuten meillä kaikilla tulee jossain vaiheessa käymään. Samaa toivon toki myös läheisilleni.

Kuka ihme toivoo itselleen tai läheisilleen tuskaista kärsimystä ja hidasta kitumista henkihieverissä viikkoja tai jopa kuukausia?Kammottava ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Tietenkin suunnittelen itselleni, itseni takia minua ahdistaa se mahdollisuus ettei sitä ole saatavilla. Ymmärrät kai, ettei eutanasiaa tulla sallimaan kenelle tahansa vanhukselle tai työkyvyttömälle vaan AINOASTAAN niille, jotka kuolevat joka tapauksessa hyvin lyhyen ajan sisällä.

Kuvittele tämä tilanne: sairastat parantumatonta sairautta. Tiedät, että tulet kuolemaan pian. Tälle ei voida tehdä mitään, kivut ovat kovat lääkityksestä huolimatta, hengen vetäminen on vaikeaa. Et kykene keskittymään edes televisioon, katsot tuskissasi kattoa ja lasket tunteja.

Aikaisemmin et tehnyt itsemurhaa, kun halusit nauttia hyvästä voinnistasi niin pitkään kuin mahdollista - käydä viimeisen kerran uimassa, syödä pannukakkua, leikkiä lapsesi kanssa. Nyt kun mikään noista ei onnistu ja voit vain odottaa, olet fyysisesti liian heikko tappamaan itseäsi.

Haluaisitko tässä vaiheessa nopean ja kivuttoman kuoleman? Vai kärsiä viikon, jotta voit kuolla hitaammin ja tuskallisemmin?

Kestän kipua. Minua on kursittu kasaan leikkaussalissa monta kertaa uudestaan. Haluan katsoa itse oman pelini loppuun saakka.

En anna muiden ihmisten puuttua siihen.

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Haluan ottaa kantaa siihen että monet vastustajat tässä ketjussa kehottavat ihmisiä tappamaan itsensä omin käsin, vaikka sitten junan alle hyppäämällä, jos haluavat kuolla. Käytännössä tämä on niiden ihmisen vaihtoehto, jotka haluavat eutanasian ja olen lukenut ihmisistä jotka ovat kyenneetkin siihen parantumattoman sairauden edessä. Se on kuitenkin äärimmäisen epäinhimillistä. Riippuen itsemurhatavasta, jälkeen saattaa jäädä asuntovaurioita (esim. jos ruumis makaa pitkään lattialla ja nesteet lähtevät liikkeelle), traumoja (esim. juna tai rekkakuskille kun ihminen hyppää junan eteen tai ajaa auton päin rekkaa). Ylipäätään ihmisen kuolema on sotkuinen tapahtuma ja eutanasialla vältettäisiin tämäkin puoli.

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Kyllä minä haluaisin eutanasian, jos tietäisin että se mitä loppuelämästä on jäljellä on pelkkää kipua.

Mikset tee itsemurhaa sitten? Keinoja kyllä löytyy kuten hukuttautuminen tai hyppääminen korkealta pää edellä maahan. Junan alle jääneet kuolevat myös. Eutanasia tarkoittaa että jonkun pitää tappaa sinut ja siitä voi tulla omantunnon ongelma surmaajalle.

Sen kun näkisi, että saattohoitovaiheen potilaalla olisi voimia kiivetä jonnekin talon katolle josta hypätä alas. Asiat olisi kuitenkin mahdollista tehdä siististi, nopeasti ja kivuttomasti. En ymmärrä tuota omantunnon ongelmaa, jos päästää toisen kärsimyksestään.

Murha on murha, oli motiivi miten "jalo" tahansa.

Tämä. Mä en näe siinä mitään armoa enkä jaloa, että ihminen ryhtyy armomurhaamaan toisia. Sitä kun ei voi koskaan toisen pään sisäisiä liikkeitä tietää. Entä jos mieli muuttuukin kesken kaiken? Ottaisitko tunnollesi sen, että menit tappamaan vaikka toinen ei sitten kuitenkaan halunnut sitä? 

Hollannissa lääkäri teki eutanasian väkisin muistisairaalle 74-vuotiaalle, eikä saanut tuomiota. Perusteena oli se, että nainen oli ilmaissut suostumuksensa siihen aiemmin vaikka lopulta toimenpidepäivänä vastusteli sitä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006235185.html

"Eutanasian tekotapa herätti paljon arvostelua julkisuudessa. Ensin lääkäri laittoi potilaan kahviin rauhoittavaa lääkettä tämän tietämättä. Nainen nukahti, mutta havahtui myöhemmin kesken kaiken, kun lääkäri oli antamassa hänelle tappavia lääkkeitä.

Naisen aviomiehen ja tyttären piti pitää häntä aloillaan, jotta lääkkeiden antaminen onnistui. Syyttäjän mukaan tämä kieli siitä, ettei nainen halunnut kuolla"

Juuri siksi kannattaa tehdä hoitotestamentti ennen kuin sairastuu vaikka muistisairauteen. Eli siinä enää ymmärrä luulee, että tehdään pahaa. Purraan ja raavitaan sekä lyödään vaikka hoitajaa joka mm. vaihtaa vaippaa. Juuri tuon takia halutaan pois jo siinä vaiheessa tehdyllä päätöksellä kun jotain vielä ymmärtää. Hoitohenkilökunta tämän ymmärtää mutta syyttäjä ei ymmärrä muistisairaudesta mitään. Ihmisen elämän pitää myös olla laadukasta ja arvokasta. Pitää osata ajatella omalle kohdalle. Kituminen ja hengissä pysyminen ei ole se määre millä elämä mitataan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka saattohoidon kehittämisestä puhutaan, olen hyvin epäileväinen sen suhteen. Saadaanko sillä syöpään kuolevaa oikeasti kivuttomaksi? Epäilen ettei läheskään aina. Nukutus/rauhoituskin on ongelmallinen kun eikös se vaadi sairaalaolosuhteet. Ja moni kuoleva tuupataan jonnekin vuodeosastolle tai jopa kotiin kuolemaan. Eutanasian varjopuolet eivät ole mitään verrattuna siihen vääryyteen ja tuskaan jonka liian moni syöpäsairas Suomessakin kokee.

Juuri noin. Isäni oli 81v ja joutui kitumaan ja kärsimään aivan hirveästi kun kipulääkettä pihdattiin eikä häntä nukutettu vaikka niinkin luvattiin. Miksi näin? En ymmärrä. Eutanasia pitäisi ehdottomasti hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Tietenkin suunnittelen itselleni, itseni takia minua ahdistaa se mahdollisuus ettei sitä ole saatavilla. Ymmärrät kai, ettei eutanasiaa tulla sallimaan kenelle tahansa vanhukselle tai työkyvyttömälle vaan AINOASTAAN niille, jotka kuolevat joka tapauksessa hyvin lyhyen ajan sisällä.

Kuvittele tämä tilanne: sairastat parantumatonta sairautta. Tiedät, että tulet kuolemaan pian. Tälle ei voida tehdä mitään, kivut ovat kovat lääkityksestä huolimatta, hengen vetäminen on vaikeaa. Et kykene keskittymään edes televisioon, katsot tuskissasi kattoa ja lasket tunteja.

Aikaisemmin et tehnyt itsemurhaa, kun halusit nauttia hyvästä voinnistasi niin pitkään kuin mahdollista - käydä viimeisen kerran uimassa, syödä pannukakkua, leikkiä lapsesi kanssa. Nyt kun mikään noista ei onnistu ja voit vain odottaa, olet fyysisesti liian heikko tappamaan itseäsi.

Haluaisitko tässä vaiheessa nopean ja kivuttoman kuoleman? Vai kärsiä viikon, jotta voit kuolla hitaammin ja tuskallisemmin?

Kestän kipua. Minua on kursittu kasaan leikkaussalissa monta kertaa uudestaan. Haluan katsoa itse oman pelini loppuun saakka.

En anna muiden ihmisten puuttua siihen.

Sama mieltä. En anna muille valtuuksia päättää milloin mä muka kärsin liikaa.  Kyllä Jumala ottaa pois, sitten kun päivieni määrä on täysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Tietenkin suunnittelen itselleni, itseni takia minua ahdistaa se mahdollisuus ettei sitä ole saatavilla. Ymmärrät kai, ettei eutanasiaa tulla sallimaan kenelle tahansa vanhukselle tai työkyvyttömälle vaan AINOASTAAN niille, jotka kuolevat joka tapauksessa hyvin lyhyen ajan sisällä.

Kuvittele tämä tilanne: sairastat parantumatonta sairautta. Tiedät, että tulet kuolemaan pian. Tälle ei voida tehdä mitään, kivut ovat kovat lääkityksestä huolimatta, hengen vetäminen on vaikeaa. Et kykene keskittymään edes televisioon, katsot tuskissasi kattoa ja lasket tunteja.

Aikaisemmin et tehnyt itsemurhaa, kun halusit nauttia hyvästä voinnistasi niin pitkään kuin mahdollista - käydä viimeisen kerran uimassa, syödä pannukakkua, leikkiä lapsesi kanssa. Nyt kun mikään noista ei onnistu ja voit vain odottaa, olet fyysisesti liian heikko tappamaan itseäsi.

Haluaisitko tässä vaiheessa nopean ja kivuttoman kuoleman? Vai kärsiä viikon, jotta voit kuolla hitaammin ja tuskallisemmin?

Kestän kipua. Minua on kursittu kasaan leikkaussalissa monta kertaa uudestaan. Haluan katsoa itse oman pelini loppuun saakka.

En anna muiden ihmisten puuttua siihen.

Eli sinut kursittiin kokoon ilman kipulääkkeitä ja nukutusta? Niinpä et ollut hereillä ja olit vahvasti lääkitty.

Tärkeintä jos tuo hullu laki tulee on se, että rajataan tarkasti oikeus vain sellaisiin, jotka pystyvät päättämään itse kuolemastaan. Eivätkä ole painostettavissa. Muistisairaat, kehitysvammaiset ym ehdottomasti suljettava pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pitää tarvittaessa kerätä oma lääkevarasto, jolla voi päättää päivänsä, jos tarvii. Toki ois kiva, että yhteiskunta tarjoaisi tämänkin. Kärsivät eläimet lopetetaan, ihmiset saa vain kärsiä.

Niin, eläimet lopetetaan kun eivät voi lopettaa itse itseään. Ihmiset voivat, jonka vuoksi toive kuolemasta ei ole uskottava jos sen eteen ei ole mitään valmis tekemään.

Silloinjos kerran ihminen sen kykenee tekemään itse, niin myös ok jos on lääkärin kanssa käytävän keskustelun pohjalta mahdollisuus käydä ostamassa lääkkeet reseptillä ja ottaa me. Ei tarvita pyöveliä, jos sen voi tehdä itse turvallisesti ja varmasti. Jos ei itse pysty, pitää olla toisella oikeus antaa lääkkeet.

Joillain on varmaan liiankin etäinen suhde kuolemaan; toiselle se voi olla armo ja pelastus.

Vierailija kirjoitti:

En ennen oman äitini viimeisiä aikoja ollut juuri pohtinut eutanasiaa. Seurattuani viikon verran vieressä äitini, rakkaan ihmisen kuolinkamppailua olen aivan vakuuttunut siitä, että eutanasiaan on oltava mahdollisuus henkilöllä, joka kuolisi muutenkin lyhyen ajan sisällä. Äkkilukemalta viikko saattaa kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta kun seuraat sekunti sekunnilta toisen kärsimystä, kostutat korisevan suuta geelillä ja toivot että tuskainen hengähdys ja hengityskatko olisivat nyt viimeiset. Lääkäriä ei ole koko vanhainkodissa ja hoitajat vain sanovat, että jos kipulääkettä annettaisiin enemmän, potilas kuolisi heti ja niin ei voida juuri sen vuoksi tehdä. Samalla luet äitisi katseesta sitä syvintä toivetta, kumpa jo pääsisi pois kivuista. Tätä ei voi ymmärtää, jos ei ole tilannetta kokenut. Läheisillekin koko kuolinprosessi oli yhtä tuskaa ja kärsimystä. Kuolevat eivät nuku levollisesti pois kuten elokuvissa. Ainakaan kaikissa tapauksissa.

Voin myös kokemuksesta sanoa, että ne päivät olivat pitkiä ja pahinta oli, kun ei tiennyt kuinka kauan sitä kestää. Oma elämä oli periaatteessa hyllyllä koko ajan, aina valmius lähteä heti saattohoitokotiin jos ei jo ollut siellä. Viimeisinä päivinä toivoi koko ajan, että se piina loppuisi. Läheinen ei reagoinut mihinkään, silmät aukesi välillä hetkeksi ja kun edellisestä piikistä oli kulunut aikaa, alkoi korista ja ynähdellä. Tuntuu hirveältä, että jonkun mielestä se olisi murha, jos se kärsimys olisi lopetettu muutamaa päivää aiemmin niin, että koko perhe oli rauhassa paikalla. Keneltä se olisi ollut pois? Päinvastoin, joku sairaalassa makaava olisi saanut sängyn ja oman huoneen paremmasta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä jos tuo hullu laki tulee on se, että rajataan tarkasti oikeus vain sellaisiin, jotka pystyvät päättämään itse kuolemastaan. Eivätkä ole painostettavissa. Muistisairaat, kehitysvammaiset ym ehdottomasti suljettava pois.

Hmmm... minkäköhänlaisissa oloissa ihmisen täytyy elää, että pelkää, että omaiset ensisijaisesti painostavat läheisensä kuolemaan!

Ei ainakaan kovin rakkaan suvun ympäröimä ihminen ensisijaisesti ajattele näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ettei etene. Olisikin ihan kaiken sivistyksen ja ihmisarvon vastaista alkaa sallimaan ja jopa mainostamaan eutanasiaa.

Minkä ikäinen olet?

Kun katson nyt mieheni  (65v) kärsimyksiä syöpää vastaan, niin ainoa vaihtoehto olisi eutanasia.

Mutta, kun näitä vastustajia on, jotka kuvittelevat kuolevansa kivutta. Sallikaa nimeenomaan heille kivulias kuolema.

Kun oma kuolema tulee ja on tuskissaan, niin elkää valittako. Sanokaa hoitajille, etten tarvitse kipulääkkeitä, koska olen luomukuolemaa tekevä ihminen.

Hoitajana tiedän, että kipulääkkeitä on olemassa ja niitä myös annetaan. Kyllä tässä puolen vuosisadan iässä jo tietää elämästä ja kivuista yhtä jos toista.

Meillä on hyvä saattohoitokulttuuri jos vaan sitä jatketaan ja rahoitusta annetaan.

En todellakaan kannata muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti kuormitetun hoitohenkilökunnan päälle vielä armomurhan aiheuttamien huolien kasaamista. Minä en ainakaan suostuisi sellaiseen. Lääkärit ja hoitajat ovat elämän puolella, ei sitä vastaan. Emme me voi ryhtyä teloittajiksi.

Kipulääkkeet ei kaikkeen auta tai jos annetaan niin on huumattuna loppuvaiheen eikä ymmärrä kuusta eikä maasta enää mitään. Ei kai kukaa toisen puolesta mitään voi päättääkään vaan ihminen itse silloin kun on vielä sielun ja ruumiin voimissa. Jos kuormitettu sairaanhoito ei voi vastata laadukkaasta loppuelämän saattohoidossaluten ei voi saattohoidon erikoistuneita yksiköitä on harvassa ja niihin on vaikea päästä. Suurin osa on terveyskeskusten vuodeosastoilla tai pitkäaikaisosastolla vanhusten keskellä.. On armollisempaa kun saa lähteä levollisena eikä kuolinkamppailussa kipujen ja pelon keskellä. Jos ei ketään velvoitetakaan eutanasiaa toimittamaan niin pitää antaa vapaus matkustaa maahan joka on siihen erikoistunut ja eutanasia on laillista.

Toivoisin, että mieheni saisi lähteä levollisella ja rauhallisella mielellä perheen ja lähimmäisillä ystävillä ympäröiden. Lähellä, kädestä pidellen, vielä sanoa kaikille hyvästi ja muistella kivutta kaikkia kivaa. Suudella ja sanoa, että nähdään kultaseni.

Tätä minäkin toivoisin, jos niin parantumaton sairaus olisi, ettei toivoa ole ja lääkärit antavat elinaikaa vähän ja tulee olemaan tuskallinen kuolema. Itsemurha ei ole ratkaisu lähimmäisiä kohtaan, koska he eivät ole saaneet antaa jäähyväisiä.

 Aika  tk lääkärille joka arvio kannattaisko lopettaa.Asia oli toinen.

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu ei ole paha asia. Suosittelen jokaista kokeilemaan. Kovaakin kipua kestää. Siihen turtuu. Toki ihminen joka pelkää kipua on syytä lääkitä.

Peloistahan se on enemmän kiinni. Moni pelkää vastaanottaa kipua. Moni pelkää siksi sairastuvansa. Kuolemaa moni pelkää. Mutta onko elämän viimeisen kokemuksen välttäminen ratkaisu? Itse ainakin halan olla edes tajuissani kun lähden täältä ja kokea miten kaikki päättyy.

Meinaat, että vielä kuolinvuoteella on hyödyllistä vastaanottaa jalostavaa kipua. Ja että pitää olla vaan reippaasti valmis kohtaamaan pelkonsa, esim kuoleman muodossa. Onhan se hienoa kun haluat tällaisia elämyksiä. Et taida olla kovin kokenut kuolemansairaan omaisen hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä jos tuo hullu laki tulee on se, että rajataan tarkasti oikeus vain sellaisiin, jotka pystyvät päättämään itse kuolemastaan. Eivätkä ole painostettavissa. Muistisairaat, kehitysvammaiset ym ehdottomasti suljettava pois.

Kehitysvammaiset voivatkin nauttia elämästään ei kehitysvamma sitä estä. Muistisairas voi jo ennen sairauden pahenemista tehdä hoitotestamentin kun vielä ymmärtää. Ei kukaan päätä toisen puolesta. Jokaisella on vaan itse oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä kitumasta silloin kun mitään ei voida enää lääketieteen keinoin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No voi hitto tämän kanssa. Onneksi voi tehdä itsemurhamatkan Sveitsiin. Harmi vaan, että kaikki ei voi, vaan ajavat mieluummin junan alle tai mopoautoa päin.

Mutta miten sitä jaksaisi niin sairaana matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli kyse on siis lopultakin siitä, että omaisille on liian rankkaa seurata kuolevan hidasta poismenoa. Halutaan nopeuttaa sitä armon varjolla, ettei mene oma elämä hukkaan ja ehtii käymään kaikissa riennoissa kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kun ei tarvitse päivystää sairaan sängyn vierellä.

Haista sinä perse. Joku voi oikeasti ajatella omaisensa kipua, tuskaa, halua päästä jo pois kitumasta. Elämä oli ja meni jo, toivottavasti se oli hyvä, jäljellä on vain tuska ja ahdistus. Siitä pitää saada nauttia vissiin koko rahan edestä.